Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?

Hyvin pitkälti. Tänäänkin jouduin katkaisemaan välit viimeiseen läheiseeni, jotta voin säilyttää mielenterveyteni. En vaan kestä enää ihmisiltä veemäistä käytöstä itseäni kohtaan enkä ole onnistunut löytämään normaaleja ihmisiä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sulta ei vielä ole edes pappaa kuollut mutta koet palvelutaloon muuton kriisinä? Sulla tuskin on kuolemasta mitään kokemusta.

Pappa ei ole vielä kuollut, onneksi. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi, se taitaa olla ensimmäisiä kokemuksiani kuolemasta. Mummo, papan vaimo, kuoli äkillisesti ollessani teini-ikäinen.

Ja traumoista ensimmäisenä halusit nostaa papan palvelutaloon muuttamisen? Jotenkin vähän haisee tämä.

Kävikö sulla mielessäkään , että kaikki sun mielestä "pikkuasioista valittavat" ei välttämättä kerro sulle kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä tai menetyksistä?

Niin, mistä johtuu oletus että ajatellaan että ihminen ei ole i

Jos on tukiverkkoja, niin lähestulkoon kaikesta selviää. Vaikeinta on niillä, joilla ei ole ketään.

Toinen vanhemmista eristi meidät lapset ja toisen vanhempani toisesta puolesta sukua kokonaan. Perheessä ei myöskään koskaan näytetty tunteita ja vanhempi harrasti päiviä kestäviä mykkäkouluja. Jokainen voi miettiä, mitä sellaisessa ympäristössä kasvaminen tekee lapselle/nuorelle, sillä mykkäkouluja oli niin kauan kuin muistan. 

Jokin aika sitten tapahtui myös ero pitkästä parisuhteesta, jossa olin kokenut yhteenkuuluvuutta kumppanin perheen kanssa. Nyt se on tavallaan viety minulta pois ja koen olevani hyvin yksin, vaikka minulla on jonkin verran kavereita ja ystäviä. 

Tällä hetkellä kamppailenkin sen kanssa, että en koe kuuluvani mihinkään ja joudun todella kaivamaan tarkoitustani. 

Ei oikeastaan. En koe mielekkääksi vertailla omaa elämääni muiden elämään.

Vierailija kirjoitti:

On tavallisia, elämä kulkuun kuuluvia kriisejä kuten vanhempien tai isovanhempien kuolemat, erot, sairastumiset, lemmikkien kuolemat yms 

Sitten on niitä muita kriisejä jotka voi aiheuttaa traumoja kuten väkivallan tai raiskauksen kohteeksi joutumiset, läheisten äkilliset kuolemat, sodat yms.

Näistä toipumisia ei voi  edes vertailla. 

No kyllä voi, koska "vertailu" ei tapahdu tapahtuman kauheuteen vaan siihen, miten se psyykeen vaikuttaa.

Jotkut ihmiset t*ppavat itsensä akuutin surun takia. Se ei ole onneksi kovin yleinen ilmiö, mutta itsem*rha-ajattelu läheisen kuoleman jälkeen sen sijaan on tosi yleistä (itselläni on siitä ihan tarpeeksi kokemusta). Ja se läheinen voi olla vaikka vanhempi tai isovanhempi, jota sinun mielestäsi ei tulisi edes kunnolla surra. Suru kun ei katso menetetyn läheisen ikää, vaan sitä, kuinka läheinen ja tärkeä ihminen oli kyseessä.

Tämän ketjun kirjoittelijat tietysti tuhahtavat siihen, että onpa heikko ihminen, jos vanhemman tai isovanhemman kuoleman takia t*ppaa itsensä. Vaikkapa niinkin sitten. Joillain ihmisillä nyt vaan on heikentynyt resilienssi syystä tai toisesta.

Ja se sinun mielestäsi vähäpätöinen suru on myös fyysinen stressi. Minun äitini sai koiran kuoleman jälkeen veritulpan, joka johti nopeasti hänen omaan kuolemaansa. Varmasti sinun mielestäsi todella huvittava tapaus, että joku oikeasti muka kuolee koiransa mukana. Vaikkapa niin. Minulle tänne jäänelle se oli kuitenkin tuplasuru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sulta ei vielä ole edes pappaa kuollut mutta koet palvelutaloon muuton kriisinä? Sulla tuskin on kuolemasta mitään kokemusta.

Pappa ei ole vielä kuollut, onneksi. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi, se taitaa olla ensimmäisiä kokemuksiani kuolemasta. Mummo, papan vaimo, kuoli äkillisesti ollessani teini-ikäinen.

Ja traumoista ensimmäisenä halusit nostaa papan palvelutaloon muuttamisen? Jotenkin vähän haisee tämä.

Kävikö sulla mielessäkään , että kaikki sun mielestä "pikkuasioista valittavat" ei välttämättä kerro sulle kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä tai menetyksistä?

Niin. Minulle on alettu äyhätä siitä kun surin yhtä asiaa, että onpa sulla mitättömät ongelmat mieti miltä tuntuisi jos sitä ja tätä. Olisiko minun heti pitänyt kertoa siihen kaikki elämäni kokemukset?

Vierailija kirjoitti:

Helposti sitä vertaa muihin ja ajattelee et helpot elämät muilla, ei mitään ongelmia.

Niin niitä vaan silti on kaikilla.Tuttu pariskunta erosi, joista en olisi koskaan kuvitellut et niin kävisi, vuosikymmeniä yhdes olleet.

 

Ei ole itseisarvisesti pahempaa, jos vuosikymmeniä yhdessä ollut pari eroaa kuin jos vastavihityt eroavat. Ensin mainituilla on voinut olla viakka kuinka fantastinen elämä 40 vuotta, aina siihen eropäätökseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sulta ei vielä ole edes pappaa kuollut mutta koet palvelutaloon muuton kriisinä? Sulla tuskin on kuolemasta mitään kokemusta.

Pappa ei ole vielä kuollut, onneksi. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi, se taitaa olla ensimmäisiä kokemuksiani kuolemasta. Mummo, papan vaimo, kuoli äkillisesti ollessani teini-ikäinen.

Ja traumoista ensimmäisenä halusit nostaa papan palvelutaloon muuttamisen? Jotenkin vähän haisee tämä.

Kävikö sulla mielessäkään , että kaikki sun mielestä "pikkuasioista valittavat" ei välttämättä kerro sulle kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä tai menetyksistä?

Niin. Minulle on alettu äyhätä siitä kun surin yhtä asiaa, että onpa sulla mitättömät ongelmat mieti miltä tuntuisi jos sitä ja tätä. Olisiko minun heti pitänyt kertoa siihen kaikki elämäni kokemukset?t

Niin, mutta tämän ketjun aiheena on pahimmat kriisit. Ei silloin kannata tulla kertomaan, kuinka ahdistaa eniten se, että että kaneli loppui maustehyllystä. Tai saahan sen kertoa, muttei kannata ihmetellä, jos muut sitä kriisiä kauhistelevat. 

Eri

"Tai saahan sen kertoa, muttei kannata ihmetellä, jos muut sitä kriisiä kauhistelevat. "

Korjaus: Tuossa piti lukea vähättelevät, eikä kauhistelevat. 

Usein sanotaan, ettei ongelmien määrää tai laatua voi verrata. Kaikilla on oman ongelmansa ja yhtä vaikeaa. Sehän ei ole suinkaan totuus vaan mitätöi heitä, joilla on oikeasti traumatisoivia tapahtumia taustallaan. Toinen lempparini on, ettei voi tietää mitä toinen mukanaan kantaa, eli vaikeuksista ei puhuta ääneen. Voi olla vaikka miten kauheaa, vaikka hymyilee. No sekään ei pidä paikkaansa.



Voimia ja halaus ap:lle. Minä tulen hyvin rikkinäisestä perheestä, jossa joi ja löi meitä, äiti oli narsistisesti vaurioitunut. Meidän sijoitettiin kiireellisesti milloin mihinkin, kunnes huostaanotettiin huonoon laitokseen. Laitoksen isällä oli niin ikään alkoholiongelma, hän oli kaappijuoppo ja sijaisperheen vanhemmatkin erosivat. Todella, todella rikkinäistä elämää.



Meille oli siunaus, kun perheensisäinen lähestymiskielto tuli mahdolliseksi, edunvalvojamme hakivat sen meille lapsille vanhempiamme kohtaan.  Äiti t appoi lopulta itsensä niin että minä jouduin hänet löytämään. Isäni saattaa olla vankilassa, en tiedä, en ole ollut yhteydessä kymmeniin vuosiin. Ei tällaisia vaikeuksia ole suurimmalla osa. Tokikaan minäkään en näistä ääneen puhu kuin lähimmille. Tiedän mitä se on, kun joku kertoo isän tulevan remonttiavuksi tai äidin hoitamaan lapsia. Tai paremminkin tiedän hyvin kipeästi, mitä se ei ole ja mitä minulta on tässä elämässä otettu pois. Ai niin, paitsi kaikiltahan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sulta ei vielä ole edes pappaa kuollut mutta koet palvelutaloon muuton kriisinä? Sulla tuskin on kuolemasta mitään kokemusta.

Pappa ei ole vielä kuollut, onneksi. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi, se taitaa olla ensimmäisiä kokemuksiani kuolemasta. Mummo, papan vaimo, kuoli äkillisesti ollessani teini-ikäinen.

Ja traumoista ensimmäisenä halusit nostaa papan palvelutaloon muuttamisen? Jotenkin vähän haisee tämä.

Kävikö sulla mielessäkään , että kaikki sun mielestä "pikkuasioista valittavat" ei välttämättä kerro sulle kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä tai menetyksistä?

Niin. Minulle

Niin, mutta tämän ketjun aiheena on pahimmat kriisit. Ei silloin kannata tulla kertomaan, kuinka ahdistaa eniten se, että että kaneli loppui maustehyllystä. Tai saahan sen kertoa, muttei kannata ihmetellä, jos muut sitä kriisiä kauhistelevat.

Eihän ole, vaan "Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?".

Keskustelu lähti sivu-urille siinä kohtaa kun joku kertoi ettei koettu kriisi riipu iästä, kun joku toinen vähätteli toisen kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Usein sanotaan, ettei ongelmien määrää tai laatua voi verrata. Kaikilla on oman ongelmansa ja yhtä vaikeaa. Sehän ei ole suinkaan totuus vaan mitätöi heitä, joilla on oikeasti traumatisoivia tapahtumia taustallaan. Toinen lempparini on, ettei voi tietää mitä toinen mukanaan kantaa, eli vaikeuksista ei puhuta ääneen. Voi olla vaikka miten kauheaa, vaikka hymyilee. No sekään ei pidä paikkaansa.



Voimia ja halaus ap:lle. Minä tulen hyvin rikkinäisestä perheestä, jossa joi ja löi meitä, äiti oli narsistisesti vaurioitunut. Meidän sijoitettiin kiireellisesti milloin mihinkin, kunnes huostaanotettiin huonoon laitokseen. Laitoksen isällä oli niin ikään alkoholiongelma, hän oli kaappijuoppo ja sijaisperheen vanhemmatkin erosivat. Todella, todella rikkinäistä elämää.



Meille oli siunaus, kun perheensisäinen lähestymiskielto tuli mahdolliseksi, edunvalvojamme hakivat sen meille lapsille vanhempiamme kohtaan.  Äiti t appoi

"Toinen lempparini on, ettei voi tietää mitä toinen mukanaan kantaa, eli vaikeuksista ei puhuta ääneen. Voi olla vaikka miten kauheaa, vaikka hymyilee. No sekään ei pidä paikkaansa."

Miten niin ei pidä paikkaansa? Mistä voit tietää muiden kokemuksista?

Kun mä kolmekymppisenä vakavasti sairastuneena, hoitaessani puolisoani ja kasvattaessa erityislasta sain burnarin, mietin, että elämä menee aika eri raiteilla kuin muilla samanikäisillä. Eri raiteillehan se jäikin, ja hyvä niin. Arvomaailman muutos vei erilaisiin ratkaisuihin, jotka osoittautuivat onnistuneiksi. Nykyään eletään nytku, ei sitku.

Me selvittiin kaikki, puoliso eläkkeelle, minä osa-aikatyöhön ja nyt aikuinen lapsi itsenäiseen elämään. Elämä on hyvää ja onnellista, meillä kaikilla. 

"Miten niin ei pidä paikkaansa? Mistä voit tietää muiden kokemuksista?"

Pahoittelut, huonosti ilmaistu, olen valvonut taas koko yön. Tarkoitan sitä oletusta, että kaikilla ihmisillä on yhtä vaikeaa, vaikkei asioista puhutakaan. Eli toinen voisi olla todella syvissä vesissä, perhe kuollut, mies pahoinpitelee ja syöpä riuduttaa samalla kun tuli konkurssi ja keskenmeno. Se ei pidä paikkaansa, vaan suurimman osan ihmisistä ongelmat ovat tavanomaisia. Siis jotain isovanhemman kuolemaa, sairastelua, avioero ym. Suurin osa ihmisistä ei ole traumatisoitunut. Suurimmalla osalla ongelmat ovat oikeastikin aika pieniä ja niitä voi verrata oikeisiin ongelmiin ja oikeisiin vaikeuksiin.

Vierailija kirjoitti:

"Miten niin ei pidä paikkaansa? Mistä voit tietää muiden kokemuksista?"

Pahoittelut, huonosti ilmaistu, olen valvonut taas koko yön. Tarkoitan sitä oletusta, että kaikilla ihmisillä on yhtä vaikeaa, vaikkei asioista puhutakaan. Eli toinen voisi olla todella syvissä vesissä, perhe kuollut, mies pahoinpitelee ja syöpä riuduttaa samalla kun tuli konkurssi ja keskenmeno. Se ei pidä paikkaansa, vaan suurimman osan ihmisistä ongelmat ovat tavanomaisia. Siis jotain isovanhemman kuolemaa, sairastelua, avioero ym. Suurin osa ihmisistä ei ole traumatisoitunut. Suurimmalla osalla ongelmat ovat oikeastikin aika pieniä ja niitä voi verrata oikeisiin ongelmiin ja oikeisiin vaikeuksiin.

Se on totta, että kaikki ihmiset ei todennäköisesti ole traumatisoituneita.

Mutta ongelma onkin siinä, että et voi tietää, kenellä on mitäkin kokemuksia taustalla. Toki lähimmistä ystävistäsi voit ehkä olla vähän varmempi kuin esimerkiksi juuri tapaamastasi työkaverista.

On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei mitään vakavaa ole, ainoastaan näitä tavanomaiseen elämään kuuluvia ja kehityskriisejä. Mikä on siis hyvä asia. :)

Vierailija kirjoitti:

On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei mitään vakavaa ole, ainoastaan näitä tavanomaiseen elämään kuuluvia ja kehityskriisejä. Mikä on siis hyvä asia. :)

Ehkä, mutta varmaksi et voi tietää. Ihminen voi muiden silmissä olla ihan "tavallinen", elää arkea ja hymyillä vaikka taustalla olisi mitä vaikeuksia. Esimerkiksi itselläni on tällainen asia, enkä tosiaan edes tiedä miten puhuisin siitä esimerkiksi uusien tuttavuuksien kanssa. Lähes kukaan ei siis tiedä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuitenkin hyvin todennäköistä, ettei mitään vakavaa ole, ainoastaan näitä tavanomaiseen elämään kuuluvia ja kehityskriisejä. Mikä on siis hyvä asia. :)

Ehkä, mutta varmaksi et voi tietää. Ihminen voi muiden silmissä olla ihan "tavallinen", elää arkea ja hymyillä vaikka taustalla olisi mitä vaikeuksia. Esimerkiksi itselläni on tällainen asia, enkä tosiaan edes tiedä miten puhuisin siitä esimerkiksi uusien tuttavuuksien kanssa. Lähes kukaan ei siis tiedä asiasta.

Vanhemmat erosi vai pappa kuoli?

Minusta just ne muut ihmiset on monen vaikeuden syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis sulta ei vielä ole edes pappaa kuollut mutta koet palvelutaloon muuton kriisinä? Sulla tuskin on kuolemasta mitään kokemusta.

Pappa ei ole vielä kuollut, onneksi. Isäni teki itsemurhan ollessani lapsi, se taitaa olla ensimmäisiä kokemuksiani kuolemasta. Mummo, papan vaimo, kuoli äkillisesti ollessani teini-ikäinen.

Ja traumoista ensimmäisenä halusit nostaa papan palvelutaloon muuttamisen? Jotenkin vähän haisee tämä.

Kävikö sulla mielessäkään , että kaikki sun mielestä "pikkuasioista valittavat" ei välttämättä kerro sulle kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä tai me

Eihän ole, vaan "Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?".

Keskustelu lähti sivu-urille siinä kohtaa kun joku kertoi ettei koettu kriisi riipu iästä, kun joku toinen vähätteli toisen kokemusta.

No mutta kun on ihan selvää, että tällaiseen keskusteluun tulee myös esimerkkejä. Tuskin sinäkään viitsisit lukea ketjua kovin pitkälle, jos kaikki vastaukset olisivat vain "tuntuu" ja "ei tunnu" ilman mitään konkretiaa.