Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vanhemmilla oli enemmän oikeuksia ennen, nykyään vanhemmilla on vain velvollisuuksia ja heidän oikeutensa on viety. Nykyään halutaan enemmän helppoutta kuin ennen, joten ei enää tehdä lapsia.
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Minä olen syntynyt 70-luvulla rauhalliseen maaseutulähiöön. Lapset saivat kyllä leikkiä keskenään, mutta minua harmitti, kun naapurin vuotta vanhempi tyttö ei saanut poistua kotitieltä naapuritien leikkipuistoon ennen kuin 10-vuotiaana, vaikka sinne näki heidän pihastaan. Että ei sitä nyt ihan miten vain kuljettu. Toisen ystävän kanssa sitten kuljettiin muutaman korttelin alueella ja käveltiin paljain jaloin metsäpolulla ja ajettiin "motocrossia" polkupyörillä rakentamattoman tynkätien päässä. Kotiintuloaika oli kahdeksalta, teininä pe ja la yhdeksältä. Alakouluikäiset lapset saattoivat kyllä vahtia pikkusisaruksiaan mutta vain kotipihan leikeissä vanhempien ollessa kotona.
Olen syntynyt 60-luvulla enkä ymmärrä nykyajan vaatimusta siitä, että koulutyön ohella lapsen pitäisi vielä juosta joissain ohjatuissa harrastuksissa.
Minusta oli ihanaa olla koulupäivän jälkeen "vapaa" ja omissa oloissani.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Lapset kyllä haetaan joka päiväkotipäivä takaisin kotiin illaksi ja yöksi. Viikonloputkin ollaan kotona. Siinä ehtii tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Jos ei vie, niin varmasti joutuu silmätikuksi. Ihan miten päin vaan, niin aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Suomeen pitäisi kehittää kokopäiväkoti, lapsi 24/7 päivähoidossa kunnes on käynyt armeijan, lukion yms. Kibbutsi niinku Israelissa niin vanhemmilta ei vaadittaisi mitään eikä kukaan streessaantuisi lasten takia. Siinä saisi samalla kertaa kunnon kansalaisia, isänmaallisia eivätkä kyseenalaistalaisi vanhempien huonoja kasvatustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vanhempien ei tule olla lihavia.
Näin juuri ja pitäisi käydä salilla tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Lapset kyllä haetaan joka päiväkotipäivä takaisin kotiin illaksi ja yöksi. Viikonloputkin ollaan kotona. Siinä ehtii tutustua.
Mitä siinä ehtii kun klo 17 haetaan ja jo 19 aikaan nukkumaan että jaksaa nousta päikkyyn klo 07 aikaan. Viikonloput isovanhemmilla tai vuoroviikoin äiti/isäpuoli systeemissä kiertäen
Kun nykyään hankitaan lapsia, ei kestä kauaa, kun alkaa valitus oman ajan puutteesta. Ne lapset ON omaa aikaa, ei niitä kukaan ole pakottanut hankkimaan. Myös kitinä, että lomaa ei ole, kun se pitää viettää lasten kanssa. Miksei ihmiset voi iloita lapsistaan ja lasten kanssa olosta? Miten joku edes kuvittelee, että lasten saamisen jälkeen elämä ei muutu mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 60-luvulla enkä ymmärrä nykyajan vaatimusta siitä, että koulutyön ohella lapsen pitäisi vielä juosta joissain ohjatuissa harrastuksissa.
Minusta oli ihanaa olla koulupäivän jälkeen "vapaa" ja omissa oloissani.
Ymmärtäisit jos sulla olisi omia lapsia. Haluaisithan olla vapaa ja omissa oloissasi
höpö höpö itsellä 3 lasta, iso talous. töissä kävin koko ajan. lomalla otettiin yhteistä aikaa, matkusteltiin lasten kanssa ja hoidettiin parisuhdetta, ei minkäänlaista ongelmaa, pidin huolen että lapsilla oli 4v vuotta ikäeroa.silloin osasivat pukea ja olla vaikka välillä keskenään. nyt aikaihmisiä ei traumoja, kaverit kävi meillä ja ovat vieläkin kuvassa mukana
Voisiko ne vanhemmat vähän höllätä niitä pipojaan ja tinkiä niistä ihan itse asettamistaan vaatimuksista ja ihanne-elämän illuusiosta. Uupuminen seuraa, kun tosi elämä onkin toisenlaista ja tavoitteet valovuosien päässä. Voisi vaikka miettiä, mitä se lapsi oikeasti tarvitsee ja erottaa se siitä, mitä itse tarvitsee ja haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli enemmän oikeuksia ennen, nykyään vanhemmilla on vain velvollisuuksia ja heidän oikeutensa on viety. Nykyään halutaan enemmän helppoutta kuin ennen, joten ei enää tehdä lapsia.
Höpöhöpö, nykyään vanhemmat on niin nössöjä että eivät käytä oikeuksiaan, vaan taaperoltakin kysytään mitä syödään tai puetaan päälle. Ei ihme että sitten teinien kanssa ihan pulassa ollaankin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ne vanhemmat vähän höllätä niitä pipojaan ja tinkiä niistä ihan itse asettamistaan vaatimuksista ja ihanne-elämän illuusiosta. Uupuminen seuraa, kun tosi elämä onkin toisenlaista ja tavoitteet valovuosien päässä. Voisi vaikka miettiä, mitä se lapsi oikeasti tarvitsee ja erottaa se siitä, mitä itse tarvitsee ja haluaa.
Näin on. Ei ennen lapsia hoidettu tai aktivoitu erikseen. Menivät mukana siinä vanhempien elämässä, katottiin että saa ruokaa ja menee kouluun, lapsi oppii vanhempiensa mukana miten täällä eletään. Erikseen sitten sosiaalitapaukset, niihin pitäisi puuttua jo varhain, ei mitään lastenkotiin-takas kotiin - sekoiluja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on juuri niin vaikeaa kuin minkälaiset paineet itse itselleen asettaa.
Ei kyllä se yhteiskunta joka ne raamit laittaa.
Kerro lisää niistä raameista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Lapset kyllä haetaan joka päiväkotipäivä takaisin kotiin illaksi ja yöksi. Viikonloputkin ollaan kotona. Siinä ehtii tutustua.
Miten te yöllä lasten kanssa ehditte tutustua?
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Mitä ihmettä? Mulla oli 80-luvulla kotona ihana lastenhoitaja, Eija, kun vanhemmat oli töissä. Eija laittoi meille päivällisenkin ja käytti ulkona leikkipuistossa jne, siivoili myös.
Itse vein lapsen pph:lle kun hän oli 11kk, töissä tuli akuutti kriisi (kollegan vakava sairastuminen). Mutta, eipä ollut isovanhempia lähellä, ei leirejä, ei ip-kerhoja eikä leikkikouluja. Ihan olin lapseni kanssa usein kahden, välillä kolmestaan toisen vanhemman kanssa, joka päivä klo 16:15-07:30, viikonloput, pyhät ja lomat.
Itsehän pyörin jo alakoululaisena illat kylillä ja kesät mummin luona sekä leireillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin heti äitiysloman jälkeen eivätkä hoida heitä käytännössä ollenkaan muutoin kuin kesällä vähän aikaa. Ei siinä ehdi tutustua lapseen ollenkaan ja tuntuuhan se sitten rasittavalta kun teini ei enää menekään pois kotoa mihinkään vaan makoilee sohvalla ja pitää alkaa tutustua siihen eka kertaa ja sehän on kauheaa, raskasta.
Lapset kyllä haetaan joka päiväkotipäivä takaisin kotiin illaksi ja yöksi. Viikonloputkin ollaan kotona. Siinä ehtii tutustua.
Mitä siinä ehtii kun klo 17 haetaan ja jo 19 aikaan nukkumaan että jaksaa nousta päikkyyn klo 07 aikaan. Viikonloput isovanhemmilla tai vuoroviikoin äiti/isäpuoli systeemissä kiertäen
Kuulehan on ihan tutkittu että nykyisovanhemmat viettävät HUOMATTAVASTI vähemmän aikaan lastenlastensa kanssa kuin vielä sukupolvi aiemmin.
Pienten lasten vanhempien suurimpia vaikeuksia on tänä päivänä yksinäisyys ja turvaverkkojen puute.
Tämä on totta tuollaisen äidin kanssa ei ole turvallista kasvaa