Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus.
- Vähintään muutaman kerran vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen
- Kummatkin puolisot kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Jos ei halua sitoutua näihin, miten voi olla sitoutumista 18v kasvatustehtävään, ja joka todennäköisesti jatkuu myös yli 20-vuotiaaksi
Et voi olla tosissasi. Mistä tähän löytyisi resurssit? Millä ihmiset pakotettaisiin tähän? Ei monet myöskään ole niin kasvatustietoisia tai oma elämänhallinta ole sitä tasoa, että näistä kykenisi hyötymään. Valtava satsaus, mutta tulokset jäisi laihoiksi.
Yhdessä vaiheessa vaadittiin julkisuudessa pakollista vieroitushoitoa raskaana oleville huumeiden käyttäjille.
Sitten alan lääkäri kertoi, ettei ole resursseja järjestää vieroitushoitoa edes niille raskaana oleville, jotka itse sitä pyytävät. Keskustelu loppui siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat haluaa harrastaa, omaa aikaa, lapsia perheessä on NK ruuhkavuodet. Ollaan töissä jos töitä on, lapsia harrastuksiin ja jos ei oo turvaverkodtoa niin eipä siinä niin vaan oo sitä omaa aikaa. Lapset kasvaa pian.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus.
- Vähintään muutaman kerran vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen
- Kummatkin puolisot kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Jos ei halua sitoutua näihin, miten voi olla sitoutumista 18v kasvatustehtävään, ja joka todennäköisesti jatkuu myös yli 20-vuotiaaksi
Itse mietin heti että onko minusta siihen ja biologinen klo tikitti. Meni aikaa ja sattumalta tulin raskaaksi koska olin toivoni jo heittänyt. Täytyy sanoa että paljon olisin menettänyt ellei olisi lasta. En tietenkään olisi tiennyt kuinka paljon. Olen kiitollinen yhdestä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus.
- Vähintään muutaman kerran vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen
- Kummatkin puolisot kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Jos ei halua sitoutua näihin, miten voi olla sitoutumista 18v kasvatustehtävään, ja joka todennäköisesti jatkuu myös yli 20-vuotiaaksi
En suunnitellut noin, ikää oli niin olin Valmis.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksin.
Mutta monilla on niitä tukiverkkoja mutta niitä ei käytetä vaikka tarjotaan koska appivanhempien tai isovanhempien vierailut tuntuu tungettelulta eikä siedetä mitään apua. Sitten huudetaan yhteiskunnan tukiverkkoja apuun. Suomessa ei olla perhekeskeisiä kuten jossain etelä Euroopassa jossa suku asuu jopa saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
No se on kyllä niin totta että nykyvaatimukset ovat ihan liikaa. Lapsi kasvaa siinä missä ennenkin. Lapsi ei tarvitse muuta kuin rakkautta, ruokaa, vaatetta, kodin ja tietysti ne tarvikkeet mitä muillakin on, ettei aleta kiusata myöhemmässä vaiheessa.
Toivottavasti tämän päivän vanhemmat jaksavat, kovassa stressissä kyllä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Noi sun kaksi ekaa lausetta kumoaa toisensa.
Jos ihminen on "itsekeskeinen, kylmä ja tunnevammainen" niin hän ei todellakaan "suorita vanhemmuutta". Kyllä silloin jokin muu asia on elämässä tärkeää. Esim rahan haaliminen tai ura.
Facessa (tekijältä Calm Parenting podcast) tuli vastaan hyvä video, jossa menneiden sukupolvien äiti oli kertonut lapsenlapsen saadessaan, että ei me silloin mietitty mitä lapsen kanssa tehdään, vaan jatkettiin vain elämää. Tuli uusi sisarus perheeseen, ja taas vain jatkettiin elämää. Ei edes PYSÄHDYTTY MIETTIMÄÄN vanhemmuutta, kasvatusta, lapsen etua, lapsen kehitystä, psyyken kehitystä, mitään. Lapset oikeasti vain pyöri siinä sivussa!
Ruokaa tehdään isommat määrät mutta lapsia ei erikseen mietitä tai kasvateta, ei olla edes saatavilla niille lapsille. Minä olen x-sukupolvea ja minut on kasvatettu juuri noin, "ei kasvatettu mitenkään".
Nykyään on aivan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset eivät ole kovempia, vaan vanhemmat ovat täysin hukassa. Ei osata asettaa lapsille rajoja ja sitten ihmetellään, kun ne hyppivät nenille. Puhelin ja some ovat tärkeämpiä kuin omat lapset. Vaatimukset perustuvat someilluusioon, jota pässinpäät eivät tajua feikiksi.
No eihän teidän aikana ollut edes puhelimia ja somea. Oisitte varmaan itse olleet ihan yhtä hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Nimenomaan ennen vanhemmat olivat tuollaisia. Tunteet ja enpatiakadvatus täysin puutteellisia. Tunteita jopa halveksittiin ikäänkuin älyn vastakohtana eikä ymmärretty niistä mitään. Onneksi nykyvanhemmat ei ole usein yhtä tyhmiä ja tunnevammaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Nimenomaan ennen vanhemmat olivat tuollaisia. Tunteet ja enpatiakadvatus täysin puutteellisia. Tunteita jopa halveksittiin ikäänkuin älyn vastakohtana eikä ymmärretty niistä mitään. Onneksi nykyvanhemmat ei ole usein yhtä tyhmiä ja tunnevammaisia.
Minkä takia nykyisin erityislasten määrä on moninkertaistunut? Kyllä se johtuu tuosta vanhemmuuden suorittamisesta, jossa luetellaan, mitä kaikkea joutuu tekemään lapsen eteen ja hyväksi. Pieniä lapsia säilötään pahimmillaan yli 10 tuntia päivässä meluisissa päiväkodeissa, jotta vanhempien omat harrastukset ja muu oma aika säilyisi. Vanhemmuus, kasvatus ja vastuu on ulkoistettu päiväkodeille. Ei sitten tarvitse ihmetellä, miksi lapset ovat kouluissa levottomia, adhd-diagnoosit kasvaa ja oppimistulokset ovat heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on nykyisin jotain ihmeen suorittamista. Nykyisin vanhemmat ovat itsekeskeisiä, kylmiä ja tunnevammaisia. Voi lapsiparat.
Nimenomaan ennen vanhemmat olivat tuollaisia. Tunteet ja enpatiakadvatus täysin puutteellisia. Tunteita jopa halveksittiin ikäänkuin älyn vastakohtana eikä ymmärretty niistä mitään. Onneksi nykyvanhemmat ei ole usein yhtä tyhmiä ja tunnevammaisia.
Minkä takia nykyisin erityislasten määrä on moninkertaistunut? Kyllä se johtuu tuosta vanhemmuuden suorittamisesta, jossa luetellaan, mitä kaikkea joutuu tekemään lapsen eteen ja hyväksi. Pieniä lapsia säilötään pahimmillaan yli 10 tuntia päivässä meluisissa päiväkodeissa, jotta vanhempien omat harrastukset ja muu oma aika säilyisi. Vanhemmuus, k
Lapsia säilötään päiväkodissa koska vanhemmat käyvät töissä koska lapsillekin tarvitsee kaikenlaista, johon ei yksi palkka riitä. Harrastusten tai oman ajan takia ei päivähoito nykyäänkään ole. Eihän se viikonloppuisin ole mahdollista kuin vuorotyöläisten lapsille.
Erityislasten määrä on kasvanut, koska myös lapsilta vaaditaan enemmän. Pitää olla itseohjautuva jo pikkukoululaisena. Mun lapsuudessa, x-sukupolvea, opettaja kertoi mitä tehdään ja turvat tukkoon. Siinä pärjää vähän pöllömpikin lapsi., eikä esim ADD:ta tunnistettu, kurilla vain eteenpäin. Se ADD lapsi teki enemmän toistoja kun ei keskittynyt ja unohteli asioita, mutta ei olisi lähdetty diagnosoimaan "hajamielisyyden" vuoksi.
Mutta nykyään lasten täytyy itse osata, jopa vaikeampia asioita, ja kun eivät osaa niin päädytään tukitoimien kautta lääkärille ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan ei ollut kodin koneita, kotonakin oli pulsaattorikone, myöhemmin hankitiin kunnon kone, ei astianpesukonetta, tiskasin monesti, vesi kannettiin kaivosta, myöhemmin vesijohto, ei jääkaappia, kellari oli, talvella yksi huone kylmänä ja ruokia siellä.
Paskaa jauhat, olet vain tullut tyhmemmäksi
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan ei ollut kodin koneita, kotonakin oli pulsaattorikone, myöhemmin hankitiin kunnon kone, ei astianpesukonetta, tiskasin monesti, vesi kannettiin kaivosta, myöhemmin vesijohto, ei jääkaappia, kellari oli, talvella yksi huone kylmänä ja ruokia siellä.
Mun lapsuus oli tuollaista. Tuollaista työntäyteistä arkea ehti, kun silloin ei lapsilla ollut ainuttakaan harrastusta, koulussa tai päiväkodissa ei ainuttakaan varainkeruuta tai vanhempainiltaa, ei tarvinnut auttaa läksyissä tai luettu kokeisiin, lasten kaverit ei olleet yökylässä, jne jne. Lapsia ei viety kouluun koskaan, vaan säässä kuin säässä laitettiin kävelemään. Telkkarissa oli kaksi kanavaa ja ohjelmaa vain illalla. Ainoat lääkärikäynnit oli neuvola-iässä, mutta ei käytetty silmä- hammas- allergialääkäreissä (vaikka nykymittapuulla pitäisi jo) mutta silloin annettiin vain olla, vinot hampaat tai vähän kutiseva iho. Terapioista ei oltu kuultukaan. Nyt jokainen tuntee lapsen tai lapsia, jotka käyvät säännöllisesti jossain terapiassa. Puhe-, tai toimintaterapiat on hyvin yleisiä. Lapsen kuuluu kasvaa samaan tahtiin kuin muut tai aletaan tutkimaan, miksi näin. Erityislasten määrä ei ole kasvanut, ennen ne vaan jätettiin hoitamatta.
Tai jos lapsi sairastui, niin hän oli kuukausitolkulla yksin sairaalassa, eikä vanhempien kuulunut siellä kyläillä OLLENKAAN. Lapsi laitettiin sairaalaan hoidettavaksi ja haettiin terveempänä takaisin. Nyt, jos lapsi sairastuu, niin vanhempien työnteko vaikeutuu, kuuluu olla siellä lapsen kanssa, koko ajan toinen vanhempi.
Elämä oli monin tavoin yksinkertaisempaa. Ei parempaa, mutta yksinkertaista.
Nykyvanhemmat pitävät lapsiaan tärkeämpänä saada "omaa aikaa", jotta ei tarvitsisi perheestään huolehtia.
Botoxia naamalle, silikonia rintoihin ja pebaan, ne ovat tärkeämpiä kuin omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat pitävät lapsiaan tärkeämpänä saada "omaa aikaa", jotta ei tarvitsisi perheestään huolehtia.
Botoxia naamalle, silikonia rintoihin ja pebaan, ne ovat tärkeämpiä kuin omat lapset.
Tunnetko oikeasti tällaisia vanhempia paljonkin? Vai onko nämä kuitenkin keksittyjä "ystäviä", joitain somettajia, joita et oikeasti edes tunne?
Älkää hyvät ihmiset uuvuttako itseänne täydellisyyden tavoittelulla! Jotkut vetää sen ihan överiksi, ja tarttuu jokaiseen ohjeeseen ja suositukseen ihan liikaa. Lapset voi paremmin, jos otatte vähän rennommin, ja luotatte ihan siihen omaan intuitioon. Kunhan aidosti ajattelette toimivanne lapsen parhaaksi, niin todennäköisesti niin myös teette. Tarkoitan tällä sitä, että oma mukavuudenhalu ei mene (ainakaan ihan joka kerta😉) edelle, vaan ihan oikeasti toimitaan kuten ajatellaan että olisi järkevää. Ottakaa lapset mukaan arkeen, puhukaa heille, kuunnelkaa heitä, katsokaa heitä, olkaa kiinnostuneita heidän jutuistaan. Älkää yrittäkö liikaa miellyttää, vaan uskaltakaa asettaa myös rajoja ja olla aikuisia. Ihan kaikkea ei tarvitse loputtomiin sanoittaa ja perustella. Ennen ehkä jotkut asiat tehtiin paremmin, ja nyt jotkut asiat tehdään paremmin. Paras vaihtoehto kasvattaa lasta, on luultavasti jossain tuossa välissä. Liika lasten ehdoilla ja lapset edellä eläminen ja ajattelu ei ole paras vaihtoehto, mutta ei myöskään lasten laiminlyönti ja ns. täysin pellossa eläminen. Valmisruoka silloin tällöin ei tapa, eikä siihenkään kuole, jos joskus on tahra puserossa. Kunhan ei tule tavaksi, että eletään pelkillä eineksillä, ja lapset ovat niin likaisia että haisevat metrien päähän. Rentoutta vanhemmuuteen ja nauttikaa lapsistanne, niin koko perhe voi paremmin. Jos joku on eri mieltä, ja kritisoi teitä, niin antakaa olla! Fanaattisuus missään asiassa on harvoin hyväksi. Terkkuja lastenpsykalta parinkymmenen vuoden kokemuksella ( meriittinä myös omat aikuiset lapset, 3kpl, kunnialla maailmalla)
Alue: Aihe vapaa
Jos oikeasti haluaa antaa lapselleen parhaat mahdolliset edellytykset saada ehjä, rakastettu, turvallinen ja terveellinen kasvuympäristö, niin seuraavat tulisi vähintään tehdä:
- Kirjallinen lapsen kasvatussuunnitelma ja -sopimus.
- Vähintään muutaman kerran vuodessa sopimuksen arviointi ja tarkistus
- Neuvolan edustajat mukaan kasvatuskeskusteluihin
- Vanhemmuuskurssille osallistuminen
- Kummatkin puolisot kokeilevat lastenvahdin tehtävää vähintään 1 kuukauden ajan, miltä tuntuu olla 24/7 lapsen seurassa. Jos pää ei kestä, tuskin kestää omia lapsiakaan.
- Kummatkin vanhemmat sitoutuvat psykoterapiaan ennen raskautta ja terapiassa ratkotaan ensin kaikki ylisukupolviset traumat jotka on riskinä siirtyä lapselle.
Jos ei halua sitoutua näihin, miten voi olla sitoutumista 18v kasvatustehtävään, ja joka todennäköisesti jatkuu myös yli 20-vuotiaaksi asti esim. rahallisen tuen yms. muodossa? Toki pitää varautua siihen että syntyy erityislapsi jolloin hoivavelvollisuus voi jatkua omaan kuolemaan saakka.
Jos näistä ei sovita etukäteen niin riskinä on että ongelmat räjähtää esille jälkikäteen. Kuka sellaista haluaa vapaaehtoisesti kun ne voi välttää järkevällä suunnittelulla?