Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Yksi lapsi ja olin mielelläni hänen kanssa, päikkäriin vasta lähes 4 v, ei ollut vaikeeta, lapsen isän kanssa oli VAIKEETA ja erohan se tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Tai nuo tietokoneet ja kännykät eri käyttötarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Olin ysärillä ala-asteella ja juuri tuollaista se oli silloin. Oma lapseni on leikki-ikäinen nyt ja kyllä nykymaailman vanhemmuus on todella ihan erilaista kuin silloin.
Eikä ole. Minulla on lapsenlapsi nyt ja ainakin vauvaa hoidetaan ihan samoin kuin silloinkin. En usko, että myöhemminkään mitään merkittäviä eroja tulee tai sitten lapset ovat muutamassa vuosikymmenessä muuttuneet jotenkin ihan erilaisiksi kuin he olivat ysärillä. Jos jokin on muuttunut, niin vanhemmat. Somepostauksia ei ysärillä ollut, ei tietokoneita, eikä kännykän tuijottamista.
Itse tosiaan olin ysärillä ala-asteella, synnyin kasarilla. Äitini on minulle kertonut, että vauvaa syötettiin silloin aikataulutettuna. Siis kstsottiin kellosta, paljonko aikaa kulunut edellisestä syötöstä. Jos l
Siskoni syntyi kasarilla ja äitini vastasi lapsen tarpeisiin kelloon tuijottamatta. Tyhmä uskoo sanojaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus on varmasti eri tavalla raskasta eri ihmisille. Nykypäivän keskiluokkaisilla vanhemmilla on sellaista tukea mistä ei olisi voinut haaveillakaan aiemmin.
Esim kotona käy joku ulkopuolinen siivoamassa kerta viikkoon, kauppa kuljettaa ruokaostokset kotiovelle, ruokaa voi tilata woltista tai voi mennä ulos syömään, ostaa valmista.
Lapsia on yksi tai max kaksi. Rahaa on. Hoitoapua voi ostaa, jos ei kaksi aikuista pärjää yhden lapsen kanssa.
Tämä siis hyvin toimeen tulevilla. Muilla vähän eri tilanne.
Ja silti ei oikein jaksettaisi. Syy taitaa olla siinä, että tavoitteet ja toiveet kohdistuvat elämässä jonnekin muualle kuin perheeseen.
Puhuit nyt selkeästi hyväosaisista, ylemmän keskiluokan tai jopa "yläluokan" perheistä. Keskiluokkaan Suomessa kuuluvat lähes kaikki täyspäiväisesti palkkatyössä ole
Olen eri, mutta tiedän perheen, jossa käy siivooja kerran kuussa, tilaavat ruuat kotiin, kolme lasta, lähihoitaja ja sairaanhoitaja, vanhempien koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Raskasta nykyään verrattuna omaan lapsuuteeni:
- koulut on valtavia ja niihin on pitkä matka
- terveydenhuolto ei toimi
- hammashuolto ei toimi
- ennen koulun hammashoitola oli koulun pihassa ja lapsi kävi siellä yksin tai luokan kanssa, nyt vanhemman pitää olla mukana vielä yläkoululaisenkin kanssa ja se hammaslääkäri on jättikeskuksess,a joka ei ole koulun, kodin eikä työpaikan lähelläkään ja aika on aina keskellä päivää
- päivähoito ja koulu täynnä poikkeuspäiviä, joiden organisointi on työlästä
- päivähoito ja koulu osallistaa koko ajan eli äiti käy koulua koko ajan
- Wilma-viestien vyöry, ennen opettaja hoiti tiedottamisen, nyt sekin on äidillä
- turvattomuus lisääntynyt huomattavasti
- lapsi ei saisi olla yksin ennen kuin täyttää 12...
- jatkuva negatiivinen mollaus joka puolella - ja kyttäys
- media syyllistää vanhempia k
Lapset -98, -07, yläasteikäistä en ole hammaslääkärissä käyttänyt. Tais molemmat käydä tk:ssakin 15v itse niin, että minä soitin ajan ja kerroin tilanteen. Poikia molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avauspostauksessa hyvä esimerkki siitä että parentifikaatio oli todella yleistä ennen vanhaan.
Nyt tiedetään että se on lapsen kehitykselle erittäin haitallista.
Ei lapsen pidä olla vanhempi vaan lapsen kuuluu saada olla lapsi.
86, laki on voinut tulla -95, mutta minulle ei ole myyty tupakkaa ennenkuin täytin 16v. Olen syntynyt 1971.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Ennen lapsia kasvatettiin sanoin, teoin ja rakkaudella, ei niin kuin nykyään, lapsi tuntuu olevan sivuseikka ja some pääasia.
Omille vanhemmilleni 80-luvulla kylläkin ura oli pääasia, lapset sivuseikka. Tärkeää oli virheetön talo ja puutarha sekä perhepotreteissa tekohymyä irvistelevä ydinperhe.
Nykyään lapset heitetään hoitoon paljon aikaisemmin.
Mitenkäs me -60-70- luvulla syntyneet? Kauanko luulet, että äitiysloma kestänyt?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Kun vanhemmat ovat aikuisia ja epäitsekkäitä, lapsista kasvaa täysipäisiä aikuisia ilman sen kummempaa kasvattamista. Minulla on neljä lasta, jotka tulivat täysi-ikäisiksi 2020-luvulla. Tasapainoinen, ehjä perhe ja siihen lisäksi turha sometus pois, muuta ei tarvita. No niin, nyt niitä alapeukkuja, kun kerroin totuuden ja minulla on vielä käytännön näyttöä tästä.
Minä olen eri mieltä. Kyllä ainakin minä jouduin tietoisesti kasvattamaan lapsiani ja usein mietin eri tilanteissa, mikä olisi lapsen kannalta paras tapa toimia. Eivät lapseni ilman kasvattamista noin vain sukeutuneet mukaviksi aikuisiksi. En jaksa uskoa, että kukaan vanhempi selviää useamman lapsen kasvattamisesta miettimättä koskaan, mikä on missäkin tilanteessa oikea toimintatapa ja millaisia arvoja haluaa siirtää eteenpäin, millaisia omien vanhempien toimintatapoja ei halua siirtä
Samaa mieltä. Neljä poikaa on ja yksikään ole samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut lasuja, joten ei tarvinnut pelätä sitä, että joku tekee ilmiannon jos kohtelee lapsiaan jotenkin "epäkorrektisti". Nykyinen systeemi muistuttaa jotain diktatuuria missä väärinajattelijat ilmiannetaan salaiselle poliisille.
Kyllä lasuja on ollu, kasarilla räjähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On myös todella hyvä tuntea ne muiden lasten vanhemmat. Ihan jo esimerkiksi teini-iässä siitä on iso apu.
Entä jos ne muiden lasten vanhemmat eivät kiinnosta?
Meidän nuorelle tuli yövieras. Yövieraan äiti soitti ja kysyi onko nuoret oikealla asialla. Kerroimme, että on, toi äiti nuorensa meille yökylään. Emme mekään tunne vanhempia, olemme yhtälailla huolehtivaisia vanhempia kuin ko. äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän nämä nykyajan viranomaiset sanoisivat, jos kuulisivat 10-vuotiaan käyneen yksin räksämetällä haulikon kanssa? Ei olisi kyllä tullut mieleenkään antaa omille penskoille ruutiasetta kouraan tuossa iässä. 70-luvulla oli vähän eri meininki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kyllä luettu lehtiä esim. ulkona rattaita työntäessä, silloin juteltiin lapselle ja osoitettiin maailman ihmeitä. Nykyään harvoin ketään näkee rattaita työntämässä ilman, että on nenä kiinni puhelimessa.
Höpö höpö. Ne lapset oli yksinänsä leikkikehässä tai viisvuotias isosisko kaitsi.
Ihmeellinen lapsuus sinulla ollut!
Vm-71
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta. Hain 11vuotiaana koulun jälkeen 6vuotiaan sisko esikoulusta ja tein meille voileipiä,äiti oli edellispäivänä tehnyt kiiseliä ja sitä syötiin leipien kanssa. Sitten tein läksyt ja sisko meni ulos leikkimään. Nykyään tulisi lasu moisesta touhusta.
Tv:tä sai katsoa niin paljon kun sielu sieti mutta ei liian läheltä ettei silmät pilaannu.
Leipää ja muroja syötiin surutta,olivat ihan normaali aamupala, välipala ja iltapala. Tärkeintä oli että maistui ja maha tuli täyteen.
Wilmaa ei tosiaan ollut vaan ruutuvihko,reissuvihko,mitä äiti välillä vilkaisi.
Olen syntynyt 1980.
Ei siitä lasua tulisi. Nykyään vaan ei ole lupa luovuttaa lasta tuon ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ysärilläkin oli päiväkodin juhlia, koulun juhlia, vanhempainiltoja. Leivottiin pullia ja kakkuja myyjäisiin ja peleihin, kerättiin askartelumateriaalia päiväkotiin.
Samoi 80-luvulla.
Siinä missä 70- luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä silloin käytännössä tapahtuu, kun jostain perheestä tehdään lasu? Sossut saapuvat paikalle ja esittävät uhkavaatimuksen, eli jos ette korjaa toimintaanne suositusten mukaiseksi niin haemme lapset pois?
No ei nyt ihan noin!
Kai se on nykyään raskasta kun pitää lasten hoitamisen lisäksi istua tai seistä naama kiinni puhelimessä ettei vaan mikään tärkeä somepäivitys mene nenän ohi. Eikä ne lapsetkaan millään suostu siististi poseeraamaan paikallaan instagramia varten vaikka vanhemmille tulisi kuinka paha mieli kun ei tule täydellistä perhekuvaa ja 1000 tykkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni iso ero on siinä, että aiemmin koko kylä kasvatti. Vanhempi tiesi, että toisilta saa tarvittaessa apua. Aika monilla oli lähipiirissä turvallisia ihmisiä: naapureita, tätejä, setiä ja muita sukulaisia, jotka edes joskus saattoivat auttaa lasten kanssa.
Nykymeno on sitä, että vanhempi jätetään pärjäämään yksikseen. Korkeintaan mulkoillaan vihaisesti, jos jonkun lapsi itkee tai puhuu kovaäänisesti ulkona. Todella harva esimerkiksi puhuu vieraalle lapselle ystävällisesti, juttelee tai ottaa kontaktia. Vanhemman annetaan selvitä yksin lapsen kanssa, vaikka joskus apukäsi olisi tarpeen. Tyyliin, kun vanhempi pakkaa tavaroita kaupan kassalla ja lapsi itkee kärryissä. Ei sitä näe, että joku tarjoutuisi lohduttamaan lasta tai pakkaamaan ostokset vanhemman puolesta, jotta vanhempi voi keskittyä lapsen lohduttamiseen.
Tulis äkäseen lähtöpassit, jos joku yrittäisi minun yli lohduttaa lastani saatika tavaroita alkaisi pakata!!!
Itsekin olen elänyt lapsuuttani 90-luvulla enkä tunnista yhtään tuosta ap:n kuvaamasta omaa elämääni. Tai siltä osin että joka päivä ulkoiltiin yhdessä muiden lasten kanssa eikä oltu sisällä. Vanhemmat kyllä tiesivät missä ollaan sillä heille piti kertoa ja tarkat ajat milloin oli kotiin esimerkiksi tultava. Mihinkään pitempiin matkoihin ei saanut lähteä omin luvin. Minulla oli kaksi vuotta vanhempi sisarus mutta hän ei ollut lapsenvahtini koskaan eikä vastuussa minusta. Tietysti isomman viisaudella ohjeisti jos näki tekevän tyhmyyksiä tai useimmin kertoi vain vanhemmille. Kouluikäisinäkin emme huidelleet missä sattui vanhempien tietämättä ja jos lapsenvahtia tarvittiin niin vanhemmat järkkäsivät ulkopuolisen eivätkä olettaneet meistä vanhemman pitävän asiat kunnossa.
Ehkä omat vanhempani sitten olivat kovin erilaisia kuin ap:n sillä he panostivat ruuan terveellisyyteen ja monipuolisuuteen. Ruutuaika oli aika kortilla koululaisenakin vielä ja meitä opastettiin enemmän lukemiseen ja muuhun. Myöskään mitään väkivaltaa ei lapsuuteeni kuulunut tai sillä uhkailua.
Kokonaisuudessaan kuvauksen minkä ap kertoi olisin sijoittanut jonnekin -70 luvulle tai aivan viimeistään -80 luvulle jos hän ei olisi määrittänyt aikaa paljon myöhäisemmäksi. Oman perheeni lisäksi ystävilläni oli perheissään aika lailla samat säännöt.
Nämä Vapaan kasvatuksen tulokset ymmärrä mitään lasten Kasvatuksesta. Syytävät lasten hoitajia ja opettajia kaikesta.Uhkailevat Opettajia Huonoista todistuksista. 10 vuotiaat Saa olla yöllä ulkona huumepöllyssä. Ovat jo alle 15 vuotiaana huumekauppiaita