Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas se aika kun pitäisi lomamatkalle lähteä :(
25.06.2024 |
Reissuun pitäisi meillä taas lähteä, mutta mieli on aika maassa jo ennen lähtöä. Olisi kiva tietysti päästä rentoutumaan ja nauttimaan kiireettömästä lomasta, mutta kun todellisuus on taas tänäkin vuonna se, että minä joudun:
- Hoitamaan kaiken matkaan liittyvän järjestämisen: lennot, hotellit, matkustusluvat, ilmoitukset, autonvuokraukset ym
- Maksamaan kaiken
- Varmistamaan että puolisolle on aina tarjolla sopivaa tekemistä ja ruokaa
- Toimimaan paikan päällä matkanjärjestäjänä, toisen vaan kulkiessa perässä ja odottaessa että kaikki maagisesti vaan tapahtuu, juuri hänen toivomallaan tavalla
- Toimimaan lohduttajana ja henkisenä tukena kun jokin reissussa on hankalaa tai odottamatonta
Vastapalveluksena saan kiukuttelua siitä että asiat eivät ole puolison mielestä hyvin. Asiasta huomauttaessani hän toki kiirehtii selittämään että eihän hän minua sinänsä moiti, vaan yleisesti vaan harmittaa kun asiat ei ole hyvin. No kiva, voitte kuvitella että se kuitenkin tuntuu suoralta kritiikiltä, kun kaikki on minun järjestämää. Viime kaukomatkalla ensimmäinen viikko meni siihen että hän itki ja oli surullinen kun hän ei syty, ja siksi mitään intiimiä kanssakäymistä ei tietenkään ole. Heti perään kyllä sanoo että eihän vika ole minussa. Jaha. No voisi nyt sitten kuitenkin yrittää nauttia ja keskittyä iloisiin asioihin. En minä ole seksiä kärkkymässä, pärjään kyllä ilmankin. Tuokin reissu oli yli 20.000 euron paukku kokonaisuudessaan, joten hieman voisi osoittaa kiitollisuutta.
Tänä kesänä varattu Euroopan lomakohde. En aio enää laittaa tikkua ristiin minkään eteen. Tämä oli vaimon valitsema kohde, hoitakoot sitten kaiken. Minä voin keskittyä kritisoimaan. Harmittaa lasten puolesta kuitenkin, kun tietää jo että koko reissusta tulee yksi iso katastrofi ja itkua ja surua. Olispa loma ohi että pääsisi takaisin arkeen.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa matkustaa perheenä, mutta haluaako vaimo matkustaa ylipäänsä? Kaikki eivät saa matkustamisesta samanlaista nautintoa, jolloin ikävät asiat korostuvat.
Jos vaimo haluaa matkustaa, niin sitten luulisin, että ongelmat hoituvat vaimon aktivoinnilla. Ihan niin kuin olet suunniteltukin. Eli vaimo tekee päätökset ja hoitaa, itse korkeintaan annat vinkkejä mistä etsiä. Ruokailun suhteen kannattaa potkia ajoissa päätöksen tekoon ja pitää jotain välipalaa mukana.
Sikäli vaimo nyt ainakin haluaa matkustaa että hänelle on tärkeää päästä kesällä jonnekin lämpöön hetkeksi, siis paikkaan missä on varmasti aurinkoa ja lämmintä. Ei kuulema jaksa arjessa jos tuleekin huono kesä täällä ja mitään matkaa ei ollut Hänelle varmaan riittäisi pienimuotoisempi
On kokemusta totaalisen pieleen menneistä illoista. Tietenkään se ei tunnu kivalta, jos illasta ei tule mitään, vaikka on järjestetty lastenhoito ja yhdessä on sovittu ohjelma. En pysty antamaan muuta neuvoa kuin että keskustelkaa toiveista ja siitä, miten haluatte loman sujuvan. Miettikää yhdessä, miten ruokailut sujuisivat parhaiten. Voitte sopia myös positiivisemmasta asenteesta. Se voi olla hankalaa, jos olette molemmat stressaantuneita. Joku varoituskoodisto voisi toimia apuna: annetaan toiselle merkki, että nyt on vaikeaa, jolloin toinen pystyy huomioimaan tilanteen eikä lisää paineita omalla käytöksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruuttakaas koko matka ihan heti.
Ei sitä enää voi peruuttaa, kaikki jo maksettu ja lapsille kerrottu että ollaan menossa.
Keskity vaan pitämään huoli siitä että lapsilla on kiva loma, aikuiset pitää huolen itsestään.
Mitä sä saat tuossa suhteessa tuollaiselta perässävedettävältä? Ihan vilpittömästi kysyn
Oletko koskaan sanonut hänelle että hän on todella raskas ihminen kiukutellessaan?
Mitä vaimo tekee
Kaiken kotona? Siivous, lastenhoito?
Ei ihme että stressi purkautuu lomilla itkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne lomat luksusta ja arki raadantaa, jossa vastuu jää vaimolle? Luksuloma ei korvaa sitä, jos arki kuormittaa toisen vastuineen .
Onneksi lapsettomana pariskuntana meidän lomat on silkkaa rentoutumista. Sopivat lennot, sopiva asunto meren ääreltä, sopivaa ruokaa ja juomaa, sopivasti aktiviteettejä. Ei stressin stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsettomana pariskuntana meidän lomat on silkkaa rentoutumista. Sopivat lennot, sopiva asunto meren ääreltä, sopivaa ruokaa ja juomaa, sopivasti aktiviteettejä. Ei stressin stressiä.
Jos on sairauksia tai allergioita, niin ne on olemassa olipa lapsia tai ei ollut. Etenkin allergiat voivat olla todella raskaita, kun ei voi tietää, sairastuuko ruuasta vai ei.
Arkielämästä kyseilijöille voin todeta että se kyllä jakaantuu meidän molempien mielestä mukavan tasan. Siivous on ulkoistettu, mutta ruoanlaitto, pyykinpesu, tiskaaminen/keittiön puhtaanapito, nämä kaikki jaetaan tavalla joka molempien mielestä on OK. Ja uskokaa pois, jos vaimon mielestä ei olisi niin siitä valittaminen ei olisi hänelle vaikeaa...
Mainitsin tästä jo aiemminkin, mutta ison osan tästä selittänee meidän persoonallisuuserot. Ei hän tarkoita valittaa minulle merkityksessä "sinun vikasi, korjaa, hoida, tee paremmin!", vaan yleisesti todeta vaan epäkohtia. Olen huomattavasti optimistisempi luonteeltani, yritän keskittyä hyviin ja kivoihin asioihin, tai ainakin asoiden kivoihin puoliin, kun taas vaimo luontaisesti näkee asioiden puutteet. Minun korvissa nuo puutteiden huomaamiset sitten (varsinkin reissulla, jossa olen kaiken hoitanut) kuulostaa siltä että siinä kritisoitaisiin minua.
Onhan tuollaisessa persoonallisuudessa hyviäkin puolia. Hän tarttuu omassa elämässään (niiltä osin kun ei ole kyse minun hoitamista asioista) kokemiinsa epäkohtiin ja korjaa niitä. Minä taas luontaisemmin toteaisin vaan että "jaa, no kyllä tämän kanssa pystyy elämään". Voidaan ilman muuta sanoa että vaimo on arjessa aikaansaavempi. Nämä ajattelumallierot vaan hieman johtaa kriiseilyyn sitten juuri lomilla.
No mutta kiitän kaikkia kommentoineita, jotenkin helpottaa kun saa purkaa tätä, vaikka sitten näin anonyyminä. Menen nyt tämän kesän näillä neuvoilla, ja katsotaan miten käy. Jos reissusta ei sittenkään tule mitään, katson josko ensi kesänä otan jonkun muun mukaan matkaan =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää hänet yksin mököttämään kun alkaa taas kiukutella. Keskity lapsiin vaikka yksi aikuinen on kuin lapsi. Ja ihan vihjeenä, jos puoliso ei syty kotona niin ei matka siihen auta.
Ei herrajumala, voitko kuvitella sitä itkun ja itsesäälin määrää kun "hylkäisin" hänet kun hänellä on "paha olla" ja tarvitsee "tukea"? Se olisi ihan vihoviimeinen veto. Kun suru tulee, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä siihen sängylle kuuntelemaan ja lohduttamaan.
Onkohan sun vaimolla joku persoonallisuushäiriö tai mielensairaus? Ei kuulosta normaalilta, että lomamatkalla jää sänkyyn itkemään, jos jokin ei ole mennyt niin kuin hän haluaa. Kyllä aikuisen pitää osata kohdata pieniä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä helpommin ja päästä niistä ohi nopeasti.
Meillä esim. meni viime lomalla kihlautumissuunnitelmat ihan toisella tavalla huonon sään takia kuin oltiin ajateltu, eikä kukaan silti itkenyt ja jäänyt sänkyyn makaamaan, vaikka harmittihan se. Jatkettiin lomailua hyvillä mielin ja vaihdettiin sormukset loman lopulla sitten vähän spontaanilla hetkellä.
Ei ole mitenkään pakollista lähteä yhtään mihinkään, se on mitä ilmeisimmin sinun valinta, kun kukaan muu perheessä ei osallistu mihinkään, olet siis ainut joka haluaa mihinkään matkalle joten miksi pakotat muun perheen mukaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsettomana pariskuntana meidän lomat on silkkaa rentoutumista. Sopivat lennot, sopiva asunto meren ääreltä, sopivaa ruokaa ja juomaa, sopivasti aktiviteettejä. Ei stressin stressiä.
Jos on sairauksia tai allergioita, niin ne on olemassa olipa lapsia tai ei ollut. Etenkin allergiat voivat olla todella raskaita, kun ei voi tietää, sairastuuko ruuasta vai ei.
Pitäisikö sitten miettiä koko reissuun lähtöä jos kokee tuollaisia ongelmia. Vai oletko niitä joiden takia koneessa pähkinöiden syöminen kokonaan kielletty...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi lapsettomana pariskuntana meidän lomat on silkkaa rentoutumista. Sopivat lennot, sopiva asunto meren ääreltä, sopivaa ruokaa ja juomaa, sopivasti aktiviteettejä. Ei stressin stressiä.
Jos on sairauksia tai allergioita, niin ne on olemassa olipa lapsia tai ei ollut. Etenkin allergiat voivat olla todella raskaita, kun ei voi tietää, sairastuuko ruuasta vai ei.
Kyllä minä monelle ruoka- aineelle allerginen tiedän mitä en syö, ei ole pelkoa kun osaan jopa kertoa mitä ei saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin kyllä ennemmin nosteleen kuin noin kivalle lomalle. Miksette menisi erikseen lasten kanssa lomalle ja vaikka ihan kahdestaan toinen reissu jos ne lapset on rasite. Tai jos vaimo on rasite niin menee omalle lomalle sitten.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys miten sait hankittua itsellesi tuollaisen vaimon? Ulkonäkö tärkeää, millään muulla ei väliä?
Meinaaksää, että tää vaimo on ollut aluksi sellainen? Aina sitä sen verran saa tsempattua, että oman kokovartalotyytymättömyytensä saa piilotettua sen vuoden-pari. Ja varmaan se meneekin ihan kivasti jossain huumassa, puolin ja toisin. Siihen lapsi(a) kylkeen niin ei ole ihan yksinkertaista lähteä.
Ja näistä ei sitten ulkopuolinen tiedä mitään, oma mies on se, kenelle ei tarvitse piilotella mitään tunteita = voi oksentaa kaiken pahan olon ilman suodatinta toisen päälle ja vähän vielä lietsoa itseä samalla. Ja sen jälkeen on tietenkin hyvä vielä pahoittaa oma mieli siitä, mitä tuli toiselle sanottua.
Onhan se tavallaan vähän koomistakin.
Miehesi on raatanut koko vuoden että teillä on varaa lähteä reissuun ja sinä valitat siitä että sinun pitäisi se suunnitella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys miten sait hankittua itsellesi tuollaisen vaimon? Ulkonäkö tärkeää, millään muulla ei väliä?
Meinaaksää, että tää vaimo on ollut aluksi sellainen? Aina sitä sen verran saa tsempattua, että oman kokovartalotyytymättömyytensä saa piilotettua sen vuoden-pari. Ja varmaan se meneekin ihan kivasti jossain huumassa, puolin ja toisin. Siihen lapsi(a) kylkeen niin ei ole ihan yksinkertaista lähteä.
Ja näistä ei sitten ulkopuolinen tiedä mitään, oma mies on se, kenelle ei tarvitse piilotella mitään tunteita = voi oksentaa kaiken pahan olon ilman suodatinta toisen päälle ja vähän vielä lietsoa itseä samalla. Ja sen jälkeen on tietenkin hyvä vielä pahoittaa oma mieli siitä, mitä tuli toiselle sanottua.
Onhan se tavallaan vähän koomistakin.
Nojoo, toi on kyllä tuttua: ensin ollaan surullisia ja oksennetaan paha olo toisen päälle (olenkin yrittänyt sanoa että en halua olla mikään henkinen oksennusämpäri, vaikka tietysti vaimoani haluan tukea), ja sitten kun tätä on muutama tunti tai päivä jatkunut, ja vihdoin olo helpottaa, tulee vielä se yksi itku siitä kun "mä olen ihan hirvee ihminen kun vaan itken".. ja siinä pitää myös lohduttaa ja huomaa sanovansa jotain lohduttavaa siihen suuntaan ettei toinen nyt ole tietenkään hirvee ihminen. Kun todellisuudessa tekisi mieli sanoa että joo, tässä asiassa kyllä, voisitko siis lopettaa? =D Jotain koomistakin siinä voi nähdä. Parempi kuitenkin pitää mölyt mahassa siinä kohtaa, kun tietää että nyt ollaan jo loppusuoralla ja kohta helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys miten sait hankittua itsellesi tuollaisen vaimon? Ulkonäkö tärkeää, millään muulla ei väliä?
Meinaaksää, että tää vaimo on ollut aluksi sellainen? Aina sitä sen verran saa tsempattua, että oman kokovartalotyytymättömyytensä saa piilotettua sen vuoden-pari. Ja varmaan se meneekin ihan kivasti jossain huumassa, puolin ja toisin. Siihen lapsi(a) kylkeen niin ei ole ihan yksinkertaista lähteä.
Ja näistä ei sitten ulkopuolinen tiedä mitään, oma mies on se, kenelle ei tarvitse piilotella mitään tunteita = voi oksentaa kaiken pahan olon ilman suodatinta toisen päälle ja vähän vielä lietsoa itseä samalla. Ja sen jälkeen on tietenkin hyvä vielä pahoittaa oma mieli siitä, mitä tuli toiselle sanottua.
Onhan se tavallaan vähän koomistakin.
Nojoo, toi on kyllä t
Pidätte sitten kumpikin tuota sirkusta yllä. Keräätte pahaaoloa. Vaimollasi se purkautuu. Sinä patoat sisälle. Mitä jos kerran sanoisit, että kyllä tuntuu ikävälle kuunnella sinun valitusta. Voisitteko vaikka hakea parisuhdeterapiasta tuohon apua. Voit tietysti mennä yksilöterapiaankin oppimaan toimivampia keinoja toimia suhteessa. Joskus ihmiset rataantuu suhteessa huonoille urille. Kummankaan ei ole hyvä olla, mutta toisinkaan ei osata olla. Kumpikin voi olla tyytyväisempi jonkun toisen seurassa ollessaan ja homma toimii paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Arkielämästä kyseilijöille voin todeta että se kyllä jakaantuu meidän molempien mielestä mukavan tasan. Siivous on ulkoistettu, mutta ruoanlaitto, pyykinpesu, tiskaaminen/keittiön puhtaanapito, nämä kaikki jaetaan tavalla joka molempien mielestä on OK. Ja uskokaa pois, jos vaimon mielestä ei olisi niin siitä valittaminen ei olisi hänelle vaikeaa...
Mainitsin tästä jo aiemminkin, mutta ison osan tästä selittänee meidän persoonallisuuserot. Ei hän tarkoita valittaa minulle merkityksessä "sinun vikasi, korjaa, hoida, tee paremmin!", vaan yleisesti todeta vaan epäkohtia. Olen huomattavasti optimistisempi luonteeltani, yritän keskittyä hyviin ja kivoihin asioihin, tai ainakin asoiden kivoihin puoliin, kun taas vaimo luontaisesti näkee asioiden puutteet. Minun korvissa nuo puutteiden huomaamiset sitten (varsinkin reissulla, jossa olen kaiken hoitanut) kuulostaa siltä että siinä kritisoitaisiin minua.
Onhan tuollaisessa persoonallisuudessa
Eli vaimossa ei ole mitään vikaa, mutta sinä olet tyypillinen mies, jonka mielestä naisen pitäisi ikuisesti vain hymyillä ja olla hyvällä tuulella. Mitään vastoinkäymisiä ei naisella saa olla, eikä hän saa ilmaista mitään negatiivisia tunteita. En tiedä oletko sinä parisuhdeväkivaltainen, ehkä et, mutta joka tapauksessa kaikki parisuhdeväkivaltaiset miehet ovat sellaisia.
Alue: Aihe vapaa
No on snobeilua. Kaikesta kitistään. Mikään ei ole tarpeeksi laadukasta. Mitä, jos downsiftaisiitte ensikerralla. Vuokratkaa asunto jostakin läävästä viikoksi ja eläkää se viikko satasen budjetilla.keksitte ilmaista tekemistä. Sen jälkeen oma koti ja hyvä sänky tuntuvat luksukselta.Syötte sitä pakastepitsaa siinä luukussa.