Otitko miehen nimen vai piditkö oman nimesi naimisiin mennessäsi?

Otin miehen nimen. Erotessa mies pyysi, että vaihtaisin hänen sukunimensä pois. En todellakaan vaihda! 

Mentiin naimisiin pari vuotta sitten päälle kolmekymppisinä. Pidimme omat sukunimemme, koska kummallakin oli omalla tavallaan hankalat ja tylsät sukunimet. Jos joku päivä haluaisimmekin yhteisen sukunimen, niin se olisi sitten itse keksitty tai joku mieluisampi esivanhemman sukunimi.

Oma nimi, tottakai.

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaana pidin oman nimen. 29-vuotiaana otin miehen nimen. Tämän jälkimmäisen kanssa olen ollut naimisissa jo 24 vuotta.

Ei se omakaan nimi loppujen lopulta ole kuin oman isän nimi, harvemmin äidin. Miksi miehen nimi olisi huonompi kuin isän nimi? Minä kuulun mieluummin miehelleni kuin isälleni.

No onhan se oma isä sinulle sukua sentään toisin, kuin mies ja hänen sukunsa. Siis miksi oman sukulaisen nimi on huonompi (oman äidin tai isän nimi, olet sentään heidän kummankin lähisukulainen )Minusta olisi hullua kantaa vieraan suvun nimeä, jota en todellakaan edusta. Yhtä hullua olisi vaatia mies kantamaan eri suvun nimeä, kuin mitä hän on ja vaatia häntä vaihtamaan nimensä. Meillä kumpikin piti oman nimensä ja hyvä niin. 

Siksi se miehen nimi on "huonpmpi", ettet sinä ole sitä sukua, vaan olet omien vanhempiesi sukua, olipa sinulla sitten isäsi tai äitisi sukunimi, olet osa sitä sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista on ottanut miehen nimen tai yhdistelmän, ja kappas vaan, tässä ketjussa heistä vain muutama. Taitaa ap vastailla urakalla itse itselleen :D

Tämä. Mun tuttavapiirissä liki kaikki on ottanut miehen nimen ja voisin ottaa minäkin. Tilastot kertoo sen, että miehen nimi otetaan edelleen useimmissa tapauksissa. Sitä ei muuta vauvapalstan muutaman voimaantuneen mamman spämmit.

Sama. Vanhanaikaisesti ajattelevia on paljon edelleen.

Valitettavasti nämä "vanhanaikaisesti ajattelevat" ovat hidaste kaikelle kehitykselle maailmassa. Jos oikein vanhanaikaisesti ajatellaan, niin ei tyttöjä kannattasi kouluttaa, kun naimisiinhan ne kuitenkin menee ja jäävät kotiin. Menee koulutus hukkaan jne....

Olen 27-vuotias ja menossa naimisiin ensi kesänä. Oma sukunimi ehdottomasti. Sanoin sen jo muistaakseni ala-asteella aika napakasti ja selvästi aina kaikille kyselijöille :D Kaikille miehille joiden kanssa olen vakavasti deitannut, olen myös kertonut  missä mennään. Joillekin se oli jopa ongelma. Siksi ovatkin eksiä. Nykyisen miehen (25-vuotias) sovimme että pidämme molemmat omamme. Lapsille laitetaan yhdistelmät jos niitä tulee.

Menin 37-vuotiaana naimisiin ja ajattelin, että en enää tuon ikäisenä vaihda sukunimeä joten pidin omani. Onneksi koska liitto päättyi 7 vuoden päästä. Eipä tarvinnut vaihtaa sukunimeä ja uusia kortteja.

Vierailija kirjoitti:

Otin miehen nimen. Erotessa mies pyysi, että vaihtaisin hänen sukunimensä pois. En todellakaan vaihda! 

Ihan oikein. Ei sukunimi ole kuin sukat, joita vaihdellaan ees ja taas. Sinun sukunimi on sinun, sitä ei voi pyytää takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otin miehen nimen. Erotessa mies pyysi, että vaihtaisin hänen sukunimensä pois. En todellakaan vaihda! 

Ihan oikein. Ei sukunimi ole kuin sukat, joita vaihdellaan ees ja taas. Sinun sukunimi on sinun, sitä ei voi pyytää takaisin.

Itseäni on aina hieman ihmetyttänyt sellaiset, jotka erottuaan haluavat pitää exänsä nimen. Toki jos on alaikäisiä lapsia, on ihan ymmärrettävää, jos haluaa pysyä lasten kanssa samannimisenä. Ja tietysti jos se tyttönimi on joku Virtanen ja ex miehen nimi Von Bonsdorff, eipä kai sitä silloin moni halua vaihtaa takaisin..