Miksi kouluttaudutte matalapalkka-alalle ja itkette kun palkka on pieni?

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Itse olet yksinkertainen. Ymmärrät varmaan että eihän kaikki pääse yliopistoon tai luo uraa tai menesty!!

Mutta mitä itku auttaa jos jollain on hyvä palkka?? 

 

Matalapalkka-aloille kouluttaudutaan pääasiassa siksi, koska lukeminen ei ole missään vaiheessa kiinnostanut. Ei tarvitsekaan kiinnostaa, jos kutsumus jollekin alalle on suuri.

Mutta hyvin moni rilluttelee koulut, ja päätyy matalapalkka-alalle. Ei aina välttämättä ollut rahkeita muuhun, vaikka olisi edes yrittänyt, mutta kaikki eivät matalapalkka-alaa varsinaisesti valitse - se valitsee heidät.

Sitten tulee se epäonnisin ihmisryhmä, joilla menee koulut päin pyllyä esim. alkoholistivanhempien takia.

Jos kuitenkin jossain vaiheessa elämää syttyy kipinä tehdä jotain muuta, kannattaa rohkeasti kokeilla. Motivaatio on tärkein tekijä oppimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matalapalkka aloille, kuten monille muillekin aloille, kouluttaudutaan ensisijaisesti siksi, että itse ala ja työ kiinnostaa, siihen koetaan luontaista taipumusta. Kun näin tapahtuu, yleensä oikeat ihmiset päätyvät oikeille aloille.

Kaikkien vahvuus ei ole, tai heitä ei kiinnosta teoreettinen työ, vaan käytännöllinen työ, mutta kuka sanoo, että käytännöllinen työ olisi vähemmän arvokasta tai vaikuttavaa. 

Palkkojen tasa-arvoisuudesta puhuttaessa on tuskin useinkaan kyse ahneudesta tai kateudesta, vaan oikeudenmukaisuuden ja kohtuullisuuden tunteista. Täyttä työpäivää tekevä ihminen kokee keskimäärin, että hän olisi oikeutettu saamaan työpanoksestaan noin keskimääräisen työssäkäyvän ihmisen palkan. Palkan jolla elää keskimääräisen ihmisen elämää, ei sen enempää eikä vähempää. Sen mukaanhan kaikki yhteiskunnassamme on hinnoiteltu. Jos mennään kovasti sen

itse tunnen lääkärin ja tippainssin. Eivät puhu töistään eivätkä koulutuksesta.  Ihan normaaleja ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sinäkö steriloit leikkaussalin ennen leikkaukseen joutumista? Jouduttuasi onnettomuuteen kipität itse sairaalaan huutaen piipaapiipaapii... Puhdistat lääkärin työvälineet ja tekaiset lakanat saitaalasänkyyn kunhan ensin jostain löydät sopivaa materiaalia.

Vai pidätkö itseäsi liian hienona niihin töihin?

Jos työsuoritus on kovin vaativa, ei sitä nytkään passaa tavalliselle siivoojalle antaa. Ihan hyvä, jos sairaanhoitajat tekevät homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Kuinka moni kuitenkaan vapaaehtoisesti olisi valinnut matalapalkka-alan ellei työ itsessään ole mielekästä. Helppo sanoa, että yhteiskunta ei pyörisi ilman matalapalkkatöitä, mutta kuinka moni luopuisi omasta mieluisasta työstään ns. yhteikunnan hyväksi? En minä ainkaan ajattele yhteiskuntaa tehdessäni ratkaisuja ainutkertaisen elämän elääkseni. Hautajaisissa kukaan ei muistele, että kylläpä vainaja teki paljon yhteikunnan hyvöksi (paitsi heidän kohdallan, jotka tekivät ns. suuria tekoja). Haudassa taasen ei lohduta, että moppasinpa ahkerasti tai kylläpä skannasin tehokkaasti tuotteita kaupankassalla.

Totta. Mutta mistä lähtee ajatus että itsensä kehittäminen kuuluu vain työelämään? Itse olen hoitaja, olen tyytyväinen palkkaani ja riittäviin lomiin. Kehitän itseäni työn ulkopuolella opiskelemalla kieliä ja kirjallisuutta ja suorittamalla verkkokursseja eri aiheista, riippuen mikä kiinnostaa. Työelämä on muuttunut paljon enkä kadehdi näitä korkeammalle kouluttautuneita yhtään. Rahoitan työlläni vapaa-ajan harrastukset. Hampaat irvessä "haasteiden voittaminen" kuulostaa painajaismaiselta jenkkijargonilta. Itseään voi toteuttaa ja kehittää myös tittelin ulkopuolella, viis siitä mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ikinä osaa vastata että kuka ne huonopalkkaiset työt sitten tekee. 

Kaikki osaa vastata tuohon ja myös vastaa. Sinä vain kieltäydyt ymmärtämästä ja kuulemasta, se on ongelma, mutta onneksi vain sulle itsellesi.

Katsoa, kun ne palkat nousee heti, jos porukka ei enää mene niihin töihin. Niin kauan kuin työt tulee tehdyksi matalallakin palkalla, ei ole tarvetta nostaa palkkoja. 

Se matala palkka on ihan niiden työssä olevien omaa syytä, jos ette mene, palkka nousee.

Mutta voithan jatkaa kitinää, kunhan muistat ettei sulla ole varaa kitistä. Se on ihan oma valinta. Huono palkkasi on omaa syytäsi, jos et menisi, palkka nousisi kunnes työt tulisi jälleen tehdyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Kuinka moni kuitenkaan vapaaehtoisesti olisi valinnut matalapalkka-alan ellei työ itsessään ole mielekästä. Helppo sanoa, että yhteiskunta ei pyörisi ilman matalapalkkatöitä, mutta kuinka moni luopuisi omasta mieluisasta työstään ns. yhteikunnan hyväksi? En minä ainkaan ajattele yhteiskuntaa tehdessäni ratkaisuja ainutkertaisen elämän elääkseni. Hautajaisissa kukaan ei muistele, että kylläpä vainaja teki paljon yhteikunnan hyvöksi (paitsi heidän kohdallan, jotka tekivät ns. suuria tekoja). Haudassa taasen ei lohduta, että moppasinpa ahkerasti tai kylläpä skannasin teho

Totta. Mutta mistä lähtee ajatus että itsensä kehittäminen kuuluu vain työelämään? Itse olen hoitaja, olen tyytyväinen palkkaani ja riittäviin lomiin. Kehitän itseäni työn ulkopuolella opiskelemalla kieliä ja kirjallisuutta ja suorittamalla verkkokursseja eri aiheista, riippuen mikä kiinnostaa. Työelämä on muuttunut paljon enkä kadehdi näitä korkeammalle kouluttautuneita yhtään. Rahoitan työlläni vapaa-ajan harrastukset. Hampaat irvessä "haasteiden voittaminen" kuulostaa painajaismaiselta jenkkijargonilta. Itseään voi toteuttaa ja kehittää myös tittelin ulkopuolella, viis siitä mitä muut ajattelee.

Sairaanhoitajan palkka nyt ei varsinaisesti lukeudu matalaan palkkaluokkaan. Ajatus lähtees iitä, että jos työ ei ole mielekästä ja vie energian ja tässä tapauksessa myös yöunet niin eipä silloin jää tahtoa itsens äkehittämiseen työajan ulkopuolella. Siksi ennemmin työ joka on kehittävä ja nimenomaan siinä missä tahtoo kehittyä. Sen olen huomannut ettei raha itsessään riitä kovin pitkälle motivaattoriksi, mutta tietenkin olisi asiallista, jos työstä maksetaan palkkaa jonka päälle ei tarvitsisi hakea yhteiskunnan tukia ja saisi kerrytettyä myös säästöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäkö steriloit leikkaussalin ennen leikkaukseen joutumista? Jouduttuasi onnettomuuteen kipität itse sairaalaan huutaen piipaapiipaapii... Puhdistat lääkärin työvälineet ja tekaiset lakanat saitaalasänkyyn kunhan ensin jostain löydät sopivaa materiaalia.

Vai pidätkö itseäsi liian hienona niihin töihin?

Jos työsuoritus on kovin vaativa, ei sitä nytkään passaa tavalliselle siivoojalle antaa. Ihan hyvä, jos sairaanhoitajat tekevät homman.

Otetaan teiltä luuloja pois välillä. Leikkaussaleja ei siivoa siivooja vaan laitos-/sairaalahuoltaja, tähän on ammattitutkintonsa olemassa. Nimeke ei ole hienostelua tai eufemismi vaan työ pitää sisällään muutakin kuin siivousta ja oli alun perin palkkaluokkakysymys. Salin siivous, välisiivous eli vaihto tai loppusiivous eivät ole rakettitiedettä, eivätkä kuulu sairaanhoitajaan työnkuvaan tai osaamisalueeseen. Saleja ei myöskään steriloida eikä desinfioida pl. eristyssalit, ihan tavallinen yleispuhdistusaine on käytössä paitsi tietenkin eritetahtoihin. Aseptinen työjärjestys on ratkaisevan tärkeä ja jokaisen on tiedettävä mitä tekee. Leikkaustiimi odottaa, kunnes sali on siivottu valmiiksi. No niin, jatkakaa.

Opiskelin matalapalkka-alalle, koska tämä on sellainen ala jolla on töitä eikä minulla ollut varaa opiskella mitään muuta. 

Lääkärit ovat kaikki Aspergereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Kuinka moni kuitenkaan vapaaehtoisesti olisi valinnut matalapalkka-alan ellei työ itsessään ole mielekästä. Helppo sanoa, että yhteiskunta ei pyörisi ilman matalapalkkatöitä, mutta kuinka moni luopuisi omasta mieluisasta työstään ns. yhteikunnan hyväksi? En minä ainkaan ajattele yhteiskuntaa tehdessäni ratkaisuja ainutkertaisen elämän elääkseni. Hautajaisissa kukaan ei muistele, että kylläpä vainaja teki paljon yhteikunnan hyvöksi (paitsi heidän kohdallan, jotka tekivät ns. suuria tekoja). Haudassa taasen ei lohduta, että moppasinpa ahkerasti tai kylläpä skannasin tehokkaasti tuotteita kaupankassalla.

Ehkä siitä moppaamisesta ja tuotteiden skannaamisesta voisi maksaa sellaista palkkaa, etteivät ne enää olisi matalapalkkatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ikinä osaa vastata että kuka ne huonopalkkaiset työt sitten tekee. 

Kaikki osaa vastata tuohon ja myös vastaa. Sinä vain kieltäydyt ymmärtämästä ja kuulemasta, se on ongelma, mutta onneksi vain sulle itsellesi.

Katsoa, kun ne palkat nousee heti, jos porukka ei enää mene niihin töihin. Niin kauan kuin työt tulee tehdyksi matalallakin palkalla, ei ole tarvetta nostaa palkkoja. 

Se matala palkka on ihan niiden työssä olevien omaa syytä, jos ette mene, palkka nousee.

Mutta voithan jatkaa kitinää, kunhan muistat ettei sulla ole varaa kitistä. Se on ihan oma valinta. Huono palkkasi on omaa syytäsi, jos et menisi, palkka nousisi kunnes työt tulisi jälleen tehdyksi.

Joka kerta, kun matalapalkka-aloilla mennään lakkoon alkaa kauhea kitinä että miten ne kehtaavat, eivätkö ne ymmärrä että saavat ihan riittävästi palkkaa. Asenne tuntuu olevan se, että jonkun nyt vaan kuuluu siivota, ajaa julkisia kulkuneuvoja, hoitaa lapsia ja vanhuksia, toimittaa kuljetuksia tms. mahdollisimman halvalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Kuinka moni kuitenkaan vapaaehtoisesti olisi valinnut matalapalkka-alan ellei työ itsessään ole mielekästä. Helppo sanoa, että yhteiskunta ei pyörisi ilman matalapalkkatöitä, mutta kuinka moni luopuisi omasta mieluisasta työstään ns. yhteikunnan hyväksi? En minä ainkaan ajattele yhteiskuntaa tehdessäni ratkaisuja ainutkertaisen elämän elääkseni. Hautajaisissa kukaan ei muistele, että kylläpä vainaja teki paljon yhteikunnan hyvöksi (paitsi heidän kohdallan, jotka tekivät ns. suuria tekoja). Haudassa taasen ei lohduta, että moppasinpa ahkerasti tai kylläpä skannasin teho

Ehkä siitä moppaamisesta ja tuotteiden skannaamisesta voisi maksaa sellaista palkkaa, etteivät ne enää olisi matalapalkkatöitä.

 

Toki olisi toivottavaa, mutta ei palkankorotus nostaisi työn mielekkyyttä ellei ole erityisesti kutsumusta kyseiseen työhön. Henkilökohtaisesti kassapäätteet ja koodiskannerit eivät juurikaan kiehdo.

15-vuotiashan ne kaikki palkkataulukot tietää ja näkee elämäntarinansa vähintään 40 vuotiaaksi asti. Opinto-ohjaaja ei meille mistään rahasta puhunut ja omat vanhemmat ei akateemikkoja ole.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikkien pienipalkkaisten töiden etuna - tai haittana - on se, että niitä voi tehdä aivot narikassa suorittaen. Joku muu on hoitanut ajattelun taustalla. Pitkällä kokemuksella työelämästä voin sanoa, että yllättävän suuri osa ihmisistä ei kykene oma-aloitteeseen työhön, jossa pitää ratkoa jatkuvasti vaikeita ongelmia ja kehittää ammattitaitoa myös vapaa-ajalla. Monet pitkälle koulutetutkin olettavat, että joku muu hoittaa, vaikka he ovat firmassa asiantuntijatyössä ja todellisten parannusehdotusten teko on heidän vastuullaan.

Palkka kuvaa markkinataloudessa sitä, kuinka paljon tuottaa työnantajalleen rahaa ja kuinka vaikeaa sinut on korvata jollain toisella työntekijällä. Koska Suomessa on valtava julkinen sektori, tuottavuuden laskeminen on hankalaa, mikä aiheuttaa jatkuvaa valitusta palkoista, jotka ovat aina liian pienet.

Mitkä ovat niitä aivot narikkaan -töitä? Korkeintaan jossain liukuhihnalla. Niitä on nykyään hyvin vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinäkö steriloit leikkaussalin ennen leikkaukseen joutumista? Jouduttuasi onnettomuuteen kipität itse sairaalaan huutaen piipaapiipaapii... Puhdistat lääkärin työvälineet ja tekaiset lakanat saitaalasänkyyn kunhan ensin jostain löydät sopivaa materiaalia.

Vai pidätkö itseäsi liian hienona niihin töihin?

Jos työsuoritus on kovin vaativa, ei sitä nytkään passaa tavalliselle siivoojalle antaa. Ihan hyvä, jos sairaanhoitajat tekevät homman.

Ihan kuin et ymmärtäisi siivoojan työstä mitään.

Ethän sinä ymmärräkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on aika yksinkertainen. Ymmärtäneekö, että palkka on monilla aloilla pieni, mutta ilman näiden töiden tekijöitä tämä yhteiskunta ei pyörisi? 

Kuinka moni kuitenkaan vapaaehtoisesti olisi valinnut matalapalkka-alan ellei työ itsessään ole mielekästä. Helppo sanoa, että yhteiskunta ei pyörisi ilman matalapalkkatöitä, mutta kuinka moni luopuisi omasta mieluisasta työstään ns. yhteikunnan hyväksi? En minä ainkaan ajattele yhteiskuntaa tehdessäni ratkaisuja ainutkertaisen elämän elääkseni. Hautajaisissa kukaan ei muistele, että kylläpä vainaja teki paljon yhteikunnan hyvöksi (paitsi heidän kohdallan, jotka tekivät ns. suuria tekoja). Haudassa taasen ei lohduta, että moppasinpa ahkerasti tai kylläpä skannasin teho

Sitäkään et käsitä toisten töistä mitään. 

Kuinka moni matalapalkkainen työ on sellaista, että siitä saa lisäksi työperäisen sairauden? Todella kivaa, jos päätyy sellaisen takia työkyvyttömäksi ennen vanhuuseläkettä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät yksinkertaisesti ole syntyneet nopeasti oppiviksi eivätkä ole saaneet hyväpalkkaisilta aloilta vaadittavaa lahjakkuutta synnyinlahjaksi. Lisäksi koulukiusaaminen sotkee monilla opiskelumotivaation jo heti alkuunsa ja myös erilaiset sairaudet ja rajoitteet, jotka eivät välttämättä näy ihmisestä päälle päin, voivat heikentää oppimiskykyä. Ja entäpä kasvuympäristö? Hyväosaisten perheissä kannustetaan opiskelemaan enemmän kun vertaa huono-osaisiin.

Unohdit mainita ihmisen oman vastuun omista valinnoistaan, laiskuuden ja alisuorittajaluonteen

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiashan ne kaikki palkkataulukot tietää ja näkee elämäntarinansa vähintään 40 vuotiaaksi asti. Opinto-ohjaaja ei meille mistään rahasta puhunut ja omat vanhemmat ei akateemikkoja ole.

No kyllä on tiedossa yleiset palkkatasot ja ammattien arvostukset yläkoulussa.

Ae on ihan tietoinen _valinta_ jos menee kaiken helpomman mukaan.