Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?

Työ, opinnot ja parisuhteen (ja ydinperheen) pelastaminen. Selvisin. Nyt valmistunut, hyväpalkkainen työ ja onnellinen perhe-elämä. Piti vain höllätä ja relata että asiat asettuivat oikeisiin uomiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

Lisään että on harvinainen taito muutenkin nykyään.

Olen joutunut, mutta ymmärrän ettei valittaminen auta. Minulla on resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

Millä tavalla?

Ai oletkin joku vammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirjan. Ei ne vaikeat kokemukset siinä auta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirjan. Ei ne vaikeat kokemukset siinä auta yhtään mitään.

Harmi. Itse osaan suhteuttaa asioita juuri vaikeiden kokemusten takia, vähäpätöisiin suhtaudun huumorilla tai olkia kohauttaen. Suosittelen samaa sinullekin. 

Sana enemmän vaatii vertailua. Mihin sitten verrataan? Kenen kokemuksiin? Niitä ongelmia ja asioista mistä pitää selvitä on olemassa niin erilaisia, että vertailu on melko turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirjan. Ei ne vaikeat kokemukset siinä auta yhtään mit

Harmi. Itse osaan suhteuttaa asioita juuri vaikeiden kokemusten takia, vähäpätöisiin suhtaudun huumorilla tai olkia kohauttaen. Suosittelen samaa sinullekin. 

Eipä siinä paljon lapsuuskokemukset auta kun ei saakaan oikeaa varattua kurssikirjaa ja tentti on kolmen viikon päästä.

En usko että vaikeampia asioita on ollut, mutta erona se että itsellä ei ole ollut vanhempia tai sukulaisia tukena.

Äitiä ei kiinnosta, on sanonut tämän itse ja isä kuoli kun olin nuori. Appivanhemmat vähän samaa sarjaa vaikkakin molemmat heistä hengissä. Kokevat että kun lapsi on 18 = aikuinen ja aikuinen ihminen elää omassa kodissaan ja pärjää omillaan.

Sukulaisia ei liiemmin ole, muutama mutta ei ketään kuka tulisi kylään tai kyselisi kuulumisia. 



Muistan opiskeluaikoina kun yhden kaverin vanhemmat maksoi kaverin puhelinlaskun ja itse en saanut mennä käymään lapsuudenkodissani koska näyn samantien kauppalaskussa. Näin kesällä haluttiin miehen kanssa viettää vähän aikaa pois kaupungista, jätettiin miehen lapsuudenkotiin vaihtovaatteet ja pesuaineet suihkuun kun ajateltiin että käydään useammin. Appivanhemmat muistutti tavaroista kun mentiin käymään seuraavan kerran, antoivat ymmärtää että käydään liian usein. 

Siitä sit pikkuhiljaa hoksattiin että ei tässä oikein kukaan ole tukena tai jeesaa. Jokainen terveysmurhe, verojuttu, pankkijuttu on aina ollut kunnon opiskelu itselle, kaikki mennyt aina ns. vaikeimman kautta. AINA tulee esille jotain yllättävää vaikka tekisi mitä, toki tässä 20 vuoden aikana siihen osaa jo asennoitua ja eipä se edes nykyään hetkauta. 

Vastoinkäymiset on varmasti samoja kuin suurimmalla osalla, itsellä vaan ei ketään kelle soittaa ja kysyä että mikähän tämä ja tämä on, tuli tänään postista. Onneksi on google.

Tämän vastapainona on se että kun itse sit kokee jotain elämän iloisempia asioita niin niistä saa nauttia ihan itsekseen ja omilla ehdoilla, ei tarvi miellyttää ketään kun menee naimisiin tai lapselle pitää nimi antaa. Äitini ei saanut tietoa mistään ja appivanhemmatkin tekstiviestillä. 

Yleensä ne ketkä suureen ääneen huutaa vaikeasta lapsuudesta ei edes ole kokeneet mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Työ, opinnot ja parisuhteen (ja ydinperheen) pelastaminen. Selvisin. Nyt valmistunut, hyväpalkkainen työ ja onnellinen perhe-elämä. Piti vain höllätä ja relata että asiat asettuivat oikeisiin uomiin

Mitähän vaikeaa noissa on? Normaalia elämää. Et ole tainnut kokea koskaa mitään oikeita vastoinkäymisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ, opinnot ja parisuhteen (ja ydinperheen) pelastaminen. Selvisin. Nyt valmistunut, hyväpalkkainen työ ja onnellinen perhe-elämä. Piti vain höllätä ja relata että asiat asettuivat oikeisiin uomiin

Mitähän vaikeaa noissa on? Normaalia elämää. Et ole tainnut kokea koskaa mitään oikeita vastoinkäymisiä. 

Määrittele se oikea vastoinkäyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirja

Tuolla olikin aiempana että on pieniä kriisejä sekä traumaattisia kriisejä. Kumpaan lasket korkeakoulun pääsykokeen kanssa säätämisen? Tarvitseeko tämä pääsykoerumba yhtä paljon myötäelämistä, reagointia ja tukea kuin vaikkapa tapaturmaan joutuminen? Tsemppiä hei mutta eiköhän se paikka viimeistään ensi haussa aukea. Sitä ennen voit ottaa rennosti ja tarkistaa että materiaalit varmasti löytyvät jos sinulta löytyy suhteuttamiskykyä. Mutta taidat olla nuori kuten myös moni muu alapeukuttaja. En mitään laajaa ymmärrystä maailmasta odotakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirja

Edellinen vastaus tähän. En tiedä miksi palsta nappasi väärän kommentin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistumi

Tuolla olikin aiempana että on pieniä kriisejä sekä traumaattisia kriisejä. Kumpaan lasket korkeakoulun pääsykokeen kanssa säätämisen? Tarvitseeko tämä pääsykoerumba yhtä paljon myötäelämistä, reagointia ja tukea kuin vaikkapa tapaturmaan joutuminen? Tsemppiä hei mutta eiköhän se paikka viimeistään ensi haussa aukea. Sitä ennen voit ottaa rennosti ja tarkistaa että materiaalit varmasti löytyvät jos sinulta löytyy suhteuttamiskykyä. Mutta taidat olla nuori kuten myös moni muu alapeukuttaja. En mitään laajaa ymmärrystä maailmasta odotakkaan.

Ei ollut kyse siitä vaan ihan tavallisesta tentistä mihin lukemiseen olisi tarvinut oikean kirjan. Miten se, että minua harmitti se väärä kirja liittyi mihinkään muuhun kokemaani asiaan? Esimerkiksi siihen, että molemmat biologiset vanhempani kuolivat ollessani alle kouluikäinen? En minä sellaisia edes ajatellut kun huomasin kirja-asian. Miksi olisin?

Vierailija kirjoitti:

On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei mitään vakavaa ole, ainoastaan näitä tavanomaiseen elämään kuuluvia ja kehityskriisejä. Mikä on siis hyvä asia. :)

Mistä sinä tiedät sen? Voi olla, että juuri sinun lähipiirissä on onnekkaita, joilla ei ole sen suurempia traumoja, mutta jos mietin omaa lähipiiriäni niin sieltä löytyy useita, joilla on traumaattinen lapsuus. Toki tunnen niitäkin, joilla keski-ikään mennessä elämän suurin ongelma on ollut iäkkään isovanhemman kuolema, mutta en tekisi johtopäätöstä suuntaan enkä toiseen mutulla. Toisaalta taas esimerkiksi työkaverini eivät takuulla voi aavistaakaan millaisista lähtökohdista olen. Nykypäivänä kun olen hymyilevä ja käyttäydyn ns. normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistumi

Tuolla olikin aiempana että on pieniä kriisejä sekä traumaattisia kriisejä. Kumpaan lasket korkeakoulun pääsykokeen kanssa säätämisen? Tarvitseeko tämä pääsykoerumba yhtä paljon myötäelämistä, reagointia ja tukea kuin vaikkapa tapaturmaan joutuminen? Tsemppiä hei mutta eiköhän se paikka viimeistään ensi haussa aukea. Sitä ennen voit ottaa rennosti ja tarkistaa että materiaalit varmasti löytyvät jos sinulta löytyy suhteuttamiskykyä. Mutta taidat olla nuori kuten myös moni muu alapeukuttaja. En mitään laajaa ymmärrystä maailmasta odotakkaan.

Luulisi että laajaan ymmärrykseen maailmasta kuuluisi edes se että ymmärtää vastoinkäymisten vertailun olevan aika turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua ha

Copea copea