Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
80-luvulla suurin osa lapsista asui kodeissa, joissa ei ollut parveketta. Tuo kertomasi koski vain uusia lähiöitä, jotka olivat täynnä kotiäitejä. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Äiti, tuu ikkunaan! Äidit ei tod olleet lastensa kanssa ulkona, vaan sisällä. Lapset hillui yksinään tai lapsilaumoissa. Luepa vaikka Tiina-kirjoja. Ja sitten kesällä pantiin mummolaan.
Niin silloin oli yhteisöllisyys. En kokenut koskaan olevani laiminlyöty. Oli isompia ja pienempiä lapsia, jotka keskenään leikkivät kirkonrottaa, konkkaa, mustaa miestä, peilistä, väriä ym. 70-80- luku oli hyvää aikaa, huolimatta sitä alkoholin suurkulutusta. Kasvatus saattoi olla kurinalaista, mutta paljon myös hyvyyttä ja lempeyttä. Kesäkuukausi mummolassa oli kivaa. Mummu välitti ja rakasti kaikkia lapsenlapsia. Ei meidän ollu pakko sinne mennä. Päiväkoti-iässä oli heinäkuussa vanhemmilla loma, kun päiväkodit kiinni. Itse en vanhempana ole kuten minun vanhempani olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se välittäminen oli silloin mun mielestä hyvin paljon sellaista, että näytettiin että lapsi kelpaa ja on rakas, kunhan ei ilmaise tunteitaan tai tarpeitaan. Lapsen kaikki tarpeet oli riesa aikuisille. Pois jaloista pyörimästä, kuului usein.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli helpompaa olla vanhempi, saattoi jättää nepsylapset diagnosoimatta ja purkaa heihin oman vihansa ja kertoa suoraan negatiiviset jutut. Nykyvanhemmat joutuvat tekemään aidosti työtä hallitakseen ja säädelläkseen tunteitaan, ja suodattamaan tunneilmaisunsa lapselle. Pitää hankkia lapselle apua ja kahlata läpi vaikeiden aikojen yhdessä, ei lasta hyläten kuten aikoinaan omassa lapsuudessaan nämä nykyvanhemmat joutuivat hylätyiksi ja dumatuiksi. Mutta kun tuon kaiken työn tekee ja kahlaa läpi vaikeiden rämeikköjen, on lopulta parempi olla kun tietää että on oikeasti tehnyt kaikkensa auttaakseen omaa lastaan. Tätä tunnetta ei voi kokea meitä 80-90-lukiolaisia vanhemmoineet vihamieliset egoistit, jotka siirsivät ylisukupolvisis hoitamattomia traumoja eteenpäin meille viattomille lapsille.
KIrjoitat täyttä asiaa. Ylisukupolviset traumat on vaiettu asia. On karhunpalvelus siirtää traumat lapselle. Milleniaalit ja Gen Z on nyt fiksumpaa ja käyvät terapiassa hoitamassa ongelmat eikä pura sitä lapseen. Moni myös samalla tajuaa kuinka rankkaa vanhemmuus on ja päättää olla mieluummin vela koska vamhemmuus ei sovi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäys edelliseen. Oman äitini mukaan, 70-ja 80-luvulla riitti että lapset ruokitaan säännöllisesti. Esimerkiksi lastensuojeluilmoitusten laatiminen oli harvinaista ja poikkeavaa.
Jep.
Jonkinlaista ruokaa aamulla, päivällinen ja iltapala. Se ruoan laatuvaatimus ei ollut kummoinen. Perunaa ja ruskeaa kastiketta, makaronivelliä tai pelkkää spagettia ketsupin kanssa, hernesoppaa.
Vaatteita ostettini kerran vuodessa, kertapeseytyminen per viikko oli ok.
Vaikka vanhempani joivat, tappelivat ja välillä myös ankaria kasvattajia, eivät he koskaan lyöneet laimin perushoitoa, kun olin pieni. Äiti oli tarkka vaatteista ja ruuasta. Perusduunari oli. Eli yllämainitut ruuat ei kuulunu meidän arkeen. Ruskeakastikkeen kanssa aina lihaa, lihapullia, kyljyksiä, nautaa, ym. Hernekeitto myös lihalla. Iltapalaksi esim. makarooni velli. Eikä tuossakaan mitään vikaa ollu. Perusruokia 70-80- luvulla ja paljon muuta. Lämmin ruoka laitettiin kerran päivässä viikonloppuisin, jos oikeen muistan. Syötiin muutoin nälkään mitä syötiin. Arkena aina päivällinen, joka oli monipuolinen, usein kalaa.
Et ole voinut ostaa viisi vuotiaana 90-luvulla norttia isällesi, koska tupakan ostoon tuli ikäraja vuonna 1976.
Olutta et myöskään ole voinut ostaa. Ikäraja oli ysärilläkin 18v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän kylällä ainakin ysärillä myytiin ala-asteikäisille vanhempien kaljat ja röökit. Kauppias tiesi, että faija on niin huonossa kunnossa että tarvitsee loivarinsa aamulla, ja se sikspäkki annettiin ilmanmuuta lapsen toimitettavaksi. Jossain vaiheessa jonkin verran ennen faijan kuolemaa sit ei ollut rahaa kaljoihinkaan ja faija siirtyi juomaan jonkinlaista pirtua jota ostettiin palkkapäivänä monta muovipullollista yhdeltä Heksalta. Siitä aina sitten huikkaa, usein autoa ajaessaan niin että kotoa kun ajettiin mummulle niin perille tultaessa alkoi jo olla aivan tuiterissa. Kaikenlaiset sitä saa lisääntyä.
Perusjutut kuntoon. Ei kukaan vaadi mitään sirkustemppuja. Jos vaatii piirit ovat väärät tai somepiirit. Tottakai lapsen hyvinvointi on tärkeää ja ettei ympäristö stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin neuvolat niin että unohdin aina lapselle sen ajan hoitaa. Neuvolasta aina soittivat, että hei oot sen ja sen ikävuoden neuvolasta 6kk myöhässä tässä sinulle aika ja sitten sinne mentiin.
😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Riippuu varmaan siitä mihin aikaan vertaa. Olen syntynyt 70-l. puolivälissä, eikä silloin ollut mitään lakisääteistä päivähoit
69,70 ja 71, kaikki päästiin lastentarhaan, kun äiti meni töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen, vanhemmuus on tietenkin helpottanut. On koneet ja päiväkodit ja muu infrastruktuuri. Mutta asenneilmapiiri on mäntti. Kytätään, syyllistetään, tehtaillaan lasuja. Asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia ja syyllistetään jos näihin ei kykene. Opettajat tuhertavat Wilma-ilmoituksia siitä, kun lapsi pieraisee.
No nimenomaan päivähoidon ja ihan kaiken muun lapsiperheiden palvelun saaminen on vaikeutunut valtavasti. Siis ihan jo päivähoitopaikkojen saaminen on valtava urakka, koulu on kaukana, terveyskeskus on kaukana, puheterapiaa ei saa ja jos saa, se on kaukana, neuvola on kaukana, hammashuolto on kaukana, kaikki on monen mutkan ja säädön ja kilometrin takana.
Riippuu varmaan siitä mihin aikaan vertaa. Olen syntynyt 70-l. puolivälissä, eikä
Ei ainakaan meillä mennyt..
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset söi sokerimuroja,vanukkaita,ranskanleipää ja pyöräili ympäriinsä.
Nykyään lapset syö sushia ja avocadopastaa ja makaa apaattisena sängyssä puhelimien kanssa.
Iso kuilu on välissä, jos noin radikaali muutos ruokailussa. Onneksi 71 syntynyt ja äiti ollu tarkka ravinnosta, säilyny on äitini taito itselläni ja tullut monenlaista uuttaa vuosien varrella opittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on se 10 % vanhemmista, joka tekee opettajien työstä raskasta. Kun meidän Miisu tarvitsisi kympin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä joku harrastus, voi taivas! En ihmettele, että valittavat väsymystä. Tuohan on ihan karmeaa. Asiantuntijatkin ovat kritisoineet liian lasten uuvuttavaa harrastusrumbaa.
Sääli tulee noita lapsia. Sitten koulussa samat mukulat valittavat, että ei ehditä tehdä läksyjä, kun on niin paljon harrastuksia.
Harrastuksissa käyvät sentään osaavat tervehtiä aamulla huomenella ja vastaavat kysymykseen. Kotona nyhjäävät vain tuijottavat hiljaa, eivätkä vastaa mihinkään.
Meidän poika soittaa omaksi huvikseen kitaraa ja bassoa, toinen rumpuja. Muita harrastuksia ei ole. Emme ole sälyttäneet kasvatusvastuuta harrastuksen järjestäjille. Olen joka aamu ensimmäisen, toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen sanonut lapsilleni Huomenta, nukkumaan mennessään hyvää yötä. Päiväuniltaan herätessään hei ja hymyillyt. Joka ikisen asian olen tekemisestä heidän kanssaan sanoittanut, kysymyksiin olen vastannut. Samaa teen myös lapsenlapseni kanssa. Onko tämä sitä läsnäoloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tässä on jonkun verran myös vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On liioiteltua sanoa, että jos jokaista juttua ei vedä nykyodotusten mukaan överiksi, saisi heti lasun. Jotkut asiat ovat varmasti nykyään raskaampia hoitaa, esim wilma vs reissuvihko mihin merkintöjä tuli harvoin ja harkiten. Monissa asioissa vanhemmilla on mahdollisuus valita toisin mikäli itsetunto ja kantti sen vaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
Sauvasekoitin sekoittaa ruokaan ilmaa ja aiheuttaa vauvoille ilmavaivoja, se on paras kuule mössöttää ihan perinteisellä käsisosemyllyllä https://www.s-kaupat.fi/tuote/maku-sosemylly-19-cm/6410416073637
Piene
Haarukka keksitty!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin neuvolat niin että unohdin aina lapselle sen ajan hoitaa. Neuvolasta aina soittivat, että hei oot sen ja sen ikävuoden neuvolasta 6kk myöhässä tässä sinulle aika ja sitten sinne mentiin.
😳
Onko totta tuo avuttomuus ja vastuuntunnottomuus. Ihme että neuvolasta ei lasua tehty. Eli oon tuo ihmettelevä naama! Ku alapeukkuja sateli.
Anteeksi etukäteen. Nykyajan vanhemmat haluaisivat ulkoistaa kasvatustyön yhteiskunnalle. Ennen lapsista huolehdittiin, heitä kasvatettiin, opastettiin, ohjattiin ja ojennettiin kunnollisen elämän polulle, vaihtelevalla menestyksellä. Uskallan väittää että onnistuttiin paremmin kuin nykyään. Elintaso oli alhaisempi, olen 1960-luvulla syntynyt. Tuntuu että mitä korkeampi elintaso, sen tyytymättömämpiä ollaan.
ap totta. ja neillä ei ole lapsia (lue: erityislapsia) tekevät ne vaatimukset ja vaativat ja vahtivat että noudatetaan ja toimitaan oikeina vanhempina
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tässä on jonkun verran myös vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. On liioiteltua sanoa, että jos jokaista juttua ei vedä nykyodotusten mukaan överiksi, saisi heti lasun. Jotkut asiat ovat varmasti nykyään raskaampia hoitaa, esim wilma vs reissuvihko mihin merkintöjä tuli harvoin ja harkiten. Monissa asioissa vanhemmilla on mahdollisuus valita toisin mikäli itsetunto ja kantti sen vaan kestää.
Miksi niitä merkintöjä sitten tulee riesaksi asti. Toki ymmärrän, jos useampi lapsi ja jokaiselle erikseen sama viesti, joka käsittää kouluarkea. Mikäli lapsen toiminnassa huomautettavaa, ottaa peilin käteen.
Alue: Aihe vapaa
Ennen oli helpompaa olla vanhempi, saattoi jättää nepsylapset diagnosoimatta ja purkaa heihin oman vihansa ja kertoa suoraan negatiiviset jutut. Nykyvanhemmat joutuvat tekemään aidosti työtä hallitakseen ja säädelläkseen tunteitaan, ja suodattamaan tunneilmaisunsa lapselle. Pitää hankkia lapselle apua ja kahlata läpi vaikeiden aikojen yhdessä, ei lasta hyläten kuten aikoinaan omassa lapsuudessaan nämä nykyvanhemmat joutuivat hylätyiksi ja dumatuiksi. Mutta kun tuon kaiken työn tekee ja kahlaa läpi vaikeiden rämeikköjen, on lopulta parempi olla kun tietää että on oikeasti tehnyt kaikkensa auttaakseen omaa lastaan. Tätä tunnetta ei voi kokea meitä 80-90-lukiolaisia vanhemmoineet vihamieliset egoistit, jotka siirsivät ylisukupolvisis hoitamattomia traumoja eteenpäin meille viattomille lapsille.