Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?
25.06.2024 |
Aiemmin luulin, että vaikeus oli siinä, että silloinen ongelmani oli liian hankala eikä kukaan osannut sen vuoksi auttaa. Mutta nykyään käyn keskustelemassa aivan erilaisesta asiasta ja lopputulos on silti sama. Keskustelu ei vain johda mihinkään.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kenenkään ulkopuolisen on sanoa, että kuule nyt, jottu meni näin ja sun osuutesi oli tämä. Kaikki ovat sinun kertomuksen ja tulkinnan varassa, eli katsovat sun silmälaseilla väritettyä tapahtumakuvausta.
Sä voit itse reflektoida omaa osuttasi ja terapian avulla pohtia eri näkökulmia, mutta mitään faktaa et tule saamaan esille, varsinkaan kuulematta muiden osallisten kertomuksia.
Se on juuri näin. Ei ole tarkoitus pohtia, miksi joku toinen teki jotakin, vaan miten sen on kokenut. Mitä tunteita herättää jne. Pitää kehittää itselle narratiivi, miten kokenut sen ja miten elää sen kanssa. Esim. lapsena koettu kaltoinkohtelu: ei auta se, että pohtii miksi vaan miten se on vaikuttanut minuun, miten olen selvinnyt ja miten jatkaa eteen päin. Ei se auta vaikka "tietäisi" miksi joku teki jotakin, kun seuraukset ovat se pointti. Miksi joku - ajattelum
No se on varmaan hyvin tapauskohtaista, mikä se pointti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jos kertoisit mikä on ongelmasi niin voisin tarkemmin analysoida mikä on pielessä.
Henk koht terapiassa hyväksikäytön vuoksi ja minulla ei ole terapeutistani pahaa sanottavaa.
Et osaa avautua. Syvällisemmin pohtia asioita.
Totuus on ainoa mikä tekee vapaaksi. Ymmärrys siitä miten maailma, mieli, ihmiskeho, sielu, elämä toimii.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän on Jumalan ainoa poika, joka tuli maksamaan syntimme. Paluu yhteyteen Jumalan kanssa on ainoa keino parantua.
Vierailija kirjoitti:
Ap jos kertoisit mikä on ongelmasi niin voisin tarkemmin analysoida mikä on pielessä.
Henk koht terapiassa hyväksikäytön vuoksi ja minulla ei ole terapeutistani pahaa sanottavaa.
En tiedä miten sen tekisin, kun tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa kaikkea. Mitä siitä sitten voisi sanoa näin julkisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän ajatellaan, että kelan terapia jotenkin soveltuu kaikille ja kaikilla on kykyä ottaa se vastaan. Tässäkin näkee, että verorahoja kaadetaan kaivoon, kun ihmiset eivät ymmärrä miten terapia toimii, millaisen terapeutin tarvitsevat ja mitä itse pitää tehdä. Kannattaisi lopettaa koko kelan korvattavuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.
Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?
Eivät ne yleensä kysele paljon. En muista onko tämä nykyinen kysynyt mitään.
Ap
Miten siellä sitten keskustellaan?
No minä puhun niistä asioistani, ja hän saattaa sitten sanoa jotain. Esimerkiksi että "Niin, olet ihan oikeassa siinä, että vastausten saaminen saattaa herättää uusia kysymyksiä."
Ap
No tuossahan se vika sitten on. Kumpikaan teistä ei vie keskustelua eteenpäin. Ei terapeutti eikä sinä.
Kumman pitäisi huolehtia siitä? Jos sinä pihtaat oleellisia tietoja, niin terapeutilla ei ole riittäviä tietoja sinun hoitamiseen. Toisaalta terapeutin pitäisi ohjata keskustelua myös siihen suuntaan, että hän saa riittävät tiedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos kertoisit mikä on ongelmasi niin voisin tarkemmin analysoida mikä on pielessä.
Henk koht terapiassa hyväksikäytön vuoksi ja minulla ei ole terapeutistani pahaa sanottavaa.
En tiedä miten sen tekisin, kun tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa kaikkea. Mitä siitä sitten voisi sanoa näin julkisesti.
Ap
Mahdollisimman yleisellä tasolla, kuten minä tuossa edellä?
Traumatisoitunut hyötynee traumaterapiasta, jne. Henk koht en edes hakenut muuta kuin traumaterapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.
Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?
Eivät ne yleensä kysele paljon. En muista onko tämä nykyinen kysynyt mitään.
Ap
Miten siellä sitten keskustellaan?
No minä puhun niistä asioistani, ja hän saattaa sitten sanoa jotain. Esimerkiksi että "Niin, olet ihan oikeassa siinä, että vastausten saaminen saattaa herättää uusia kysymyksiä."
Ap
No tu
Mitä oleellisia tietoja sitten olen pihdannut? Olen mielestäni kertonut kaiken sen, mitä tiedän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos kertoisit mikä on ongelmasi niin voisin tarkemmin analysoida mikä on pielessä.
Henk koht terapiassa hyväksikäytön vuoksi ja minulla ei ole terapeutistani pahaa sanottavaa.
En tiedä miten sen tekisin, kun tarkoitus ei ole kuitenkaan kertoa kaikkea. Mitä siitä sitten voisi sanoa näin julkisesti.
Ap
Mahdollisimman yleisellä tasolla, kuten minä tuossa edellä?
Traumatisoitunut hyötynee traumaterapiasta, jne. Henk koht en edes hakenut muuta kuin traumaterapeuttia.
No, aluksi ongelmana olivat ihmissuhdeongelmat, ja sitten kesken "hoidon" tilanne vielä mutkistui kun toinen osapuoli kuoli yllättäen kesken kaiken.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä; itse kokenut hankalia asioita lapsuudessa ja aikuisuudessa, ja aina, koko elämäni potenut syyllisyyttä kaikesta. Haluaisin kuulla kerrankin ulkopuoliselta, uutta perspektiiviä, että olinko minä paha lapsi ja pahoinpitelevä vanhempani oikeassa. Haluaisin saada näkökulmia, miten persoonallisuushäiriöisen vanhemman kanssa kasvanut, traumalapsi ja nykyinen aikuinen, voi selvitä itse hengissä elämänsä, ilman hirsisilmua. Toivoisin kysymyksiä, asioihin tarttumista, ammattilaisotetta siihen, kuinka sisään patoutuneita ahdistuksia ja pelkoja aletaan purkamaan.
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan pahoja asioita lapsuudessasi. Tee mielikuvaharjoitus. Aseta itsesi vanhempasi asemaan. Palauta mieleesi tilanne jolloin vanhempasi kohteli sinua kaltoin. Katsele lasta edessäsi. Mieti voisitko lyödä edessäsi seisovaa lasta siinä tilanteessa. Jos et pysty, tiedät, että sinussa ei ole ollut mitään syytä tai vikaa
Lapset ovat usein hyvin ärsyttäviä, he tulevat tielle ja kyselevät koko ajan: "Miksi, miksi, mikä...". Hyvin mielelläni löisin tuollaista lasta, mutta niin ei vain voi tehdä, sillä se ei olisi sosiaalisesti hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoliko sulta terapeutti vai puoliso?
Minkälaisia ihmissuhdeongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko sulta terapeutti vai puoliso?
Minkälaisia ihmissuhdeongelmia?
Ei kumpikaan.
Se ihmissuhde tavallaan katkesi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattanee etsiä tyyppi, joka aktiivisesti esittää myös kysymyksiä. Itsellenikään ei toimi pelkkä kuuntelu, siis millään tasolla. Sano heti terapeutille että aiot tavata muutaman eri tyypin ennen kuin päätät kuka sulle sopii. Ja pyydä 1-3 testikertaa. Tämän pitäisi sopia heille, jos ovat ammattilaisia.
Toinen: valehteletko tai jätätkö kertomatta miltä susta oikeasti tuntuu ja mitä oikeasti häpeät elämässäsi, mitä et haluaisi kertoa kenellekään? Jos terapeutti ei tiedä miltä susta oikeasti tuntuu niin terapia ei läpäise kuin pintakerrokset. Ei kannata olla kohtelias ja hyväkäytöksinen itsensä terapiassa, vaan kertoa ne huonoimmat puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko sulta terapeutti vai puoliso?
Minkälaisia ihmissuhdeongelmia?
Ei kumpikaan.
Se ihmissuhde tavallaan katkesi.
Ap
Vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä sen enempää.
Vaan se on selvä, että ihmissuhdeasiat voivat olla kovinkin vaikeita - sellainen suisti minutkin syviin ongelmiin aikanaan.
Sen totean että terapeutteja on hyviäkin. Kuten totesin, minulla hyväksikäyttötausta ja onnekseni ihan loistava traumaterapeutti, joka on onkinut minua ylös syvyyksistä ihan urakalla.
Jos haluat avata tilannettasi niin vastaan vielä. Voimia.
Riippuu niin paljon siitä ammattiauttajasta myös. Ja onko teillä keskinäistä "kemiaa". Mutta jotkut ihmiset on vaikeampia auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ongelma on, että hakee ratkaisuja vääriin kysymyksiin. Ei ne muut ihmiset ja heidän vaikuttimisensa kuulu terapeutille. Muut ihmiset eivät ole terapeutin asiakkaita, vaan ap itse. Ap on myös valinnut väärän terapiamuodon itselleen. Toivottavasti kela ei maksa näin hukkaan menevää terapiaa.
Näitä se kela juuri maksaa. Terapioita, joista ei ole mitään muuta hyötyä kuin terapeutin lihova kukkaro.
Terapeutti on hyvin turvatussa asemassa. Hänen työstään ja ammattitaidottomuudestaan ei käytännösdä pysty valittamaan, sillä valitus kuitataan aina sillä, että asiakas on mielenterveysongelmainen, joten hänen valitukselleen ei tarvitse antaa arvoa. Ja jos jotenkin ihmeellisesti annettaisikin, niin sitten valituksen tekijä ei ymmärrä miten terapiaprosessi toimii, ja näin terapeutti pääsee aina olemaan syytön mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?
Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.
Ap
Luulisi ettei olisi liikaa vaadittu, että terapeutti kävisi läpi näitä asioita kanss
Tässähän on hyvä aihe terapiassa keskusteltavaksi. Miksi sinusta tuntuu, että terapeuttia ei kiinnosta sinun kokemuksesi? Ei tarvitse täällä vastata
Ja oletan, että puhuttiin nimenomaan psykoterapiasta
Vierailija kirjoitti:
Mulla on traumatausta ja olen sitä kaikkea hyvin paljon itsekseni pohtinut. Pääsin tuettuun terapiaan vasta kolmekymppisenä, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Terapeuttia oli kehuttu paljon, mutta minulle hän ei ollut se oikea.
Olen kilttinä ihmisenä kuvitellut koko ikäni muiden tietävän paremmin. Olevan fiksumpia. Terapeutinkin kohdalla sisäinen ääni kuiski, ettei tuosta ole sulle avuksi, mutta enpä kuunnellut. Olisi pitänyt, meni ne vuodet hukkaan.
En olettanut hänen antavan valmiita ratkaisuja, mutta tuntui että olin häntä paremmin perillä vähän kaikesta. Sain korjata mm. termejä...terapian jälkeen olin tuuliajolla ja vakuuttunut siitä, että olen jotenkin vajaa. Pakkohan minun oli olla! Kävin mm. neurologisissa palikkatesteissä, ja testautin päälle älykkyyteni kahdella eri menetelmällä.
Lopputulos oli, että minussa ei ole mitään vikaa. Olen hieman keskivertoa älykkäämpi, traumaattisten koke
Kuulostaa siltä, että kyseessä epävakaa persoonallisuus. Miksikö? Tummennetut kohdat. Minäkäsitys ja lopulta pakeneminen älyllisyyteen, joka on puolustusmekanismi. Epävakaille on nykyisin hyvä terapia ja parantumisprosentti. Minäkin olen älykäs ja menestynyt, mutta onneksi traumojen takia päässyt hyviin terapioihin ja saanut sitten tasapainon, vaikka senkin jälkeen kokenut vielä rankempaa traumatisoitumista. Taas pääsin loistavalla psykoterapeutille ja sain elämäni tuskien jälkeen kuntoon pikkuhiljaa.
Jos on itse analyyttinen ajattelutavaltaan, niin terapia harvoin tuo mitään lisäarvoa omalle ajatustyölle.
Analyyttisille ihmisille ainoastaan joku silmänliiketerapia voi auttaa traumaan tmv. Tai jos teinisi törttöilee niin joku psykologi voi auttaa vuorovaikutuksessa.