Tuntuuko sinusta että olet joutunut selviämään paljon vaikeimmista asioista kuin muut ihmiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua ha

Älä huoli kyllä sen voima kirkastuu sinullekin joskus.

Kyllä aika monistakin. Onpa kotikin menetetty vesi vahingossa täysin. Uutta vain tilalle, kyllä pankista rahaa saa kun töissä käy. On muuten hyvä olla uudessa kodissa, ei harmita.

En nyt tiedä välltämättä vaikeammista, onhan monilla ihmisillä aivan kamalia taustoja kuten huumeiden käyttöä, raiskauksia, vanhemmat laiminlyönyt jne.. Jokaisella oma risti kannettavanaan.

Olen joutunut, vaikka olen päälle parikymppinen.

Tämän vuoksi minulla ei ole enää kavereitakaan, kun ahdistuivat minun vaikeuksistani, vaikka olen ollut heidän tukenaan vaikeina aikoina. Eli vaikeuksista huolimatta olen ollut muille aivan h**vetin lojaali, mutta näköjään tyhjän vuoksi.

Ihmisiä on nykyisin vaikeampikin sietää, kun ahdistus on luokkaa joudun tekemään ryhmätyön ikävän luokkakaverin kanssa tai ei oo rahaa kaikkeen kivaan, kun ei huvita käydä töissä koulun ohella.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut, vaikka olen päälle parikymppinen.

Tämän vuoksi minulla ei ole enää kavereitakaan, kun ahdistuivat minun vaikeuksistani, vaikka olen ollut heidän tukenaan vaikeina aikoina. Eli vaikeuksista huolimatta olen ollut muille aivan h**vetin lojaali, mutta näköjään tyhjän vuoksi.

Ihmisiä on nykyisin vaikeampikin sietää, kun ahdistus on luokkaa joudun tekemään ryhmätyön ikävän luokkakaverin kanssa tai ei oo rahaa kaikkeen kivaan, kun ei huvita käydä töissä koulun ohella.

Miten he ahdistuu sinun vaikeuksistasi?

Siis ihanko tosissaan joku väittää että väärän kirjan saatua ja harmituksessa kun tentti menee päin metsiä pitäisi ajatella että no kun vanhemmat on kuolleet kun olin pieni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut, vaikka olen päälle parikymppinen.

Tämän vuoksi minulla ei ole enää kavereitakaan, kun ahdistuivat minun vaikeuksistani, vaikka olen ollut heidän tukenaan vaikeina aikoina. Eli vaikeuksista huolimatta olen ollut muille aivan h**vetin lojaali, mutta näköjään tyhjän vuoksi.

Ihmisiä on nykyisin vaikeampikin sietää, kun ahdistus on luokkaa joudun tekemään ryhmätyön ikävän luokkakaverin kanssa tai ei oo rahaa kaikkeen kivaan, kun ei huvita käydä töissä koulun ohella.

Miten he ahdistuu sinun vaikeuksistasi?

Eivät osaa käsitellä asioita joita olen joutunut kokemaan, kun luonnollisesti haluan näistä keskustella. Tavallaan pelkäävät asioita mitä olen joutunut kokemaan, ja siksi välttelevät minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut, vaikka olen päälle parikymppinen.

Tämän vuoksi minulla ei ole enää kavereitakaan, kun ahdistuivat minun vaikeuksistani, vaikka olen ollut heidän tukenaan vaikeina aikoina. Eli vaikeuksista huolimatta olen ollut muille aivan h**vetin lojaali, mutta näköjään tyhjän vuoksi.

Ihmisiä on nykyisin vaikeampikin sietää, kun ahdistus on luokkaa joudun tekemään ryhmätyön ikävän luokkakaverin kanssa tai ei oo rahaa kaikkeen kivaan, kun ei huvita käydä töissä koulun ohella.

Miten he ahdistuu sinun vaikeuksistasi?

Eivät osaa käsitellä asioita joita olen joutunut kokemaan, kun luonnollisesti haluan näistä keskustella. Tavallaan pelkäävät asioita mitä olen joutunut kokemaan, ja siksi välttelevät minua.

Kuinka paljon sitten keskustelette näistä sinun kokemista asioista? Ja missä yhteyksissä?

Aika monia vaikeita asioita on tapahtunut mutta miksi pitäisi verrata muihin ja ahdistua? Ok, mulla oli syöpä ja edelleen seurannasaa, no niin on muillakin. Vanhemmat kuoli kun olin nuori, ensin isä ja sitten äiti, no niin on monelta muullakin ja on noita juttuja muitakin. Ei niitä kannata voivotella ja verrata kun toisella ei moisia ole tapahtunut. Koittaa keskittyä siihen mikä on hyvin ja elää omaa elämännsä. 

Osalla on heikko kyky kestää vastoinkäymisiä. Toisia vastoinkäymiset vahvistaa siten, että osaavat seuraavalla kerralla taas paremmin talsia ne läpi. Osaavat olla itselleen psykologeja. Heillä on ns. luonteen lujuutta.

Varakkaasta perheestä oleva hemmoteltu tuttavani oli kriisissä, koska vanhempansa olivat uhanneet lopettaa kuukausirahan maksamisen. Ja kyse siis lähes keski-ikäisestä ihmisestä. Tuijotin silmät pyöreinä hänen itkuaan ja kriiseilyään. Hän ei mielessään osannut ratkaista asiaa esimerkiksi suunnitella töiden hakemista tai shoppailun ja matkustelun lopettamista. Vaan jumitti asiassa kuin pieni lapsi.

Kun taas eräs ystäväni on hyvin vahva henkisesti, selviytyjä jolla on kyky psyykata itseään. On kaikesta karuudesta huolimatta (mm. seks.hyväksikäyttö) selvinnyt voittajana. 

Vierailija kirjoitti:

Osalla on heikko kyky kestää vastoinkäymisiä. Toisia vastoinkäymiset vahvistaa siten, että osaavat seuraavalla kerralla taas paremmin talsia ne läpi. Osaavat olla itselleen psykologeja. Heillä on ns. luonteen lujuutta.

Varakkaasta perheestä oleva hemmoteltu tuttavani oli kriisissä, koska vanhempansa olivat uhanneet lopettaa kuukausirahan maksamisen. Ja kyse siis lähes keski-ikäisestä ihmisestä. Tuijotin silmät pyöreinä hänen itkuaan ja kriiseilyään. Hän ei mielessään osannut ratkaista asiaa esimerkiksi suunnitella töiden hakemista tai shoppailun ja matkustelun lopettamista. Vaan jumitti asiassa kuin pieni lapsi.

Kun taas eräs ystäväni on hyvin vahva henkisesti, selviytyjä jolla on kyky psyykata itseään. On kaikesta karuudesta huolimatta (mm. seks.hyväksikäyttö) selvinnyt voittajana. 

Ei ne vastoinkäymiset yleensä vahvista, vaan päinvastoin. Esimerkiksi eräs kaverini menetti vanhempansa teini-ikäisenä ja selitti kaikille jotka suositui kuuntelemaan että hänellä on hyvä kyky selviytyä vastoinkäymisistä. Todellisuudessa hän kuitenkin alkoi loukata muita siitä että näiden vanhemmat on elossa ja esimerkiksi ärsyyntyi tai jopa suuttui aina kun joku mainitsikin oman vanhempansa. En sanoisi, että tässä henkisen vahvuuden myötä psyykattu ja selvitty.

Poistan elämästäni kaikki eronneet. En jaksa sellaisten ihmisten seuraa. Lisäksi on hankalaa, kun pitäisi valita puolena. Parempi jättää molemmat taakseen. 

Vierailija kirjoitti:

Osalla on heikko kyky kestää vastoinkäymisiä. Toisia vastoinkäymiset vahvistaa siten, että osaavat seuraavalla kerralla taas paremmin talsia ne läpi. Osaavat olla itselleen psykologeja. Heillä on ns. luonteen lujuutta.

Varakkaasta perheestä oleva hemmoteltu tuttavani oli kriisissä, koska vanhempansa olivat uhanneet lopettaa kuukausirahan maksamisen. Ja kyse siis lähes keski-ikäisestä ihmisestä. Tuijotin silmät pyöreinä hänen itkuaan ja kriiseilyään. Hän ei mielessään osannut ratkaista asiaa esimerkiksi suunnitella töiden hakemista tai shoppailun ja matkustelun lopettamista. Vaan jumitti asiassa kuin pieni lapsi.

Kun taas eräs ystäväni on hyvin vahva henkisesti, selviytyjä jolla on kyky psyykata itseään. On kaikesta karuudesta huolimatta (mm. seks.hyväksikäyttö) selvinnyt voittajana. 

No jaa. Minä taas ajattelen, että minulla olisi todennäköisesti parempi resilienssi, jos olisin saanut elämää normaalin lapsuuden. Yksi suuremmista kliseistä on se, että vaikeudet vahvistaa. Ei vahvista vaan vie mielenterveyden, jos jo lapsena traumatisoituu. Yleensä noita höpöttää ne, jotka on lapsena saaneet hyvät lähtökohdat ja on tukiverkostoa ympärillä. 

Mitä muuten tarkoittaa "selviytyä voittajana"? Mä koen, että nykypäivänä voin erittäin hyvin lähtökohdiin nähden ja minulla on esimerkiksi valtavan hyvät tunnetaidot ja kyky nähdä pienissä asioissa hyvä. Siltikään en ajattele millään tavalla selvinneeni. Olen sopeutunut. 

Vierailija kirjoitti:

Poistan elämästäni kaikki eronneet. En jaksa sellaisten ihmisten seuraa. Lisäksi on hankalaa, kun pitäisi valita puolena. Parempi jättää molemmat taakseen. 

Ei kannata poistaa. Kun kaveripariskunta erosi, niin sanoin kummallekin suoraan päin naamaa, että en puutu enkä valitse puolta. Kumpikin ymmärsi tämän. Toki saivat avautua minulle ja kritisoida toisiaan, mutta en missään vaiheessa valinnut puoltani enkä mennyt kritisoimiseen mukaan. Syystä, että halusin pitää heidät kummatkin ystävänäni ja elämässäni. Ja tuo toimikin.

Resilienssiä nimenomaan kehittää esimerkiksi vakaa ja turvallinen lapsuus, se että perustarpeista on huolehdittu ja on voinut muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssiä nimenomaan kehittää esimerkiksi vakaa ja turvallinen lapsuus, se että perustarpeista on huolehdittu ja on voinut muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita.

Niin. Ei ole mitenkään resilienttiä aina vetää omat vaikeudet framille ja uhota mistä kaikesta on ns. selvitty.

Kyllä mutta ite toivoin vanhempien eroa jota ei vaan tullut koska taloudellinen riippuvuussuhde

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta ite toivoin vanhempien eroa jota ei vaan tullut koska taloudellinen riippuvuussuhde

Itsekin toivoin.

Kyllä tuntuu, sillä joudun selviämään muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saan ketjusta käsityksen että joidenkin on vaikea hyväksyä että heidän elämänkriisinsä ovat loppujen lopuksi aika ja että jotkut  ajattelevat oikeutetusti kokeneensa enemmän. Mikä tässä on niin väärää en ole oikein ymmärtänyt koskaan. Jos on tehnyt enemmän töitä kai sen saa ääneen sanoa. 

Mitä siten tapahtuu kun joku ajattelee kokeneensa enemmän kuin joku toinen? Saako siitä mitalin?

Siinä osaa suhteuttaa asioita joten kyllä.

En minä ainakaan ajattele kokemiani vastoinkäymisiä tai vaikeita asioita kun minua harmittaa esimerkiksi hiustenleikkauksen epäonnistuminen tai sain varaamani kirjan sijaan väärän kirjan. Ei ne vaikeat kokemukset siinä auta yhtään mitään.

Mulla ne vaikeat kokemukset kyllä auttaa, joku väärä hiusmalli tai kirja ei edes rekisteröidy ongelmaksi, koska on mitätön pikkujuttu, joita sattuu kaikille.

Vaan osa ei opi, ei ole uutinen. Hukatkoon sitten elämänsä surren jotakin kirjaa, tai hiuksia jotka kasvaa takaisin ihan itse.