Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Ei ollut ainakaan 50-luvulla aikaa. Molemmat kävivät töissä. Meikäläinen alle kouluikäinen seikkaili kylillä itsekseni päivät. Nykyisin olisi lasu-juttu. Sitten menivät vielä iltamiin ja jättivät meidät keskenään, kun olin vauva, sisareni oli 5 ja veljeni 4 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohdatte että entisajan vanhemmuudessa ei ollut pyykinpesukoneita, ei kuivureita, ei tiskikoneita, ei mikroja, ei airfryereitä, ei tietokoneita, ei älypuhelimia, eikä muitakaan aikaa säästäviä laitteita. Sen sijaan oli suuri lapsilauma, kymmenen lasta ei ollut harvinaisuus ja 4 lasta oli normaali. Ruoat tehtiin itse, usein ommeltiin lapsille vaatteita tai kudottiin villapaitoja. Lapset leikkivät pihalla, isommat lapset katsoivat pienempien perään ja koko naapurusto sai komentaa heitä. Eipä ollut kurittomia kakaroita niinkuin nykyään on.
Nykyajan vanhempi painelee muutamaa nappia niin tiskit ja pyykit on pesty, robotti imuri surraa lattialla, lapset istuvat sohvalla katsomassa Disney elokuvia. Nykyajan äiti näppäilee älypuhelintaan ja valittaa kiireitään somessa. Hmmm kumpaa elämää haluaisin elää?
Olen eläny tuollaisen entisaikain lapsuuden.
Eihän silloin ollut vanhemmuudelle mi-tään vaatimuksia. Lapset keikkui siinä sivussa miten taisivat. Aikuiset keskittyivät itseensä.
Sillä tyylillä nykyän lapset olisi huostassa alle vuorokausessa.
Vanhemnat uupuvat koska yrittävät elää ja tehdä asioita niin kuin kaikki muutkin vaikka itselle ja omalle perheelle sopisi paremmin joku muu tapa olla ja elää. Ei kaikkien ole mikään pakko hankkia omakotitaloa tai mitään muutakaan omistusasuntoa eikä edes autoa eikä käydä lomilla perheen kanssa ulkomaan matkoilla eikä tarvitse välttämättä tehdä joka kesäloma matkoja edes kotimaassakaan, ei lapsilla tarvitse olla erityisiä harrastuksia jos eivät välttämättä itse niitä halua kunhan eivät nyhjää kaiken aikaa sisällä ja tuijottele jotain ruutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Isompien lasten tehtäviin ei kuulu pienemmistä huolehtiminen.
Terveessä perheessä ja yhteisössä kuuluu isommille, pienemmistä huolehtiminen.
Sinun lausuntoon kiteytyy moni asia mikä Suomessa on pielessä
Lapsille on annettava vastuuta niin pienestä pitäen kuin se on mahdollista ja vastuuta pitää kasvattaa tasaisesti sitä mukaa kun ikää tulee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivusta seuranneena olen samaa mieltä. Lapset saattoivat olla kesäisin kaikki arkipäivät pihalla ja leikkiä keskenään, kävivät vain kotona syömässä. Kerrostaloissa lapset huusivat pihalla "Äiti, tuu ikkunaan, täällä huutaa Maija".
Suomessa lapsiperheet ovat kansainvälisesti uupuneimmasta päästä. Tämä on sitä ns. intensiivistä vanhemmuutta. Ihan hieno asia mutta onko se liian raskasta, jos on vähänkin suorittajataipumusta, kuten monilla on?
No miksi lapset on sisällä ? Ainakin täällä ja edellisellä asuinalueella lapset oli ja ovat ulkona, ihan keskenään, isommat huolehtii pienimmistä. Miksi se on joillekin ongelma ettei lapset voi olla ulkona ? Ihan niin kuin ennenkin nykyisinkin vanhemmat osaa ikkunasta katsoa.
Isompien lasten teh
Ei kuulu.
Vanhempien tehtäviin kuuluu hoitaa lapsensa.
Isommille ei vastuuta todellakaan opeteta sillä, että vanhempi sysää oman vastuunsa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiset pienten lasten vanhemmat ovat surkeita kitisijöitä mitä korkeammin koulutettuja vanhemnat ovat. Säälin näiden lapsia, joilla tulee olemaan tosi vaikea lapsuus ja nuoruus kiitos näiden 🤡-vanhempien.
Juuri eilen iäkäs isäni muisteli lapsuuttaan. Oli menannut hukkua 3 vuotiaana jokeen, kun oli tippunut laiturilla. Seurana oli ollut 5 ja 6 vuotiaat veljet. Joku vieras aikuinen oli saanut nostettua ylös.
Ja en ollut ajatellut päästää 4 ja 6 vuotiaita yksin samalle joelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapsuus se vasta rankkaa onkin, kun nykyäidit ovat niin vähälahjaisia ja kädettömiä, että tarvitsevat taaperon kertomaan heille mitä perhe syö tänään.
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsuus se vasta rankkaa onkin, kun nykyäidit ovat niin vähälahjaisia ja kädettömiä, että tarvitsevat taaperon kertomaan heille mitä perhe syö tänään.
Niin. Ennen piti syödä mitä eteen kannettiin. Minäkin söin pakolla silakkalaatikot ja kalakeitot ha sitten oksentelin ne. Aina vatsa kipeä.
T kala-allerginen laktoosi-intolerantikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin mielenterveysongelma pilasi lasteni lapsuuden ja minun isyyteni....onneksi ei enää tarvitse välittää äidin ja lastensuojelun yhdessä tekemistä sekoiluista, kun nuorinkin täytti 18 .v. Jumalalle kiitos siitä! Systeemi on täysin kädetön kun sekoilija onkin äiti, joka äitiytensä nojalla saa hillua ja tehdä ihan mitä tahansa ilman, että siihen puututaan.
Sehän on juuri niin vaikeaa kuin minkälaiset paineet itse itselleen asettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on juuri niin vaikeaa kuin minkälaiset paineet itse itselleen asettaa.
Ei kyllä se yhteiskunta joka ne raamit laittaa.
Onhan se raskaampaa, jos elää elämänsä lapsen ehdoilla.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri eilen iäkäs isäni muisteli lapsuuttaan. Oli menannut hukkua 3 vuotiaana jokeen, kun oli tippunut laiturilla. Seurana oli ollut 5 ja 6 vuotiaat veljet. Joku vieras aikuinen oli saanut nostettua ylös.
Ja en ollut ajatellut päästää 4 ja 6 vuotiaita yksin samalle joelle.
Minulle kävi samoin. Sisareni meni kaverinsa kanssa uimaan joelle ja minä olin mukana. Siskoni 7 ja minä 2 v. Yhtäkkiä huomasivat, että tyttö on kadonnut. Sitten huomasivat, että punainen mekko kellui veden pinnalla. Siskoni kaveri tempaisi minut ylös. Äiti ihmetteli kotiin mennessämme, miksi minulla oli siskoni hame ja hän oli alusvaatteisillaan. Kaksivuotiaana seikkailin suolla. Löysivät minut, kun olin vastannut huuteluihin. Isämme ei välittänyt lapsista. Vanhin siskonikin kuoli sairauteen, kun eivät vieneet lääkäriin ajoissa. Oli ollut kovassa oksennus-ripulitaudissa, kaksivuotias. Ei ollut mitään tehtävissä, kun elimistö oli kuivunut, pieni Anja kuoli viikon sairastettuaan. Olen ollut tosi vihainen siitä, mutta ei voinut sanoa mitään tai olisi tullut remmistä tai nyrkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Noi sun kaksi ekaa lausetta kumoaa toisensa.
Jos ihminen on "itsekeskeinen, kylmä ja tunnevammainen" niin hän ei todellakaan "suorita vanhemmuutta". Kyllä silloin jokin muu asia on elämässä tärkeää. Esim rahan haaliminen tai ura.
Rahan haaliminen tai ura.. Niin meitäkin syytetään näihin keskittymiseen, vaikka kaikkein mieluiten en kävisi töissä ollenkaan. 20 vuotta ollaan tehty miehen kanssa pätkätöitä, vain muutama loma mahtunut joukkoon minulla. Ei ole oma valinta, vaan osa joukkohuijausta "kohta vapautuu valtavasti paikkoja kun suuri ikäluokka jää eläkkeelle", jolla on perusteltu pätkät ja luokattoman huonot liksat.
Joudumme tekemään paljon töitä siksi, että saamme kalliin vuokran maksettua ja elämän tarjottua kolmelle lapselle. Emme siksi, että työnteko olisi jotenkin hienoa ja hohdokasta..
Kohta kyllä burn out vie hautaan tai kortistoon, että sitten olen varmaan upea vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemnat uupuvat koska yrittävät elää ja tehdä asioita niin kuin kaikki muutkin vaikka itselle ja omalle perheelle sopisi paremmin joku muu tapa olla ja elää. Ei kaikkien ole mikään pakko hankkia omakotitaloa tai mitään muutakaan omistusasuntoa eikä edes autoa eikä käydä lomilla perheen kanssa ulkomaan matkoilla eikä tarvitse välttämättä tehdä joka kesäloma matkoja edes kotimaassakaan, ei lapsilla tarvitse olla erityisiä harrastuksia jos eivät välttämättä itse niitä halua kunhan eivät nyhjää kaiken aikaa sisällä ja tuijottele jotain ruutua.
Mitä ihmeen utopiaa tämä nyt on olevinaan? Joku espoolainen pikkurouvako se siellä supsuttelee?
Olemme akateemisesti koulutettu perhe eikä meillä ole omistusasuntoa, ei ole varaa lomailla edes kotimaassa.. Ja kyllä lapsilla on pakko olla mahdollisuus harrastaa, että eivät ajaudu ulkokehälle sosiaalisesti. Itse en saanut harrastaa mitään kun sossuvanhemmilla tuo mentaliteetti, ja voin kertoa että identiteetti jz itsetunto on olemattomat. Auto on kyllä aivan pakollinen meille tai lähtisi mielenterveys jurnuttaessa Itä-Helsingistä 1h30min töihin..
Jassoo ja vai niin. Mitähän ne vaatimukset ovat? Luulen kyllä että nykyiset pienten lasten/teinien äidit ovat vain niin kädettömiä vössyköitä että kaikki ahdistaa. Jättäkää some vähemmälle niin niitä ns.vaatimuksiakin on heti vähemmän. Asettakaa lapsillenne selkeitä rajoja pienestä asti, vaatikaa osallistumista kodin töihin kullekin ikänsä ja taitojensa mukaan, kun leikitte/ulkoilette tms lapsenne kanssa, tehkää se ilman sitä hemmetin puhelinta. Ja lopettakaa kiristely ja hermoilu. Eläkää.
Olihan se niin, että entisajan tyylillä naiset olivat suunnilleen selvinpäin ja hoitivat lapset ruoan valmistuksen lisäksi.
Isät sitten keskenään keikkuivat kännissä vaikkapa kesälomareissulla mummolassa tai mökillä. Ainakin illat. Saattoivat kyllä päivän olla selvinpäin ja viedä vaikka ongelle.
Ulkomaanreissuilla vanhemmat kävivät niin, että isovanhemmat kutsuttiin hoitajaksi, ja lähdettiin kahdestaan. Kun olin yläasteikäinen, niin vanhemmat saattoivat jättää yksin kotiin reissujensa ajaksi.
Koululäksyissä ei osanneet auttaa.
Puhutaan ajanjaksosta 1970...ja vielä 1990 luvun alusta.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vanhempien ei tule olla lihavia.
Miks kukaan vanhempi haluais olla lihava? huonoa esimerkkiä lapselle se vaan,kaikki ton tietää, vastuullinen vanhempi ei ole koskaan lihava.
Ei kukaan syömättä liho,eli ei tuo vaadi mitään, päinvastoin,ei tee mitään(lapa ruokaa suuhun) pysyy normaalissa painossa.
Alue: Aihe vapaa
Lisäksi vanhempien ei tule olla lihavia.