Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hommaa omat rahansa.
No viime kädessä näin on tehtävä. Mutta jos rahaa on yli oman käyttötarpeen, niin ihmetyttää, ettei sitä halua jakaa omille lapsilleen eteenpäin.
Jokainen huolehtii vain omista rahoistaan.
Olet ahne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Ei töissä oleminen nyt kauheaa kärsimystä ole, hyvähän se on jos on kaikille töitä saatavilla. Sossutuilla on ikävää olla kun yksityisyys puuttuu ja aina saa pelätä mitä niissä päätöksissä keksitään.
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuudessa ne perinnöt tulee olemaan aika huikeita, kun perheissä on lapsia vähemmän. Monet menneet sukupolvet on jakaneet perinnöt usean sisaruksen kanssa. Kyllä ap sinunkin odotus vielä palkitaan, mikäli sinulle se perintö on tärkeämpi kuin vanhempasi.
Ap ei kyllä ollenkaan sano että vanhemmat ei olisi tärkeitä.
"Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. "
Oliko tässä kirjoitusvirhe? Miksi isovahempien pitäisi tulla ystäviesi avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän ns. kunnollista elämää. Menin lukiosta heti yliopistoon ja opiskeluaikana tein kesätöitä. Valmistumisen jälkeen olen ollut koko ajan töissä, vakituisen paikan sain vasta joitakin vuosia sitten. Olen vakituisessa työssä ja teen työni ahkerasti. Palkka ei ole kaksinen, koska alallani palkkakehitys on jäänyt yleisestä palkkakehityksestä jälkeen. Alallani ei ole ns. mahdollisuutta edetä korkeapalkkaisiin töihin. Alanvaihto on tehty nykyisen hallituksen puolelta mahdottomaksi. Mahdollisuutta mihinkään sivutyöhön tai marjojen poimintaan ei ole, kun ei ole aikaa. Perheessä on pieni lapsi ja toisella meistä vanhemmista puhkesi lapsen syntymän jälkeen pysyvä sairaus. Vuokralla asutaan ja toivotaan, että joskus olisi vara ostaa oma koti. Säästetäänkin siihen niin paljon, kuin pystytään. Ei käytetä päihteitä eli sellaisenkaan ei kulu rahaa. Emme matkusta ulkomaille. Toista lasta ei ole tuloss
Ja rikas mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Mun äidillä ja isällä on noin parin-kolmen miljoonan vavarallisuus (+ äidin puoleisilla lapsettomilla sedillä ja tädeillä omistuksessa mm. saaria Etelä-Suomessa). Koko suvussa kaikilla usein vaihdettavat autot, paljon metsää..
Mulla on autismi ja PTSD väkivaltalapsuudesta (äiti hakkasi minua viikottain ja haukkui huoraksi ja paskakasaksi).
Niiden takia en mihinkään ihan huippusuorituksiin ole yltänyt työelämässä. Teen aika matalan vaatimustason töitä, koska mielenterveyteni reistailee traumojen takia. Joudun säästään vuoden tai vuosia tärkeisiin hankintoihin. Vanhemmat tai suku eivät halua auttaa. Sukulaiset auttavat kyllä muuten vaan kokoelämätyöttömäksi jättäytynyttä serkkuani. Mutta mua, joka työelämässä raataa, eivät.
Minulla ei olisi pokkaa katsoa vierestä, jos aikuisella lapsellani olisi taloudellisesti tiukkaa ja minulla olisi vara auttaa.
Iso osa ihmisistä elää kunnollista elämää, joten ei ne avuksi saadut rahat hukkaan menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä yksi esimerkki, miten tietyt suvut ovat varakkaita ja pysyvät sellaisina.
Näissä varakkaissa suvuissa autetaan se seuraava sukupolvi alkuun, jotta hekin pääsevät kerryttämään omaisuutta. Heille säästetään jo lapsuusaikana. Nuoren aikuisen muuttaessa omilleen tuetaan taloudellisti, jotta nuori aikuinen pääsee nopeammin kiinni omistusasuntoihin ja muihin. Tilanne on ihan erilainen jollain Maijalla, joka ei saa mitään apua, vaikka vanhemmilla olisi vara auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi pokkaa katsoa vierestä, jos aikuisella lapsellani olisi taloudellisesti tiukkaa ja minulla olisi vara auttaa.
Iso osa ihmisistä elää kunnollista elämää, joten ei ne avuksi saadut rahat hukkaan menisi.
Kyllähän suurin osa vanhemmista auttaakin. Osa antaa pienistä tuloistaan ja osa suuristaan, jos on tarvetta. Ja kotiin voi aina tulla. En tunne yhtäkään vanhempaa paria, joka olisi kääntänyt selkänsä lapsilleen tai heidän perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani kuolivat melko nuorina, eikä perinnöksi jäänyt kuin velkaa. Miehelläni tilanne on toinen: ainoana lapsena hän on perinyt isoäitinsä ja tulee saamaan miljoonaomaisuuden omilta vanhemmiltaan. Nyt on jo saanut ennakkoperintönä mm. merenrantamökin. Meilläkin vain yksi lapsi, joka tulee perimään aikamoisn omaisuuden aikoinaan.
Elämä ei ole todellakaan tasapuolista millään mittarilla.
Kylläpä on kaikilla varakkaat vanhemmat jo monessa sukupolvessa. Omat tutut pääosin kaukaa maaseudulta nuorina 60- luvulta tänne savolaisten taivaaseen tulleita köyhien suurperheiden lapsia.
Kotimökistä ei kymmenelle lapselle perintöjä , monen omaisuus se asunto ja halpa auto. Ei siitä kahdellekaan rikkauksia jää.
Naurattaa ihan nuo jutut että mummot hoitivat lapsemme. Sieltä maaltahan he navettasaappaissaan kävivät kymmenen lapsensa lapset hoitamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Miksi sitten 50-luvulla synrtyneet toimivat aloituksessa kerrotulla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Minkä suvun, vanhemmat itse tienanneet, jospa menisit töihin tienaamaan lapsillesi perintöä
Vanhemmat itse tienanneet rahat tai muun omaisuuden jotka ovat saaneet perinnöksi? Nyt tuntuu ettei lainkaan ymmärretä aloitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Minkä suvun, vanhemmat itse tienanneet, jospa menisit töihin tienaamaan lapsillesi perintöä
Perintö ei ole itse tienattua, googletahan mitä perintö tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hommaa omat rahansa.
No viime kädessä näin on tehtävä. Mutta jos rahaa on yli oman käyttötarpeen, niin ihmetyttää, ettei sitä halua jakaa omille lapsilleen eteenpäin.
Jokainen huolehtii vain omista rahoistaan.
Olet ahne.
Ahneita ovat ne (vanhemmat) jotka ovat saaneet mutta eivät halua omille lapsilleen antaa. Miksi niin moni puolustelee itsekkyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Toivottavasti muistat tämän. Potti siis isompana eteenpäin, eikä sinun tuhlattavaksi. Toivottavasti sujuu sulta...
Tottakai, mutta pottia en saanut kun vanhemnat sen hummasivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Aiot itsekin säästää ne seuraaville etkä tuhlata itse? 😄
Eli vanhempi on loputon rahasampo sinulle?
"Katkeruus ja kateus ovat piirteitä jotka ovat vaikeita sulattaa toisessa ihmisessä" ja siksi epäystävällinen vastaus. Olen samaa mieltä ko piirteistä. Mutta ap ja moni tässä ketjussa ei ole katkera tai kateellinen vaan ihmettelee -ja syystä- miksi sellaiset vanhemmat joita on autettu eivät koe minkäänlaista halua auttaa omaa lastaan ns hädän hetkellä vaikka mahdollisuuksia olisi. Sekö sitten on kunnioitettava piirre? Itse ovat "ansiotta" saaneet mutta teidän mielestänne he ovat ne rahat ja varallisuuden ansainneet, millä logiikalla heidän jälkeläisensä sitten eivät ole ansainneet niitä yhtä lailla?
Ai että 40- tai 50-luvulla syntyneiden isovanhemmat olisivat auttaneet pienten lasten hoidossa tai auttoivat taloudellisesti. Minulla ei ole sellaisia havaintoja lapsuudestani. Tiedän varmuudella, että toinen isoisäni oli vähän auttanut kahta lastaan (hänellä oli monta lasta), mutta vaati myöhemmin maksamaan takaisin jokaikisen pennin eikä lapsen vaikea perhetilanne millään lailla hellyttänyt vanhan miehen sydäntä. Yhtä lapsenlasta hän piti kerran luonaan muutaman viikon, mutta lapselle jäi muistoja pelosta ja läimäyksistä. Sen puolen isoäiti oli jo kuollut eikä tietääkseni koskaan hoitanut ketään lapsenlastaan. Toisen vanhempani isä, vaarini, kuoli kun tämä vanhempani oli pikkulapsi. En siten koskaan tavannut häntä. Mummo eli vanhana köyhyydessä. Mitään raha-apua mummoni ei olisi pystynyt antamaan, kävi vielä vanhuudessa jossain siivoamassa saadakseen leipää pöytään. Hän oli kyllä kiltti ja muistelen häntä lämmöllä.