Lue keskustelun säännöt.
Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.
19.06.2024 |
Sopivaa kumppania ei löytynyt ajoissa. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että se on oikeastaan se ja sama, lähdenkö täältä vuoden päästä vai kahdeksankymppisenä. Elämässä menee sinänsä ihan ok, mutta en näe syvempää merkityksellisyyttä työurassa tai harrastuksissa. Vanhuus tulee melko varmasti olemaan yksinäinen.
Kommentit (225)
Voithan edelleen etsiä kumppania elämääsi, se voisi tuoda merkityksellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voithan edelleen etsiä kumppania elämääsi, se voisi tuoda merkityksellisyyttä.
Minä en ole löytänyt kumppania kahteenkymmeneen vuoteen, se(kin) juuri on vienyt merkityksellisyyttä pois enkä osaa nauttia enää edes saavutuksistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan edelleen etsiä kumppania elämääsi, se voisi tuoda merkityksellisyyttä.
Minä en ole löytänyt kumppania kahteenkymmeneen vuoteen, se(kin) juuri on vienyt merkityksellisyyttä pois enkä osaa nauttia enää edes saavutuksistani.
Silti voit etsiä. Maailma on täynnä rakkaustarinoita.
No sehän on ihan oma moka, jos on jättänyt oman elämänsä sisällöntuotannon muiden hartioille.
Olen itsekin nelikymppinen lapseton, ja elämäni on oikein hyvää ja merkityksellistä, eikä onneni ole riippuvainen esimerkiksi parisuhdestatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oma moka, jos on jättänyt oman elämänsä sisällöntuotannon muiden hartioille.
Olen itsekin nelikymppinen lapseton, ja elämäni on oikein hyvää ja merkityksellistä, eikä onneni ole riippuvainen esimerkiksi parisuhdestatuksesta.
Hyvät sinulle. Sosiaalinen liittyminen on kuitenkin yksi ihmisen perustarve ja sinun tapauksesi on epänormaalimpi kuin se, että haluaa liittyä johonkin sosiaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vankilasta löydät ihania ystäviä sekä ajankulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi.
Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä.
Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶
Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.
Hanki sitä.
Veditkö tarkoituksella SMG:n sanoitukset tähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi.
Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä.
Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶
Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa telt
Just tää! Ei ne perheelliset selkeesti ees halua mun kaltaisia outolintuja piireihinsä. Suhtautuminen on usein myös hienovaraisen alentuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Voithan edelleen etsiä kumppania elämääsi, se voisi tuoda merkityksellisyyttä.
Ei ap sanonut olevansa sinkku vaan lapseton. Yksinäistä vanhuutta voi pelätä parisuhteessakin, etenkin jos on nainen, koska mies ehtii yleensä kupsahtaa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä 39-vuotias nainen, joka on käynyt ja edelleen jollain tasolla käy läpi samaa surua ja merkityksettömyyttä. Mutta se mikä itseäni eniten on auttanut, on ajatella, että itsekin olen lapsi (siis ollut) ja nyt minulla on mahdollisuus rakastaa sitä pientä minua ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Minä olen yhtä arvokas kuin kuka tahansa lapsi (tai aikuinen) ja niin olet sinäkin. Minulla on oma lapsuuden kuvani jääkaappini ovessa pienessä yksiössäni ja minä rakastan sitä pientä minua. Edelleen olen se sama sielu kuin siinä kuvassa ja haluan hänelle vain parasta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 39-vuotias nainen, joka on käynyt ja edelleen jollain tasolla käy läpi samaa surua ja merkityksettömyyttä. Mutta se mikä itseäni eniten on auttanut, on ajatella, että itsekin olen lapsi (siis ollut) ja nyt minulla on mahdollisuus rakastaa sitä pientä minua ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Minä olen yhtä arvokas kuin kuka tahansa lapsi (tai aikuinen) ja niin olet sinäkin. Minulla on oma lapsuuden kuvani jääkaappini ovessa pienessä yksiössäni ja minä rakastan sitä pientä minua. Edelleen olen se sama sielu kuin siinä kuvassa ja haluan hänelle vain parasta.
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oma moka, jos on jättänyt oman elämänsä sisällöntuotannon muiden hartioille.
Olen itsekin nelikymppinen lapseton, ja elämäni on oikein hyvää ja merkityksellistä, eikä onneni ole riippuvainen esimerkiksi parisuhdestatuksesta.
Minkä takia näihin ketjuihin pitää tulla aina mitätöimään muiden surua ja kipua? Useimmille normaaleille ihmisille merkityksellisyyden kokemus elämässä syntyy suhteessa muihin ihmisiin, tyypillisesti kumppaniin ja perheenjäseniin. Jos sinä et kaipaa mitään etkä ketään vaan olet onnellinen jonain ylhäisen yksinäisyyden saarekkeena tässä maailmassa, se ei tarkoita että muiden ihmisten emotionaaliset perustarpeet olisivat jotenkin typeriä.
Olen itsekin nelikymppinen. Itken itseni joka yö uneen miettien miksi minulla ei ole lapsia? Miksen saa sisältöä elämääni? Mietin yksinäistä vanhuutta. Ei tule olemaan lapsia jotka huolehtivat minusta kun olen raihnainen ja tarvitsen päivittäin apua. En näe lastenlasteni kasvavan yhteiskuntakelpoisiksi mallikansalaisiksi. Minun geenieni jatkajat. En näe enää kirjoittaa kunnolla. Kyyneleet sumentavat näköni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
0.5 on oikein mainio syntyvyyslukema. Itkekää saalistajat! >:>
Ennen kaikkea naiset siitä kärsivät, kun veronmaksajia ei ole, ja julkiselta sektorilta joudutaan leikkaamaan. Suurin osa eläkkeistä maksetaan naisille, suurin osa maksuttomasta korkeakoulutuksesta menee naisille, suurin osa terveydenhuollon resursseista käytetään naisiin, suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä on naisia jne. Kaikki tuo maksetaan veroilla, joista suurimman osan maksavat miehet.
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oma moka, jos on jättänyt oman elämänsä sisällöntuotannon muiden hartioille.
Olen itsekin nelikymppinen lapseton, ja elämäni on oikein hyvää ja merkityksellistä, eikä onneni ole riippuvainen esimerkiksi parisuhdestatuksesta.
No sun varmaan kannattaa jatkossakin hokea tuota itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0.5 on oikein mainio syntyvyyslukema. Itkekää saalistajat! >:>
Ennen kaikkea naiset siitä kärsivät, kun veronmaksajia ei ole, ja julkiselta sektorilta joudutaan leikkaamaan. Suurin osa eläkkeistä maksetaan naisille, suurin osa maksuttomasta korkeakoulutuksesta menee naisille, suurin osa terveydenhuollon resursseista käytetään naisiin, suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä on naisia jne. Kaikki tuo maksetaan veroilla, joista suurimman osan maksavat miehet.
Miehet taas saavat suurimman hyödyn kaikesta naisten tekemästä palkattomasta työstä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä 39-vuotias nainen, joka on käynyt ja edelleen jollain tasolla käy läpi samaa surua ja merkityksettömyyttä. Mutta se mikä itseäni eniten on auttanut, on ajatella, että itsekin olen lapsi (siis ollut) ja nyt minulla on mahdollisuus rakastaa sitä pientä minua ja pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Minä olen yhtä arvokas kuin kuka tahansa lapsi (tai aikuinen) ja niin olet sinäkin. Minulla on oma lapsuuden kuvani jääkaappini ovessa pienessä yksiössäni ja minä rakastan sitä pientä minua. Edelleen olen se sama sielu kuin siinä kuvassa ja haluan hänelle vain parasta.
Sinällään ihan kaunis ja hyvä ajatus,mutta jokin traumasysteemi tuolta paistaa läpi. Ei kai tavallinen, terve ja tasapainoinen ihminen toimi noin?
Hanki koira. Saat uskollisen ystävän ja sisältöä elämään. Ehkä myös uusia ystäviä koirapiireistä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. Saat uskollisen ystävän ja sisältöä elämään. Ehkä myös uusia ystäviä koirapiireistä.
Ei auta ainakaan täällä.
T. perheetön koirallinen
On ihan eri asia ystävä ja perheenjäsen. Ei etsimällä ystävän voi täyttää perheenjäsenen tilaa. Siksi ihminen voi tuntea itsensä merkityksettömäksi ja yksinäiseksi, vaikka olisi ystäviäkin.