Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhempansa perinyt sukupolvi, joka ei aio jättää omille lapsilleen perintöä
19.06.2024 |
Heti alkuun: kaikki eivät tietenkään ole tällaisia, mutta aika moneen tapaukseen olen törmännyt:
40-50-luvulla syntyneet vanhemmat elivät hyvän aikuisuuden. Työpaikkoja oli, eikä 90-luvun lama koskettanut läheskään kaikkia. Moni sai hankittua mukavan omakotitalon, lasten elämä oli vara maksaa helposti, oli kesämökkiä ja muuta. Moni sai maksettua kohtuulliset asuntolainansa pois hyvin ja rahaa jäi ylimääräiseen. Isovanhemmat saattoivat jopa olla apuna lastenlasten kanssa. Moni 40-50-luvulla syntynyt peri omat vanhempansa, jotka olivat sodan kokeneena eläneet säästeliäästi. Näillä perinnöillä on osteltu kesämökkejä, rempattu koteja, matkusteltu ulkomaille ja tehty mukavia asioita. Osa isovanhempien ikäpolvesta laittoi perintöä jo etukäteen jakoon, jotta tämä 40-50-luvulla syntyneiden sukupolvi saisi siitä apua elämäänsä. Monelle isovanhemmalle oli itsestäänselvyys, että säästyneillä rahoilla tuettiin seuraavaa sukupolvea, jotta heidän elämänsä olisi helpompaa.
Nyt kun tämä 40-50-luvun sukupolvi on tullut ikään, jossa voisivat itse tehdä omien vanhempiensa tavoin eli auttaa nuorempia sukupolvia, ei tämä kiinnosta. Elän itse tätä perus kolme-nelikymppisten arkea ja kenelläkään tutullani isovanhemmat eivät ole tulleet taloudelliseksi avuksi. Kukaan ei ole saanut ennakkoon perintöä tai arjessa taloudellista apua. Vierestä katsotaan, kun omat lapset tuskailevat pätkätöiden, kalliiden asumiskustannusten ja pikkulapsiarjen kanssa, mutta auttaminen ei kiinnosta. Lasten kanssa ei auteta, eikä perheitä tueta taloudellisesti. Sen sijaan itse asutaan tyytyväisinä maksetuissa omistusasunnoissa ja valitetaan, kuinka ei ole tarpeeksi laadukkaita palveluita virkeille eläkeläisille. Sitten ihmetellään, miksi nykyvanhemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita, kun monet kulut ovat paljon kalliimpia kuin aiemmin, eikä yhteiskunnalla ole samanlaisia tukimuotoja vaikka lapsiperheille tai verotuksen muodossa kuin ennen oli. Osalle vanhempansa jo menettäneistä on tullut vielä yllätyksenä, että vanhempi on kuluttanut kaiken omaisuutensa eläessään, eikä nuoremmille sukupolville ole jäänyt mitään. Olenpa kuullut siitäkin, että jotkut näistä 40-50-luvun sukupolven edustajista ovat päättäneet jättää lapsensa perinnöttä ja testamentata omaisuutensa jollekin järjestölle. Kerrassaan ihanaa toimintaa. Mieluummin minä soisin sen perinnön menevän niille lapsille kuin jonkun järjestön pohjattomaan kaivoon.
Kommentit (490)
Miks naristaan että ei ole rahaa ja nuukaillaan kaikesta, juostaan tarjousten perässä. Näin äitini teki, kun kuoli säästöjä oli 100 000 € ja oma osake.
Onko tuo nuukailu 40-luvulla syntyneiden elämäntapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perintöä perintöä perintöä. Päivästä toiseen näitä vuodatuksia, joissa himoitaan toisten rahoja. Minulla ei ole omaisuutta, mutta en ole vailla myöskään omien vanhempieni rahoja. Kannattaa tarkastella omia elintapojaan ja laittaa suu säkkiä myöden, jos tuntuu, ettei rahat riitä. Härskiä olla käsi ojossa vaatimassa perintöä, kun perittävät eivät ole edes kuolleet!
Suvun rahoja. Ne kuuluvat kulkemaan suvussa perijältä seuraavalle.
Omat vanhempani tekivät rahansa itse ja perintökin tuli isovanhemmilta minulle. Sama tehdään lapsieni kanssa eli perivät isovanhempansa.
Muutenkin rahallisesti ovat auttaneet, eli sanoisin, että on ihan ihmisestä kiinni, ei sukupolvesta.
Monen perinnön syövät vanhuspalveluiden järkyttävät maksut.
Vierailija kirjoitti:
Helvetin laiskaa nyky nuoriso ja kaikki pitäisi saada tyhjästä. Alkakaa kerään ja kituuttamaam omat "perintönne" .
Eivät he tiedä kuinka nuukasti eläen ja kaikista perustarpeistakin tinkien esivanhemmat jotain omaisuutta sai kerättyä.
Isovanhempani tienasi lisätienestiä marjastamalla, vihtoja myymällä yms. Missään ei matkusteltu eikä viihteeseen laitettu rahoja. Vaatteita paikattiin ja ommeltiin itse. Kotipihassa kasvatettiin syötävää.
Näiden kaikkensa yrittäneiden ja raataneiden omaisuutta sitten himoitaan odotellen että ne kuolevat viimeisetkin äkkiä pois että jäisi mahdollisimman paljon nuorisolle kalliiseen viihde-elämään, pikaruoka, festari ja matkustelemiseen.
Nykynuoriso ei osaa tehdä mitään eikä edes nappia tai vetoketjua ommella. Pula-ajoista ei tiedä yhtään mitään eikä niistä kauhean kauaa vielä ole.
Olen 45 v en nykynuorisoa 😂
Tosi outo keskustelu. Ymmärtäisin paheksujia jos tässä oltaisiin hinkumassa toisten raadannalla ja selkänahoista revittyjä rahoja, mutta jos on kuten aloituksessa oli, ihmetys siitä miksi ei halua omille lapsilleen jakaa ja vieläpä tasapuolisesti sitä mitä itse on saanut niin en käsitä. Tai muuta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi outo keskustelu. Ymmärtäisin paheksujia jos tässä oltaisiin hinkumassa toisten raadannalla ja selkänahoista revittyjä rahoja, mutta jos on kuten aloituksessa oli, ihmetys siitä miksi ei halua omille lapsilleen jakaa ja vieläpä tasapuolisesti sitä mitä itse on saanut niin en käsitä. Tai muuta apua.
Ap kirjoittaa mukamas sukupolvikokemuksena paikkaansapitämätöntä huttua. Tosiasiassa suuret ikäluokat pääasiassa peri vähän ja saivat tukea paljon vähemmän omilta vanhemmiltaan kuin ovat omille lapsilleen antaneet.
Napin tai vetoketjun ompelun puutteesta ei kai voi nuorisoa syyttää vaan pikamuotia ja markkinataloutta, joku Seppälä sen kai Suomessa aloitti. Ja toisaalta, onhan nyt ollut jo pidemmän aikaa vallalla kotoilu, villasukkien kutominen, vaatteiden paikkailu ja tuunaamine, kirppistely yms.
Ja oikeastaan, miksi ne nuukat, kaiken itse ansainneet nauriinsyöjävanhemmat eivät ole opettaneet lapsillensa (koti)taloustaitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat maalta ja kun muuttivat töiden perässä Helsinkiin, ovat ehkä saaneet maltillisen avustuksen jos sitäkään. Töitä ovat tehneet ahkerasti eläkeikään saakka ja eläneet niin säästeliäästi koko ajan ettei voisi uskoa. Lapsia tuli kaksi, ovat asuneet samassa isossa kaksiossa koko ajan ja se on aikoja sitten toki maksettu. Meillä ei ollut lapsena eikä teininä omia huoneita, ulkomaan matkalla käytiin pari kertaa Tukholman risteilyllä. Isä peri kotitila/mökin, sekään ei kolmiota suurempi ollut, mutta toimi meille kesämökkinä ja sinne mentiin joka kesä lomia viettämään. 80-90 luvulla ei edes huoltoasemalla kahveja juotu, ne oli mukana taukopaikalle. Isä peri mökin ja metsät, käteistä tuskin jäi perittäväksi. Sisaruksien perimisestä en tiedä, mutta onhan se varmasti närää aiheuttanut. Tuon ajan vanhemmat kun ei tunnu tasapuolisesta testamenttaamisesta tajunneen sen taivaallista, perinnön jaot on ollut kokemukseni mukaan repiviä todella monella.
Äitini peri sitten aikanaan osuuden isosta maatilasta ja sen metsistä, ja käteistä. Ukki ja mummo oli hoitaneet talouttaan yhtä säästeliäästi. Jäi perittävää myös kaikille muille sisaruksille. Ja nämä välit sukulaisiin ovat eri sfääreissä jo tämänkin vuoksi.
Minä ja sisarukseni emme ole laskeneet mitään perintöjen varaan. On opiskeltu, bruttopalkka hyvä, lapsia on elätettäväksi, asuntolainaa maksetaan, taloa rakennetaan ja on sijoitusasuntoa. Kaikki hankittu itse. Vauhtiin toki avitti, että vanhemmat säästivät aikoinaan lapsilisien verran pohjakassaa, eikä meistä kummallekaan ole tullut mieleenkään tuhlata sitä johonkin muuhun elämiseen, vaan se on ollut/ja pitänyt sijoittaa viisaasti.
Ennakko tms perintöjä ei ole tullut, mutta nyt vähitellen verosuunnittelun avulla omaisuutta on alettu siirtämään myös meille. Ja se on nimenomaan järkevää sillä siihen on mahdollisuus verraten niihin ylimääräisiin kuluihin kuin kaikki napsahtaisi vasta sillä kellon lyömällä kun henki lähtee ajasta ikuisuuteen. Vaikkei sitä siirrettävää kuitenkaan ole niinkuin vanhan rahan suvuissa. Mutta ei näitä vähiäkään ekstroja ole varaa ilmaiseksi valtiolle luovuttaa.
Tiedostan, että joku hetki kaikki siirtyy meidän hallittavaksi ja osana samaa siirtymää, teen ja valmistan lapsiani siihen, että heillä on kyky ja osaaminen hoitaa omaisuutta.
Arkinen tilanne Suomessa on kuitenkin se, että on niin paljon kädestä suuhun eläviä nuoria, lapsiperheitä, keski-ikäisiä, isovanhempia, eläkeläisiä, yksinäisiä ja pariskuntia. Ei näissä tilanteissa mitään suuria summia siirrellä suuntaan eikä toiseen. Huolestuttavinta on se, että köyhyys periytyy yli sukupolvien, vaikka sen ei oikeasti tarvitsisi olla niin. Teknisesti kaikilla on kuitenkin mahdollisuus, jos siihen saa vaan riittävästi tukea ja esimerkin. Ja tähän pitäisi saada panostusta jo kouluissa, tieto leviämään ja tiedosta tekoihin ja yritteliäisyyteen. Jos sitä ei kotona olevilta vanhemmilta ole jaettavaksi niin on väärin, ettei edes koulussa ja muilta aikuisilta sitä anneta. Jokainen voi aloittaa tienaamisen luovilla tavoilla (ja lakien mukaisesti) jo alaikäisenä.
"Olet niin oikonut lukemaasi että hämmästelen luitko ollenkaan viestiäni"?
Kyllä minä olin sen lukenut, kun vastasin ja siksi vastasin siihen kipakasti.
Ja voin kertoa sinulle, että minulla on serkku, joka ei käynyt kouluja, mutta oli kätevä käsistään. Hän laittoi perheelleen ison omakotitalon ja mökin rakensi jo alle 30 vuotiaana. Rakentamisen alalla hän tekikin koko työuransa, mitä nyt välillä laman aikoina oli työttömänä.
Minä ja mieheni olimme vasta lopettelemassa opintojamme, kun hänellä oli jo omaisuutta vaikka kuinka. Me asuimme vuokralla ja makselimme opintolainoja. Työllistyimme aikanamme, saimme opintolainat maksettua ja uskalsimme ostaa oman asunnon. Ja näinhän se yleensä meneekin, opinnot usein viivästyttävät perheelllistymistä ja omaisuuden hankkimista.
90-luvun lamankin tapahtumista syytät vanhempiasi "laittoivat omat vanhempansa maksamaan", onko tuo se totuus, vai sinun kuvitelmasi?
"Omille lapsilleen he eivät kustantaneet mitään". Mitä olisit halunnut? Mitä olisi pitänyt kustantaa?
Ja mitä on tuo, että "perintö menee suurimmaksi osaksi veljelle"? Ovatko tehneet testamentin veljen hyväksi?
Ja lisäksi tuo lopussa, että lapset eivät halua mennä isovanhemmille. Mikä on sinun osuutesi "vieraannuttamisessa"?
terv 50-luvun kasvatti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi outo keskustelu. Ymmärtäisin paheksujia jos tässä oltaisiin hinkumassa toisten raadannalla ja selkänahoista revittyjä rahoja, mutta jos on kuten aloituksessa oli, ihmetys siitä miksi ei halua omille lapsilleen jakaa ja vieläpä tasapuolisesti sitä mitä itse on saanut niin en käsitä. Tai muuta apua.
Ap kirjoittaa mukamas sukupolvikokemuksena paikkaansapitämätöntä huttua. Tosiasiassa suuret ikäluokat pääasiassa peri vähän ja saivat tukea paljon vähemmän omilta vanhemmiltaan kuin ovat omille lapsilleen antaneet.
Voi voi. Kun tässä edelleen puhutaan niistä onnekkaista jotka saivat vanhemmiltaan paljon mutta eivät itse jostain syystä halua omille lapsilleen samaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taloni ympärillä puolen hehtaarin tontti. En ihan miellä sitä samaksi kuin 90 hehtaaria metsää.
No ei! Minulla on vajaa viisikymmentä hehtaaria metsää (perittyä) muualla Suomessa ja samoin kotona (ihan itse ostettu ja maksettu talo ja tontti) piha on reilu puoli hehtaaria. On siinäkin jo eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jokainen sukupolvi säästäisi ja sijoittaisi (ja antaisi perintönä seuraaville) edes pienen summan kuukausittain, tuottaisi se suvulle paljon hyvää pitkässä juoksussa. Tämä helpottaisi kovasti oman asunnon hankintaa, opiskeluaikaa ja lapsiperheaikaa, mahdollisesti muita isoja hankintoja ja vastoinkäymisiä elämässä. Ihan kummallinen asenne, että jokaisen pitäisi aloittaa nollasta ja kärsiä taloudellisesti mahdollisimman paljon jos voi opettaa paljon järkevämmän tavan elämän järjestelemiseen.
Itse olen laittanut lapsille nordnettiin pientä summaa säännöllisesti osakkeisiin ja indeksirahastoihin. Lapseni ovat tärkeitä minulle enkä halua minkään valtion tulevan välistä imeskelemään lahja- ja perintörahoja. Opetan heidät myös hahmottamaan summia ja miettimään rahasta järkevästi, sille en voi mitään jos pistävät kaiken sileäksi saatuaan rahat haltuunsa, kun tiedän kuitenkin itse tehneeni parhaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyiset lumihiutaleet vaatii kaiken valmiina - lopeta se uikutus ja mene töihin!
Edellisten ei tarvinnut vaatia kun saivat pyytämättäkin.
Olen 50-luvulla syntynyt ja sain vanhemmiltani 50 metriä etumatkaa. Minulla ei ollut työtä, eikä asuinpaikkaa, kun jouduin 18-vuotiaana pakenemaan kotoa. Ainoa omaisuuteni oli kesätöistä säästetty 50 markkaa ja vaatteet päälläni. Heikoista lähtökohdista huolimatta olen pihistämällä ja sitkeällä yrittämisellä saanut rakennettua itselleni ja perheelleni hyvän elämän.
Jostain syystä kuitenkin nyt keski-ikäinen lapseni, joka on aina saanut kaikki, mitä on ikinä halunnut, on sitä mieltä, ettei hänellä useasta yliopistotutkinnosta ja koulutusta vastaavasta työstä huolimatta ole samoja mahdollisuuksia kuin minulla. Hän asui täydellä ylläpidolla kotona 26-vuotiaaksi ja suoritti sinä aikana kaksi ylempää korkeakoulututkintoa.
Kesätyöansionsa hän sai aina pitää itse, ja maksoin hänelle myös kuukausirahaa. Kaikki lapsilisätkin hän sai omaan käyttöönsä, kun täytti 18 vuotta. Ostin vaatteet, maksoin laskut, opiskelukulut, pari ulkomaanmatkaa vuodessa, auton, vakuutukset, jne., mutta siitä huolimatta hänellä ei ole samoja mahdollisuuksia kuin minulla. Asuntoakaan hän ei pysty koskaan ostamaan, vaikka asuntojen hinnat ovat suhteessa yhtä halpoja kuin minun aikanani ja lainaehdot huomattavasti edullisempia.
Koulun ja yliopiston aivopesu pilaa lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olet niin oikonut lukemaasi että hämmästelen luitko ollenkaan viestiäni"?
Kyllä minä olin sen lukenut, kun vastasin ja siksi vastasin siihen kipakasti.
Ja voin kertoa sinulle, että minulla on serkku, joka ei käynyt kouluja, mutta oli kätevä käsistään. Hän laittoi perheelleen ison omakotitalon ja mökin rakensi jo alle 30 vuotiaana. Rakentamisen alalla hän tekikin koko työuransa, mitä nyt välillä laman aikoina oli työttömänä.
Minä ja mieheni olimme vasta lopettelemassa opintojamme, kun hänellä oli jo omaisuutta vaikka kuinka. Me asuimme vuokralla ja makselimme opintolainoja. Työllistyimme aikanamme, saimme opintolainat maksettua ja uskalsimme ostaa oman asunnon. Ja näinhän se yleensä meneekin, opinnot usein viivästyttävät perheelllistymistä ja omaisuuden hankkimista.
90-luvun lamankin tapahtumista syytät vanhempiasi "laittoivat omat vanhempansa maksamaan", onko tuo se totuus, vai sinun kuvite
Miksi teet kipakoita oletuksia tuntemattomasta ihmisestä? On paljon perheitä joissa ilman mitään realistista syytä aletaan suosia yhtä lasta ja muut ovat mustia lampaita, lapsensa samoin. En minäkään ko kommentoijaa tunne mutta muita kyllä joilla mennyt noin. Vaikea vieraannuttaa jos lapset alunalkaenkaan eivät ole olleet mitään ja yhden ovat. Kyllä melko pienetkin lapset sen vaistoavat ja tuntevat.
Minun äitini on syntynyt 40- luvulla. Hän on ollut ihana apu silloin kunnat jo vähän yli parikymppiset lapsemme olivat pieniä. Aina hyväntuulinen isoäiti, jota aidosti kiinnosti luoda läheiset suhteet lapsenlapsiinsa. Eikä koskaan sekaantunut mihinkään meidän asioihin, eikä ollut mikään siivousmarttyyri. Ennakkoperintöäkin olen saanut , sekä rahaa että koruja.
Itse auttelin nyt sitten ätiäni koko päiväkotiin kun loma alkoi, hän alkaa olla jo avun tarpeessa joissain asioissa. Joka Viktor kyläilen äidin luona ja soittelen melkein päivittäin. Juhlapyhät meillä on tapana viettää yhdessä.
Monilla 40- luvulla syntyneillä on ollut ikävät kotiolot. Sodan traumatisoivat, kouluttamattomat, alkoholisoituneet vanhemmat. Heiden lapsistaan tuli kylmiä ja kovia. Minulla on ollut hyvä onni, isovanhempani olivat tasapainoisia ja hyvinvoivia, äidistäni tuli empaattinen ihminen. Toivottavasti minustakin.
Vierailija kirjoitti:
Napin tai vetoketjun ompelun puutteesta ei kai voi nuorisoa syyttää vaan pikamuotia ja markkinataloutta, joku Seppälä sen kai Suomessa aloitti. Ja toisaalta, onhan nyt ollut jo pidemmän aikaa vallalla kotoilu, villasukkien kutominen, vaatteiden paikkailu ja tuunaamine, kirppistely yms.
Ja oikeastaan, miksi ne nuukat, kaiken itse ansainneet nauriinsyöjävanhemmat eivät ole opettaneet lapsillensa (koti)taloustaitoja?
Paradoksaalisesti voi olla niinkin että sen vetoketjun osto tulee kalliimmaksi kuin uuden vaatteen ostaminen. Tai kankaiden jos itse haluaisi vaatteensa ommella.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on syntynyt 40- luvulla. Hän on ollut ihana apu silloin kunnat jo vähän yli parikymppiset lapsemme olivat pieniä. Aina hyväntuulinen isoäiti, jota aidosti kiinnosti luoda läheiset suhteet lapsenlapsiinsa. Eikä koskaan sekaantunut mihinkään meidän asioihin, eikä ollut mikään siivousmarttyyri. Ennakkoperintöäkin olen saanut , sekä rahaa että koruja.
Itse auttelin nyt sitten ätiäni koko päiväkotiin kun loma alkoi, hän alkaa olla jo avun tarpeessa joissain asioissa. Joka Viktor kyläilen äidin luona ja soittelen melkein päivittäin. Juhlapyhät meillä on tapana viettää yhdessä.
Monilla 40- luvulla syntyneillä on ollut ikävät kotiolot. Sodan traumatisoivat, kouluttamattomat, alkoholisoituneet vanhemmat. Heiden lapsistaan tuli kylmiä ja kovia. Minulla on ollut hyvä onni, isovanhempani olivat tasapainoisia ja hyvinvoivia, äidistäni tuli empaattinen ihminen. Toivottavasti minustakin.
Puolet viestistä on järkyttävää scheissea! Koko päiväkoti? Viktor?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadehdi toisten rahoja! Et oikeasti tiedä mitään siitä, mitä sodan keskellä syntynyt sukupolvi on joutunut kärsimään. Ei silloin ollut sossutukia, kaikki olivat töissä.
Jos hankit lapsia, hoida ja maksa niiden kustannukset itse, äläkä pummi muilta.
Suvun rahoja ne on, ja tarkoitettu annettavaksi aina isompana pottina eteen päin, eikä yhden tuhlattavaksi leveään elämään.
Eivät muuten ole mitään suvun rahoja. Ne ovat sen, joka on ne laillisesti perinyt. Hän saa vaikka tuhlata samana päivänä kaikki, kun perintönsä saa,
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Fiksut suvut ovat rikkaitaja pitävät huolta omistaan. Eivät testamenttaa rahojansa kissoille, kuten hölmöt tuulipuvut.
Minulla on taloni ympärillä puolen hehtaarin tontti. En ihan miellä sitä samaksi kuin 90 hehtaaria metsää.