Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmettelen mitä jotkut siinä kaipaa
varmaan niitä iki-ihania uhmakohtauksia
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmettelen mitä jotkut siinä kaipaa
Niinpä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ennemminkin kysyisin, kaipaako joku lastensa pikkulapsiaikaa? "Se on elämän parasta aikaa, kun lapset ovat pieniä" on lause, jolla elämänsä elämättä jättäneet katkerat naiset pyrkivät saamaan muut samaan ansaan mihin he aikanaan astuivat.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Minä en kaipaa. Oli niin itkuista ja uhmakasta. Toki oli todella söpö vauva ja taapero, mutta uuvuin täysin.
Sama homma
En tajua mitä siinä kaivataan? Todella työläs vaihe. Turvaistuinaika esimerkkinä. Se autoon laittoruljanssi... Kivempihan se on kun itse laittaa vyön kiinni.
Kyllä 9/10 vanhemmista alkais huutoitkeä jos oikeasti joutuisi aikakoneella takaisin niihin uhmakohtausten keskelle. Aika kultaa muistot, jotkut oikeasti unohtaa miten rankkaa se on.
Vierailija kirjoitti:
Minä en kaipaa. Oli niin itkuista ja uhmakasta. Toki oli todella söpö vauva ja taapero, mutta uuvuin täysin.
joo sama homma
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ennemminkin kysyisin, kaipaako joku lastensa pikkulapsiaikaa? "Se on elämän parasta aikaa, kun lapset ovat pieniä" on lause, jolla elämänsä elämättä jättäneet katkerat naiset pyrkivät saamaan muut samaan ansaan mihin he aikanaan astuivat.
jeeeep
Vierailija kirjoitti:
Hirveää oli. Nyt teinien kanssa jo tulee toimeen.
No tämä juuri.
En kaipaa. Edelleen ihmettelen, että selvittiin niin hyvin. Mies yrittäjä ja ei mitään tukiverkkoja. Lähes kaiken jouduin hoitamaan yksin. On paljon kivojakin muistoja lasten kanssa, kaikki yhdessä touhuaminen. Varmaan ne joilla on ollut paljon hoitoapua jaksavat hehkuttaa miten ihanaa aikaa oli.
En muistele aikaa pahalla vaan ihanana aikana, mutta en kaipaa sitä aikaa kuten en myöskään nuoruusvuosia tms. Elän tyytyväisenä tätä hetkeä. N55
Vierailija kirjoitti:
En tajua mitä siinä kaivataan? Todella työläs vaihe. Turvaistuinaika esimerkkinä. Se autoon laittoruljanssi... Kivempihan se on kun itse laittaa vyön kiinni.
Mikä on kenellekin työlästä. Olisi ollut luksusta kiinnitellä turvaistuinta. Sen sijaan työnsin rattaita lumihangessa ja nostelin julkisiin. Sitten siellä heiluvassa bussissa yrität rauhoitella rääkyvää lasta. Muiden matkustajien tuomitsevien katseiden alla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Odotin silloinkin pitkään ja hartaasti, että olisivatpa jo siinä iässä, että on omatoimisuutta, itsenäisyyttä edes jonkin verran ja tolkkuakin päässä.
Juuri näin
En kaipaa sitä työtä ja niitä aikoja. Oli helpotus kun kasvoi aikuisiksi ja lähtivät maailmalle.
Nykyisin tuntuu kuin olisivat ihan eri ihmisiä kuin silloin pieninä olivat.
Kyllä ihmettelen mitä jotkut siinä kaipaa