Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?

Eihän tuon ap:n jutuista saa mitään tolkkua, kun johtaa harhaan. Ensin sanoo, että toinen kuoli ja sitten kysyttäessä, että ihmissuhde loppui. On siinä terapeutilla olemista. Huoh. Ei onnistu mikään tuommoisella vuorovaikutuksella. Mulla oli aikoinaan kaveri, joka vaihtoi terapeuttia ja sanoi tälle uudelle terapeutille, että sinulle aion nyt olla rehellinen. Terapeutti oli vastannut, että itsellesihän sinä teet vahinkoa, jos et ole rehellinen, et minulle. 

Terapiassa toimii sama kuin läheisissä ihmissuhteissa eli avoimuus on oltava. Esim. parisuhteissa. Terapiassa voi oppia juuri tervettä vuorovaikutusta, joka sitten siirtyy myös niihin muihinkin ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän ajatellaan, että kelan terapia jotenkin soveltuu kaikille ja kaikilla on kykyä ottaa se vastaan. Tässäkin näkee, että verorahoja kaadetaan kaivoon, kun ihmiset eivät ymmärrä miten terapia toimii, millaisen terapeutin tarvitsevat ja mitä itse pitää tehdä. Kannattaisi lopettaa koko kelan korvattavuus.

Tästä olen niin täysin samaa mieltä. Osalla tilanne jopa huononee osaamattoman terapeutin käsissä. Ja sekin tapahtuu verovaroin tuettuna.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ap:n jutuista saa mitään tolkkua, kun johtaa harhaan. Ensin sanoo, että toinen kuoli ja sitten kysyttäessä, että ihmissuhde loppui. On siinä terapeutilla olemista. Huoh. Ei onnistu mikään tuommoisella vuorovaikutuksella. Mulla oli aikoinaan kaveri, joka vaihtoi terapeuttia ja sanoi tälle uudelle terapeutille, että sinulle aion nyt olla rehellinen. Terapeutti oli vastannut, että itsellesihän sinä teet vahinkoa, jos et ole rehellinen, et minulle. 

Terapiassa toimii sama kuin läheisissä ihmissuhteissa eli avoimuus on oltava. Esim. parisuhteissa. Terapiassa voi oppia juuri tervettä vuorovaikutusta, joka sitten siirtyy myös niihin muihinkin ihmissuhteisiin.

Mitä oikein tarkoitat? Millä perusteella ihmissuhteen päättyminen ja kuolema ovat toisensa poissulkevia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ap:n jutuista saa mitään tolkkua, kun johtaa harhaan. Ensin sanoo, että toinen kuoli ja sitten kysyttäessä, että ihmissuhde loppui. On siinä terapeutilla olemista. Huoh. Ei onnistu mikään tuommoisella vuorovaikutuksella. Mulla oli aikoinaan kaveri, joka vaihtoi terapeuttia ja sanoi tälle uudelle terapeutille, että sinulle aion nyt olla rehellinen. Terapeutti oli vastannut, että itsellesihän sinä teet vahinkoa, jos et ole rehellinen, et minulle. 

Terapiassa toimii sama kuin läheisissä ihmissuhteissa eli avoimuus on oltava. Esim. parisuhteissa. Terapiassa voi oppia juuri tervettä vuorovaikutusta, joka sitten siirtyy myös niihin muihinkin ihmissuhteisiin.

Ehkä terapia on vähän eri asia kuin keskustelupalstalla keskusteleminen. Täällä ymmärrettävää, jos ei halua kaikkia yksityiskohtia paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuon ap:n jutuista saa mitään tolkkua, kun johtaa harhaan. Ensin sanoo, että toinen kuoli ja sitten kysyttäessä, että ihmissuhde loppui. On siinä terapeutilla olemista. Huoh. Ei onnistu mikään tuommoisella vuorovaikutuksella. Mulla oli aikoinaan kaveri, joka vaihtoi terapeuttia ja sanoi tälle uudelle terapeutille, että sinulle aion nyt olla rehellinen. Terapeutti oli vastannut, että itsellesihän sinä teet vahinkoa, jos et ole rehellinen, et minulle. 

Terapiassa toimii sama kuin läheisissä ihmissuhteissa eli avoimuus on oltava. Esim. parisuhteissa. Terapiassa voi oppia juuri tervettä vuorovaikutusta, joka sitten siirtyy myös niihin muihinkin ihmissuhteisiin.

Ihmissuhde loppui, ja sen takia aloitin tämän hoitosuhteen. Sitten se ihminen, jonka kanssa se ihmissuhde oli loppunut, kuoli.

Ap

En pysty nyt lainaamaan suoraan, kun se ei teknisistä syistä onnistu, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mutta edellä joku kysyi, miksi minusta tuntuu, että kokemukseni ei kiinnosta terapeuttia. Ehkä se tulee juuri siitä, että hän ei kysele paljon mitään, ei ylipäätään viittaa puheena oleviin asioihin suoraan melkein ollenkaan vaan puhuu mieluummin tyyliin "Elämässä on usein näin ja näin". Tietysti tähän voi olla hyvää tarkoittavat syyt. Ehkä hän on varovainen kysymään mitään siksi, että pelkää vaikuttavansa siltä kuin kyselisi omaa uteliaisuuttaan tyydyttääkseen eikä auttaakseen. En tiedä.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on traumatausta ja olen sitä kaikkea hyvin paljon itsekseni pohtinut. Pääsin tuettuun terapiaan vasta kolmekymppisenä, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Terapeuttia oli kehuttu paljon, mutta minulle hän ei ollut se oikea. 

Olen kilttinä ihmisenä kuvitellut koko ikäni muiden tietävän paremmin. Olevan fiksumpia. Terapeutinkin kohdalla sisäinen ääni kuiski, ettei tuosta ole sulle avuksi, mutta enpä kuunnellut. Olisi pitänyt, meni ne vuodet hukkaan. 

En olettanut hänen antavan valmiita ratkaisuja, mutta tuntui että olin häntä paremmin perillä vähän kaikesta. Sain korjata mm. termejä...terapian jälkeen olin tuuliajolla ja vakuuttunut siitä, että olen jotenkin vajaa. Pakkohan minun oli olla! Kävin mm. neurologisissa palikkatesteissä, ja testautin päälle älykkyyteni kahdella eri menetelmällä. 

 

 "Kuulostaa siltä, että kyseessä epävakaa persoonallisuus. Miksikö? Tummennetut kohdat." 

Et todellakaan voi noiden maalattujen kohtien perusteella ruveta tekemään diagnoosia toisesta ihmisestä. Ei tuossa ole mitään mikä millään luotettavuudella edes viittaa mainitsemaasi diagnoosiin. Maalaamillesi kohdille on muita, paljon yksinkertaisempiakin selityksiä. Huvittavaa, että samanaikaisesti itsensä älykkäänä pitäminen, mutta siitä huolimatta kuitenkin myös epävarmuuden tunteminen (ööh, pätee valtavaan osaan ihmisistä, jotka esim. tekevät mitään luovaa työtä, ovat asiantuntija-alalla tai tekevät muuta älyllisesti vaativaa, etenkin jos muut ihmiset ovat kohdelleet aiemmin itseä typeränä) nähdään terapialasien läpi persoonallisuushäiriön merkkinä.



Lisäksi en kyllä muutenkaan suosittele minkään epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin hakemista, koska se diagnoosi on yksi demonisoiduimpia ja stigmatisoiduimpia diagnooseja, johon terveydenhuollon henkilökunnan suhtautuminen on usein kaikkein ikävintä. Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin saaneet nähdään usein lapsekkaina ja yksinkertaisisesti pahoina ja vaikeina ihmisinä. Sen linssin läpi tarkastelluksi tuleminen ja sillä tavalla kohdatuksi tuleminen taas ei auta ketään. Eivät nämä myöskään ole mitään tieteellisiä diagnooseja, eikä sellaisina niihin ole mitään tieteellisiä ja tehokkaiksi todettuja hoitojakaan. Se, että joillain on hyvä tuuri ja kokevat terapian hyödylliseksi ei muuta sitä että osalle taas tuollaisen diagnoosin saaminen taas johtaa pelkästään uusiin vaikeuksiin.

Mikään ei muutu, jos käyt vain pölisemässä. Sinun pitää tehdä elämässä itse tarvittavat muutokset.

"Vaikka epävakaan persoonallisuuden hoito voi kestää vuosia, se auttaa potilasta: yli puolella potilaista epävakaata persoonallisuushäiriötä ei voida enää diagnosoida yli 5 vuoden kuluttua. Myös potilaiden toimintakyky elpyy ja masennusoireet lievittyvät."

https://www.kaypahoito.fi/khp00074

Terapiat ovat ylihinnoiteltuja. Kysymyshän on etupäässä kuuntelemisesta. Myös nämä eri suuntaukset, tuntuvat monesti olevan omasta päästä keksittyjä. 

Vierailija kirjoitti:

En pysty nyt lainaamaan suoraan, kun se ei teknisistä syistä onnistu, jos tiedätte mitä tarkoitan. Mutta edellä joku kysyi, miksi minusta tuntuu, että kokemukseni ei kiinnosta terapeuttia. Ehkä se tulee juuri siitä, että hän ei kysele paljon mitään, ei ylipäätään viittaa puheena oleviin asioihin suoraan melkein ollenkaan vaan puhuu mieluummin tyyliin "Elämässä on usein näin ja näin". Tietysti tähän voi olla hyvää tarkoittavat syyt. Ehkä hän on varovainen kysymään mitään siksi, että pelkää vaikuttavansa siltä kuin kyselisi omaa uteliaisuuttaan tyydyttääkseen eikä auttaakseen. En tiedä.

Ap 

Kuulostaa psykoanalyyttiselta terapialla. Siinä terapeutti on ihan tarkoituksellakin melko passiivinen (tämä auttaa terapeuttia mm tuntemaan asiakasta ja tämän normaalia suhtautumistapaa toisiin ihmisiin), ja terapiasuhde kestää useita vuosia. Se ei nyt ilmeisestikään sinulle toimi vaan tarvitset terapeutin, joka on tietoisestikin aktiivisempi. Etsi esim kognitiivisen terapian osaaja, jonka osaaminen ja toimintatavat sopisivat sinun ongelmiisi. Näitä löydät melko helposti minduu.fi -palvelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Terapiat ovat ylihinnoiteltuja. Kysymyshän on etupäässä kuuntelemisesta. Myös nämä eri suuntaukset, tuntuvat monesti olevan omasta päästä keksittyjä. 

Näinhän se voi olla sellaisten ihmisten näkökulmasta, joilla ei ole itsellään mitään tietoa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei muutu, jos käyt vain pölisemässä. Sinun pitää tehdä elämässä itse tarvittavat muutokset.

Mitä ne tarvittavat muutokset sitten ovat? Mitä pitää itse tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei muutu, jos käyt vain pölisemässä. Sinun pitää tehdä elämässä itse tarvittavat muutokset.

Mitä muutoksia väkivallalla murskatun ihmisen pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska sinun on itse tehtävä se työ. Terapeutti vain ohjaa sinua löytämään omat sinulle sopivat ratkaisut. 

Miten se siis käytännössä ohjaa, kun ei se ohjaa mitään? Istua töllöttää vaan ja hymähtelee. Ja lausuu muutaman lattean kommentin.

Minusta tuntuu terapiassa vähän siltä, kuin olisin poliisi joka yrittää selvittää jotain tapausta ja kollegat eivät tekisi mitään ja vain jaarittelisivat kahvihuoneessa siitä onko kahvi hyvää. Voisin yhtä hyvin olla siinä tilanteessa kokonaan yksin.

Ap

oma apu, paras apu

Nepsy?

Ei mitään vikaa sinussa. Se ammattiapu on aivan surkeaa. Älä mene siihen lankaan että se olisi muka hyvää kun sitä kutsutaan "ammatti"avuksi tai mitä tahansa muuta. Ainoa millä on väliä on se auttaako se sinua.

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta hyötyy vain, jos on kykyä itsereflektioon ja omien ajatus- ja toimintatapojen muuttamiseen. Jos vain etsii syitä muista ja uhriutuu, ei terapia hyödytä mitään. 

Olisin varmaan juuri kuvatunlainen asiakas, mutta eikös terapiassa voida ns. opettaa ja opiskella ottamaan apua vastaan?