Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.
Sopivaa kumppania ei löytynyt ajoissa. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että se on oikeastaan se ja sama, lähdenkö täältä vuoden päästä vai kahdeksankymppisenä. Elämässä menee sinänsä ihan ok, mutta en näe syvempää merkityksellisyyttä työurassa tai harrastuksissa. Vanhuus tulee melko varmasti olemaan yksinäinen.
Kommentit (225)
Mies hymyili takaisin ja tarttui käteeni. "Haluan olla sinun", hän sanoi.
Siitähän ne AP sinulle varoitti jo 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni naisten tulisi pitäytyä perinteisissä sukupuolirooleissa, koska ovat biologisesti alttiita siihen. Miehet ovat luonnostaan vahvempia ja hallitsevampia, kun taas naiset ovat paremmin soveltuvia hoiva- ja kasvatustehtäviin. Naisten tulisi pysyä kotona kokkaamassa, siivoamassa ja huolehtimassa lapsistaan, kun taas miesten tulisi käydä töissä ja huolehtia perheestään.
Naisten elämä 50-luvulla oli hyvin erilaista kuin tänä päivänä. Yhteiskunta oli tuolloin hyvin patriarkaalinen ja naisten rooli oli pääasiassa kodin ja perheen hoito. Työelämään pääseminen oli haastavaa ja naisten palkat olivat huomattavasti pienemmät kuin miesten. Myös naisten vaatetuksessa oli tiukat säännöt ja asenteet seksuaalisuutta kohtaan olivat hyvin konservatiivisia. Tämä kaikki muuttui kuitenkin vähitellen seuraavina vuosikymmeninä naisten oikeuksien noustessa esille ja tasa-arvon edistyessä.
50-luvun naiset olivat erittäin vahvoja ja rohkeita, sillä heidän oli pakko selviytyä monista haasteista, joita yhteiskunta asetti heille. Vaikka heidän roolinsa oli pääasiassa kodin ja perheen hoito, heidän panoksensa perheen hyvinvointiin oli korvaamaton. He olivat myös ahkeria ja kekseliäitä, ja monet heistä löysivät tapoja ansaita rahaa tai auttaa perhettään taloudellisesti esimerkiksi ompelemalla vaatteita tai tekemällä muita käsitöitä. Heidän vahva yhteisöllisyytensä ja tukensa toisiaan kohtaan olivat myös merkittäviä tekijöitä, jotka auttoivat heitä selviytymään haastavista ajoista.
1950-luvulla avioliitto nähtiin yleisesti vakavana sitoumuksena, joka perustui usein perinteisiin sukupuolirooleihin ja perheen merkitykseen. Naiset keskittyivät enemmän kotitöihin ja lasten kasvatukseen, kun taas miehet kävivät usein töissä ja olivat perheen pääasiallinen taloudellinen tuki. Avioliitto oli usein elinikäinen sitoutuminen, joka perustui yhteisille arvoille ja tavoitteille. Avioero oli vähemmän yleinen kuin nykyään, ja se nähtiin usein häpeällisenä ja epäonnistumisena.
1950-luvulla syntyvyys oli korkealla tasolla monissa maissa, erityisesti kehittyneissä maissa. Tämä johtui osittain sodan jälkeisestä elpymisestä ja ihmisten halusta perustaa perheitä uudelleen. Lisäksi ehkäisypillereitä ja muita nykyaikaisia sukupuolitautien ehkäisymenetelmiä ei ollut vielä laajalti saatavilla. Tämä johti suurempiin perheisiin, ja monet äidit jäivät kotiin hoitamaan lapsiaan, kun taas isät kävivät töissä. Tällä oli merkittävä positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja perinteisiin sukupuolirooleihin.
Naisten odotettiin olevan hyvin naisellisia 50-luvulla. Tämä tarkoitti usein pukeutumista hameisiin ja puseroihin, käyttämällä meikkiä ja pitämällä hiukset huoliteltuina. Lisäksi naisten rooli oli yleensä mukava, kodin ja perheen hoitaminen.
Sopuli itkee kun ei jaksanut juosta muiden sopulien mukana.
Älä valehtele, ettei sopivaa miestä löytynyt. Sellainen oli friendzonellasi 20-25 vuotiaana.
Oletko minä? Aika samat mielentilat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Siitähän ne AP sinulle varoitti jo 20 vuotta sitten.
En ole ap mutta samassa iässä ja muistan että 20v sitten varoiteltiin vaan raskaaksi tulemisesta. Keinolla millä hyvänsä piti estää raskaaksi tuleminen, joka melkeinpä voisi tapahtua vain istumalla samalle tuolille jolla joku mies on istunut.
0.5 on oikein mainio syntyvyyslukema. Itkekää saalistajat! >:>
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Merkitystä voi olla myös bileet, festarit ja kännäily vaikka lopun iän. Muuta merkitystä en keksi.
Olen kohta 40v nainen jolta on jouduttu poistamaan lisääntymiselimiä sairauden vuoksi. Koen elämäni olevan silti erittäin rikasta ja merkityksellistä.
Jos elämä ei maistu, oli lapsia tai ei, kannattaa asiasta käydä juttelemassa jossain. Ei kannata ripustaa arvoaan ja minuuttaan yhteen asiaan.
Aloitus on trolli jonka tarkoituksena pilkata veloja.
Miesten rooli on aina ollut lähteä seikkailemaan. Kontemploi teosta kävelijä sumujen yllä ja punnitse eri vaihtoehtoja. Fyysisen seikkailun sijaan voi vaikka valita filosofian, mielen seikkailun. Jo kreikkalaiset tekivät sitä, olisivat kateellisia joutilaisuudestamme ja kaikesta ajasta ajatella ajattelua.
mutta se teos, alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Kauheaa että lapseton nainen nähdään vaan ilmaisena hoivatyövoimana auttamassa muita. Sitä lapsetonta naista ei kukaan muista tai auta, ei kysele kuuluisia.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni naisten tulisi pitäytyä perinteisissä sukupuolirooleissa, koska ovat biologisesti alttiita siihen. Miehet ovat luonnostaan vahvempia ja hallitsevampia, kun taas naiset ovat paremmin soveltuvia hoiva- ja kasvatustehtäviin. Naisten tulisi pysyä kotona kokkaamassa, siivoamassa ja huolehtimassa lapsistaan, kun taas miesten tulisi käydä töissä ja huolehtia perheestään.
Aika moni mies ei halua elättää yksin perhettään.
Sama. En ikinä saanut parisuhdetta nuoruuden parin kk viritelmiä lukuunottamatta.