Taas se aika kun pitäisi lomamatkalle lähteä :(
Reissuun pitäisi meillä taas lähteä, mutta mieli on aika maassa jo ennen lähtöä. Olisi kiva tietysti päästä rentoutumaan ja nauttimaan kiireettömästä lomasta, mutta kun todellisuus on taas tänäkin vuonna se, että minä joudun:
- Hoitamaan kaiken matkaan liittyvän järjestämisen: lennot, hotellit, matkustusluvat, ilmoitukset, autonvuokraukset ym
- Maksamaan kaiken
- Varmistamaan että puolisolle on aina tarjolla sopivaa tekemistä ja ruokaa
- Toimimaan paikan päällä matkanjärjestäjänä, toisen vaan kulkiessa perässä ja odottaessa että kaikki maagisesti vaan tapahtuu, juuri hänen toivomallaan tavalla
- Toimimaan lohduttajana ja henkisenä tukena kun jokin reissussa on hankalaa tai odottamatonta
Vastapalveluksena saan kiukuttelua siitä että asiat eivät ole puolison mielestä hyvin. Asiasta huomauttaessani hän toki kiirehtii selittämään että eihän hän minua sinänsä moiti, vaan yleisesti vaan harmittaa kun asiat ei ole hyvin. No kiva, voitte kuvitella että se kuitenkin tuntuu suoralta kritiikiltä, kun kaikki on minun järjestämää. Viime kaukomatkalla ensimmäinen viikko meni siihen että hän itki ja oli surullinen kun hän ei syty, ja siksi mitään intiimiä kanssakäymistä ei tietenkään ole. Heti perään kyllä sanoo että eihän vika ole minussa. Jaha. No voisi nyt sitten kuitenkin yrittää nauttia ja keskittyä iloisiin asioihin. En minä ole seksiä kärkkymässä, pärjään kyllä ilmankin. Tuokin reissu oli yli 20.000 euron paukku kokonaisuudessaan, joten hieman voisi osoittaa kiitollisuutta.
Tänä kesänä varattu Euroopan lomakohde. En aio enää laittaa tikkua ristiin minkään eteen. Tämä oli vaimon valitsema kohde, hoitakoot sitten kaiken. Minä voin keskittyä kritisoimaan. Harmittaa lasten puolesta kuitenkin, kun tietää jo että koko reissusta tulee yksi iso katastrofi ja itkua ja surua. Olispa loma ohi että pääsisi takaisin arkeen.
Kommentit (105)
"Eli vaimossa ei ole mitään vikaa, mutta sinä olet tyypillinen mies, jonka mielestä naisen pitäisi ikuisesti vain hymyillä ja olla hyvällä tuulella. Mitään vastoinkäymisiä ei naisella saa olla, eikä hän saa ilmaista mitään negatiivisia tunteita. En tiedä oletko sinä parisuhdeväkivaltainen, ehkä et, mutta joka tapauksessa kaikki parisuhdeväkivaltaiset miehet ovat sellaisia."
On varmaan aika iso ero "ikuisesti hymyilevän, hyvätuulisen" ja peruspessimistin välillä. Tämä ei myöskään ole vaimospesifi asia, en minä jaksaisi yhtään sen enempää kaveriakaan joka on aina naama norsunvitulla kun on tarkoitus tehdä jotain. En oikein arvosta tätä nykyään niin yleistä tapaa vihjaita misogyniasta aina jos on jotain näkemyseroja. Elämänkumppanini sattuu olemaan nainen. Meillä sattuu olemaan iso ero persoonallisuuksissa koskien suhtautumista varsinkin pieniin vastoinkäymisiin tai joutumiseen mukavuusalueemme ulkopuolelle. Näitä persoonallisuuseroja, tai tarkemmin käyttätymistä niistä johtuen, olisi syytä oppia sovittamaan paremmin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
"Eli vaimossa ei ole mitään vikaa, mutta sinä olet tyypillinen mies, jonka mielestä naisen pitäisi ikuisesti vain hymyillä ja olla hyvällä tuulella. Mitään vastoinkäymisiä ei naisella saa olla, eikä hän saa ilmaista mitään negatiivisia tunteita. En tiedä oletko sinä parisuhdeväkivaltainen, ehkä et, mutta joka tapauksessa kaikki parisuhdeväkivaltaiset miehet ovat sellaisia."
On varmaan aika iso ero "ikuisesti hymyilevän, hyvätuulisen" ja peruspessimistin välillä. Tämä ei myöskään ole vaimospesifi asia, en minä jaksaisi yhtään sen enempää kaveriakaan joka on aina naama norsunvitulla kun on tarkoitus tehdä jotain. En oikein arvosta tätä nykyään niin yleistä tapaa vihjaita misogyniasta aina jos on jotain näkemyseroja. Elämänkumppanini sattuu olemaan nainen. Meillä sattuu olemaan iso ero persoonallisuuksissa koskien suhtautumista varsinkin pieniin vastoinkäymisiin tai joutumiseen mukavuusalueemme ulkopuolelle. Näitä persoonallisuu
Jotkut ovat luonteeltaan pessimistejä ja jotkut optimisteja. Vaimosi on pessimisti. Ollut jo syntymästään asti. Itse olet valinnut hänet vaimoksesi. Ilmeisesti muut hänen ominaisuutensa, kuten mainitsit mm., että vaimo on aikaansaavempi ja tehokkaampi kuin sinä, kompensoivat silloin tuota piirrettä. Nyt olet alkanut pitää niitä muita hyviä ominaisuuksia itsestäänselvyyksinä ja tämä vika on alkanut häiritä. Voithan sinä vaihtaa toisenlaiseen vaimoon. Ota vaikka seuraavaksi optimisti, joka on tosi laiska. Sitten voi valittaa täällä hänen laiskuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsettomana pariskuntana meidän lomat on silkkaa rentoutumista. Sopivat lennot, sopiva asunto meren ääreltä, sopivaa ruokaa ja juomaa, sopivasti aktiviteettejä. Ei stressin stressiä.
Täytyy sanoa että kouluikäisen lapsen kanssa kaksin matkustavana aivan sama juttu. Ap:n tapauksessa ongelma on nimenomaan puoliso eikä lapset.
Mun mies ei pidä matkustelusta niinpä minä reissaan joko lasten tai kavereiden kanssa ja perhelomat vietetään mökillä tai Lapissa laskettelemassa.
Hyvin on toiminut jo vuosia, kenenkään ei tarvitse viettää lomaansa tekemällä asioita joista ei nauti ja jotka vain rasittavat.
"Pidätte sitten kumpikin tuota sirkusta yllä. Keräätte pahaaoloa. Vaimollasi se purkautuu. Sinä patoat sisälle. Mitä jos kerran sanoisit, että kyllä tuntuu ikävälle kuunnella sinun valitusta. Voisitteko vaikka hakea parisuhdeterapiasta tuohon apua. Voit tietysti mennä yksilöterapiaankin oppimaan toimivampia keinoja toimia suhteessa. Joskus ihmiset rataantuu suhteessa huonoille urille. Kummankaan ei ole hyvä olla, mutta toisinkaan ei osata olla. Kumpikin voi olla tyytyväisempi jonkun toisen seurassa ollessaan ja homma toimii paremmin."
Olet varmasti ainakin osittain oikeassa. Ollaanhan me menneinä vuosina aika paljon käytykin terapiassa, sekä parisuhde- että seksuaali, ja siitä on ollut apua. Mä luulen että nyt on viime kerrasta se verran aikaa, yli pari vuotta jo, että opit on osittain unohtuneet. Ehkäpä on aika ottaa uusi terapiasarja tässä viimeistään kesän jälkeen!