Onko 37-vuotias synnyttäjä ikäloppu? Miten olette muut vanhukset selvinneet?

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen ikä. Minunkin äitini vielä synnytti about tuon ikäisenä ja todella moni kavereistani on vielä tehnyt lapsia tuossa iässä. Asutko jossain paikassa jossa lapsia aletaan saamaan 15-vuotiaana ja 20-vuotiaalla odotetaan olevan jo semmoset kolme muksua?

Ja äitiäni aina kutsuttiin "nuoreksi äidiksi" kun olimme lapsia. Hän oli niin nuoren näköinen, että kukaan ei meinannut uskoa hänen ikäänsä. Kun tulin teini-ikään, äitiäni ja minua luultiin monesti sisaruksiksi. 😅 Ilmeisesti hyvät ulkonäkögeenit.

Meillä 39, 40 ja 41 v. Hyvin isovanhempien avulla selvittiin.🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullua että lääkäri voi sanoa "geriatrinen odottaja". Eikö se ole loukkaavaa. 45v joka ei synnytä enää on varmaan sitten muumio kääreissä. Huhhuh. Joskus hirvittää miten iäkkäille mahdetaan puhua geriatrisuudesta, jos 35v on myös joillekin "vanha" ja toisille "liian nuori".

En usko, että yksikään lääkäri sanoo raskaanaolevaa geriatriseksi odottajaksi tai synnyttäjäksi. 37 voi ensisynnyttäjänä olla vanha, jos vertaa 17 vuotiaaseen, mutta melko normi synnytysikä nykyisin. Geriatria on lääketieteen haara, jonka kohdeikäryhmä on jossain 70v tienoilla, etenkin, jos on muisti- ja muita ikääntymiseen liittyviä sairauksia ja muutoksia toimintakyvyssä. Raskaus ei ole mitään noista, ei mene mihinkään gerontologian määritelmään. Se, jos seiska- lehdestä tuollainen termi l

 Lääkäreissä on myös suustaan toheloita. Toisen keskenmenon jälkeen lääkäri sanoi että kyseessä voi olla rypäleraskaus, jossa mahdollisuus syöpään. Sitten hän sanoi ettei hänellä ole aikaa pidempään keskusteluun ! Ei auttanut muu kuin tilata paperit yksityisgynekologilleni ja odottaa kärsimättömänä yli kuukausi. 

Sain ekan 37v ja toisen 40v. Ystäväni sai vielä 42v.viimeisimmän lapsen. Itse en enää 42v alkaisi tekemään..viimeisen kohdalla jo jännäsin, kun ikä kuitenkin nostaa riskiä monessa asiassa, mutta onneksi kaikki meni hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia saadaan aiempaa useammin vasta nelikymppisenä mutta ei se tee sen ikäistä äitiä sen nuoremmaksi. Parasta ne lapset olisi saada ennen kolmeakymppiä. 

Parasta millä mittarilla? Ei voi tuijottaa pelkkää biologiaa. Hyvin usein muilla mittareilla se paras aika on vanhempana. Kaikille paras aika ei ole sama aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 42v ja lapseni 12v sanoo minua ja 7-kymppisiä isovanhempiaan tosi vanhoiksi. Hänen parhaan kaverin äiti on 10v minua nuorempi ja isovanhemmatkin paljon nuorempia.

Niin varmaan.

Mitä niin varmaan? Lapsen kaverin äiti saanut ensimmäisen lapsensa nuorena. Silloin luonnollisesti isovanhemmatkin ovat yleensä nuorempia.

Että lapsesi sanoo teitä tosi vanhoiksi. Miksei sitten kaverinsa äitiä tosi nuoreksi? Tosin tuskinpa lapsesi on sanonut yhtään mitään...

Kyllä minun lapsuudessa tiedettiin kellä oli nuori ja kellä vanha äiti tai isä. Suurin osa oli tietty vaan tavallisia. 

No, nelikymppinen ei ole vanha 12-vuotiaan vanhemmaksi. 

Kannustan hankkimaan lapset nuorina. Mutta itse kyllä painelin maailmalla ja elämä oli upeaa ja hekstistä, niin siihen ei lapsia ajatellut tehdä. Sitten kun ne tein lähemmäs 40vuotiaana, oma elämä tosiaan pysähtyi ja kääntyi perheelänäksi. Hyvin pysyvää ja turvallista elämää. Nyt eläkeiässä kaipaan taas sitä nuoruuden hulinaa. Kaikki ei kaipaa. Itse halusin kokeilla kaikkea ja eri maissa ja olosuhteissa. Tämä rytmi sopi minulle. Enkä näe, että minulla olisi äitinä ollut puutteita nuorempiin nähden. Eikä ongelmia raskaudesta tai synnytyksessä tai valvomissa. Yms. 

Sain esikoiseni 22v, sitten 26v, 28v ja nuorin 34v. Tunsimme silloin saaneemme  iltatähden. Huvittavaa sinänsä, että useat ystäväni löysivät sen oikean ja pyöräyttivät ne pari lastaan sitten tuossa 40:n molemmin puolin. He eivät tuntuneet yhtään vanhoilta vanhemmiksi, ja raskaudet synnytyksineen sujuivat heilläkin isommitta ongelmitta. Itse koin valtavan eron jaksamisessa pikkulapsiaikana jo tuolloin ali ja yli 3-kymppisenä. Mietittiin monesti miehen kans, et voi taivas jos pitäis heräillä vielä öisin syöttämään ja kanniskelemaan

Oma äitini oli 38 ja isä 45 kun synnyin, ikinä en heidän ikäänsä hävennyt eikä minua siitä kiusattu. Mutta he olivatkin hyväkuntoisia ja nuorekkaita niin henkisesti kuin fysikaltaankin. Ja ovat superkuntoisia ikäisekseen edelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia saadaan aiempaa useammin vasta nelikymppisenä mutta ei se tee sen ikäistä äitiä sen nuoremmaksi. Parasta ne lapset olisi saada ennen kolmeakymppiä. 

Parasta millä mittarilla? Ei voi tuijottaa pelkkää biologiaa. Hyvin usein muilla mittareilla se paras aika on vanhempana. Kaikille paras aika ei ole sama aika.

Sillä että silloin on sille lapselle ja tämän mahd lapsille enemmän aikaa elämän mittaan. Kaverin äiti sai lapsensa n nelikymppisenä, samoin kaveri, eikä 80 v isoäiti enää jaksaisi lapsenlasta kovin pitkiä aikoja. Eikä se lapsikaan ehdi viettää isovanhempien kanssa pitkään aikaa. Toista se on jos tulee isovanhemmaksi 40-50 - vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Kannustan hankkimaan lapset nuorina. Mutta itse kyllä painelin maailmalla ja elämä oli upeaa ja hekstistä, niin siihen ei lapsia ajatellut tehdä. Sitten kun ne tein lähemmäs 40vuotiaana, oma elämä tosiaan pysähtyi ja kääntyi perheelänäksi. Hyvin pysyvää ja turvallista elämää. Nyt eläkeiässä kaipaan taas sitä nuoruuden hulinaa. Kaikki ei kaipaa. Itse halusin kokeilla kaikkea ja eri maissa ja olosuhteissa. Tämä rytmi sopi minulle. Enkä näe, että minulla olisi äitinä ollut puutteita nuorempiin nähden. Eikä ongelmia raskaudesta tai synnytyksessä tai valvomissa. Yms. 

Miksi kannustat? Kyllä minä ennemmin 35-vuotiaana olen ollut kotona perheenäitinä kuin 25-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lapsia saadaan aiempaa useammin vasta nelikymppisenä mutta ei se tee sen ikäistä äitiä sen nuoremmaksi. Parasta ne lapset olisi saada ennen kolmeakymppiä. 

Parasta millä mittarilla? Ei voi tuijottaa pelkkää biologiaa. Hyvin usein muilla mittareilla se paras aika on vanhempana. Kaikille paras aika ei ole sama aika.

Sillä että silloin on sille lapselle ja tämän mahd lapsille enemmän aikaa elämän mittaan. Kaverin äiti sai lapsensa n nelikymppisenä, samoin kaveri, eikä 80 v isoäiti enää jaksaisi lapsenlasta kovin pitkiä aikoja. Eikä se lapsikaan ehdi viettää isovanhempien kanssa pitkään aikaa. Toista se on jos tulee isovanhemmaksi 40-50 - vuotiaana. 

Heh. Ei ne työssäkäyvätkään nuoret isoäidit jaksa. Eläkeikäiset jaksavat parhaiten.

Vihoviimeinen asia mitä halusin oli olla 25v perheenäiti. Silloin olisin kokenut elämän menevän ohi. Näin 35v jälkeen on seesteinen olo ja pystyy nauttimaan perhearjesta, kun on riittävästi nähty ja koettu eikä enää kaipuuta mihinkään. 

Kaveri teki iltatähden ja on 60-vuotias kun poika on täysi-ikäinen. Tosin taisi luulla että voi lopettaa työt!?

Äitiyshuolto on nykyään pelkkää lääketeollista, misogynististä väkivaltaa. Älä usko mitään, mitä sinulle sanotaan

Missähän muualla tuo nyt on mitenkään erikoista kun tällä palstalla näiden kiusaajien mielestä saada lapsi A.I.K.U.I.S.E.N.A

Älä kuuntele muita tai mieti liikaa. En ole hetkeäkään miettinyt noita asioita, joita mainitsit. Synnytin 40-vuotiaana. Ole iloinen ja mene elmän mukana, turhat huolet pois.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri teki iltatähden ja on 60-vuotias kun poika on täysi-ikäinen. Tosin taisi luulla että voi lopettaa työt!?

Hmm, niin oli munkin äiti 60 v., kun mä täytin 18 vuotta. Ei ollut ongelma kellekään ja itse asiassa äiti myös eläköityi tuolloin (vuosi oli 2003).

Itse olen saanut lapset 32v ja 35v ja omassa korkeakoulutetussa kaveripiirissä olen enemmänkin nuorimmasta päästä. Useampi korkeakoulutettu ja työelämässä menestynyt nainen tuntuu tekevän lapset tyypillisesti siinä 35-40v ja ylikin. Ei se ole nykyään millään tavalla poikkeuksellista siis, omituinen asenne äitipolilla. Itse pitäisin vasta 40v sellaisena "riskirajana", jossa pitää oikeasti jo vähän alkaa miettiä myös niitä riskejä ja onko valmis ottamaan ne, niin lapsen kuin oman terveyden suhteen.

Itselleni lääkäri huudahti, että nuorihan sinä olet, kun saman ikäisenä odottajana olin vähän huolissani. Siitäkin vielä 3v päästä sain kuopuksen, joka hänkin jo aikuinen.

Up