Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Ymmärtänet varmaan, että täällä tuskin on moniakaan "vanhan rahan" sukuja. Jos onkin, he ei ulise. En usko sanaakaan näistä perintöjutuista.
40- ja 50- luvulla ihmiset syntyivät köyhään maahan. Sen ikäisten vanhemmista äärimmäisen harvalla oli mitään merkittävää omaisuutta, jota jättää lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku ihmetteli, mihin ne kolme-nelikymppiset tarvitsisivat sitä etukäteisperintöä. No esimerkiksi siihen, että saavat asunnon käsirahan kasaan tai saisivat lyhennettyä asuntovelkaansa. Asuntovelan lyhentämisessä joku 50 000-100 000 euroa on jo iso raha. Ja kun tuo pariskunta saisi vanhempiensa avustuksella asuntolainansa lyhenemään nopeammin, niin pariskunta pääsisi kartuttamaan rahaa sukan varten omille lapsilleen. Sen sijaan tämä kolme-nelikymppisten sukupolvi kituuttaa asuntolainan kanssa 25 vuotta. Osa on lähellä eläkeikää, kun asuntolaina on maksettu. Yritäpä siinä sitten säästää.
Aloimme maksamaan asuntolainaa v 79, ensimmäisen kerran se lyheni v 98! Siihen saakka maksoimme vain korkoja käytännössä!
Olimme asuntovelattomia v 18 ja silloin jo 58v. Miten olisimme pystyneet tuon rinnalla säästämää
Suurin osa suomalaisista keskituloisista on "kaltaisiani" ja moni vieläkin huonommassa tilanteessa.
Miljonäärivanhempia on kourallinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .
Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.
Isovanhempani tienasi lisätienestiä marjastamalla, vihtoja myymällä yms. Missään ei matkusteltu eikä viihteeseen laitettu rahoja. Vaatteita paikattiin ja ommeltiin itse. Kotipihassa kasvatettiin syötävää.
Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.
Nykynuoriso ei osaa tehdä mitään eikä edes nappia tai vetoketjua ommella. Pula-ajoista ei tiedä yhtään mitään eikä niistä kauhean kauaa vielä ole.
Terveisiä sin
50-luvulla syntyneiden vanhemmat oli rutiköyhiä eikä jättäneet isoja perintöjä saati voineet tukea aikuisia lapsiaan.
Rikkaissa suvuissa on rikkaiden ongelmat. Mun isovanhemmat oli köyhiä kuin kirkonrotat. Vanhempani ei perineet kuin vaatteita, astioita ja huonekaluja. Hankkivat ihan itse oman aika mittavan omaisuutensa, jonka minä ja veljeni perittiin ja käytettiin miten haluttiin. Ei ole mitään suvussa kulkevaa perintöä, johon kukaan ei saa koskea vaan pitää jättää perinnöksi aina seuraavalle sukupolvelle.
Meidän suvussa on kunnia-asia että seuraavalle sukupolvelle jää enemmän kuin itse on perinyt vanhemmiltaan. Ovat vanhempani perivät yhteensä n. 40 ha metsää, omakotitalon ja pienen kesämökin. Kesämökki siirtyi jo minulle ja veljelleni, samoin saimme valmistuttuamme molemmat käsirahan asunnon ostoon ja tulevaisuudessa perimme omakotitalon, sijoitusasunnon ja 50 ha metsää. Myös rahaa ja osakkeita on tulossa. Tämä kaikki on käsitelty perheen kesken jo monta kertaa ja veljeni kanssa olemme sisäistäneet että voimme kyllä myydä nämä omaisuuserät mutta saman verran varallisuutta toisessa muodossa meidän pitää jättää omille lapsillemme. Kumpikin meistä on säästänyt omille lapsilleen jo käsirahan talon ostoon ja kaikki aikomus on toimia kuten omat vanhempamme, isovanhempamme jne.
Miehen suvussa hänen äitinsä peri merkittävän omaisuuden, satojatuhansia osakkeissa, asunto-osakkeen, kesämökin yms. Mökki ja asunto-osake on myyty, rahat käytetty. Jokainen sukupolvi kuulemma itse tienaa omat rahansa. Kovasti on meiltä apua vailla ja puhuu minun vanhemmistani nuukina.
Ei auteta miehen kanssa anoppia. Kylässä käydään ja siihen jää. Hänellä on hyvä eläke jos olisi sijoittanut perintönsä niin pystyisi hyvin ostamaan hoivapalveluita ja kotiapua. Me keskitytään omiin lapsiin ja työntekoon, kun ne rahat on kerran jokaisen itse tienattava.
Kyllä olet tyttärenä aina oikeutettu perintöosaan. Jos veli on vuosikymmenien aikana saanut enemmän tukea niin siitä vaan pitänäön kirjaa ja vanhempien kuoltua tilit tasataan. Pidä puolesi.
Minusta perinnön kadehtiminen tai ylipäätään odottaminen on jotenkin ihan kummallinen asia.
En vielä tiedä, tuleeko minulle koskaan mitään perintöä vai ei, mutta en minä sen varaan kyllä mitään laske. Omia lapsiani aion auttaa myös taloudellisesti tarvittaessa ja jättää myös perintöä, mutta en heillekään aio opettaa, että se on jotenkin itsestäänselvyys. Jokainen rakentaa oman elämänsä ja taloudellisen tilanteensa itse. Perintö ja taloudellinen apu vanhemmilta on sitten kiva lisä, jota ehkä tulee ja ehkä ei, riippumatta siitä, mitä muut ovat saaneet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on moraalitonta nauttia ns. suvun rahoista siten, että itse perit ja hyödyt edellisen sukupolven omaisuudesta, ja kohtelet tätä etua siten, että se perintö loppuu sinun sukupolveesi. Eli itse et siirrä perintöä eteenpäin.
Siitä olen aina ihaillut suomenruotsalaisia vanhan rahan sukuja, että heille tuntuu olevan kunnia-asia saada suvussa sukupolvelta toiselle kiertävä omaisuus joko kasvamaan tai vähintään pysymään samana. Tämä koskee myös suvussa kiertäviä perinteitä ylipäätään.
Sellainen moraalinen vastuu tulevista sukupolvista ja edellisten sukupolvien aikaansaannosten arvostamisesta tuntuu puuttuvan monelta suurten ikäpolvien edustajalta.
Ymmärtänet varmaan, että täällä tuskin on moniakaan "vanhan rahan" sukuja. Jos onkin, he ei ulise. En usko sanaakaan näistä perintöjutuista.
40- ja 50- luvulla ihmiset syntyivät köyhään
Sille ei voi mitään jos et usko. Minun vanhempani järjestivät asiansa niin että meillä oli hyvä ja turvallinen lapsuus, myös taloudellisesti ja osasivat laittaa rahan ja perityn omaisuuden poikimaan ja nyt kun heitä ei enää ole minulla ja sisarellani ei ole hätäpäivää. Vanhemmat nauttivat elämästänsä loppuun asti, oli talot, mökit, matkat, hyvä elintaso kaikinpuolin ja silti halusivat itsekin jättää meille mahdollisuuden samaan. Eivät olleet miljonäärejä mutta keskimääräistä varakkaampia kuitenkin. Äitini ei käynyt edes töissä, oli koti- ja edustusrouva , harrasti kulttuuria ja paljon muutakin, eivät siis joutuneet pinnistelemään millään lailla. Kyllä meitäkin on. Ikävä kyllä osa vastaavista vanhemmista ei välitä lastensa elämästä ja tulevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntäni ahdistaa heidän puolestaan jotka joutuvat omillaan tulemaan toimeen.
silmäni avautuivat miksi joiklain nuorilla perheillä on rahaa vaikka kuinka, vanhemmat edelleen antaa rahaa 30 -50 vuotiaille, itse sitten ostavat laputettua ja Kontista vaatteet. eivät raaski ostaa palveluja kun onhan sitä kasten päästävä perheineen Malediiveille. Mutta lapsia on autettava.
Päiväni on nyt pilalla. Mistä saisin rahaa kustantaakseni elintasoa lapsilleni?
Yrität ilmeisesti olla sarkastinen mutta osoitat vain oman ymmärtämättömyytesi.
Sinä osoitat vain vasemmistolaisuutesi ja siihen liittyvän katkeruutesi kyvykkäämpiä kohtaan ja samalla oman kyvyttömyytesi huolehtia itse itsestäsi ja omasta perheestäsi.
Varmaan tarkoittaa sitä nerokasta eläkekavallusta minkä suuret ikäluokat tekivät
Ihme vänkäämistä. Kyllä, Suomi on aina ollut köyhä maa jne, kuitenkin on aina ollut myös sukuja joissa rikkautta tai korkampaa varallisuutta on ollut. Näistähän tässä puhutaan, ei köyhistä. Ja itse käsitin että villakoiran ydin on se miksi osa vanhemmista haluaa lapsilleen huonompaa kuin itse on saanut. Miksi tästä ei saisi puhua?
Voi viddu nyt oikeasti. Vanha isäni on kuolemassa juuri. Minua suorastaan oksettaa tällaiset ihmiset, jotka ovat kärkkymässä toisten omaisuutta. OKSETTAA!🤮
Vierailija kirjoitti:
Ihme vänkäämistä. Kyllä, Suomi on aina ollut köyhä maa jne, kuitenkin on aina ollut myös sukuja joissa rikkautta tai korkampaa varallisuutta on ollut. Näistähän tässä puhutaan, ei köyhistä. Ja itse käsitin että villakoiran ydin on se miksi osa vanhemmista haluaa lapsilleen huonompaa kuin itse on saanut. Miksi tästä ei saisi puhua?
Rikkaita sukuja on, mutta että olisi 15 sivun verran rikkaita sukuja (kaikki vieläpä palstalla), joiden rikkaus päättyi 50-luvulla syntyneeseen polveen vaikuttaa epäuskottavalta. Lievästi sanoen.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vänkäämistä. Kyllä, Suomi on aina ollut köyhä maa jne, kuitenkin on aina ollut myös sukuja joissa rikkautta tai korkampaa varallisuutta on ollut. Näistähän tässä puhutaan, ei köyhistä. Ja itse käsitin että villakoiran ydin on se miksi osa vanhemmista haluaa lapsilleen huonompaa kuin itse on saanut. Miksi tästä ei saisi puhua?
Aika harva ap:n ikäinen saa vanhemmiltaan vähemmän mitä omat vanhemmat sai vanhemmiltaan. Monilla tuntuu olevan ylimitoitetut luulot ihmisten elintasosta ennen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olet tyttärenä aina oikeutettu perintöosaan. Jos veli on vuosikymmenien aikana saanut enemmän tukea niin siitä vaan pitänäön kirjaa ja vanhempien kuoltua tilit tasataan. Pidä puolesi.
Ikävä kyllä ei aina mene oppikirjan mukaan. Meitä on kaksi sisarta, toista on tuettu koko nuoruus- ja aikuisikä, itse sain pärjätä omillanikoska olin niin reipas ja toinen ressukka (äitini sanoin) ja oli kyllä rankkoja vuosia. Kuulemma perinnönjaossa kaikki tasataan. No kävi kuten arvasin, testamentissa vakuutettiin ettei ole mitään mitä voisi ennakkoperinnöksi katsoa (vaikka toisen asuminen ja eläminen oli kustannettu jo reilu 20 vuotta). En riitauttanut testamenttia, en puuttunut asiaan, ne ajat ja rahat olivat menneet jo ja olin kuitenkin hengissä selvinnyt ja joten kuten pärjännyt. Nyt pystyin jättäytymään työelämästä pois ja vihdoinkin nauttimaan elämästä ilman itkuja ja ahdistuksia. Mutta siis; taitaa olla aika paljonkin perheitä joissa tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus loistaa poissaolollaan. Ja niin, minä olin myös se kiltti joka huolehti vanhemmista kun toinen rälläsi. Ei asiat aina ole niin mustavalkoisia.
Divide et impera!
Aloitus on todella outo. Ei näköjään riitä, että vastakkain ovat jo lihavat ja laihat, työlliset ja työttömät, terveet ja sairaat, nuoret ja vanhat, sekasyöjät ja vegaanit, duunarit ja akateemiset, ym, vaan vanhemmat ja lapsetkin pitää saada vastakkain.
Halvimmat omakotitalot saa tälläkin hetkellä alle kymppitonnin ja laina-ajat ovat pidentyneet 10 vuodesta 25-30 vuoteen. Halpaa omakotitaloa ei pitäisi olla vaikea ostaa, kun siihen vaaditaan vain kolmen kuukauden keskipalkka. Lisäksi korot ovat alhaalla. 50-lukulaisten kesämökit puolestaan ovat useimmiten vanhempien tai isovanhempiensa lapsuudenkoteja.
Nykyisin eläkettäkin kertyy enemmän kuin 50-lukulaisilla, mutta mikään ei kelpaa. Aikaisemmin pienestä aloitettiin ja tehtiin kovasti töitä, mutta nykyiset lumihiutaleet vieroksuvat työtä ja elintaso pitäisi kuitenkin olla kuin kroisoksella.
"No joo. Kuinkahan monta kertaa tässäkin keskustelussa on jo todettu että ei ole kyse vähävaraisista tai varattomista vaan niistä joilla sitä itse perittyä varallisuutta on. Ja jotka ehkä ovat saaneet apua, tukea, myös taloudellistakin silloin kun itse olivat nuoria opiskelijoita/vanhempia. Mutta nyt, edelleen hyvissä varoissa olevina eivät halua auttaa omia lapsiaan jotka saattavat olla jopa keski-ikäisiä mutta joutuneet kituuttamaan ikänsä, ja vielä kehuskellaan että perintöä ei sitten jätetä".
Joopa joo, mutta kun niitä rikkaita eläkeläisiä on vähän, verrattuna niihin vähävaraisiin. Toki minäkin tulen aivan hyvin toimeen, mutta millään perinnöllä emme ole omaisuuttamme kartuttaneet vaan työllä ja säästämisellä. Meillä on velaton asunto, mutta nyt taas kolkuttaa putkiremontti nurkan takana.
Se kuka auttaa omia lapsia riippuu täysin perheistä. Me olemme auttaneet sekä rahallisesti että lasten- ja muuta kodinhoitoapua antamalla. Ja saman tekevät kaikki ympärilläni olevat eläkeläisystävät. En edes tunne yhtään ihmistä, joilla esim olisivat suhteet poikki omiin lasten perheisiin.
Nyt ei ap tiedä ihan kaikkea.
Siis me 40-livulla syntyneet ei saatu mitään tukia.on tullut jo annettua maat ja mannut sekä talo ja muutakin, Saattaa saada vielä satoja tuhansia. Duunareita on oltu ilolla.
. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen
Tuo on puppua.tuo että oli tukia.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vänkäämistä. Kyllä, Suomi on aina ollut köyhä maa jne, kuitenkin on aina ollut myös sukuja joissa rikkautta tai korkampaa varallisuutta on ollut. Näistähän tässä puhutaan, ei köyhistä. Ja itse käsitin että villakoiran ydin on se miksi osa vanhemmista haluaa lapsilleen huonompaa kuin itse on saanut. Miksi tästä ei saisi puhua?
Eli puhutaan suomalaisista, jotka saivat perinnöksi miljoonan, mutta kuoltuaan lapsensa saavat perinnöksi vain 10 000e? Ihmisistä, jotka hassasivat 990 000e kaikkeen turhuuteen?
Ihan uteliaisuuttani kysyn: minkä suuruinen on boomerin vanhemmiltaan saatu perintö, josta ketjussa puhutaan? 500 000 €? 1 000 000 €?
Olet niin oikonut lukemaasi että hämmästelen luitko ollenkaan viestiäni?