Lue keskustelun säännöt.
Onko 37-vuotias synnyttäjä ikäloppu? Miten olette muut vanhukset selvinneet?
26.06.2024 |
Äitiyspolilla lääkäri sanoi että olen geriatrinen odottaja tms. ja riskejä vaikka ja millä mitalla. Hätkähdin hieman. Ajattelin että tämä ihan hyvä ikä vielä saada vauva, mutta jäi vähän kaivelemaan tuo käynti. Oletteko muut vanhoina äidiksi tulleet kokeneet äitiyden millaisena? Oletko selvästi vanhempi kuin muut äidit esimerkiksi päiväkodissa, koulussa? Joutuuko lapseni jossain vaiheessa jopa häpeämään elämän ehtoopuolella olevaa ryppyistä äitiään?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hullua että lääkäri voi sanoa "geriatrinen odottaja". Eikö se ole loukkaavaa. 45v joka ei synnytä enää on varmaan sitten muumio kääreissä. Huhhuh. Joskus hirvittää miten iäkkäille mahdetaan puhua geriatrisuudesta, jos 35v on myös joillekin "vanha" ja toisille "liian nuori".
En usko, että yksikään lääkäri sanoo raskaanaolevaa geriatriseksi odottajaksi tai synnyttäjäksi. 37 voi ensisynnyttäjänä olla vanha, jos vertaa 17 vuotiaaseen, mutta melko normi synnytysikä nykyisin. Geriatria on lääketieteen haara, jonka kohdeikäryhmä on jossain 70v tienoilla, etenkin, jos on muisti- ja muita ikääntymiseen liittyviä sairauksia ja muutoksia toimintakyvyssä. Raskaus ei ole mitään noista, ei mene mihinkään gerontologian määritelmään. Se, jos seiska- lehdestä tuollainen termi l
Tuo geriatria on varmaan samanlainen termi kun obesia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mitä vanhempana saa lapsen sen arvokkaampi ja pidetympi se lapsi yleensä on. Ei 40+ mikään vanha ole. Jos lapset saavat lapsia, niin usein he eivät ymmärrä lapsen arvoa.
No on 40+ sen lapsen kannalta vanha. Kun pääsee ylioppilaaksi on äiti kuusikymppinen, siinä missä muitten vanhemmat on 40-50 v.
Vierailija kirjoitti:
Ettei vaan olisi provo jolla yritetään haukkua 30+ iässä lapsen saaneita. Jos ei niin lääkärin kannattaisi siirtyä sieltä 1950-luvulta tähän päivään. 37v voi olla vanha synnyttäjä jossain perähikiällä jossa lapset on tapana tehdä heti kun peruskoulusta on päästy.
Ei se raskauden geriatrisuus mistään koulutustasosta ole kiinni vaan biologiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapseni 38-vuotiaana ja yksinäistä oli vauva-aika. Ystävilläni tuolloin jo kouluikäiset lapset. Ei ollut mammakavereita äitiyslomalla. Tilanne tasaantui kun palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin. Olen iloinnut siitä, että olen saanut parikymppisenä nuorena ja nättinä reissata ja rellestää ja elää vapaata ja villiä nuoruutta. Surullista nähdä kuin jotkut parikymppisenä tai jopa alle äidiksi alkaneet nyt sitten neljänkympin korvilla juhlii tuolla räkä poskella kun nuoruusvuodet meni vaipparallissa ryyppyrallin sijaan. Nuoruusvuosia ei korvaa mikään.
Musta on sit taas tosi ihanaa kun nyt 40 vuotiaana lapset on täysi-ikäisiä ja saan elää täysin vapaata elämää. Opiskella, panostaa uraan, juhlia, matkustaa puolison kanssa. Ei ollenkaan surullista, vaan upeaa. Sanon tämän nyt vaan siksi, että aika typerä
No, kyllä se jossain baareissa riekkuminen täysin turhanpäiväistä onkin. Eipä tarvitse 40 + isoäidin kärsiä yksinäisyydestä tai miettiä kuka vanhana hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v ja lapseni 12v sanoo minua ja 7-kymppisiä isovanhempiaan tosi vanhoiksi. Hänen parhaan kaverin äiti on 10v minua nuorempi ja isovanhemmatkin paljon nuorempia.
Niin varmaan.
Mitä niin varmaan? Lapsen kaverin äiti saanut ensimmäisen lapsensa nuorena. Silloin luonnollisesti isovanhemmatkin ovat yleensä nuorempia.
Että lapsesi sanoo teitä tosi vanhoiksi. Miksei sitten kaverinsa äitiä tosi nuoreksi? Tosin tuskinpa lapsesi on sanonut yhtään mitään...
Kyllä minun lapsuudessa tiedettiin kellä oli nuori ja kellä vanha äiti tai isä. Suurin osa oli tietty vaan tavallisia.
Ei ole ei, on niitä sinua vanhempiakin synnyttäjiä sekä ensisynnyttäjiä jopa.
Raskaus on aina riski, vaikka olisi nuorikin kyseessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelikymppisenä lapsen teossa on se ongelma että yhteistä aikaa sen lapsen kanssa on todennäköisesti vähemmän edessä. Ei ole kiva menettää vanhempia jo kolmikymppisenä.
Sanoiko lääkäri oikeasti noin? Aloin odottaa nuorimmaistani 37v ja hän syntyi kun olin 38v. Muistan kun kysyin rakenneultrassa kokeneelta lääkäriltä, että olenko nyt riskiodottaja. Hän naurahti ja sanoi, että et ole. Toki olin hälle just kertonut, että käyn kolme kertaa viikossa hiihtämässä. Neuvolassa ei otettu edes sitä raskauden sokerijuttua, vaikka se kai ois pitäny ottaa. Täti vaan sano, että kun oot noin terve ja hoikka, niin ei sulle raskausdiapetestä tuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään lapsia saadaan aiempaa useammin vasta nelikymppisenä mutta ei se tee sen ikäistä äitiä sen nuoremmaksi. Parasta ne lapset olisi saada ennen kolmeakymppiä.
Jos lääkäri todella sanoi noin, ei tajua tehtävästään mitään. Ahdistaa nyt odottavaa äitiä asiasta, jolle tämä ei voi enää mitään. Äidin ahdistuu kulkeutuu myös vauvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot jo aika vsnha. Mulla oli tuossa iässä 11 ja 9- vuotiast lapset ja pidin itseäni aika vanhana äitinä vaikka hyvin jaksoinkin.
Mun äiti oli sun ikäluokkaa kun sai mut ja paljon kiusaamista sain osakseni, vaikken voinut asialle mitään tehdä.
Jännä kun yleensä nuoria äitejä ennenkin paheksuttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1951 ja lapset syntyneet 1985 ja -88. Kukaan ei sanonut geriatriseksi synnyttäjäksi.
Kaikki sujui hyvin ja helposti.
Sama ikä täällä, kahden keskenmenon jälkeen lapset 1985 ja 1986.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain kuopuksen 42v, nyt hän on jo 22v.
Hienoa aikaa ollut, en todellakaan kadu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapseni 38-vuotiaana ja yksinäistä oli vauva-aika. Ystävilläni tuolloin jo kouluikäiset lapset. Ei ollut mammakavereita äitiyslomalla. Tilanne tasaantui kun palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin. Olen iloinnut siitä, että olen saanut parikymppisenä nuorena ja nättinä reissata ja rellestää ja elää vapaata ja villiä nuoruutta. Surullista nähdä kuin jotkut parikymppisenä tai jopa alle äidiksi alkaneet nyt sitten neljänkympin korvilla juhlii tuolla räkä poskella kun nuoruusvuodet meni vaipparallissa ryyppyrallin sijaan. Nuoruusvuosia ei korvaa mikään.
Ja toisia ei kiinnosta mikään ryyppyralli, ei nuorena eikä vanhana. Itselläni ei ole lapsia, mutta pidin ryyppäämistä jo teininä ja parikymppisenä typeränä touhuna. Tuntuu ihan vaikealta käsittää, että joillekin päihteillä läträäminen ja itsensä myrkyttäminen on oikein joku itseisarvo. Puhutaan k
Kyllä nyt useimpia nuoria kiinnostaa useita vuosia baareissa käyminen. Ja se vauva aika on melko raskasta, että siinä tulee yllätyksenä jos ei pääse enää mihinkään. Kannattaa edes yrittää nauttia elämästä ennen sitä kaikintavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot jo aika vsnha. Mulla oli tuossa iässä 11 ja 9- vuotiast lapset ja pidin itseäni aika vanhana äitinä vaikka hyvin jaksoinkin.
Mun äiti oli sun ikäluokkaa kun sai mut ja paljon kiusaamista sain osakseni, vaikken voinut asialle mitään tehdä.
Jännä kun yleensä nuoria äitejä ennenkin paheksuttu.
Ennen oli tavallista saada lapset parikymppisenä ja tulla isoäidiksi 40+. Silloin paheksuttiin lähinnä jotain teiniäitejä.
Ihan tavallinen ikä. Minunkin äitini vielä synnytti about tuon ikäisenä ja todella moni kavereistani on vielä tehnyt lapsia tuossa iässä. Asutko jossain paikassa jossa lapsia aletaan saamaan 15-vuotiaana ja 20-vuotiaalla odotetaan olevan jo semmoset kolme muksua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä vanhempana saa lapsen sen arvokkaampi ja pidetympi se lapsi yleensä on. Ei 40+ mikään vanha ole. Jos lapset saavat lapsia, niin usein he eivät ymmärrä lapsen arvoa.
No on 40+ sen lapsen kannalta vanha. Kun pääsee ylioppilaaksi on äiti kuusikymppinen, siinä missä muitten vanhemmat on 40-50 v.
Mitä sitten? Ei kaikki muutenkaan elä edes sinne kasikymppisiksi. Oma vanhempani juuri kuoli 60-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain lapseni 38-vuotiaana ja yksinäistä oli vauva-aika. Ystävilläni tuolloin jo kouluikäiset lapset. Ei ollut mammakavereita äitiyslomalla. Tilanne tasaantui kun palasin töihin ja lapsi meni päiväkotiin. Olen iloinnut siitä, että olen saanut parikymppisenä nuorena ja nättinä reissata ja rellestää ja elää vapaata ja villiä nuoruutta. Surullista nähdä kuin jotkut parikymppisenä tai jopa alle äidiksi alkaneet nyt sitten neljänkympin korvilla juhlii tuolla räkä poskella kun nuoruusvuodet meni vaipparallissa ryyppyrallin sijaan. Nuoruusvuosia ei korvaa mikään.
Ja toisia ei kiinnosta mikään ryyppyralli, ei nuorena eikä vanhana. Itselläni ei ole lapsia, mutta pidin ryyppäämistä jo teininä ja parikymppisenä typeränä touhuna. Tuntuu ihan vaikealta käsittää, että joillekin päihteillä läträäminen ja itsensä
Mutta jos ravaa baareissa ja reppureissuilla esim ikävuodet 18-25 v niin kyllä useimmat siihen mennessä on jo siihen kyllästyneet. Musta taas liikaa nykyään hehkutetaan jotain nuoruuden vapautta, siis että sitä pitäisi viettää vuosikymmeniä. Uskon että hauskempaa on olla 25 v perheenäiti kuin istua jossain juottolassa viikonloppu toisensa perään.
W t