Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Lasten mielenterveyshäiriöt (esim. autismi, syömishäiriöt ym.) lisääntyvät - ja syitä niihin etsitään usein geeniperimästä. Huvittavaa. Vanhemmat löytäisivät syyn helposti katsomalla peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on kyllä niin totta että nykyvaatimukset ovat ihan liikaa. Lapsi kasvaa siinä missä ennenkin. Lapsi ei tarvitse muuta kuin rakkautta, ruokaa, vaatetta, kodin ja tietysti ne tarvikkeet mitä muillakin on, ettei aleta kiusata myöhemmässä vaiheessa.
Toivottavasti tämän päivän vanhemmat jaksavat, kovassa stressissä kyllä ovat.
Itsehankittua stressiä.
Olen 96-syntynyt ja tulee mieleen montakin asiaa, mitä ei enää katsottaisi hyvällä. Yksi esimerkki tuli tänään mieleeni, kun esikoisellani on kaveri yökylässä. Yökyläilin alakouluikäisenä usein perhetuttujen luona. Heillä oli minua vuotta vanhempi tyttö ja sitten oli monta vuotta nuorempi yhteinen, tuolloin taaperoikäinen lapsi. Lisäksi heillä oli taaperoikäisiä sijaislapsia 13 kerrallaan. Tuon kaverin isäpuoli aivan normaalisti saunoi ja kaljotteli kavereidensa kanssa viikonloppuisin, vaikka talo oli täynnä lapsia. Taaperot nukkuivat ja me kaverin kanssa hihittelimme tuon isäpuolen känniselle kaverille. Lisäksi vietimme usein esimerkiksi uutta vuotta yhdessä ja siellä me lapset tissuttelevien vanhempiemme kanssa valvoimme aamuviiteen alle kymmenvuotiaina. Ei saatu traumoja, mutta ei tulisi nykyään kuuloonkaan, varsinkaan perheeltä joka toimii sijaisperheenä.
Sitä se on kommunismi.
Viranomainen valvoo perheesi elämää ja tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 96-syntynyt ja tulee mieleen montakin asiaa, mitä ei enää katsottaisi hyvällä. Yksi esimerkki tuli tänään mieleeni, kun esikoisellani on kaveri yökylässä. Yökyläilin alakouluikäisenä usein perhetuttujen luona. Heillä oli minua vuotta vanhempi tyttö ja sitten oli monta vuotta nuorempi yhteinen, tuolloin taaperoikäinen lapsi. Lisäksi heillä oli taaperoikäisiä sijaislapsia 13 kerrallaan. Tuon kaverin isäpuoli aivan normaalisti saunoi ja kaljotteli kavereidensa kanssa viikonloppuisin, vaikka talo oli täynnä lapsia. Taaperot nukkuivat ja me kaverin kanssa hihittelimme tuon isäpuolen känniselle kaverille. Lisäksi vietimme usein esimerkiksi uutta vuotta yhdessä ja siellä me lapset tissuttelevien vanhempiemme kanssa valvoimme aamuviiteen alle kymmenvuotiaina. Ei saatu traumoja, mutta ei tulisi nykyään kuuloonkaan, varsinkaan perheeltä joka toimii sijaisperheenä.
Ai niin, tämä ei hyväksy viivaa. Sijaislapsia oli siis yksi viiva kolme kerrallaan. Ei suinkaan 13. Siinä olisi voinut itse kunkin kaljahammasta kolottaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1975. Mun lapsuudessa vanhemmat eivät puuttuneet lasten kouluarkeen - jos jonkun mutsi joskus sekaantui kouluasioihin, sitä pidettiin tosi nolona. Ketään ei todellakaan tuotu autolla kouluun (hahahaa millaisen naureskelun kohteeksi sitä olisikaan joutunut) ja muutenkin tenavat saivat mellastaa keskenään ulkona. Vanhempien ei kuulunut sekaantua lasten keskinäisiin asioihin ja mitään tunteiden sanoittamista tms.ei tietenkään ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Lasten mielenterveyshäiriöt (esim. autismi, syömishäiriöt ym.) lisääntyvät - ja syitä niihin etsitään usein geeniperimästä. Huvittavaa. Vanhemmat löytäisivät syyn helposti katsomalla peiliin.
Autismi ei ole mielenterveyshäiriö vaan synnynnäinen ominaisuus, kuten temperamentti. Autismi on tosi harvinainen. Se ei ole ollut lisääntymässä.
Huvittavaa, kun tullaan kertomaan totuuksia ja saman tien näkee, ettei edes tiedä mistä puhuu.
Nykyajan nuorilla suurin mt-ongelma lienee ahdistus nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 96-syntynyt ja tulee mieleen montakin asiaa, mitä ei enää katsottaisi hyvällä. Yksi esimerkki tuli tänään mieleeni, kun esikoisellani on kaveri yökylässä. Yökyläilin alakouluikäisenä usein perhetuttujen luona. Heillä oli minua vuotta vanhempi tyttö ja sitten oli monta vuotta nuorempi yhteinen, tuolloin taaperoikäinen lapsi. Lisäksi heillä oli taaperoikäisiä sijaislapsia 13 kerrallaan. Tuon kaverin isäpuoli aivan normaalisti saunoi ja kaljotteli kavereidensa kanssa viikonloppuisin, vaikka talo oli täynnä lapsia. Taaperot nukkuivat ja me kaverin kanssa hihittelimme tuon isäpuolen känniselle kaverille. Lisäksi vietimme usein esimerkiksi uutta vuotta yhdessä ja siellä me lapset tissuttelevien vanhempiemme kanssa valvoimme aamuviiteen alle kymmenvuotiaina. Ei saatu traumoja, mutta ei tulisi nykyään kuuloonkaan, varsinkaan perheeltä joka toimii sijaisperheenä.
13? No on ollut iso talo ja autonakin pikkubussi tai pari.
Tunnen kyllä monia perheitä nykyäänkin joissa vanhemmat tai toinen vanhemmista on reilusti hutikassa, vaikka lapsia kylässä / kotona. Omasta keskiluokkaisesta kuplasta niitä vaan ei pääse näkemään.
Miksi ne penskat pitää kuskata muuten sinne kouluun nykyään? Eikö löydy jalkoja, pyöriä tai busseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh no nyt tajuan, ihmettelinkin määrää, miten mahtuu 13 kerralla kenenkään kotiin :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne penskat pitää kuskata muuten sinne kouluun nykyään? Eikö löydy jalkoja, pyöriä tai busseja?
Mistä toi nyt tuli?
Suurin osa kävelee tai pyöräilee kouluun jos matka on kohtalainen. Minä kuskaan kouluikäisiäni, heillä olisi oikeus koulukyytiin eli bussiin, mutta yksi lapsista on tullut bussissa kiusatuksi. Joten kuskasin viime kevään. Koulun "jättöpaikalla" näkyy ehkä 8-10 vakiovanhempaa jotka lapsia kuskaa päivittäin kuten minä, sitten joukko satunnaisia kuskaajia. Koulussa on 400 oppilasta. Ei mun mielestä kovin iso prosentti meitä kuskaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1975. Mun lapsuudessa vanhemmat eivät puuttuneet lasten kouluarkeen - jos jonkun mutsi joskus sekaantui kouluasioihin, sitä pidettiin tosi nolona. Ketään ei todellakaan tuotu autolla kouluun (hahahaa millaisen naureskelun kohteeksi sitä olisikaan joutunut) ja muutenkin tenavat saivat mellastaa keskenään ulkona. Vanhempien ei kuulunut sekaantua lasten keskinäisiin asioihin ja mitään tunteiden sanoittamista tms.ei tietenkään ollut.
Tuttua. Mutta ei minusta hyvä tapa. Tuolla tavalla kyllä kasvatetaan niitä pärjääjiä. Minunkin on tosi vaikea pyytää keneltäkään apua, mieluummin romahdan kuin nöyrryn pyytämään apua. Ihan pimeää.
Unohdatte että entisajan vanhemmuudessa ei ollut pyykinpesukoneita, ei kuivureita, ei tiskikoneita, ei mikroja, ei airfryereitä, ei tietokoneita, ei älypuhelimia, eikä muitakaan aikaa säästäviä laitteita. Sen sijaan oli suuri lapsilauma, kymmenen lasta ei ollut harvinaisuus ja 4 lasta oli normaali. Ruoat tehtiin itse, usein ommeltiin lapsille vaatteita tai kudottiin villapaitoja. Lapset leikkivät pihalla, isommat lapset katsoivat pienempien perään ja koko naapurusto sai komentaa heitä. Eipä ollut kurittomia kakaroita niinkuin nykyään on.
Nykyajan vanhempi painelee muutamaa nappia niin tiskit ja pyykit on pesty, robotti imuri surraa lattialla, lapset istuvat sohvalla katsomassa Disney elokuvia. Nykyajan äiti näppäilee älypuhelintaan ja valittaa kiireitään somessa. Hmmm kumpaa elämää haluaisin elää?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1975. Mun lapsuudessa vanhemmat eivät puuttuneet lasten kouluarkeen - jos jonkun mutsi joskus sekaantui kouluasioihin, sitä pidettiin tosi nolona. Ketään ei todellakaan tuotu autolla kouluun (hahahaa millaisen naureskelun kohteeksi sitä olisikaan joutunut) ja muutenkin tenavat saivat mellastaa keskenään ulkona. Vanhempien ei kuulunut sekaantua lasten keskinäisiin asioihin ja mitään tunteiden sanoittamista tms.ei tietenkään ollut.
Tämä! Jos en osannut jotain koulutehtävää, kysyin apua vanhemmilta. Tunnen perheen, jossa äiti tekee yläkouluikäisten lasten kanssa läksyt yhdessä ja lukee kokeisiin yhdessä. Tosin tuossa perheessä lapsella on ollut pienestä asti ne kalleimmat vaatteet, pelit ja vehkeet ja tietenkin uusi Polaris pihassa heti kun täytti 15v. Nyt lapsi aloittaa lukion 3:nnen ja ajaa kouluun Bemarilla sekä kuulemani mukaan äiti yhä kuulustelee läksyt. Mitään kotihommia ei kukaan lapsista ole joutunut koskaan tekemään ja itsenäisesti asuva vanhin,23 -vuotias käy päivittäin kotona syömässä lounaan, minkä äiti on laittanut jääkaappiin valmiiksi lautaselle :-D.
siinä meillä tulevaisuuden toivot :-D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1975. Mun lapsuudessa vanhemmat eivät puuttuneet lasten kouluarkeen - jos jonkun mutsi joskus sekaantui kouluasioihin, sitä pidettiin tosi nolona. Ketään ei todellakaan tuotu autolla kouluun (hahahaa millaisen naureskelun kohteeksi sitä olisikaan joutunut) ja muutenkin tenavat saivat mellastaa keskenään ulkona. Vanhempien ei kuulunut sekaantua lasten keskinäisiin asioihin ja mitään tunteiden sanoittamista tms.ei tietenkään ollut.
Tämä! Jos en osannut jotain koulutehtävää, kysyin apua vanhemmilta. Tunnen perheen, jossa äiti tekee yläkouluikäisten lasten kanssa läksyt yhdessä ja lukee kokeisiin yhdessä. Tosin tuossa perheessä lapsella on ollut pienestä asti ne kalleimmat vaatteet, pelit ja vehkeet ja tietenkin uusi Polaris pihassa heti kun täytti 15v. Nyt lapsi aloittaa lukion 3:nnen ja ajaa kouluun Bemarilla sekä kuulemani mukaan äiti yhä kuulustelee läks
Normaalia etelä Euroopassa jossa mt ongelmia on vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei pakota tulemaan vanhemmaksi. Lasten hankkiminen on oma (itsekäs) valinta. Älkää valittako.
Eihän tässä ole valitettu vaan pohdittu vanhemmuutta eri ajassa.
Tiesikö sinun äitisi että lapsia ei ole pakko hankkia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Tää on muuten totta. Meillä esim aamupalapöydässä molemmat vanhemmat lukivat sanomalehteä, eikä sitä lainkaan paheksuttu. Nykyään paheksuttaisiin sitäkin, että vanhempi selaisi kännykältä niitä samoja uutisia kahvia juodessaan.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei pakota tulemaan vanhemmaksi. Lasten hankkiminen on oma (itsekäs) valinta. Älkää valittako.