Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö täältä ihmisiä jotka eivät kaipaa omien lastensa pikkulapsiaikaa?
28.06.2024 |
Tuntuu olevan niin yleistä että hoetaan "kyllä on ikävä pikkulapsiaikaa" ja "voi nauti nyt kun lapsi on pieni, se on niiiiiin ihanaa aikaa". Tai muuta vastaavaa pikkulapsiajan ihannointia.
Siispä haluaisin kuulla niitä toisenlaisia kokemuksia; eli kun on lähinnä helpottunut lapsten kasvamisesta. Kertokaa kokemuksia.
Kommentit (328)
Lapsi sitoo ensimmäiset 6-7 vuotta täysin vanhempia. Olet täysin päivähoidon ja / tai isovanhempien tai muiden läheisten hoitoavun varassa. Et pääse edes kävelylle yksin moneen vuoteen ilman että järjestät lapsenvahdin. Tästä(kin) syystä meillä jää lapsiluku yhteen. En halua aloittaa uudestaan tuota sitovuuden kierrettä. Elän siis paraikaa tuota pikkulapsivaihetta. Lapsi on rakas, mutta kyllä tämä on ollut rankempaa kuin etukäteen osasin edes uumoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapset 6,5v ja 9v, elämä tietysti jo paljon helpottanut mutta odotan kyllä jo että nuorempikin kasvaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää mitä ihmiset kaipaavat siinä ajassa, kun toista täytyy vahtia herkeämättä ettei satu jotain tappavan typerää (esim. juokse auton alle, avaa kaukosäätimen paristoluukun ja pistää pariston suuhun, jne jne). Ihan järkyttävän raskasta ainakin omille aivoilleni se jatkuva skarppina oleminen. Kai toiset sitten nauttii siitä tunteesta kun saa olla niin tärkeässä roolissa toisen hengissä pysymisen turvatakseen.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tod kaipaa. Se oli työtä vuorotta.
Vitsit te ootte ankeita :,D
mun kuopus on 5, ja mulle iski kriisi et kohta tää pikkulapsiaika on ohi.. no onneksi nyt kasvaa masussa uusi pieni ja se on parasta ikinä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä puhutaan vaan siitä kuin raskasta ka paskaa pienten lasten kaa on.
entäs se vilpitön rakkaus mitä heiltä saat? Ne pehmeät pulleat käsivarret kaulan ympärillä kun rutistaa? Se ihana hymy kun aamulla ilahtuu äidin näkemisestä? Ihana lämmin unentuoksuinen vauva tai taapero vieressä kun aamulla heräät?
Vierailija kirjoitti:
Vitsit te ootte ankeita :,D
mun kuopus on 5, ja mulle iski kriisi et kohta tää pikkulapsiaika on ohi.. no onneksi nyt kasvaa masussa uusi pieni ja se on parasta ikinä <3
Ei käy kateeksi tulevat valvomiset kera puklun ja paskan hajun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa nyt perheelliset kuitenkin kuinka me velat heitetään elämämme hukkaan kun nukumme yömme rauhassa ja vietämme vapaa-aikamme meille rakkaiden harrastusten ja aktiviteettien parissa. :-)
Miten tuntuu, että äidit täällä kommentoi? Eipä isien elämä mennyt jumiin lasten takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt perheelliset kuitenkin kuinka me velat heitetään elämämme hukkaan kun nukumme yömme rauhassa ja vietämme vapaa-aikamme meille rakkaiden harrastusten ja aktiviteettien parissa. :-)
Onko siis sinun rakas harrastus ja aktiviteetti notkua täällä palstalla?
Noi nepsy ja acdc diagnoosit on ihan itse aiheutettuja. Asettaisitte lapsille rajat niin ongelmat poistuu. Kasvattakaa niitä lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo ensimmäiset 6-7 vuotta täysin vanhempia. Olet täysin päivähoidon ja / tai isovanhempien tai muiden läheisten hoitoavun varassa. Et pääse edes kävelylle yksin moneen vuoteen ilman että järjestät lapsenvahdin. Tästä(kin) syystä meillä jää lapsiluku yhteen. En halua aloittaa uudestaan tuota sitovuuden kierrettä. Elän siis paraikaa tuota pikkulapsivaihetta. Lapsi on rakas, mutta kyllä tämä on ollut rankempaa kuin etukäteen osasin edes uumoilla.
Eiköhän niitä vanhempia kuitenkin yleensä ole kaksin kappalein, kävelylle pääsee kun sanoo menevänsä. Kumpikin vuorollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi sitoo ensimmäiset 6-7 vuotta täysin vanhempia. Olet täysin päivähoidon ja / tai isovanhempien tai muiden läheisten hoitoavun varassa. Et pääse edes kävelylle yksin moneen vuoteen ilman että järjestät lapsenvahdin. Tästä(kin) syystä meillä jää lapsiluku yhteen. En halua aloittaa uudestaan tuota sitovuuden kierrettä. Elän siis paraikaa tuota pikkulapsivaihetta. Lapsi on rakas, mutta kyllä tämä on ollut rankempaa kuin etukäteen osasin edes uumoilla.
Eiköhän niitä vanhempia kuitenkin yleensä ole kaksin kappalein, kävelylle pääsee kun sanoo menevänsä. Kumpikin vuorollaan.
Niin, etkö tajua kuitenkin pointtia että olet täysin riippuvainen muista ihmisistä jotta saat sitä omaa aikaa kun lapsi on pieni? Todella iso muutos edelliseen, lapsettomaan, elämänvaiheeseen verrattuna kun sai vain lähteä omille menoillensa just silloin kun huvitti.
Vierailija kirjoitti:
En tod kaipaa. Se oli työtä vuorotta.
Kyllä
Vierailija kirjoitti:
Traumat jäi. Se sitovuus. Se, kun mihinkään ei pääse lähtemään helposti ilman lasta. Aina hirveä säätäminen aikataulujen kanssa; millon puoliso tulee kotiin että vuorostaan pääsee itse omille menoille, mistä saisi lapsenvahdin jos on yhteinen meno johonkin tilausuuteen mihin lapsi ei sovi mukaan.
Kun olin vauva, äitiysloma oli 1 kk. Niin että sitten äidit pääsivät töihin lepäämään. Äidissä ei kukaan oppinut roikkumaan.
Toisilla varmaan unohtuu uhmaikä ajan kuluessa
Sain esikoisen 90-luvulla. Siihen aikaan lapsi tavallaan eli siinä yhtenä perheenjäsenenä, kuri oli kova ja lapsen paikka ei ollut tasa-arvoisena aikuisten kanssa. Oikeudet piti ansaita hyvällä käytöksellä ja tottelevaisuudella. Sama muissa perheissä. Naapuritkin komensivat omia ja toistensa lapsia. Elämänrytmi oli leppoisa, leluja vähän, vaatteet Prismasta tai kaveripiirissä kierrätettyjä. Asuinpaikka, myös naapureiden, oli sama useita vuosia. Naapurit ja niiden lapset tunnettiin, lasten yökyläilyt olivat tavallisia. Kun oma ipana oli yökylässä, pääsi vaikka baariin piipahtamaan. Synttärijuhliin riitti itse tehty helppo kermakakku, limua ja hiukan karkkia. Me vanhemmat olimme nuoria, huolettomia, vähän alkoholille persoja ja tupakoivia lähes kaikki. Mitään moraalisaarnoja ei harrastettu. Me elimme omaa elämäämme lasten kanssa, emme eläneet lapsiamme varten. Töissä käytiin, työttömiäkin oli muttei ketään sen takia halveksittu ja työkkäri järjesti ihan aidosti hyödyllisiä ja fiksuja kursseja joiden jälkeen niitä töitä myös sai.
Kyllä kaipaan niitä aikoja ja tietysti eniten nuoruutta, mutta ei lastenhoidon, vaan koko elämän mielekkyyden takia.