Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vanhemmat on nykyään lastensa kavereita eivätkä uskalla kieltää lapselta mitään, ettei tule paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhemmat tekee itse itselleen raskaaksi perheen pyörittämisen ja lasten kasvatuksen. Vähempi riittää ja vähempi on tässä kohtaa hkä enemmän. Ei oo ihme että nykyään niin moni lapsi (kuin aikuinenkin) on ihan sekopäinen kun niitä revitään joka suuntaan ja kokoajan on jotain virikettä ja ärsykettä ja ihannoidaan kiirettä, suorittamista ja minimaalisia yöunia. ihan sairasta
Ainakin meidän lapset on reippaita ja avoimempia kuin naapurin lapset jotka ei käy missään. Ilmeisesti ruutua tuijotatvat koko päivän koulun jälkeen. Ei näy ulkonakaan ja kalpeita ovat. Omat lapseni valittavat että en jaksa lähteä harrastuksiin. Meillä on joka päivä joku pakollinen harrastus ja he vihaavat niitä, mutta todellisuus on etttä muuten he olisivat koko päivän sisällä homeessa.
Minä en voi järjestää muuta kuin viedä ja tuoda ja tehdä töitä 24h läppärillä, mulla ei ole
Joka päivä joku harrastus, voi taivas! En ihmettele, että valittavat väsymystä. Tuohan on ihan karmeaa. Asiantuntijatkin ovat kritisoineet liian lasten uuvuttavaa harrastusrumbaa.
Sääli tulee noita lapsia. Sitten koulussa samat mukulat valittavat, että ei ehditä tehdä läksyjä, kun on niin paljon harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa 80 ja 90-luvulla. Jouduin menee ite kouluun pyörällä kaverien kera jotka Samalta kylältä. Talvisin taxilla. Ylä-asteelle koulu bussilla joka oli myös muita ihmisiä. Itse tehtiin läksyt ja harrastuksiin omin neuvoin. Pääosin kirjastoauto kulki täälä. Muut keskustassa. No niihin mentiin oma-aloiteisesti pyörällä tai muulla. Ei vanhemmat kuskannut meitä mihkään. Ei ne ehtineet oli omat työnsä.
Nykyään ei nuoret osaa edes leipää tehdä itse ruoaksi vai seki pitää työntää suuhun vanhempien.?
Ei ihme että nuoret turhautuu kun vanhemmat liikaa hyysää.. Kuljetetaan sinne tänne kuin joku taxi. Tehdään lasten läksytkin lasten puolesta.?
minulla oli yksi pidempi työjakso ja tyttö oli seiskalla silloin. Kävin kätännössä pitkien työmatkojen takia kotona lähinnä nukkumassa. Koton oli ruokaa ja leipääkin. Niin ei tyttö
Suomalainen naisihminen voi temperamentiltaan olla todella sisukas ja itsepäinen, jos ei syö niin ei syö.
Syömättömyys on muuten itäiselle versiolle hyvin yleinen oikku kasvuiässä. Pojilla syömättömyys ja kiukuttelu ruokaa kohtaan esiintyy noin kouluikäisenä, mutta tytöille se tulee myöhemmin. Muissa kansoissa ei löydy tätä erikoisuutta!
Idässä sanotaan jukuripäisyydeksi!
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä joku harrastus, voi taivas! En ihmettele, että valittavat väsymystä. Tuohan on ihan karmeaa. Asiantuntijatkin ovat kritisoineet liian lasten uuvuttavaa harrastusrumbaa.
Sääli tulee noita lapsia. Sitten koulussa samat mukulat valittavat, että ei ehditä tehdä läksyjä, kun on niin paljon harrastuksia.
Harrastuksissa käyvät sentään osaavat tervehtiä aamulla huomenella ja vastaavat kysymykseen. Kotona nyhjäävät vain tuijottavat hiljaa, eivätkä vastaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä joku harrastus, voi taivas! En ihmettele, että valittavat väsymystä. Tuohan on ihan karmeaa.
Sehän on hyvä että oppii työelämään jo nuorena.
Suomessa n lyhyet koulupäivät. Muualla päästään samaan aikaan kuin vahemmat töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Höpö Höpö! Kasvatusvastuun vanhemmat ovat siirtäneet päiväkodeille ja koululle. Ja meno on sen mukaista.
Ei vanhemmat sitä ole tehneet vaan työelämä sen tekee.
Vanhemmat haluaisivat tehdä lyhyempää päivää koska oma aika on arvokkaampaa kuin työstä saatava, mutta tilanne on niin että jos päivänkin on poissa töistä, niin ei ole varaa maksaa kuun vuokraa.
Työelämä ei kyllä tuel yhtään vastaan lapsiperheille. Hirvee vääntö että pääsee lähtemään normaaliin aikaan töistä neljältä että kerkeää ennen viittä hakea lapsen päiväkodista.
Se päväkoti menee kiinni viideltä ja tätä ei tajuta. Tosi pitkän päivän joutuu pieni lähes vauva olemaan ilman vanhempia.
Ja purkavat sen kaiken väsymyksen, turhautumisen ja uupumuksen häiriköimällä minkä ehtivät. Vanhemmat ovat niin olevinaan parempaa poppoota kun lapset harrastaa joka päivä ja joka viikonloppu. Valmentajatkin ovat usein ihan hajalle kiusattuja lasten toimesta, mutta pakko jaksaa kun vanhemmat maksaa heidän palkan, ja eihän heidän kultamussukat mitään kun opettajien ja valmentajien syytä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Voi tsiisus, omalla äidilläni oli 60-luvulla 7 lasta, äitiysvapaita ei ollut, pyykki pestiin käsin, vesi kannettiin kaivosta sisään ja likavedet ulos. Vesi piti lämmittää puuhellalla, oli vain ulkohuussi, ei ollut mitään valmis tai puolivalmis ruokia, kaikki piti tehdä alusta pitäen puuhellalla. Yleisessä saunassa käytiin pesemässä koko perhe. Pestävät vaipat, kun ei ollu kestovaippoja. Jne jne. Kyllä oli helppoo olla vanhempana...voi että nykyajan vanhemmilla on rankkaa, miten jaksatte
Höpöhöpö, nykyajan vanhemmat on LAISKOJA kasvattamaan jälkeläisiään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla rahaa, kun lisääntyy, hölmöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsethan syö todella surkeesti verrattuna ysärityyliin. Silloin sentään vanhemmat huolehtivat että oikeaa ruokaa on tarjolla. Nykyajan lapset lähtevät kouluun ilman aamiaista, huikkaavat vaan yhden energiajuomaa koulumatkalla. Kouluruoka ei kelpaa vaan vetävät pizzapaloja lähikaupan paistopisteeltä ja karkkia siihen päälle. Repussa kulkee energiajuomatölkkejä ja niitä vetävät pitkin päivää. Illalla mäkkäriin burgerille. Kotona jos ruokaa tarjotaan, se on vaan jotain teollista valmismössöä.
Nojaa, liekö noin. Vähän väsynyttä läppää.
Kolmen lapsen (17, 14, 11) äitinä voin sanoa etteivät omani ainakaan juo energiajuomia, eivät edes limonadia. Olemme tarkkoja ettei tule tiettyjä lisäaineita (esim karrageenia), ja että ruoka on suositusten mukaista. Kaikki aterioivat koulussa asian mukaisesti, nytkin lukiolaiseni kävi syömässä koeviikolla kok
Kas kun ei pettuleipää ja kuusenkerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oltiin mukavia toisia äitejä kohtaan. Autettiin, missä ikinä voitiin. Ei moitittu eikä ollut somea, missä lyödään ihminen maan rakoon. Elettiin jollain tapaa yhdessä sitä arkea ja kaikki puhalsi niin sanotusti 'yhteen hiileen'.
- äiti 70-luvulta -
Kyllä meillä ruuan suhteen mennään tuohon kirjoittamaasi ysärityyliin.. ja 6-7v alkaen lapset on saaneet käydä yksin/kaverin kanssa lähikaupassa. Mutta on paljon tietysti muuttunutkin asiat omasta lapsuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskasta on tietysti kun kersat on tommoisia ylipainoisia läskejä . Hiessäotsin on sinun kersojasi kääntelemän... Niin on kirjoitettu.
Nykyajan ruoka on prosessoitua ja osin ulkomailta tuotua. Lapset syövät muroja, hampurilaisia, sipsejä, karkkeja, limua, nakkeja, pitsaa ym roskaa.
Nykyajan lapsilla on aika lepsut vanhemmat. Koulu on vitsi. Kuri olematon. Yksinhuoltajuus on muotia.
Lapset puukkoineen kadulla. Lukutaisottomina kirjattomissa kodeissa.
Samat kasvatusperiaatteet ovat hyvät edelleenkin. Lapsen pitää saada äidin ja isän ehdoton rakkaus, tukea ja turvaa, mutta myös rajat, ei vain rojua.
Avuttomat vanhemmat kitisevät. Kaikki on tarjottimella valtion ja kuntien maksamana. Mut kun lapsia pitäisi itsekin hoitaa muutama tunti. Eikä ehtis.
Minä olen syntynyt 1970-luvulla ja omat vanhimmat lapseni 1990-luvulla, enkä allekirjoita enkä tunnista ollenkaan tuollaisia asioita, kuin ap kirjoituksessaan väittää. Meillä oli jo 1970-luvulla tosi tarkkaa, missä aikamme vietetään, eikä olisi tullut mieleenkään kenenkään huidella missään pikkulapsiporukassa itsekseen. Eikä ainakaan enää yhtään sellaista ollut 90-luvulla. Kunnollista ruokaa, salaatteja ym. on syöty aina. Harrastimme paljon kyläilyä omassa lapsuudessani ja myös omien lasten kanssa kun olivat pieniä, ja aina oli kaikilla ruokaa ja salaatteja pöydässä. Wilma ei paljon rasitetta ole tuonut, ihan samoin vanhempainiltaan osallistutaan nykyisinkin kuin aiemmin kerran vuodessa, tosin tuntuu, että aikaisemmin sitä pidettiin velvollisuutena, nykyisin monet jättävät menemättä.
Noin sivusta sanon hoitajana että tämän päivän vanhemmat on aika hukassa. Edes ihan normiasioita ei osata niin miten voi lapsia kasvattaa? Aivan turha mistään kovista vaatimuksista puhua kun ei vanhempi itse osaa edes ruokaa laittaa tai siivota. Elämän perustaidot on oppimatta itsellä niin ei ihme että lapsilla on isoja ongelmia. Ns. normaaliperheet on jo vähemmistö.
minulla oli yksi pidempi työjakso ja tyttö oli seiskalla silloin. Kävin kätännössä pitkien työmatkojen takia kotona lähinnä nukkumassa. Koton oli ruokaa ja leipääkin. Niin ei tyttö mitään jaksanut tehdä, vaikka käskin etä pitää syödä. Ei jaksanut koulun jälkeen tehdä leipääkään, niin väsynyt oli.
Neljän päivän päästä kun olimme tapelleet että on syötävä tai muuten ei jaksa ja laihtuu liikaa, oli tyttö pyörtynyt koulussa. Verensokeri oli laskenut liikaa ja paljastui että on myös sokertitauti, mikä selitti väsymyksen.
Olin koko päivän töissä ja puhelimella yritin saada asioihin selvyyttä. Työnantaja ei päästänyt pois katsomaan lasta ensiapuun. Vielä tänäpäivänäkin teen leivän tyttärelleni, koska hän ei sitä tekisi ja olisi muuten syömättä monta päivää vain lojuten sängyllä kirjojensa parissa pää tyynyllä sivuttain retkottaen.