Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Koulu ja harrastukset vaativat aivan valtavan paljon enemmän vanhempien osallistumista nykyään.
Olen ollut lapsi 80-90-lukujen taitteessa. Tuolloin pienillä koululaisilla oli reissuvihko repussa, johon ope kirjoitti ehkä kerran kuussa viestin, että keskiviikkona menemme uimahalliin, muista pyyhe ja uikkarit tai että perjantaina koulu loppuu poikkeuksellisesti jo klo 12. Vanhempainilta oli syksyllä kerran vuodessa.
Harrastuksiin vanhemmat eivät osallistuneet. Lauloin itse kuorossa ja kävin pianotunneilla, vanhemmat kävivät joulu- ja kevätkonsertissa kuuntelemassa, siinä se.
Nykyään Wilmasta tulee lähes päivittäin tiedotteita, viestejä ja merkintöjä. Vanhempienillan lisäksi on useita keskusteluja koululla joka vuosi. Lasten harrastuksissa on vanhemmille talkoovuoroja, vanhemmat osallistuvat tapahtumien järjestämiseen, leivotaan myyjäisiin, pidetään kirppispöytää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lapset söi sokerimuroja,vanukkaita,ranskanleipää ja pyöräili ympäriinsä.
Nykyään lapset syö sushia ja avocadopastaa ja makaa apaattisena sängyssä puhelimien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen perhe luo ne sääntönsä itse, jos rakastaa ja haluaa kasvattaa ja hoivata lapsiaan ei laske tunteja. Kun hoivaa pienenä, lapsi varttuu ja itsenäistyy, ei hän ole ikuisesti vauva ja rinnoilla. Ihme kitinää😳
Vaan kun ne vaatimukset muuttuvat lasten kasvaessa. Teinin vanhemmalta odotetaan eri asioita kuin taaperon vanhemmalta.
Vaatimukset muuttuvat lasten kasvaessa? Ainahan se lapsi kasvaa lopulta aikuiseksi (jos ei kuolo korjaa) ja tietenkin eri ikäisillä on eri jutut. Pienenä pienet murheet ja isona isommat. Semmosta se elämä on ollut aina ja tulee olemaan.
Ja sitten vielä se "70-luvulla syntyneiden äitien ketju" vai mikä se nyt oli.
Itse olen kyllä 80-luvun alussa syntynyt, mutta äitini on 50-luvulla syntynyt myös eli aika samaan kategoriaan uppoan vielä. Se kaikesta moittimisen määrä, voi että, se ollut mun mielestä pahinta + se aidon edes henkisen tuen puute. Äitini itsekin aikoinaan kärsi, kun asui anoppinsa kanssa samassa talossa nuorena miniänä + siihen päälle isosiskonsa olivat kuulemma kovia arvostelemaan hänen tapojaan ja tekemisiään. Kun olimme pieniä lapsia, äiti oli omasta mielestäni kyllä hyvä äiti ja yritti kovasti. Mutta sittemmin jotain tapahtui ja kun isoveljeni sai ex-vaimonsa kanssa lapsen, alkoi ensin kova heidän arvostelu ja takanapäin haukkuminen. Sitten kun meille syntyi lapsi, alkoi meidänkin kohdalla. Nimi oli huono, sitten ihmeteltiin kun nimen valinnassa kesti (pysyttiin valinnassamme -eikä edes ollut mitään Yrjö-Kaaleppi-Jooseppi, vaan ihan tavallinen yleinen nimi), sitten kun ei ollut edes nimiäisiä. Asunto on liian pieni, mutta omakotitaloasujiksikaan meistä ei ole. Pitäisi käydä ainakin joka toinen viikonloppu kylässä, mutta kun käytiin tultiin liian myöhään/liian laiskoja heräämään tarpeeksi aikaisin, samoin kuulemma liikuttiin liian myöhään illalla. Oltiin outoja kun ei haluttu käydä vauvauinnissa, ei käytetty tuttia, imetin liikaa, ei ollut sitä ja tätä. Pitkä lista...
Ja sitten kun aiheesta sanot, että nämä tällaiset tuntuu aika ikävältä, niin olet ymmärtänyt ihan väärin, ei niin ole sanottu, ei ole ainakaan tarkoitettu, ei muisteta sanoneensa, olet liian herkkä, olet aina ollut niin kovin herkkä, kyllähän nyt aiheesta saa sanoa.
Eikä tässäkään vielä ollenkaan kaikki. Ja sitten kun lopulta joudut rajoittamaan yhteydenottoja, myöhemmin myös jättämään välit kokonaan. Niin siitähän vasta hel*etti pääsee valloilleen. Nyt vuosien myötä lisäksi se jatkuva syyllisyydentunne ja ympäristön suhtautuminen, että "sehän on sun äitisi". Olisiko pitänyt vain ymmärtää, yrittää jaksaa, antaa anteeksi, kestää vain. Vaikka tiedät, että tämä oli ainoa mahdollisuus edes jotenkin selvitä hengissä tai edes jotenkuten järjissään vanhemmuudesta. Nyt sitten vain odotetaan toteutuuko äidin kirous "odota vain, toivottavasti te ette koskaan joudu kokemaan samaa!".
Kasarilla luettiin tsekkiläisen kirjailijan kirjaa, kuinka vauvan kehitystä edistetään päivittäisellä 8 tuntisella fyysisellä ja henkisellä harjoittelulla. Anoppi ei hyväksynyt kertakäyttövaippoja. Koulussa kehoitettiin luopumaan rajojen asettamisesta lapselle luovuuden tukehtamisen takia. Oli ohjeita monenlaisia. Ei tullut paineita, koska siirsin unohduksiin ohjeet. Onni on, ettei ollut digiyhteyksiä joka olisi moninkertaistanut utopiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan lapsethan syö todella surkeesti verrattuna ysärityyliin. Silloin sentään vanhemmat huolehtivat että oikeaa ruokaa on tarjolla. Nykyajan lapset lähtevät kouluun ilman aamiaista, huikkaavat vaan yhden energiajuomaa koulumatkalla. Kouluruoka ei kelpaa vaan vetävät pizzapaloja lähikaupan paistopisteeltä ja karkkia siihen päälle. Repussa kulkee energiajuomatölkkejä ja niitä vetävät pitkin päivää. Illalla mäkkäriin burgerille. Kotona jos ruokaa tarjotaan, se on vaan jotain teollista valmismössöä.
Jep. Lapsenkasvatuksesta on tehty monella tavalla bisnestä: on lasua, neuvolaa, kerhoa, jumppaa, aktiviteettia, vakaa, ym. Näissä sitten "asiantuntijat" isolla rahalla sättivät ja ohjeistavat aikuisia, joiden tekee tiukkaa tulla edes taloudellisesti toimeen. Sanoisin tätä ihan rehdiksi äitiysväkivallaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kritisoivat "kyllä mekin ennen pärjättiin itse" isovanhemmat eivät käsitä, että tuolloin vanhemmuuden vaatimukset olivat paljon pienemmät. Riitti, kun naperolla oli puhtaat vaatteet ja ruokaa.
Nykyään ei lapsilla ole välttämättä niitäkään. Rutinaa saattaa tulla lasten kotoa, jos perjantaina on liian kevyttä ruokaa.
Et kulkenut sen luurin kanssa kuitenkaan? Voi oikeasti hidastaa ja miettiä mikä tärkeetä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lapsethan syö todella surkeesti verrattuna ysärityyliin. Silloin sentään vanhemmat huolehtivat että oikeaa ruokaa on tarjolla. Nykyajan lapset lähtevät kouluun ilman aamiaista, huikkaavat vaan yhden energiajuomaa koulumatkalla. Kouluruoka ei kelpaa vaan vetävät pizzapaloja lähikaupan paistopisteeltä ja karkkia siihen päälle. Repussa kulkee energiajuomatölkkejä ja niitä vetävät pitkin päivää. Illalla mäkkäriin burgerille. Kotona jos ruokaa tarjotaan, se on vaan jotain teollista valmismössöä.
Nojaa, liekö noin. Vähän väsynyttä läppää.
Kolmen lapsen (17, 14, 11) äitinä voin sanoa etteivät omani ainakaan juo energiajuomia, eivät edes limonadia. Olemme tarkkoja ettei tule tiettyjä lisäaineita (esim karrageenia), ja että ruoka on suositusten mukaista. Kaikki aterioivat koulussa asian mukaisesti, nytkin lukiolaiseni kävi syömässä koeviikolla kokeen jälkeen ennen kuin tuli kotiin. Karamellia eivät syö mikäli seuraava päivä on koulupäivä, taskurahaa ei ole hampurilaisiin ym. Teemme niitä kyllä kotona, mutta leivomme itse sämpylät hapanjuureen ja pihvit teemme hirven jauhelihasta tai väsäämme kasvispihvejä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Lapsenkasvatuksesta on tehty monella tavalla bisnestä: on lasua, neuvolaa, kerhoa, jumppaa, aktiviteettia, vakaa, ym. Näissä sitten "asiantuntijat" isolla rahalla sättivät ja ohjeistavat aikuisia, joiden tekee tiukkaa tulla edes taloudellisesti toimeen. Sanoisin tätä ihan rehdiksi äitiysväkivallaksi.
Tätä aina ihmettelen, että miten äidit maksaa siitä, että joku 18v jumppapinppi huutaa ja kimittää "pakollisia lajin ehdottomia ehtoja". En maksaisi siitä sonnasta penniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, niin en tiedä onko keskusteltu jo aiheesta, mutta raskaampaa vanhemmuudesta nykypäivänä tekee myös riistokapitalismi, koska työelämää tehostetaan jatkuvasti ja vaaditaan työntekijöiltä liikaa. Siinä samalla sitten vielä perheen pyörittäminen.
Itselläni ei ole lapsia, mutta elämään lisää tunteja ja elämänlaatua on tuonut älylaitteista ja sosiaalisesta mediasta luopuminen. N36
Mulle älylaitteet ja tietokone on tuonut enemmän aikaa. Voin nopeasti olla yhteydessä äitini ja lapsiini. Ei tarvitse ajaa autolla sinne ja säästyy bensat videopuhelun ansiosta.
Laskut saa maksettua lähes automaattisesti koneella. Sosialisen median avulla olen saanut tosi paljon töitä jota en olis muuten saanut. Talous on kohentunut huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
vanhemmat tekee itse itselleen raskaaksi perheen pyörittämisen ja lasten kasvatuksen. Vähempi riittää ja vähempi on tässä kohtaa hkä enemmän. Ei oo ihme että nykyään niin moni lapsi (kuin aikuinenkin) on ihan sekopäinen kun niitä revitään joka suuntaan ja kokoajan on jotain virikettä ja ärsykettä ja ihannoidaan kiirettä, suorittamista ja minimaalisia yöunia. ihan sairasta
Ainakin meidän lapset on reippaita ja avoimempia kuin naapurin lapset jotka ei käy missään. Ilmeisesti ruutua tuijotatvat koko päivän koulun jälkeen. Ei näy ulkonakaan ja kalpeita ovat. Omat lapseni valittavat että en jaksa lähteä harrastuksiin. Meillä on joka päivä joku pakollinen harrastus ja he vihaavat niitä, mutta todellisuus on etttä muuten he olisivat koko päivän sisällä homeessa.
Minä en voi järjestää muuta kuin viedä ja tuoda ja tehdä töitä 24h läppärillä, mulla ei ole työaikaa vaan pelkkää työtä koko elämä. Saan levätä autossa ja työt jatkuu aina urheiluhallissa tai taidekoulun eteistilassa. Mun vanhemmilla oli hyvä palkka tehdastyöläisinä ja ostivat oman kodin itselleen ja työaika oli 8h. Mun 17h verrattuna tosi hyvä elämä oli vanhemmillani.
Miksi suomessa palkkataso on niin matala ja työpäivät yli 12h ja työt silppua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla luettiin tsekkiläisen kirjailijan kirjaa, kuinka vauvan kehitystä edistetään päivittäisellä 8 tuntisella fyysisellä ja henkisellä harjoittelulla. Anoppi ei hyväksynyt kertakäyttövaippoja. Koulussa kehoitettiin luopumaan rajojen asettamisesta lapselle luovuuden tukehtamisen takia. Oli ohjeita monenlaisia. Ei tullut paineita, koska siirsin unohduksiin ohjeet. Onni on, ettei ollut digiyhteyksiä joka olisi moninkertaistanut utopiat.
Tsekkiläiset ja puolalaiset kirjallisuuden hedelmät eri tunnettujen sosiologien käsistä oli suurinta herkkua ja niistä keskusteltiin kunnan päivätoiminnassa tai kirkonistujaisten jälkeen kahvilla.
Ap. Höpö Höpö! Kasvatusvastuun vanhemmat ovat siirtäneet päiväkodeille ja koululle. Ja meno on sen mukaista.
Mun lapsuudessa 80 ja 90-luvulla. Jouduin menee ite kouluun pyörällä kaverien kera jotka Samalta kylältä. Talvisin taxilla. Ylä-asteelle koulu bussilla joka oli myös muita ihmisiä. Itse tehtiin läksyt ja harrastuksiin omin neuvoin. Pääosin kirjastoauto kulki täälä. Muut keskustassa. No niihin mentiin oma-aloiteisesti pyörällä tai muulla. Ei vanhemmat kuskannut meitä mihkään. Ei ne ehtineet oli omat työnsä.
Nykyään ei nuoret osaa edes leipää tehdä itse ruoaksi vai seki pitää työntää suuhun vanhempien.?
Ei ihme että nuoret turhautuu kun vanhemmat liikaa hyysää.. Kuljetetaan sinne tänne kuin joku taxi. Tehdään lasten läksytkin lasten puolesta.?
Mun aikana ei ollu edes reissu vihkoja. Vanhempain illat 2 krt vuodessa. Opettaja soittelu jos asiaa oli. Eipä muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Höpö Höpö! Kasvatusvastuun vanhemmat ovat siirtäneet päiväkodeille ja koululle. Ja meno on sen mukaista.
Ei vanhemmat sitä ole tehneet vaan työelämä sen tekee.
Vanhemmat haluaisivat tehdä lyhyempää päivää koska oma aika on arvokkaampaa kuin työstä saatava, mutta tilanne on niin että jos päivänkin on poissa töistä, niin ei ole varaa maksaa kuun vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Mun aikana ei ollu edes reissu vihkoja. Vanhempain illat 2 krt vuodessa. Opettaja soittelu jos asiaa oli. Eipä muuta.
Reissuvihkoja kirjoitetaan yhteen. Vanhempainillat kirjoitetaan yhteen. Pienet numerot kirjoitetaan auki: kaksi. Soitteli, ei soittelu. Jos sanan edessä on pilkku. Ei minulla muuta.
vanhemmat tekee itse itselleen raskaaksi perheen pyörittämisen ja lasten kasvatuksen. Vähempi riittää ja vähempi on tässä kohtaa hkä enemmän. Ei oo ihme että nykyään niin moni lapsi (kuin aikuinenkin) on ihan sekopäinen kun niitä revitään joka suuntaan ja kokoajan on jotain virikettä ja ärsykettä ja ihannoidaan kiirettä, suorittamista ja minimaalisia yöunia. ihan sairasta