Otitko miehen nimen vai piditkö oman nimesi naimisiin mennessäsi?

Yhdistelmänimi, vuonna 1989 avioiduin 24-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä on "en missään nimessä ottaisi puolisoni nimeä" -uhoaminen täällä? Mä ainakin voisin hyvin ottaa ja moni on niin lähipiirissäni tehnytkin, että on ottanut puolison nimen. Ei olisi mikään ongelma mulle, tykkäsin et kaikilla on sama sukunimi.

Ai se on uhoamista, jos on erilainen näkemys kuin sulla?

Eikö sitä mielipidettä voi kertoa "en ottanut sukunimeä, koska" kuten osa on täällä asiallisesti perustellut eikä "en tietenkään ottanut, en missään nimessä ottaisi!" -aggressiolla kuin kyseessä olisi joku suuri voimaantumisenkin aihe. 

Onko se sitten vähän, mistä lähtöasetelmasta näitä lukee, kun mulle ei oo yhtään soineet nämä vastaukset noin. 

Edelleen: Ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä.

Ja toki sitä alapeukutetaan, kun se on vähemmistön mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä on "en missään nimessä ottaisi puolisoni nimeä" -uhoaminen täällä? Mä ainakin voisin hyvin ottaa ja moni on niin lähipiirissäni tehnytkin, että on ottanut puolison nimen. Ei olisi mikään ongelma mulle, tykkäsin et kaikilla on sama sukunimi.

Ai se on uhoamista, jos on erilainen näkemys kuin sulla?

Eikö sitä mielipidettä voi kertoa "en ottanut sukunimeä, koska" kuten osa on täällä asiallisesti perustellut eikä "en tietenkään ottanut, en missään nimessä ottaisi!" -aggressiolla kuin kyseessä olisi joku suuri voimaantumisenkin aihe. 

Minä kerroin jo aiemmin, että minulle oli selvää jo nuorena, että jos menen joskus naimisiin, pidän oman sukunimeni. Minusta tuossa ei ole aggressiota tai voimaantumista. Mitään erityisiä perusteluja en osaa keksiä muuta kuin etten halunnut vaihtaa nimeäni.

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Olen syntynyt 1960. Suurin osa ystävistäni ja opiskelukavereistani avioitui vuosina 1986-1992.

Alussa he otti miehen nimeä, sitten yhdistelmänimeä.

Noista pariskunnista on naimisissa edelleen keskenään ehkä neljännes. He on suurin osa edelleen sillä miehen nimellä, kaksi vaimoa on vaihtanut tyttönimensä takaisin.

Eronneet ovat vaihtaneet yhtä naista lukuunottamatta tyttönimen takaisin. Hän on luonut uransa sillä miehensä nimellä, mikä lienee se syy nimen pitämiseen.

Yhdistelmänimen ottaneet on kaikki eronneet ja tipauttaneet sen miehen nimen pois.

Eli summa summarum, suurin osa tuntemistani naisista on loppujen lopuksi takaisin tyttönimessään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

 

Ei se kuule sen miehenkään nimi hänen ole, vaan isän nimihän sekin on.

Kyllä kai se oma isä sentään läheisempi on kuin appi.

Perheen yhteinen nimi voi tulla myös naiselta, on aina voinut tulla. Minullakin on nimi, jonka isäni sai äidiltään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Ainoita järkeviä kommentteja tässä ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä on "en missään nimessä ottaisi puolisoni nimeä" -uhoaminen täällä? Mä ainakin voisin hyvin ottaa ja moni on niin lähipiirissäni tehnytkin, että on ottanut puolison nimen. Ei olisi mikään ongelma mulle, tykkäsin et kaikilla on sama sukunimi.

Ai se on uhoamista, jos on erilainen näkemys kuin sulla?

Eikö sitä mielipidettä voi kertoa "en ottanut sukunimeä, koska" kuten osa on täällä asiallisesti perustellut eikä "en tietenkään ottanut, en missään nimessä ottaisi!" -aggressiolla kuin kyseessä olisi joku suuri voimaantumisenkin aihe. 

Onko se sitten vähän, mistä lähtöasetelmasta näitä lukee, kun mulle ei oo yhtään soineet nämä vastaukset noin. 

Sori en jaksa kytätä peukkuja, mut eikö just joku kirjoittanut, että enemmistö ei enää ota miehen nimeä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Mites ne miesten nimet, onko ne heidän omia vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Ainoita järkeviä kommentteja tässä ketjussa.

Mitä järkevää on siinä, että sössötetään miten appiukon nimi on parempi kuin oman isän nimi. Isältäänhän se mieskin nimensä on saanut, ei se sen kummemmin oma ole.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Mistä se mies on sitten sukunimensä saanut, kun nainen vanhemmiltaan, yleensä isältään? 

Suurimmalla osalla on tässä maassa miehen nimi, vapaasti valittuna. Sitä ei muuta kahden viime vuoden trendit. Vuoden 1986 jälkeen on saanut valita vapaasti nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Otin mieheni. Tietenkin. En halua olla eri niminen kuin muu perhe. Isäni sukunimi riitti 35 vuodeksi. Eikä mulla ole mitään skitsoja aiheesta. Kukin tekee miten haluaa, feministeille tämä nyt ei ole edes aiheellista kun niitä ei hirveästi kukaan edes katsele. Enkä ihmettele. 

Ootko miettiny, että voi olla feministin ansiota, että sinä nyt pystyt kirjoittamaan tääne vauvalle??? jossain maissa ei naisilla ole edes oikeutta opiskella sen vertaa, että oppisvat lukemaan ja kirjoittamaan.  Feminismi haluaa tasa-arvoa, ei miehen ylivaltaa. Ja kyllä se perhe voi olla saman niminen, vaikka koko perhe on vaimonkin nimellä. Oletko ollenkaan sitä tajunnut? Ja lakkaako tyttäresi olemaan perhettäsi, jos hän menee naimisiin ja hänkin vaihtaa nimensä? Silloinhan perheesi ei enää ole saman niminen? Ja poikakin vielä ottaa vaimonsa nimen, miten perheesi käy??? Tunnetteko sitten enää  toisianne, kun on eri sukunimet??? Ei sama nimi perhettä tee, kyllä ne on ihan muut tekijät. 

Harmittaa kun moni nainen ei ajattele edes lapsia vaan vaihtaa oman kauniin nimensä Sikalaan tai Hourulaan  ja lapsikin sitten joutuu tuollaista nimeä kantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla on tässä maassa miehen nimi, vapaasti valittuna. Sitä ei muuta kahden viime vuoden trendit. Vuoden 1986 jälkeen on saanut valita vapaasti nimensä.

Lähde?

Olisin halunnut että nimistämme olisi muodostettu uusi nimi, tyyliin Nieminen ja Koivumäki= Koivunen, mutta mieheni ei innostunut tästä joten molemmat pidimme omat nimemme.

Menimme naimisiin nelikymppisinä 5 vuotta sitten ja lapsia ei ole kummallakaan.

Oman nimen pidin. Olin aina ajatellut, etten mene koskaan naimisiin, koska en halua vaihtaa nimeä. (tuntuu käsittämättömältä, että aikuinen ihminen on pakotettu ottamaan miehen sukunimen naimisiin mennessä) Onneksi laki muuttui ja sai pitää oman nimensä. Naimisiin menin 1995 ja olin 34 vuoden ikäinen. Eipä ole haitannut, vaikka mies on eri nimellä, kuin minä ja lapset.

Minulle on itsestäänselvyys, että tulen ottamaan mieheni kauniin sukunimen. Omani on tavanomainen ja tylsä. Töissä ja korteissa tulee olemaan pientä säätöä, mutta se on sen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Tämä! Useimman naisen "oma sukunimi" on todellakin isän sukunimi ja käytännössä oman äidin naimisiin mennessä ottama miehen nimi, kun se nyt vaan on aiemmin ollut näin tapana. Vedetäänköhän tämäkin homma nyt pikkuisen överiksi, kun täällä alapeukutetaan jokaista miehen nimen ottanutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tämä on "en missään nimessä ottaisi puolisoni nimeä" -uhoaminen täällä? Mä ainakin voisin hyvin ottaa ja moni on niin lähipiirissäni tehnytkin, että on ottanut puolison nimen. Ei olisi mikään ongelma mulle, tykkäsin et kaikilla on sama sukunimi.

Ai se on uhoamista, jos on erilainen näkemys kuin sulla?

Eikö sitä mielipidettä voi kertoa "en ottanut sukunimeä, koska" kuten osa on täällä asiallisesti perustellut eikä "en tietenkään ottanut, en missään nimessä ottaisi!" -aggressiolla kuin kyseessä olisi joku suuri voimaantumisenkin aihe. 

Minä kerroin jo aiemmin, että minulle oli selvää jo nuorena, että jos menen joskus naimisiin, pidän oman sukunimeni. Minusta tuossa ei ole aggressiota tai voimaantumista. Mi

Sama. Jo lapsena tiesin, etten koskaan halua vaihtaa nimeäni. En nähnyt siinä mitään järkeä, että äkkiä vain oliskin jonkun muun niminen. Naimisiin menin, mutta nimeni säilytin. Eikä ole tarvinnut katua. En vieläkään ymmärrä miksi minun olisi pitänyt vaihtaa nimi naimisiin mennessä Eihän sitä kukaan vaadi miehiltäkään. En minäkään vaatinut miestä ottamaan minun nimeä. Kumpikin sai pitää oman rakkaan nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä oikein koko keskustelun vastakkainasettelua, naisellahan ei ole omaa sukunimeä, hän on saanut sukunimensä vanhemmiltaan, yleensä isältään. Joten, vain niillä naisilla on oma sukunimi, jotka ovat sen itse keksineet tai ylipäätään muuttaneet pois vanhempiensa nimen. Jokainen tehkööt kuten tykkää. Mutta mun mielipide on se, että paras on se, että on koko perheellä sama sukunimi. Tyyliin: Lahtiset, Möttöset, Laaksot, Mäntylät, Ritolat jne. Tietää kuka on mitä perhettä. Kaksoisnimet on usein todella typeriä, ängetään kaksi toisiinsa sopimatonta, ja usein ihan liian pitkää nimeä yhteen, ja kukaan ei muista sitten koko nimeä.

Tämä! Useimman naisen "oma sukunimi" on todellakin isän sukunimi ja käytännössä oman äidin naimisiin mennessä ottama miehen nimi, kun se nyt vaan on aiemmin ollut näin tapana. Vedetäänköhän tämäkin homma nyt pikkuisen överiksi,

Sen miehen nimi on aivan yhtä lailla isän nimi. Ei se sen omempi ole.