Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana, kun en koskaan hyödy ammattiavusta mitään?
25.06.2024 |
Aiemmin luulin, että vaikeus oli siinä, että silloinen ongelmani oli liian hankala eikä kukaan osannut sen vuoksi auttaa. Mutta nykyään käyn keskustelemassa aivan erilaisesta asiasta ja lopputulos on silti sama. Keskustelu ei vain johda mihinkään.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta hyötyy vain, jos on kykyä itsereflektioon ja omien ajatus- ja toimintatapojen muuttamiseen. Jos vain etsii syitä muista ja uhriutuu, ei terapia hyödytä mitään.
Olisin varmaan juuri kuvatunlainen asiakas, mutta eikös terapiassa voida ns. opettaa ja opiskella ottamaan apua vastaan?
Psykoedukaatiota tarjottiin ainakin ennen psykiatrisessa osastohoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä tämä sinusta tuntuu?"
Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi.
Se on paska kysymys ihmiselle, jolta on kielletty osa tunteista lapsesta asti. Ongelma on juuri siinä, ETTEI tunnu siltä miltä terveesti kyseisessä tilanteessa pitäisi.
Autismi voi myös vaikuttaa siihen, että jumittaa.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt keskusteluavun merkitystä. En tajua mitä apua siitä voisi olla yhtään missään tilanteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole ikinä ymmärtänyt keskusteluavun merkitystä. En tajua mitä apua siitä voisi olla yhtään missään tilanteessa!
Noh, jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä tämä sinusta tuntuu?"
Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi.
Se on paska kysymys ihmiselle, jolta on kielletty osa tunteista lapsesta asti. Ongelma on juuri siinä, ETTEI tunnu siltä miltä terveesti kyseisessä tilanteessa pitäisi.
Autismi voi myös vaikuttaa siihen, että jumittaa.
Kyllä se on ihan toimiva kysymys tuollaisessakin tilanteessa. Terapiassa on ihan normaalia, ettei asiakas tunne tai käyttäydy siten kuin "terveesti pitäisi" ko tilanteessa. Tämä taitaa olla ihan suht yleistä myös ei terapiassa oleville. Eikä ole olemassakaan mitään oikein/väärin -vastauksia, kun kysytään miltä jokin asia tuntuu.
P.s. jos ihminen olisi oppikirjamaisesti terve, niin miksi edes kävisi terapiassa???
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kymmenen vuotta juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Ei siitä mitään hyötynyt. Aina ne samat jutut, olenko nukkunut, ottanut lääkkeet, täytetäänkö masennuskysely... Jos yritin ottaa jotain vaikeaa asiaa esille, hoitaja heti vaihtoi aihetta. Lopulta pääsin asiantuntevalle psykoterapeutille ja se oli aivan toisenlaista. Ensimmäistä kertaa elämässäni joku oikeasti yritti auttaa. Terapian jälkeen olen pärjännyt ilman hoitoa. Ihmettelen vaan miksi piti tuhlata kymmenen vuotta tuloksettomaan hoitoon.
Luepa ap tämä:
http://ihmisluonto.blogspot.com/2009/11/psykoanalyysi-ei-ole-pateva-teo…
"Psykoanalyysin kannattajat voisivat esittää edes yhden psykoanalyyttiseksi tulkitsemansa teorian, joka kestäisi empiirisen testaamisen..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä tämä sinusta tuntuu?"
Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi.
Se on paska kysymys ihmiselle, jolta on kielletty osa tunteista lapsesta asti. Ongelma on juuri siinä, ETTEI tunnu siltä miltä terveesti kyseisessä tilanteessa pitäisi.
Autismi voi myös vaikuttaa siihen, että jumittaa.
Kyllä se on ihan toimiva kysymys tuollaisessakin tilanteessa. Terapiassa on ihan normaalia, ettei asiakas tunne tai käyttäydy siten kuin "terveesti pitäisi" ko tilanteessa. Tämä taitaa olla ihan suht yleistä myös ei terapiassa oleville. Eikä ole olemassakaan mitään oikein/väärin -vastauksia, kun kysytään miltä jokin asia tun
No, ei ainakaan omassa terapiassani johtanut yhtään mihinkään, koska mitään ei tunnu, vaikka kyselisi kuinka. Siis, ellei terapeutti sitten kerro, miltä pitäisi tuntua ja aletaan miettiä, miksi näin ei ole.
190. Jos ja kun psykoanalyysi ei perustu miltään osin empiirisesti todennettaviin tutkimustuloksiin, se on de facto huuhaatiede.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ap ovat omat odotuksesi avulta? Haluaisitko, että tunteesi jonkin asian suhteen muuttuisivat, että pääsisit eteenpäin jossain konkreettisessa asiassa elämässäsi, työkaluja ihmissuhteisiin...?
Haluaisin ymmärtää tiettyjä elämässäni tapahtuneita asioita. Että mikä oli todellinen syy tapahtumiin ja mikä oli oma osuuteni niissä. Miten toinen osapuoli minuun oikeastaan suhtautui. Nyt tilanne on se, että en ymmärrä elämäni keskeisimmistä kokemuksista juuri mitään. En tiedä, olenko toiminut oikein vai väärin, pitäisikö minun olla iloinen siitä mitä olen tehnyt vai katua sitä yms... Tällaiselle epävarmalle pohjalle on vaikea rakentaa mitään.
Ap
Miksi haluat velloa menneessä? Eikö voisi vain todeta, että se mitä on tapahtunut eikä se muuksi muutu. Miksi miettiä pitääkö jotain katua? Nyt vanha kirja kiinni! Sun edessä on joka aamu puhdas sivu ja itse voit varsin paljon vaikuttaa siihen, miten tuleva sujuu.
Itse pidän psykologiassa ainoana järkevänä koulukuntana ns. ratkaisukeskeistä sellaista. Freudit sun muut on työnnetty syrjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä tämä sinusta tuntuu?"
Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi.
Se on paska kysymys ihmiselle, jolta on kielletty osa tunteista lapsesta asti. Ongelma on juuri siinä, ETTEI tunnu siltä miltä terveesti kyseisessä tilanteessa pitäisi.
Autismi voi myös vaikuttaa siihen, että jumittaa.
Kyllä se on ihan toimiva kysymys tuollaisessakin tilanteessa. Terapiassa on ihan normaalia, ettei asiakas tunne tai käyttäydy siten kuin "terveesti pitäisi" ko tilanteessa. Tämä taitaa olla ihan suht yleistä myös ei terapiassa oleville. Eikä ole olemassakaan mitään oikein/väärin -vastauksia, kun kysytään miltä jokin asia tun
Hänhän on siellä terapiassa juuri siksi, ettei käyttäydy ja tunne terveesti. Jos pyöritään vain siinä sairaassa mallissa, ei siitä tapahdu kasvua pois.
On kokemusta aika monenlaisen terapeutin kanssa puhumisesta n. 15. Vain ne ovat auttaneet, jotka ovat ohjanneet kohti terveitä malleja.
Ap, tee ketju asiasta, saat vertaistukea ongelmaasi.
Jospa oletkin itse viisampi kun ne neuvonantajat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä tämä sinusta tuntuu?"
Tuo on periaatteessa hyvä kysymys, jos siitä jatketaan eteenpäin. Tunteiden takaa löytyy uskomukset. Ja uskomukset määräävät elämäsi.
Se on paska kysymys ihmiselle, jolta on kielletty osa tunteista lapsesta asti. Ongelma on juuri siinä, ETTEI tunnu siltä miltä terveesti kyseisessä tilanteessa pitäisi.
Autismi voi myös vaikuttaa siihen, että jumittaa.
Kyllä se on ihan toimiva kysymys tuollaisessakin tilanteessa. Terapiassa on ihan normaalia, ettei asiakas tunne tai käyttäydy siten kuin "terveesti pitäisi" ko tilanteessa. Tämä taitaa olla ihan suht yleistä myös ei terapiassa oleville. Eikä ole olemassakaan mitään oikein/väärin -vastauksia, kun kysytään miltä jokin asia tun
"Miltä sinusta tuntuu?" Kysymys itsessään tuntuu epämukavalta. Tuntuu tasan siltä, että joku kyselee, koska hänellä on jokin pyrkimys, jota ei aio ääneen avata.
"Ihan ok."
"Hienoa, sitten voitkin varmaan hoitaa asian ja ja B."
Siinä yritetään herätellä aikuisen itsemyötätuntoa sen kokemuksen aikaista itseä kohtaan. Moni soimaa itseään kohtuuttomasti menneistä kokemuksista ja itsevihan vallassa on harvoin vapaa tekemään tulevaisuudelle myönteisiä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Eikö keskustelun tavoitteena ole se, että asiakas löytäisi uusia näkökulmia. Eli terapeutin tehtävä on kysyä sellaisia kysymyksiä, että asiakas alkaa ajattelemaan toisella tavalla. Tämähän ei tapahdu hetkessä, vaan kyse prosessista.
Eli kysynys kuuluu: oletko niin jääräpäinen, ettet suostu kääntämään ajatuksiasi?
Yleensä normaaliälyinen ihminen on ajatellut ongelmiaan todellakin joka näkökulmasta ihan itsekin, eikä silloin hyödy tuollaisesta mitään.
Ei helvetti. Ei terapia ole opiskelupaikka. Jos et kykene siihen, et kykene. Syö ne lääkärin määräämät nappisi vaan.