Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vaatimukset eivät ole kovempia, vaan vanhemmat ovat täysin hukassa. Ei osata asettaa lapsille rajoja ja sitten ihmetellään, kun ne hyppivät nenille. Puhelin ja some ovat tärkeämpiä kuin omat lapset. Vaatimukset perustuvat someilluusioon, jota pässinpäät eivät tajua feikiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat pyrkivät olemaan nykyisin lastensa kavereita tai jopa palvelijoita ja siksi tilanne on mitä on.
Vaatimustaso on ollut ennen olematon ja nyt se palautetaan sinne minne se kuuluu. Lasten takia.
Ei enää riitä että tarjotaan välttämättömät hyödykkeet eli ruoka ja katto pään päälle. Nehän tarjotaan vankilassakin. Ei se kuitenkaan tee vankilan kokista ja vartijasta äitiä ja isää.
Vanhemmuus on 24/7 elinikäinen työ. Ei lopu 18v kohdalla. Se on Uhrauksia, kasvatusta, kuuntelemista, opetusta, vaatimista, lohduttamista, kannustamista...
Lapsille pitää pystyä tarjoamaan harrastukset, koulutus, työpaikka, terveys, turvallisuus jne. Vai kuka haluaa tieten tahtoen tuoda lapsen olosuhteisiin jossa nämä puuttuu? onko mukavaa kun lapsi joutuu katsoa kun kavereilla on harrasteet, lelut ja varmat työpaikat, mutta itse joutuu kärvistellä puutteessa? Lapsi ansaitsee parempaa.
Vanhemmuus vaatii omasta elämänlaadusta tinkimistä.
Ne ulisee eniten jotka eivät ymmärrä tätä taakkaa ja velvollisuutta ja jotka puolustelee leväperäistä kasvatusta. Se johtaa lasten heitteillepanoon ja lapsiköyhyyteen. Siksi tähän asiaan täytyy reagoida ja lastensuojeluun täytyy panostaa jotta lapset saadaan turvaan.
Lasten etu on oltava aina etusijalla.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimustaso on ollut ennen olematon ja nyt se palautetaan sinne minne se kuuluu. Lasten takia.
Ei enää riitä että tarjotaan välttämättömät hyödykkeet eli ruoka ja katto pään päälle. Nehän tarjotaan vankilassakin. Ei se kuitenkaan tee vankilan kokista ja vartijasta äitiä ja isää.
Vanhemmuus on 24/7 elinikäinen työ. Ei lopu 18v kohdalla. Se on Uhrauksia, kasvatusta, kuuntelemista, opetusta, vaatimista, lohduttamista, kannustamista...
Lapsille pitää pystyä tarjoamaan harrastukset, koulutus, työpaikka, terveys, turvallisuus jne. Vai kuka haluaa tieten tahtoen tuoda lapsen olosuhteisiin jossa nämä puuttuu? onko mukavaa kun lapsi joutuu katsoa kun kavereilla on harrasteet, lelut ja varmat työpaikat, mutta itse joutuu kärvistellä puutteessa? Lapsi ansaitsee parempaa.
Vanhemmuus vaatii omasta elämänlaadusta tinkimistä.
Ne ulisee eniten jotka eivät ymmärrä tätä taakkaa ja velvollisuutta ja jotka puoluste
Iso osa ratkaisua on pakkosterilointi koskemaan heikointa ainesta. Useimmiten ovat sukupolvesta toiseen työntäneet kurjuuteen aina vain jatkumoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka vanhemmilta vaatii? Ihan itse on keksitty, että lapsilla pitää olla vaatteet sävy sävyyn, tietyt harrastukset ja koko ajan vanhempi vartiossa vierellä. Meillä ei ole, siksi aikuisten ja lasten elämä on helppoa. Pihallakin lapset saavat olla huoleti keskenään ihan kuin 90-luvulla muinoin eikä kukaan ole tullut kauhistelemaan. Tosin 30 vuotta sitten vanhemmat eivät jatkuvasti tarvinneet lepoa lapsistaan kuten nyt.
Mistä on keksitty, että vanhemmilta vaaditaan mahdottomia? Olen nähnyt satoja lapsia puhelin kädessä viettämässä ruutuaikaa, en ymmärrä, miten se voi rasittaa vanhempaa, joka puhelimen lapselle antaa. Puheissa ruutuaika on paha, käytännössä lapset ovat nykyisin ruudun äärellä paljon enemmän kuin 30 vuotta sitten, jolloin päivässä ei edes tullut lastenohjelmaa kuin muutama tunti.
Eineksiä näyttävät perheet ostavan kuin ennenkin, terveellisestä ruuasta on muuten puhuttu kutakuinkin 50 vuotta, joten se ei ole uusi
Ja minkä ikäisiä ovat ne sinun lapsesi, jotka "ovat pihalla keskenään?"
Pientä liioittelua, jotta oma pointti näyttäisi oikealta? Missä ihmeessä olet nähnyt "satoja lapsia" kännykän kanssa? Yläkoulun edessä? Ei se pikkulapsilla ole edelleenkään tavallista ja pikkulapset on se, joiden hoidon rasittavuudesta ap:kin kirjoitti. Pienillä en ole kännykkää nähnyt kuin ihan muutamia kertoja. - Ja yksi nykyvanhemmuuden uusi asia, jota ei ollut ennen, on se ruutu, some, sen valvonta, kiusaaminen siellä, haitallinen materiaali siellä, pe dot siellä. Voi olla välillä ihan tekemätön paikka. Esim me olemme tehneet kerran rikosilmoituksen kun lasta kiusattiin somessa. Ei tällaista ollut ennen, ei ollut edes OLEMASSA. Nykyään kiusaaminen on helpompaa. Ei tarvi olla edes paikalla, mutta saatetaan kiusata tuhansien ihmisten nähden.
Kasarilla ja ysärillä lapset saatettiin jättää keskenään kun vanhemmat lähti humputtelemaan. Tiedän lähipiiristä, tuttavista, jopa useita. Oli ok jättää nukkuva lapsi kotiin. Nykyään lapsi otetaan huostaan moisesta. Turvallisuudesta ei välitetty kuten nykyään. Myös lasten jatkuva valvonta on asia, jota ei aiemmin ollut Nykyään lapsia on valvottava, sillä jos jotain sattuu, asian tutkii poliisi ja vanhempi voi saada syytteen. Ei riitä selitykseksi joku huolimattomuus. Näin ei ollut ennen.
Jos on vilkkaampaa laatua ne lapset, niin se on oikeasti väsyttävä homma. Lainsäädäntö ja lastensuojelu on tiukentunut, hyvä tietysti, mutta vanhemmathan sen kuorman kantaa.
Mitä ne vaatimukset on? 28 v sitten tulin äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole voinut ostaa viisi vuotiaana 90-luvulla norttia isällesi, koska tupakan ostoon tuli ikäraja vuonna 1976.
Olutta et myöskään ole voinut ostaa. Ikäraja oli ysärilläkin 18v
Oon ostanut isälle tupakkaa Boston 2 kpl. Oon vanhempaa kauraa.
Rajat ja rakkaus. Osata sanoa EI ja perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi etukäteen. Nykyajan vanhemmat haluaisivat ulkoistaa kasvatustyön yhteiskunnalle. Ennen lapsista huolehdittiin, heitä kasvatettiin, opastettiin, ohjattiin ja ojennettiin kunnollisen elämän polulle, vaihtelevalla menestyksellä. Uskallan väittää että onnistuttiin paremmin kuin nykyään. Elintaso oli alhaisempi, olen 1960-luvulla syntynyt. Tuntuu että mitä korkeampi elintaso, sen tyytymättömämpiä ollaan.
Kyllä yhteiskunta on myös halunnut lapset omikseen. Joitain vuosia sitten mediassa haastateltiin jatkuvasti asiantuntijoita, joiden mukaan lapsi suorastaan pilaantuu ollessaan äidin kanssa kotona. Kyllä se on päiväkotiin laitettava, siellä varhaiskasvattajat osaavat paremmin. Samaan aikaan toitotetaan että äidit töihin, että saadaan veroja.
Ei ihme, jos lastenkasvatus on vaikeaa, kun pikkulapsiakin näkee pari tuntia illalla ja viikonloppuisin. Päiväkodissa vaihtuu työntekijät jatkuvasti, turvallisuudentunne puuttuu. Ei enää ole isovanhempia tai muuta turvaa, joten vanhempien pitää olla lapselleen kaikki samaan aikaan.
AP on epäonnistunut mielenvikaisen lellivauvan kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Koivuniemen Herraa tai tukkapöllyä jos ei totellut oppi tavoille. Tänä päivänä asiat kielletty vaikuttaa lapsen kehitykseen ikävä kyllä nähty julkisen liikenteen penkkien sotkemisella lasien pilalle naarmuttelulla että näin.
Ma luulen, että painostettaan nykyajalla vanhempien läsnäolon tarpellisuutta, mm myös turvallisuuden kannalta. Ja just henkista, empaatista läsnäoloa. Fyysisesti voi olla läsnä, mutta kun äiti on älypuhelimessa, lapsi tuntee olonsa hyljättyksi ja alkaa huomion kiskominen itselleen tavalla millä hyvänsä. Vaikka kiukutelemalla. Elikä sopivasti aikaa lapsen herelläollessa, että lapsi tuntee- äiti/isä välitää, rakastaa, on läsnä, kuuntelee, opettaa= kasvattaa lasta. Tämmöisista lapsista kasvavat myös henkisesti tasapainoisemmat lapset, ketkä osaavat elämässä tehdä oikeita päätöksiä ja menestyvät hyvin eikä hylkää teidät silloin, kun olete vanhoja ja itse avun tarpeessa. Koska sekin aikaa on jokaisella edessä. Elikä kuinka hyvin menestyte, riippu teistä itsestä ja vali- vali asenne vaan väsyttää teitä entisestä enemmän. Kääntäkää tämä tyytymättömyyden tunne ja valitukset halukkudeksi ottaa selvää, miten juuri teidän lapsesta/ lapsista tulee tämmöinen, kun tulevaisuudessa halusite sitä hänestä nähdä. Jos on vahva äidinvaisto, osaa intuitiivisestikin tehdä niin, kuten on oikein ja kasvataa lapsista kunnon empatiaakykyiset, iloisat, itsevarmaat, toisia kunnioittavat, rehelliset, työtä rakastavat, oikeudenmukaiset, hellät ja menestyvät ihmiset. Tämä onkin vanhempien tehtävä ja huoli lapsen aikuisiän saakka. Muistakaa, että lasten personaalisuus kehityy ennen 6 v elinikää. Sen jälkeen on melkein turhaa alkaa lasta kasvattamaan, koska silloin on jo personaalisuus kehittynyt. Pientä hienosäätely tiettysti voi sen jälkeenkin yrittää, kun jotain on mennyt mönköön, mutta isoja muutoksia ei pystyy sen jälkeen tekemään enää, koska lapsi ei ole enää muovattavissa. Käyttäkää alusta pitäen joka päivää lapsen oikeasuuntaisen kehityskaaren saavuttamiseksi. Koska lapset eivät ole sieniä, että kasvaisivat itse. Ällylliselle luomukselle on omaista kehittyä myös ällyllisesti, henkisesti ja kaikesta viimeiseksi myös fyysisesti tärkeysjärjestyksessä. Ei ole vaikea, jos todella rakastatte omia lapsia ja välitäte niiden ja itsensä tulevaisuudesta. Aina on jotain tehdessä kaksi vaihtoehtoa- itket ja teet tai naurat ja teet. Kumman valitsete- valitusten tien tai iloisen itsevarman tien, on teidän oma päätettävissä. Muistakaa vaan, että kaikki negattiivisuus vie teiltä voimaa, jaksamista ja energiaa, mutta iloinen, itsevarma ja rakastava asenne antaa, tuo ja suo teille voimaa, jaksamista ja energiaa. Niin helppo ja yksinkertainen se onkin. Niin kun ei ole olemassa huonoa säätä, on vaan epäsopiva vaatetus niin myös elämässä asenne ratkaisee😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
Juuri näin! Ja ysärillä vasta pitikin lukea vauvakirjaa ja lastenhoito-oppaita, ja jos joku kehtasi poiketa ruodusta, sille neuvolassa luettiin lakia. Minulla lapset syntyneet 1993 ja 1996. Todellakaan ei ollut tapana jättää pieniä yksin, ei edes omalle pihalle. Perhepeti ja vauvan rytmin mukaan eläminen olivat silloin in. Äidin piti nukkua silloin kun vauva nukkuu, näin ohjeistettiin neuvolassakin. Synnytys kyllä ilman kipulääkkeitä, koska se oli muotia. Epiduraalia pihdattiin viimeiseen saakka. Vauvansoseet oletettiin tehtävän pitkälti itse. Niitä myös pakastettiin jääpalamuotteihin! Lihan piti olla luomua, yli 6 kk lapselle piti siis antaa imetystä ja sosetta, ja oli se tarkkaa, mitä se liha on. Eikä suolaa mihinkään. Ei voinut edes perheen yhteisestä ruuasta sitå pientä lihamurua ottaa, ettei vauva saa suolamyrkytystä. Neuvolasta jaettiin oppaita, joissa neuvottiin vauvan ruokintaa. Silloin ei Pilttejä myyty tuollaista määrää kuin nykyisin, vaan piltit oli välipaloja tai matkoille mukaan. Ja tuo ruutuaika: se oli todellakin vähäistä. Yleensä lasten annettiin katsoa Pikku Kakkonen ja lisäksi lauantaiaamun lastenohjelmat. Ei ysärillä edes tullut paljon lastenohjelmia. Meillä oli kotona pari lasten vhs-kasettia. Toinen oli jokin Aku ankka-juttu ja toinen Karvinen. Isompana katsoivat sitten Yksin kotona-elokuvaa. Ei siihen aikaan kukaan lapsi tuijottanut tuntikausia videoita.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimustaso on ollut ennen olematon ja nyt se palautetaan sinne minne se kuuluu. Lasten takia.
Ei enää riitä että tarjotaan välttämättömät hyödykkeet eli ruoka ja katto pään päälle. Nehän tarjotaan vankilassakin. Ei se kuitenkaan tee vankilan kokista ja vartijasta äitiä ja isää.
Vanhemmuus on 24/7 elinikäinen työ. Ei lopu 18v kohdalla. Se on Uhrauksia, kasvatusta, kuuntelemista, opetusta, vaatimista, lohduttamista, kannustamista...
Lapsille pitää pystyä tarjoamaan harrastukset, koulutus, työpaikka, terveys, turvallisuus jne. Vai kuka haluaa tieten tahtoen tuoda lapsen olosuhteisiin jossa nämä puuttuu? onko mukavaa kun lapsi joutuu katsoa kun kavereilla on harrasteet, lelut ja varmat työpaikat, mutta itse joutuu kärvistellä puutteessa? Lapsi ansaitsee parempaa.
Vanhemmuus vaatii omasta elämänlaadusta tinkimistä.
Ne ulisee eniten jotka eivät ymmärrä tätä taakkaa ja velvollisuutta ja jotka puoluste
Kuka tässä ulisee?
Vierailija kirjoitti:
Vaatimustaso on ollut ennen olematon ja nyt se palautetaan sinne minne se kuuluu. Lasten takia.
Ei enää riitä että tarjotaan välttämättömät hyödykkeet eli ruoka ja katto pään päälle. Nehän tarjotaan vankilassakin. Ei se kuitenkaan tee vankilan kokista ja vartijasta äitiä ja isää.
Vanhemmuus on 24/7 elinikäinen työ. Ei lopu 18v kohdalla. Se on Uhrauksia, kasvatusta, kuuntelemista, opetusta, vaatimista, lohduttamista, kannustamista...
Lapsille pitää pystyä tarjoamaan harrastukset, koulutus, työpaikka, terveys, turvallisuus jne. Vai kuka haluaa tieten tahtoen tuoda lapsen olosuhteisiin jossa nämä puuttuu? onko mukavaa kun lapsi joutuu katsoa kun kavereilla on harrasteet, lelut ja varmat työpaikat, mutta itse joutuu kärvistellä puutteessa? Lapsi ansaitsee parempaa.
Vanhemmuus vaatii omasta elämänlaadusta tinkimistä.
Ne ulisee eniten jotka eivät ymmärrä tätä taakkaa ja velvollisuutta ja jotka puoluste
Sinä et osaa kirjoittaa.
Helpompaa kasvatetaan vasn ruutujen ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksi
70-80 luvulla koulun jälkeen käytiin kotona syömässä, sitten mentiin kirjastoon (joita oli joka nurkilla), sitten pyhä/askartelu/savityö/ompelu/puutyö-urheilu yms kerhoihin, jotka olivat ilmaisia. Ajatella,
se oli meille lapsille silloin ihanaa aikaa, ja aikuiset sai olla paljon rauhassa lapsilta. Niistä hyvät muistot !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin vielä, että henkisesti monet vanhemmat ovat aika yksin. Ei kaikilla ole lähipiirissä lapsiperheitä, sisaruksilla lapsia tai muita tukiverkkoja, jotka jakaisivat vanhemmuutta. Monet yhteiskunnan lapsiperheille tarjoamat tukimuodot on lakkautettu. Eli kun on rankkaa, niin asioiden kanssa on aika yksi
70-80 luvulla koulun jälkeen käytiin kotona syömässä, sitten mentiin kirjastoon (joita oli joka nurkilla), sitten pyhä/askartelu/savityö/ompelu/puutyö-urheilu yms kerhoihin, jotka olivat ilmaisia. Ajatella,
se oli meille lapsille silloin ihanaa aikaa, ja aikuiset sai olla paljon rauhassa lapsilta. Niistä hyvät muistot !
Nykyiset nuoret sukupolvet (Gen X, Y, Z) tiedostavat paljon paremmin vanhenmuuden vaatimukset. He ovat nähneet ja kuulleet kuinka esim. omat sukulaiset ovat kasvaneet väkivaltaisissa oloissa, alkoholismiperheessä, ilman rakkautta, eroperheissä, köyhissä oloissa, kaltoinkohdeltuna jne.
Koska ihmisillä on tunteet ja empatia, tällaisia oloja halutaan välttää. Lapselle halutaan hyvät olot. Ja sen päätöksen aikuiset tekee. Lapsen tulevaisuuden ratkaisee täysin se mihin perheeseen syntyy eli aikuiset päättää lapsen puolesta kuinka kurjan/hyvän elämän lapsi saa.
Sen seurauksena nykynuoret vaativat itseltään paljon enemmän, koska he ymmärtävät että on väärin lasta kohtaan esim. että lapset häädetään pihalle ilman valvontaa kun ei itse jaksa kuulla lasten melua. Helppoahan se oli ennen vanhaan kun pystyi " poissa silmistä poissa mielestä" periaatteella kasvattaa.
Myös tietous emotionaalisesta väkivallasta on lisääntynyt. Valitettavasti se on edelleen todella yleistä ja maailmanlaajuisesti suuri osa lapsista sitä edelleen joutuu kokea kotonaan.
Eräs tutkija totesi, että mitä korkeampi älykkyysosamäärä, sitä pienempi äitiysvietti, ja siksi vähemmän lapsia. Suomi, Japani ja Etelä-Korea ovat korkean älykkyysosamäärän maita ja näissä kaikissa pienentynyt syntyvyys. Eikö pitäisi päinvastoin olla tyytyväinen, että superälykkäitä veloja on yhä enemmän keskuudessamme? Velojen osuus Suomessa 10-20% Suomessa, ja Japanissa n. 50% väestöstä.
Alue: Aihe vapaa
Hei!
Olemme kasvatustieteen opiskelijoita varhaiskasvatuksen koulutusohjelmasta [yliopiston nimi], ja teemme parhaillaan Pro gradu -tutkielmaa yhteistyönä. Tutkimuksemme käsittelee vanhemmuuden vaatimuksia 2020-luvulla, ja tarkastelemme sitä verkkokeskustelujen kautta.
Tutkimuskysymyksemme on:
"Miten Vauva.fi-verkkofoorumin keskustelijat kuvaavat vanhemmuuden vaatimuksia 2020-luvulla?"
Olemme valinneet tämän foorumin osaksi laadullista tutkimusaineistoamme, koska täällä käydään aktiivista ja aiheeseemme liittyvää keskustelua. Käytämme tutkimuksessa jo aiemmin julkaistuja keskusteluketjuja, emmekä pyydä ketään osallistumaan tutkimukseen erikseen. Keskusteluja tarkastellaan nimettömästi ja yleisellä tasolla.
Kaikki aineisto käsitellään anonyymisti ja luottamuksellisesti, eikä tutkimuksessa julkaista yksittäisiä nimimerkkejä tai muita tunnistettavia tietoja. Tutkimus toteutetaan hyvää tieteellistä käytäntöä ja TENKin tutkimuseettisiä ohjeita noudattaen.
Jos sinulle herää kysyttävää tutkimukseemme liittyen, vastaamme mielellämme!
Ystävällisin terveisin,
Noora & Emma
Kasvatustieteen opiskelijat, varhaiskasvatus
Jyväskylän yliopisto