Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jaat puolison kanssa asumiseen - ja eläämiseen liittyvät kulut?
Jaatteko kaiken 50-50 tasan vai esim tulojen mukaan prosentuaalisesti?
Ruokamenot ei niin suuressa roolissa tässä, mutta asumiseen liittyvät kulut, vakuutukset, bensat? Yms
Kommentit (399)
Ei tuosta kannata lähteä tekemään ongelmaa. Se maksaa, jolla on. Itse hoidan talon ja autot, vaimo hoitaa ruoat, sisustuksen ja vaatteet. Oli myös aikoja jollloin jompi kumpi oli työtön, silloin aina toinen piti huolta. Mitään summia ei ole koskaan laskettu koska loppupeleissä se on vain rahaa, joka ei ole mitenkään olennainen juttu elämässä. Raha ei tuo onnea, mutta poistaa stressiä (etenkin velattomuus). Ja tämä kokemuksella jo 35 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Lapset jo maailmalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on ollut yhteistä naimisiin menosta asti kohta 10 vuotta. Molemmilla omat tilit, mutta siirrellään rahaa puolin ja toisin, että pysyy puskuri kummallakin. Kun on yhteisiä lapsia, niin muu ei oikein toimikaan, koska sitten pitäisi maksaa kohdunvuokraa, yötyölisiä ja maitotiliä, että menisi tasan. Keskinäinen testamenttikin on tehty, ettei yhteinen työ mene jäljelle jäävältä hukkaan. Lapsille menee sitten aikanaan loput, jos eivät lakiosaa aiemmin vaadi.
Me ollaan oltu niin pitkään yhdessä, että tulot on molemmilla ehtineet muuttua muutamaan kertaan. Miehellä on välissä työttömyyttä, minulla vuorotteluvapaata. Meillä yleensä se maksaa enemmän, jolla on enemmän rahaa, ja jos jotain jää niin se laitetaan säästöön ja yhdessä sovitaan mihin käytetään. Mutta jos lähden vuorotteluvapaalla pariksi kk:ksi ulkomaille ja mies jää kotiin, niin ei tuntuisi kovin reilulta että mies osallistuisi reissun kustannuksiin tai käyttäisin kovin paljon ainakaan yhdessä kerättyjä säästöjä, vaan yritän pärjäillä siellä reissussa niillä omilla vuorottelurahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat kämppistä. Sellaisesta ei ole kokemusta.
Aviopuolison kanssa ei ole koskaan tarvinnut eritellä rahoja. Kaikki tulee ja menee yhteisen tilin kautta.
Kunnes tulee ero ja toinen tyhjentää yhteisen tilin ihan laillisesti.
Psst. Kaikki ei eroa, eikä tuollaista tarvitse joka päivä pelätä.
Psst. Se ei ole vain sinusta kiinni ja toisesta ei voi mennä ikinä takuuseen, vaikka kuinka rakkaus tällä hetkellä roihuaisi. Realiteetit kannattaa olla hallussa.
Sorry. Voin mennä takuuseen. Se on realiteetti.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa kannattaa myos kuulostella hetki ennenkuin laittaa kaikki rahat yhteiseen pottiin. Jos alkaa nayttaa ettei toiseen voi raha-asioissa luottaa niin sitten pitaa ne rahat erillaan.
No jos ei voi raha-asioissa luottaa, niin sitten ei kyllä voi muutenkaan - eli kannattaa tehdä ihan lopulliset johtopäätökset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa kannattaa myos kuulostella hetki ennenkuin laittaa kaikki rahat yhteiseen pottiin. Jos alkaa nayttaa ettei toiseen voi raha-asioissa luottaa niin sitten pitaa ne rahat erillaan.
Sanoisin ettei kannata edes jatkaa suhdetta jos ei voi raha-asioissa luottaa.
Kaikkea maksellaan ihan ristiin miten sattuu. Laskut , rempat ja muut. Jos käyn yksityisellä ja mies on mukana, se voi olla mies joka menee kassalle. Tai jos haetaan miehelle silmälasit niin minä saatan ne maksaa. Usein tilaan miehelle netistä vaatteita jne. Ei ole niin tarkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ostan miehelle vaatteita, niin miellyttää vaatteet omaakin silmää 😉
Laitetaan kuukausittain yhteiselle tilille sama summa, siitä maksetaan asumiskulut, vakuutukset, ruokaostokset yms. yhteiset kulut. Molemmilla on lisäksi omat tilit ja yli jäävällä palkalla voi kumpikin tehdä mitä huvittaa: säästää, sijoittaa, ostaa itselle vaatteita tai harrastusvälineitä tai vaikka mennä kavereiden kanssa kaljalle.
Molempien tulot on samaa suurusluokkaa, joten mitään riitoja ei ole rahankäytöstä tullut. Isommat hankinnat ja lomareissut sovitaan erikseen. Jos nyt jompi kumpi joutuu työttömäksi, sairastuu tai tulee jälkikasvua niin täytyy varmaan sitten neuvotella uudestaan miten yhteinen talous hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mis mies joka maksaa kaiken vaan ei tarvii huolehtia turhia.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ostan miehelle vaatteita, niin miellyttää vaatteet omaakin silmää 😉
Vaimo ei ole suostunut käyttämään hänelle ostamiani vaatteita. 😟
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön. Mies keskipalkatussa duunariammatissa. Mies maksaa kaiken,minä en mitään. Oliko muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ostan miehelle vaatteita, niin miellyttää vaatteet omaakin silmää 😉
Vaimo ei ole suostunut käyttämään hänelle ostamiani vaatteita. 😟
Meillä kyllä mies käyttää mielellään vaatteita joita hänelle ostan, sopivat hyvin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa kaiken muun paitsi ruuat. Velkaa ei ole.
Mies maksaa auton ja talon. Sinä ruuat.
Erossa miehelle jää talo ja auto. Sinulle 5000kg ulostetta.
Näin on käynyt monelle.
Miehesi on ollut todella fiksu, sinä et. Kannattaa alkaa miettimään, että miten saatte omaisuutta tasoitettua...
Meillä se perinteinen minun yhteiset rahat ja vaimon omat. Nyt kun on ollut töissä hieman hiljaisempaa ja vaimo maksanut omia kulujaan enemmän niin hirveä ulina. Pitäisi ehkä vaihtaa omillaan toimeentulevaan.
Yhdessä eletään, yhdessä tienataan. Ei jaeta menoja, ostetaan mitä tarvitaan, maksetaan yhteiseltä tililtä, jonne kummankin tulot menevät kaikki kulut. Kumpikin nostaa tarvitsemansa ja kummallakin tilille pankkikortti. Meillä ei vaan ole sun ja mun rahat sillä kaikki on yhteistä, koti, auto, mökki ym. omaisuus. Helppoa kun heinänteko. Toiminut jo yli 40 vuotta, eikä hyvää kannata muuttaa, ei turhia vääntöjä kumman raha liikkuu mihinkin asiaan, tai kumpi maksaa tuon ja tuon. Luottamus on vahva joten toimii meillä oikein hyvin ja elo auvoisaa sekä rahaa jäänyt myös säästöön jos jotakin sattuu niin on pahan päivän varalle "siemenperunaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa tietyt sovitut kulut. Minä tietyt sovitut kulut. Jos tulee jotain sovimme kumpi sillä hetkellä maksaa. Kun tietyt asiat on maksettu loput rahat ovat omaan käyttöön.
Äitini sanoi aikoinaan kun olin nuori. ÄLÄ KOSKAAN OTA YHTEISTÄ TILIÄ MIEHEN KANSSA.
Äiti oli oikeassa. Älä koskaan luota toiseen raha asioiden suhteen. Jos jotakin tapahtuu minulla on omaa rahaa jolla selviydyn tarvittaessa. Enkä tarvitse lupia, että saanko käyttää rahaa johonkin.
Olisi toki ikävää olla suhteessa, jossa luottamusta ei ole. Sellaisessa tilanteessa en minäkään suosittelisi yhteistä tiliä. Meillä yhteinen tili on toiminut oikein hyvin jo kohta 40 vuotta. Mitään lupia ei tarvitse kumpikaan, koska molemmat olemme ihan järkeviä aikuisia ihmisiä.
Ei kyse tainnut olla luottamuksesta. Hän kirjoitti, että ovat sopineet tietyt kulut mitkä maksavat. En minäkään ymmärrä miksi pitäisi olla yhteinen tili toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa kaiken muun paitsi ruuat. Velkaa ei ole.
Mies maksaa auton ja talon. Sinä ruuat.
Erossa miehelle jää talo ja auto. Sinulle 5000kg ulostetta.
Näin on käynyt monelle.
Miehesi on ollut todella fiksu, sinä et. Kannattaa alkaa miettimään, että miten saatte omaisuutta tasoitettua...
Höpö höpö. Meillä mies on maksanut aiempien yhteisten talojen lainoja ja nykyään mun taloni peruskorjauksen, samoin autot, mutta erossa hänelle jäisi auto ja moottoripyörä. Minulle talo ja auto.
Mutta ei olla eroamassa, joten näitä turha jahkailla.
Molemmila omat tilit, tilipäivinä siirrämme yhteisille tilille rahaa nii että itselle jää n. 500€ rahaa 2 viikoksi. Yhteiseltä tililtä maksetaan laskut ym. Kahden asutaan, lainaa ei ole. Talo, autot ja moottoripyörät maksettu. Tankkaus ja kauppa ostokset maksetaan vihreäälä kortilla jonne siirretään tililtä rahaa käytön mukaan. Vaimon kulut ovat peinemmät koska työskentelee etänä. Molemmat ienaavat n. 4000€ kk eli hyvin pärjätään kahdestaan.
Meillä noista jokapäiväisistä hankinnoista tuskin tulisi mitään ongelmaa, vaikka olisi yhteiset rahat. Mutta isompien hankintojen kohdalla joko toinen joustaisi tai sit tehtäisiin kompromissi, joka ei tyydyttäisi kumpaakaan. Eli auton kohdalla esim. hankittaisiin autoa, joka mun mielestä olisi aivan liian kallis ("autolla mennään paikasta A paikkaan B", on mun motto) ja miehen mielestä aivan liian huono ("auton pitää olla ajo-ominaisuuksiltaan ensiluokkainen ja uusiin ominaisuuksiin perhehtyminen on todella kiinnostavaa"). Kun kumpikin ostaa autonsa omista rahoista, kummankaan ei tarvitse joustaa tai olla tyytymätön.