Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaminen tosi pitkästä parisuhteesta ja uuden suhteen aloitus
23.06.2024 |
Yhteistä taivalta 30 vuotta eli ihan teiniajoista saakka. Lapsetkin ovat jo aikuisia. Luulisi siis, että helppoa on erota. Joo, eroaminen ei olekaan vaikeata, kun kaikki positiiviset tunteet toista kohtaan ovat karisseet. Vaikeaĺta ja jopa pelottavalta sen sijaan tuntuu uuden suhteen etsiminen ja aloittaminen. Joo, viimeksi minulla oli tyttöystävä kun olin 18 ja silloin tehtiin teinien juttuja. Mutta 45-55v naisystävästä ei olekaan mitään kokemuksia.
Mistä sellaisen löytää? Tinderiä varmaan ehdotatte, mutta sekin tuntuu vähän turhan pinnalliselta. Minulle ainakin tulee profiileja swaippaillessa vähän samanlainen olo kuin autokuumeessa nettiautoa selaillessa. Liian tumma, liian vaalea, liian isot renkaat, liian paljon kilsoja mittarissa, liikaa kulumaa, liian uusi, liian vanha, väärä käyttövoima, liian persoonallinen...
Silti muutama rivi tekstiä ja muutama kuva eivät kerro ihmisestä paljoakaan. Lähes kaikki kuvatkin tuntuvat olevan niin photoshopattuja, ettei yhtään "tavallisen naisen näköistä" 5-kymppistä olekaan. Ei rypyn ryppyä, eikä makkaran makkaraa, vaan kaikki ovat profiilien perusteella viikonloppuisin maratoneja juoksevia ja illat kuntosalilla viihtyviä ihmenaisia, jotka lomallaan patikoivat pitkin poikin Lappia jos eivät ole purjehtimassa Itämerellä. Silti ne samat hottikset ovat siellä Tinderissä aina vaan. Liian kranttuja vai liian vaikeita ihmisinä, who knows?
Ehkä pitää vaan lopettaa etsiminen ja yrittää muuten vaan tutustua silmää miellyttäviin uusiin kumppanikandeihin ihan arkisissa tilanteissa. Moi, mä oon Jaska, kukas sinä olet? Olen ekstrovertti ja ulospäin suuntautunut, joten se ei sinänsä ole ongelma. Mutta kun ei olla Ameriikassa vaan Härmässä, niin sellainen käytös ei ole kovin tyypillistä meillä ja varmaan pelästyttää suurimman osan ihmisistä.
Vaikeeta, vaikeeta...
Kommentit (96)
Itsekin tein tänne aloituksen toisesta aiheesta ja haukuttiin pataluhaksi aivan ilman syytä. Naiset enimmäkseen asialla. Älä välitä ap, suurin osa naisista on kumminkin normaaleja. Ihan fiksusti kirjoitit ja uskon, että kaltaisesi viedään nopeasti sinkkumarkkinoilta. Pitkissä suhteissa eläneet asiansa hoitavat miehet ovat kysyttyjä.
En tosin tiedä onko Tinderissä järkeä, löytyisikö työn tai tuttavien kautta paremmin sopivia? Eroseminaari kannattaa. Siis oman parisuhdeolemisen läpikäyminne. Se oli asiallista saamisssasi viesteissä. Mutta voihan sitä samalla deittailuakin harrastaa. Ties vaikka löytäisit eroseminaarista uuden naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla suurin ongelma treffeillä oli se että tunsin olevani ihan väärässä paikassa, väärän ihmisen kanssa. Kun oli puolet elämästään ollut saman miehen kanssa, tuntui kuin olisin ollut pettämässä. Hirveä tunne.
Tapasin kyllä mukavia miehiä, mutta tuon tunteen takia ei siitä mitään syvempää tullut.
Joitain vuosia jo erosta, pitkästä parisuhteesta. En ole voinut kuvitellakkaan uutta suhdetta, koska mulle kävisi aivan samoin. Väärä paikka, väärä mies ja tunnne, kuin olisin pettämässä. Tällä hetkellä, ei aavistustakaan, katoaako tuo tunne edes koko loppuelämäni aikana.
Mulla kävi tässä vielä niin että tajusin rakastavani exää paljon edelleenkin. Ja palattiinkin sitten puolen vuoden kuluttua yhteen. Hän oli uuteen suhteeseen siinä välissä kyennyt, minä en
Jos AP:n suhde on ollut huono, kuten itsellä aikoinaan, niin eroaminen on suorastaan helpotus. Meitäkin (minua) piti suhteessa kaksi viimeistä vuotta se, kun odotin lasten kasvavan ja lentävän pesästä. Kun ero tuli, tunsin olevani suorastaan uudelleensyntynyt.
Myönnän olevani melko konservatiivinen, mutta eikö kenelläkään muulla ole minkäänlaista velvollisuudentunnetta siitä, että suhteen heikompaa osapuolta pitää ikään kuin tukea arjessa, taloudellisesti tms? En koe olevani mikään yli-ihminen minäkään, mutta monessa melko arkisessakin ja käytännön asiassa olisi puolisolla ollut vaikeaa ilman minua. Edellä mainitusta johtuen minun olisi paljon vaikeampaa heivata toinen suhteesta kuin tulla itse jätetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Myönnän olevani melko konservatiivinen, mutta eikö kenelläkään muulla ole minkäänlaista velvollisuudentunnetta siitä, että suhteen heikompaa osapuolta pitää ikään kuin tukea arjessa, taloudellisesti tms? En koe olevani mikään yli-ihminen minäkään, mutta monessa melko arkisessakin ja käytännön asiassa olisi puolisolla ollut vaikeaa ilman minua. Edellä mainitusta johtuen minun olisi paljon vaikeampaa heivata toinen suhteesta kuin tulla itse jätetyksi.
Ystävälläni oli tuo tunne. Kävikin niin että puoliso jätti hänet ja hyvinhän tuo näyttää pärjäävän ilman apujakin. Mies kyseessä. Oletko sinä nainen vai mies?
Tietty suhteessa tuetaan toinen toistaan mutta velvoite olla suhteessa siksi ettei toinen muka pärjäisi voi kertoa vääristymästä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myönnän olevani melko konservatiivinen, mutta eikö kenelläkään muulla ole minkäänlaista velvollisuudentunnetta siitä, että suhteen heikompaa osapuolta pitää ikään kuin tukea arjessa, taloudellisesti tms? En koe olevani mikään yli-ihminen minäkään, mutta monessa melko arkisessakin ja käytännön asiassa olisi puolisolla ollut vaikeaa ilman minua. Edellä mainitusta johtuen minun olisi paljon vaikeampaa heivata toinen suhteesta kuin tulla itse jätetyksi.
Aika loukkaava ajatus, että olet ikään kuin velvollisuudentunnosta puolisosi kanssa? Vai ymmärsinkö väärin? Kyllä aikuinen ihminen pärjää, ellei ole jotenkin toistaitoinen. Tuohan on vähän kuin sanoisi, että puolisoni on tyhmä.
Etsitkö sinä kuten monet muutkin itseäsi 10 vuotta nuorempaa naisia? Eli olet itse 55 ja etsit naisia alk. 45v. Itse kyllä sivuuttaisin kaikki, jotka etsivät itseään paljon nuorempia naisia. Ihan vain varmuuden vuoksi. Taitaa muutenkin olla niin, että yli viisikymppinen mies ei ole näissä jutuissa sitä kuuminta hottia, joten kannattaa varmaan jättää halutun naisen ikä kokonaan mainitsematta, jos haet deittiäpistä. Sitten ne vastaavat, jotka sinusta kiinnostuvat iästä huolimatta.
Ihan mukavalta kuulostat, en minä sillä. Ikään takertuminen on sikäli outoa (jos nyt jätetään nämä lastensa ikäisiä etsivät pois kokonaan laskuista), että se harvemmin enää aikuisten kesken on ratkaisevaa. Vanheneminen on myös hyvin yksilöllistä. Samanikäisistä joku näyttää vanhukselta jo viisikymppisenä, toinen on vielä kuusikymppisenäkin täysin freesi. Eikä se yhteensopiminenkaan ole iästä kiinni aikuisten kesken.
Deittiäpeissä on tosi ratkaisevaa miten sen ilmoituksen muotoilee. Ja laita hymyilevä kuva, ei aurinkolaseja eikä paidattomia kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun uptime-ennätyskin on pidempi ku sun teinisuhtees
Vierailija kirjoitti:
Etsitkö sinä kuten monet muutkin itseäsi 10 vuotta nuorempaa naisia? Eli olet itse 55 ja etsit naisia alk. 45v. Itse kyllä sivuuttaisin kaikki, jotka etsivät itseään paljon nuorempia naisia. Ihan vain varmuuden vuoksi. Taitaa muutenkin olla niin, että yli viisikymppinen mies ei ole näissä jutuissa sitä kuuminta hottia...
Olen 50v ja oma preferenssi on suurin piirtein 45-55. Mutta kuten sanoit, keski-ikäisten kesken ikä on vain numeroita. Vaikea kuitenkin kuvitella "tyttöystävää", jonka ikä alkaisi 3:lla tai 6:lla. Jää nähtäväksi, että mitä elämä tuo tullessaan. Yksin en kuitenkaan halua olla, enkä tämän ikäisenä ja itseni melko hyvin tuntevana aio käyttää vuosia edellisen suhteen prosessointiin.
Ja vaikka ero ei olekaan vielä virallinen, niin rouvakin lähti jo aikaa sitten omaa tulevaa kumppaniaan hakemaan. Toivottavasti hänellä tärppää pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän olevani melko konservatiivinen, mutta eikö kenelläkään muulla ole minkäänlaista velvollisuudentunnetta siitä, että suhteen heikompaa osapuolta pitää ikään kuin tukea arjessa, taloudellisesti tms? En koe olevani mikään yli-ihminen minäkään, mutta monessa melko arkisessakin ja käytännön asiassa olisi puolisolla ollut vaikeaa ilman minua. Edellä mainitusta johtuen minun olisi paljon vaikeampaa heivata toinen suhteesta kuin tulla itse jätetyksi.
Aika loukkaava ajatus, että olet ikään kuin velvollisuudentunnosta puolisosi kanssa? Vai ymmärsinkö väärin? Kyllä aikuinen ihminen pärjää, ellei ole jotenkin toistaitoinen. Tuohan on vähän kuin sanoisi, että puolisoni on tyhmä.
No hieman hävettää myöntää, mutta ei tosiaan ole ihan penaalin terävin kynä, tyypillinen amis. Oli kuitenkin ihan kunnon ihminen ennen koronadenialismia ja salaliittoteorioita. Nykyään ei uskalla edes vesijohtovettä juoda ilman jotain ihme suodattimia.
Elämä on niin lyhyt, että aina kannattaa erota jos homma tökkii. Eihän kukaan paskassa työpaikassakaan vuosikausia halua kärsiä, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Tinder tarjoaa minulle etupäässä 4-kymppisiä naisia, vaikka itse olen yli 50? Joskus harvoin itseäni vanhempia.
Mitä mieltä olette, onko se paha, jos alkaa etsiä uutta kumppania / laastaria / whatever jo ennen, kuin ero on virallisesti vahvistettu? Vai pitääkö odottaa tuomioistuimen päätöstä? Ja jos, niin miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta kun ei olla Ameriikassa vaan Härmässä, niin sellainen käytös ei ole kovin tyypillistä meillä ja varmaan pelästyttää suurimman osan ihmisistä"
En usko että sellainen pelästyttää ikäisiäsi naisia, nuoria ehkä.
Uutta suhdetta ei kannata aloittaa. Uusi suhde on yhtä kuin uudet ongelmat.
Alue: Aihe vapaa
Tässäpä linkki aiheeseen asiantuntevasti perehtyneiltä naisilta. Lämmin suositus.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-70713019