Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vanhemmat tekee itse itselleen raskaaksi perheen pyörittämisen ja lasten kasvatuksen. Vähempi riittää ja vähempi on tässä kohtaa hkä enemmän. Ei oo ihme että nykyään niin moni lapsi (kuin aikuinenkin) on ihan sekopäinen kun niitä revitään joka suuntaan ja kokoajan on jotain virikettä ja ärsykettä ja ihannoidaan kiirettä, suorittamista ja minimaalisia yöunia. ihan sairasta
Ainakin meidän lapset on reippaita ja avoimempia kuin naapurin lapset jotka ei käy missään. Ilmeisesti ruutua tuijotatvat koko päivän koulun jälkeen. Ei näy ulkonakaan ja kalpeita ovat. Omat lapseni valittavat että en jaksa lähteä harrastuksiin. Meillä on joka päivä joku pakollinen harrastus ja he vihaavat niitä, mutta todellisuus on etttä muuten he olisivat koko päivän sisällä homeessa.
Minä en voi järjestää muuta kuin viedä ja tuoda ja tehdä töitä 24h läppärillä, mulla ei ole
Luovuus ei kehity ilman vapaata aikaa ja vapaata leikkiä. Surettaa älypuhelimen kasvattamat lapset ja yhtä paljon ne jotka ei koskaan saa viettää normaalia lapsen elämää leikkien ja mielikuvituksen maailmassa.
Leikki on lapsen työtä.
Voi miten vapaata oma lapsuuteni olikaan. Keksin vaikka mitä omia satuja ja leikkejä. Luin ihania kirjoja, maalasin, kirjoitin runoja, rakensin majoja sisälle ja ulos. Kerran viikossa oli itse valittu mieluinen harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
Sauvasekoitin sekoittaa ruokaan ilmaa ja aiheuttaa vauvoille ilmavaivoja, se on paras kuule mössöttää ihan perinteisellä käsisosemyllyllä https://www.s-kaupat.fi/tuote/maku-sosemylly-19-cm/6410416073637
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
Sauvasekoitin sekoittaa ruokaan ilmaa ja aiheuttaa vauvoille ilmavaivoja, se on paras kuule mössöttää ihan perinteisellä käsisosemyllyllä https://www.s-kaupat.fi/tuote/maku-sosemylly-19-cm/6410416073637
Pienelle vauvalle voi perunat muussata ihan valkosipulipuristimella. Sinne vain palasina sisään ja toisesta päästä ulos.
Samaistun. 1996 syntynyt ja sain todella paljon luunappeja isältä , ja laittoi minut päälleen seisomaan että sai viinapullon "mun tyttö pystyy seisoo 10 minuuttia ilman käsiä päällensä!" -en usko , sanoi juoppokaveri. Minähän seisoin, en voi pettää isää oli mun ajatus ja taju meinas lähteä. Tein kuten isä käski. Sama kun isä raahas mua pitkin katuja huudellen antakaaa rahaa että saa lapselle aamupalaa. Ja minä 8 v vierellä. Joi ne rahat. Hävetti tosi paljon.
Olisi kiva tietää miksi vanhemmat uupuu? Ei tarvitse tehdä lapselle ruokaa kun on valmiit piltti purkit mikroon ja myöhemmin tilataan Woltin kautta sapuskat ruokapöytään. Myös isovanhemmilta pyydetään koko ajan laatuaikaa pariskunnalle joten lapsi on lähes joka toinen viikonloppu yökylässä isovanhempien luona. Kun oikein alkaa ahdistaa niin otetaan lapsi mukaan festareille tai kahvilaan jossa sen sotkut siivoaa joku muukun omat vanhemmat. Kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias niin erotaan ja saadaan taas nauttia sinkkuelämästä kun joka toinen viikonloppu bailataan ja se oma hoito viikonloppu työnnetään lapsi isovanhemmille (taas) hoitoon. Joo, ymmärrän että teillä on rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset olivat pieniä 90-luvun alussa:
-Lapsia valvoin aina pihassakin, vaikka asuimme syrjässä ja lähistöllä ei ollut yleisiä teitä eikä vesistöjä. Eivät menneet ennen kouluikää yksinään edes 200 m päähän mummolaan. Kuoouksen ja esikoisen ikäero 5 vuotta. Todellakaan isommat ei vahtineet pienempiä.
-Ruoka oli tavallista, mutta eineksiä tai puolivalmisteita en käyttänyt. Perunalaatikot esim tein ihan perunoista. Työpäivinä helppoja nopeita perusruokia, mutta ei eineksiä. Muroja kyllä.
-Lapsien kanssa juteltiin ja heitä kuunneltiin. Leikittiin ja laulettiin yhdessä. Luettiin paljon lapsille. Toki tv lastenohjelmia katsoivat, mutta ei niitä koko ajan tv stä tullut, kun ei ollut netflixejä ja suoratoistoja kuten nykyisin. Puhelimia ei lapsilla ollut ja kotona yksi pöytäkone, jota muksut sai käyttää vuoropäivin lyhyen ajan. Ruutuaikaa on takuulla nykyusin enemmän.
En ymmärrä, millasessa perheessä ap on lapsuutensa viettäny, jos parivuotiaat saaneet liikuskella yksinään tai 5 vuotiaan kanssa omin päin ties missä ja lapsia ei ees kuunneltu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin sivusta sanon hoitajana että tämän päivän vanhemmat on aika hukassa. Edes ihan normiasioita ei osata niin miten voi lapsia kasvattaa? Aivan turha mistään kovista vaatimuksista puhua kun ei vanhempi itse osaa edes ruokaa laittaa tai siivota. Elämän perustaidot on oppimatta itsellä niin ei ihme että lapsilla on isoja ongelmia. Ns. normaaliperheet on jo vähemmistö.
Jääkauden jälkeen oli sama ongelma. Maailma oli muuttunut ja piti kasvattaa lapset ihan eritavalla ja vanhemmat sekä liberaalit arvostelivat.
Konservatiivit selviytyy aina ja perustaa perheensä siihen että lapsia hankitaan ja lapset hankkii myöhemmin lapsia. Ihmiskunta selviää ja mukautuu uudistuksiin.
Muistan kuinka meidän peruskoulun opettaja kolmannella näytti pojille luunappinsa tehoa.
Antoi lyijykynän pideltäväksi ja vetäsi rennolla ranneliikkeella luunapin kynän keskelle. Kynä katki.
Kaikki tajusi että huhu piti paikkansa. Opettaja oli aiheuttanut aivovamman oppilaalle 1971. Kaikki tiesi Laiskaroopen joka laahusti suu auki kylillä ja kävi hitailla.
Opettaja oli ampunut luunapin laiskaroopen silmienvälliin liian kovaa.
Ennen myös opettajilla oli kouluissa raskaampaa. Kurinpidolliset järjestelyt olivat kuin pyövelillä tai portsarilla.
Pojat piti pitää varpailla, koska pojat on yhteiskunnalle haitallisia tuholaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää miksi vanhemmat uupuu? Ei tarvitse tehdä lapselle ruokaa kun on valmiit piltti purkit mikroon ja myöhemmin tilataan Woltin kautta sapuskat ruokapöytään. Myös isovanhemmilta pyydetään koko ajan laatuaikaa pariskunnalle joten lapsi on lähes joka toinen viikonloppu yökylässä isovanhempien luona. Kun oikein alkaa ahdistaa niin otetaan lapsi mukaan festareille tai kahvilaan jossa sen sotkut siivoaa joku muukun omat vanhemmat. Kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias niin erotaan ja saadaan taas nauttia sinkkuelämästä kun joka toinen viikonloppu bailataan ja se oma hoito viikonloppu työnnetään lapsi isovanhemmille (taas) hoitoon. Joo, ymmärrän että teillä on rankkaa!
Mahdat liikkua aikamoisessa roskasakissa, jos toi on sun mielestä normaalia toimintaa. Itse en tunne yhtäkään ihmistä, joka toimisi noin.
Juu, muistan, että olen 7-vuotiaana 6-vuotiaan serkkuni kanssa vahtinut 3-vuotiasta serkkua. Keskenään oltiin pihalla ja leikittiin pienessä metsässä noin 500-800 metriä kotipihasta. Siellä oli vanha saha ja kaikkea muuta vanhaa roinaa. Itseasiassa jälkikäteen ajatellen aika vaarallinen paikka, ja ihme ettei mitään sattunut. Muistan kun setäni huusi, kun se 3v pissi housuunsa, kun ei viety ajoissa vessaan. Tämä siis oli siellä 80-ja 90-luvun taitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää miksi vanhemmat uupuu? Ei tarvitse tehdä lapselle ruokaa kun on valmiit piltti purkit mikroon ja myöhemmin tilataan Woltin kautta sapuskat ruokapöytään. Myös isovanhemmilta pyydetään koko ajan laatuaikaa pariskunnalle joten lapsi on lähes joka toinen viikonloppu yökylässä isovanhempien luona. Kun oikein alkaa ahdistaa niin otetaan lapsi mukaan festareille tai kahvilaan jossa sen sotkut siivoaa joku muukun omat vanhemmat. Kun lapsi on kaksi tai kolmevuotias niin erotaan ja saadaan taas nauttia sinkkuelämästä kun joka toinen viikonloppu bailataan ja se oma hoito viikonloppu työnnetään lapsi isovanhemmille (taas) hoitoon. Joo, ymmärrän että teillä on rankkaa!
Mahdat liikkua aikamoisessa roskasakissa, jos toi on sun mielestä normaalia toimintaa. Itse en tunne yhtäkään ihmistä, joka toimisi noin.
Meillä koko kotikatu elää noin. Vanha tehdasalue ja asuntolat tehtaan kupeessa. Työväenluokkaa ja hyvin vasemmistolaista porukkaa, nyttemmin persuja kaiketi.
Täällä oli vielä 80-luvulla partiolaistoimintaa ja vallankumousharjoitteluita leikkikiväärein yms. Sotaharjoituksia lapsille jos oikeisto ottaa vallan.
Hyvin punaista aluetta siinä mielessä. Muistaakseni toiminta lakkautettiin, vaikka kyseessä oli ihan perinteinen työväeluokan ns. yleisuhreiluseura.
Individualismi näkyy siinä, että toisaalta vaaditaan vanhemmilta ja toisaalta myös vanhemmat korostavat omia oikeuksiaan ja vaativat muilta.
Ainakin meillä ihan oman suvun kanssa vuorovaikutus on äärimmäisen raskasta, koska perusoletus on, että olen joku holhottava lammas, joka ei omaa parastaan kykene tajuamaan. Pyöritämme puolison kanssa lapsiperhearkea kahdestaan vaativien töiden ohella, mutta lähipiiri ei osaa kuin vaatia. Miksi meillä ei ole koiraa, pitäisi olla koira, pitää antaa lapsille terveellistä ruokaa (aivan kuin en tajuaisi ja tekisi niin), miksi teidän lapsilla on allergioita, olette siivonneet liikaa, teillä on sotkuista, miksi ei muka voi tulla yllätysiverailulle, lapselle pitää puhua, pitää käydä pilateksessa, osta äitiyshousut ettei vauva puristu mahassa kuoliaaksi, pitää matkustella, naurettavaa on matkustella, pitää olla harrastuksia, on liikaa harrastuksia, lapsia pitää viedä teatteriin, lapsen maha menee rikki mausteista. Melkein aloin itkeä, kun päiväkodissa sanottiin, että hyvin me vedetään. Kun muualta ei tule kuin vaatimuksia ja arvostelua, mikä on todella raskasta.
Toisaalta sitten taas toisessa ääripäässä on ne sankarit, joilla on Ehdoton Oikeus Omaan Aikaan ja Lapsi on Onnnellinen Vanhemman Onnesta ja joiden vanhemuuden hoitaa isovanhemmat, tätilä, tukiperhe, päiväkoti ja vielä pitäisi olla joku, että olisi varmasti lapsella Tarpeeksi Välittäviä Aikuisia Elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on pielessä kun nuoriso voi huonosti ? Ennen elettiin perheenä, nykyään koti on majatalo ja vanhemmat varustamo.
Ei vaatimukset ole koventuneet. Vaan nyt matalalla ollut raja laitetaan siihen missä sen kuuluu olla. Lapset ansaitsevat parempaa.
Ennen sai jättää lapset heitteille ja ennen sai myös kurittaa väkivallalla. Ei ole ikävä näitä aikoja.
Vanhemmilta kuuluukin vaatia korkeat standardit, koska lapsi on ihan oikea ihminen eikä mikään esine.
Jos ei halua sitoutua tähän elinikäiseen kasvatustehtävään, sitten ei kannata hankkia lapsia. Ja sekin on ihan OK. Lapset eivät ole pakollisia. Hyvin voi elää ilmankin ja siitä on paljon sosioekonomisia hyötyjä jos valitsee vapaaehtoisen lapsettomuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten vielä vanhemmilla oli paljon enemmän aikaakin, kun ei mennyt somessa notkumiseen aikaa.
Äidit ja isät lukivat sanoma- ja aikakauslehtiä tai rupattelivat lankapuhelimessa. Eli sai sen ajan silloinkin kulumaan muuten kuin lapsen kanssa.
Ei kaikki vanhemmat roikkunu lankapuhelimessa tai koko päivä menny sanomalehteä lukiessa. Kyllä tuohon sanomiseen olisi pitäny useampi sanomalehti tai joku muu lehti olla. Meille tuli kaleva ja apu. Ei niihin koko päivä menny. Äiti luki kalevan aamukahvia juodessa, ennen töihin lähtöä. Töihin lähti klo 06. Vanhemmat oli perusduunareita ja aikaa meille riitti. Ei äiti vieläkään mitään maratonpuheluita soittele tai vastaanota. Ei puhu välttämättä puhelimessa edes päivittäin.
Tällainen kokemus minulla. N54
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan pidä paikkaansa. En tiedä millaisessa perheessä aloittaja lienee kasvanut, mutta itse olen kasvattanut tenavani ysärillä. Ei ollut mitään viiliksiä lupa syöttää ja ruutuaikaa vahdittiin kellon kanssa, eikä lapsia saanut jättää keskenään. Oli perhepetejä, kaikkien piti onnistua imettämisessä, mitään teollista ruokaa ei saanut tarjota, sauvasekoittimet surrasivat. Synnyttää piti mieluiten ilman kipulääkkeitä, se oli hyvän äidin merkki jne, jne. Nykyajan nuoret vain luulevat, että ysäri on jotain muinaishistoriaa, jolloin kukaan ei miettinyt lasten tarpeita lainkaan.
-98 tullut äidiksi ja koskaan mitään perhepetiä pitänyt. Ruutuaika ollut. Viiliksiä on välipalalla mennyt. Toki olin tarkka ruuan ja välipalojen suhteen. Itse tein kaikki ruuat jo lapsen ollessa vauva. Hedelmäsoseet ostin, kunnes alkoi syödä hedelmiä. Ei nämä mitään muualta tulleita pakotteita ollut. Oli ja on minun tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ysärin lapsi, eli olen käynyt yksin lähikaupassa 700m päässä kotoa jo alle 5-vuotiaana. Sain myös (sovitusti) hakea isälle 1 olutta ja norttia vaikka olin yksin liikkeellä.
Kun vanhemmat halusivat omaa aikaa, mut aika usein lähetettiin kauppaan. Enhän mä sitä tajunnut silloin, mutta nyt näin lapsen äitinä tajuan sen miksi kävin hakemassa maitoa 1 purkin kerrallaan useamman kerran päivässä.
Eskariin olen itse kävellyt mennen tullen yksinäni 600m matkan. Nykypäivänä tuostakin tulisi lasu...
En tuohon olueen ja norttiin ysärillä usko. Me emme saaneet edes 70-80- luvulla haettua. Itselle kun piti tupakkaa saada piti löytää 16v täyttänyt, joka suostuu ostamaan. Vm-71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen perhe luo ne sääntönsä itse, jos rakastaa ja haluaa kasvattaa ja hoivata lapsiaan ei laske tunteja. Kun hoivaa pienenä, lapsi varttuu ja itsenäistyy, ei hän ole ikuisesti vauva ja rinnoilla. Ihme kitinää😳
Vaan kun ne vaatimukset muuttuvat lasten kasvaessa. Teinin vanhemmalta odotetaan eri asioita kuin taaperon vanhemmalta.
Tottakai, teinin kanssa vierähtää pari vuotta kytätessä missä piireissä menee. Saattaa mennä viikonloppuna aamuyön tunneille josko tuli jo kotiin, onko huoneessaan. Ilmestyikö tytön jalkineet eteisen matolle pojan tossujen viereen🤔
Kyllä meillä on kunnioitus ja moraali pojilla ollu.
Eikä osata pukea lapsia sään mukaan. Villasukat ja välikerros puuttuu kovallakin pakkasella, toppakengät jalassa kurakelillä lätäkössä.
Tosin tällaista on kai aina ollut. Aina on ollut osaamattomia ja niitä, jotka eivät välitä.