Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan vanhemmuus on raskaampaa, koska vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet
Säännöllisesti kuulee netissä kitinää siitä, miten nykyään vanhemmat ovat niin uupuneita muka ilman syytä. Todellisuudessa vaatimukset vanhempia kohtaan ovat koventuneet paljon vuosikymmenten aikana. Vertaan nyt 90-lukua ja 2020-lukua, joista itselläni on kokemusta, mutta ero on vieläkin isompi, jos mennään muutama vuosikymmen ysäristä taaksepäin:
-Ennen pienet lapset saatettiin jättää keskenään pihalle leikkimään tai päästää lähiseudulle kulkemaan ilman aikuista. Tällä välin aikuiset saattoivat tehdä kotitöitä/levätä. Isot lapset eli vaikka 5 v ja 6 v saattoivat pitää huolta pari-kolmevuotiaasta, joka päästettiin mukaan. Minä olen mm. käynyt 6-vuotiaana yksin pyöräillen kaupassa kilometrin päässä. Nykyään tällaisesta toiminnasta napsahtaisi lasu, jos pieni lapsi kulkisi omia menojaan ilman aikuista. Eli siinä missä aikuinen ennen sai aikaa kotitöille/levolle laittamalla lapset ulos keskenään, ei enää toimi.
-Minä kasvoin tavallisessa perheessä ysärillä ja ruokavalio oli sama kuin muilla ikäisilläni: oli maissihiutaleita, vehnäpaahtoleipää, kaakaota, viiliksiä ja joitakin valmisruokiakin oli. Lämpimän ruoan kanssa ei paljon salaatteja ollut, porkkanaraastetta oli säännöllisesti. Ei tuolloin stressattu siitä, että saahan lapsi varmasti monipuolista ja terveellistä ravintoa. Maidon juomista pidettiin tärkeänä ja sen puolesta kampanjoitiin, mutta ei ruoan suhteen ollut samalla tavalla tarkkaa kuin nyt. Nykyään pidetään huonona vanhempana, jos lapsen antaisi syödä tuohon ysärityyliin.
-Omassa lapsuudessani oli täysin ok, että lapset viettivät surutta ruutuaikaa telkkarin lastenohjelmien ja VHS-kasettien äärellä. Vanhemmille oli helppoa, kun lapsen saattoi istuttaa telkkarin eteen (silloin vain valitettiin, ettei ruutua saanut katsoa liian läheltä). Nykyään joka paikassa marmatetaan jatkuvasti ruutuajasta ja sen haitallisuudesta. En tarkoita, että pienellä lapsen tarvitsisi käyttää älypuhelinta, padia tai muuta, mutta ennenkin katsottiin surutta telkkarista sarjoja tuntitolkulla.
-Nykyisin lapsia pitää tunnekasvattaa ja vanhemmille painotetaan sen tärkeyttä, että lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Ei omassa lapsuudessani tunteita sanoitettu kuten nykyään tai vanhempia vaadittu tilille siitä, miten heidän kasvatusmetodinsa vaikuttavat lapsen tunne-elämään ja kehitykseen. Monissa tilanteissa kasvatuskeinot olivat jotain ihan toista kuin nykyään ja moni ikätoverinikin sai korvapuusteja, vitsaa ja muita osakseen, vaikka nuo oli lailla kielletty jo kasarilla. Helppo se on vanhemmalla ikäpolvella sanoa, että kyllä lapset pidettiin ennen paremmassa kurissa. Varmasti, kun vanhemmilla oli keinoja, jotka ovat nykyisin laittomia ja kyseenalaisia.
Tässä muutamia esimerkkejä, joiden lisäksi vanhemmilta vaaditaan muutenkin. Ysärillä ei päiväkodissa mitään Wilmaa ollut, vaan asiat juteltiin kasvokkain. Koululaisilla oli reissuvihot, eikä niihin raportoitu jatkuvasti. Vanhemmilta odotettiin osallistumista vanhempainiltaan kerran tai kahdesti vuodessa, nykyään on vaikka minkälaisia vasuja, lomakkeiden täyttämisiä tai muutakin osallistumista. Tämä kaikki pitäisi hoitaa työelämän ohessa, joka on muuttunut paljon vaativammaksi (tätä ovat sanoneet työelämässä vuosikymmeniä olleet, että työtahti oli ennen ihan toista ja nykyään on paljon raskaampaa).
Kommentit (1232)
Kyllä nykyään on ihan kaikki raskaampaa ja ennen oli kaikki paremmin vaikkei entisajoista ole hajuakaan. 😂 Kyllä on isovanhemmat ja esivanhemmat ennen päässyt niiiiiin helpolla sohvalla makaamalla vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään Hesarissa kysytään, miksi lapset voivat niin huonosti. Mikä nykykasvatuksessa on mennyt pieleen? Mitä vanhemmat tekevät väärin, kun lapsilla on yhä enemmän käytöshäiriöitä ja mielenterveysongelmia?
Myös niin, että vanhemmat haluavat itselleen enemmän kaikkea. Vapaa-aikaa lapsista, juhlia, festareita, konsertteja
He haluavat ja tavoittelevat edelleen jotain uutta nurkan takana.
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3, 4 ja 7v lapset.
Ihan tavallinen perhe, työssäkäyvät vanhemmat, lapset päiväkodissa.
En koe lapsiperhe-elämää erityisen raskaaksi.
Uskon että tämä johtuu siitä, etten lue naistenlehtien valituksia enkä lue netistä muiden ulinoita siitä miten sun "pitää" lapsesi kasvattaa.
Sen tiedän, että maailma on pullollaan kaikenlaista viisastelijaa ja neuvojaa. Monesti nämä suurimmat valittajat ovat sellaisia, jotka eivät itse tiedä ja/tai ole kokemusta lapsista.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Tuskinpa vain tai jos ovat fyysisesti läsnä, niin eivät huomioi lapsiaan. Jostainhan se kertoo, että lapset voivat huonommin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 3, 4 ja 7v lapset.
Ihan tavallinen perhe, työssäkäyvät vanhemmat, lapset päiväkodissa.
En koe lapsiperhe-elämää erityisen raskaaksi.
Uskon että tämä johtuu siitä, etten lue naistenlehtien valituksia enkä lue netistä muiden ulinoita siitä miten sun "pitää" lapsesi kasvattaa.
Sen tiedän, että maailma on pullollaan kaikenlaista viisastelijaa ja neuvojaa. Monesti nämä suurimmat valittajat ovat sellaisia, jotka eivät itse tiedä ja/tai ole kokemusta lapsista.
M44
Kokeeko vaimosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty laskennallisesti miettien työ- ja vapaa-ajan määriä ja lisäksi kyselemällä, mitä aikuiset tekevät vapaa-aikanaan ja mitä tekevät yhdessä lasten kanssa. Tietenkin vanhempi on enemmän läsnä lapselleen, kun pyykinpesu ei vie tuntikausia eikä töissä tarvitse olla 12h/vrk, mutta ei se läsnäolo ole lapsen kanssa olemista, se on lapsen tarkkailua ja jonkinlaista tympiintynyttä "pakko olla tässä, koska neuvolassa sanottiin, että pitää olla läsnä" -toimintaa. Tai sitä jo kerrottua puhelimeentuijotusta.
Lapsen kehitykselle nykymalli on väärä. Ei lapsen pidä olla keskipiste, kuten nyt on, eikä kohde, vaan pelkkä lapsi, joka oppii elämään matkimalla vanhempiaan ja jonka kanssa eletään yhdessä, ei jatkuvasti suoriteta perhettä. Ja pidetä sen vastapainona parisuhdessa, jonka takia lapsi menee mummolaan 2 vko välein, jotta vanhemmat voivat levätä vanhemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Tuskinpa vain tai jos ovat fyysisesti läsnä, niin eivät huomioi lapsiaan. Jostainhan se kertoo, että lapset voivat huonommin kuin ennen.
Minkä ikäisistä lapsista nyt on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty laskennallisesti miettien työ- ja vapaa-ajan mää
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
TUTKIMUSTULOS.
Ymmärrätkö mikä se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty laskennallisesti miettien työ- ja vapaa-ajan mää
Olipas tympeää mutuilua.
Kun olin lapsi 1970 ja 1980-luvuilla, niin ei ollut kouluissa levotonta, oltiin paljon ulkona, touhuttiin kaikenlaista kivaa, illalla oltiin fyysisesti väsyneitä. Oli ruoka-ajat ja iltatee vanhempien kanssa, sitten sohvalle vierekkäin telkkaria katsomaan, oli turvallista ja rauhallista.
Nyt ei kaikilla ole edes ruoka-aikoja, ei edes yhteistä päivällistä. On hirveästi avioeroperheitä, lapsilla turvatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty laskennallisesti miettien työ- ja vapaa-ajan mää
Koko tekstisi on outo, mutta vielä enemmän tuo viimeinen lause... Kyllä silloin ennen ne lapset menivät sinne mummoloihin eikä nykyään. Nykyään ne mummotkin sanoo "minä olen jo lapseni kasvattanut" ja keskittyvät matkusteluun, biletykseen, uusiin rakastajiin jne.
Täytyy myös sanoa, että minun mummoni oli varmasti aivan erilainen äiti kuin minun äitini, joka tykkäsi ryypätä ja bilettää meidän lasten nähdenkin. Tiedän sen jo siitä, että muistan mummoni paheksuneen tätä. Oltiin PALJON mummolla.
Isistä en nyt mainitse, mutta oma isäni oli pska.
Kenen vaatimukset vanhemmille? Eihän lasten kasvatusta valvo kukaan, vaikka monet vanhemmat voisi jättää luokalle. Siksi meillä kasvaa nuoria suoraan eläkkeelle ja kortistoon.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 1970 ja 1980-luvuilla, niin ei ollut kouluissa levotonta, oltiin paljon ulkona, touhuttiin kaikenlaista kivaa, illalla oltiin fyysisesti väsyneitä. Oli ruoka-ajat ja iltatee vanhempien kanssa, sitten sohvalle vierekkäin telkkaria katsomaan, oli turvallista ja rauhallista.
Nyt ei kaikilla ole edes ruoka-aikoja, ei edes yhteistä päivällistä. On hirveästi avioeroperheitä, lapsilla turvatonta.
Kun minä olin lapsi 1980-luvulla, oli paljon koulukiusaamista, itseänikin kiusattiin. En ollut juuri ulkona edellä mainitusta syystä. Meillä ei myöskään ollut yhteisiä ruoka-aikoja. Telkkaria kyllä vanhemmat katsoivat, mutta eipä sieltä paljon mitään tullut.
Omien lasteni kanssa olen halunnut tehdä täysin toisin kuin omassa lapsuudessani. Syömme kaikki yhteisen aterian joka ilta ja kyselen kuulumiset päivittäin.
Mielestäni vanhemmille asetettavat paineet ovat myös hyvä asia, koska entisaikaan moni veti minimisuorituksella. Ajateltiin että siinä sivussa ne kakarat kasvavat, kunhan ei pilalle hemmottele tai kehu.
Ennen tosiaan lapset potkittiin ulos saamaan "raitista ilmaa", jotta äiti voi juoruta lankapuhelimessa ja tupakoida. Pihalla sitten lasten kesken valltsi kärpästen herran lait, huudettiin "äiti tu parvekkeelle" kun tuli hätä. Avain kaulassa. Ei ole asiat hyvin nyt, mutta 80-luvulla ohjenuorana oli laiminlyönti.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi 1970 ja 1980-luvuilla, niin ei ollut kouluissa levotonta, oltiin paljon ulkona, touhuttiin kaikenlaista kivaa, illalla oltiin fyysisesti väsyneitä. Oli ruoka-ajat ja iltatee vanhempien kanssa, sitten sohvalle vierekkäin telkkaria katsomaan, oli turvallista ja rauhallista.
Nyt ei kaikilla ole edes ruoka-aikoja, ei edes yhteistä päivällistä. On hirveästi avioeroperheitä, lapsilla turvatonta.
Kun minä olni lapsi 1970-luvulla, isosiskoni kasvatti minut. Tai no siis käyttäytyi minua kohtaan kuin pahin koulukiusaaja, kyykytti ja nöyryytti ja purki oman pahan olonsa minuun. Äidillä ei ollut ikinä aikaa, koska hän teki kotirouvana kotitöitä ja vapaa-aikansa juoruili muiden äitien kanssa ja harrasti kunnallispolitiikkaa.
Huolenpiti oli olematonta. Ulkona piti tosiaan olla aina, koska äiti ei halunnut sotkua sisään. Eikä tulla häirityksi. Yksin haahuiltiin jo taaperoina, jos isot sisarukset oli koulussa.
Sen sijaan koulut oli pieniä, meilläkin koko koulussa vain 73 oppilasta, kouluruoka oli hyvää ja siellä lapsista oikeasti huolehdittiin. Toisin kuin nykyään, kun oppilaita on 1073.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miksi lapset voivat niin huonosti? Vanhemmat eivät enää ole läsnä, eivät edes lue heille. Lapsille annetaan kännykät ja tabletit käteen. Vanhemmilla on omat ruutunsa edessään.
Joka päivä näkee ja kuulee, kuinka lapset yrittävät saada kontaktia vanhempaansa. Vanhempi ei vastaa, tuijottaa vain ruutuaan.
Ja sitten on erot, uudet puolisot, uusperheet, uudet vauvat, yksinhuoltajat. Lastensuojelu ei pysy perässä, kun lapsia kohdellaan niin huonosti.
TUTKIMUSTEN MUKAAN nykyvanhemmat ovat enemmän lapsilleen läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Ja siinä se ongelma onkin! Vanhempi kokee olevansa läsnä, koska on samassa tilassa.
Ei näitä tutkimuksia ole tehty tarkkailemalla vuosikausia perheitä, ehei, ne on tehty
Ymmärrän, minulla on tutkijan koulutus ja tiedän, että tutkimustulos on tismalleen se, mikä sen halutaan olevan eli vastaus tutkimuskysymyksiin. Tutkimus voidaan tehdä vaikka niin, että kysytään kaikilta päiväkodin lasten vanhemmilta, että "koetko olevasi lapsellesi enemmän läsnä kuin vanhempasi olivat aikoinaan sinulle ta isovanhempasi olivat omille lapsilleen" ja sitten ilmoitetaan, että tutkimustuloksen mukaan nykyvanhemmat ovat lapsilleen enemmän läsnä kuin yksikään aiempi sukupolvi.
Alue: Aihe vapaa
Up