Lue keskustelun säännöt.
Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.
19.06.2024 |
Sopivaa kumppania ei löytynyt ajoissa. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että se on oikeastaan se ja sama, lähdenkö täältä vuoden päästä vai kahdeksankymppisenä. Elämässä menee sinänsä ihan ok, mutta en näe syvempää merkityksellisyyttä työurassa tai harrastuksissa. Vanhuus tulee melko varmasti olemaan yksinäinen.
Kommentit (225)
Itse ryhdyin vauva-palstan Puppa/karkkivasu copycat hulluttelijaksi. Se on tuonut merkityksellisyyttä elämääni. 🍭🍭🍭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0.5 on oikein mainio syntyvyyslukema. Itkekää saalistajat! >:>
Ennen kaikkea naiset siitä kärsivät, kun veronmaksajia ei ole, ja julkiselta sektorilta joudutaan leikkaamaan. Suurin osa eläkkeistä maksetaan naisille, suurin osa maksuttomasta korkeakoulutuksesta menee naisille, suurin osa terveydenhuollon resursseista käytetään naisiin, suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä on naisia jne. Kaikki tuo maksetaan veroilla, joista suurimman osan maksavat miehet.
Miehet taas saavat suurimman hyödyn kaikesta naisten tekemästä palkattomasta työstä.
Varmaan tuo penseä suhtautumisesi miehiin on syy miksi sinä et miestä löydä.
Naimisissa olen jo viidettä vuotta, mutta jos tuosta tuli sinulle parempi olo niin miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
40-vuotias ja asennevamma ei hellitä. "En löytänyt *minulle* sopivaa kumppania."
Oletko itse sopiva kenellekään tai onko edes haluja olla jollekulle sopiva kumppani? Ilmeisesti ei. Pitäisi jostain vain tupsahtaa mies joka vastaa sinun ostoslistaasi.
En tule ikinä tottumaan tähän miten incelin mielestä on jotenkin pöyristyttävää, jos naisella on *mitään* kriteerejä miehelle. Että tässäkin tapauksessa se jälkeläinen olisi ilmeisesti pitänyt tehdä ihan kenen tahansa vastaantulijan kanssa, oli se sitten millään tavalla soveltuva siihen hommaan tai ei. Miten totaalinen sekopää pitää olla että miettii pienessä mielessään noin?
Elämä on todella kurjaa ilman kumppania. Itselle sama kuolisinko huomenna.
Eipä elämällä sen kummempaa merkitystä olekaan, oli sitten jälkikasvua tai ei. Meitä ihmisiä on seikkaillut täällä jo yli 100 miljardia yksilöä. 99% kaikista planeetallamme eläneistä lajeista on kuollut sukupuuttoon. Kun Maata katsoo tarpeeksi kaukaa, ei se ole nuppineulan kärkeä suurempi kivenmurikka joka kiitää ympäri tähteään, me kaikki tollot sen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko siis halunnut juuri lapsiperheen vai kaipaatko jotain muuta sisältöä?
Olettaisin, että lapsia haluava on varmaan tuohon mennessä selvittänyt itse mahdollisuudet hankkia niitä, joten ei siitä enempää. Tai oletko miettinyt varamummoksi alkamista? Nyt lomilla sellaiselle on kysyntää. Tai vaihda ammattia perhepäivähoitajaksi.
Ala harrastaa jotain tai hurahda johonkin asiaan. Kaikenlaiset järjestöt ottavat ilomielin ilmaistyövoimaa, ja niissä voi olla lapsiakin.
Tai rupea vaikka pastafariksi tai yksisarvisprofeetaksi, siinä voi tienatakin.
Vierailija kirjoitti:
Olisitko siis halunnut juuri lapsiperheen vai kaipaatko jotain muuta sisältöä?
Olettaisin, että lapsia haluava on varmaan tuohon mennessä selvittänyt itse mahdollisuudet hankkia niitä, joten ei siitä enempää. Tai oletko miettinyt varamummoksi alkamista? Nyt lomilla sellaiselle on kysyntää. Tai vaihda ammattia perhepäivähoitajaksi.
Ala harrastaa jotain tai hurahda johonkin asiaan. Kaikenlaiset järjestöt ottavat ilomielin ilmaistyövoimaa, ja niissä voi olla lapsiakin.
Tai rupea vaikka pastafariksi tai yksisarvisprofeetaksi, siinä voi tienatakin.
En käsitä, miksi jotkut kuvittelevat, että muiden lasten hoitaminen voisi olla joku korvike omalle perheelle. Minkälaisen päättelyketjun seurauksena tuollainen oletus syntyy? Vähän niinkuin sanoisi että ei haittaa jos on nälissään kun voi vaikka katsoa sivusta kun muut syö. Eivät ne lapset ole omia eikä niistä tule omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitko siis halunnut juuri lapsiperheen vai kaipaatko jotain muuta sisältöä?
Olettaisin, että lapsia haluava on varmaan tuohon mennessä selvittänyt itse mahdollisuudet hankkia niitä, joten ei siitä enempää. Tai oletko miettinyt varamummoksi alkamista? Nyt lomilla sellaiselle on kysyntää. Tai vaihda ammattia perhepäivähoitajaksi.
Ala harrastaa jotain tai hurahda johonkin asiaan. Kaikenlaiset järjestöt ottavat ilomielin ilmaistyövoimaa, ja niissä voi olla lapsiakin.
Tai rupea vaikka pastafariksi tai yksisarvisprofeetaksi, siinä voi tienatakin.
Niin että ilmaiseksi työvoimaksi perheellisille ja siitä on jotenkin tarkoitus tulla parempi ja vähemmän yksinäinen olo. Tiedän parikin lasten parissa työskennellyttä jotka ovat päin vastoin joutuneet vaihtamaan alaa lapsettomuuden myötä kun työ lasten kanssa on käynyt henkisesti raskaaksi.
Sellaisen, joka markkinoi vapaaehtoistyötä, kannattaisi ensimmäiseksi katsoa peiliin ja miettiä, onko itse tehnyt tarpeeksi sillä saralla.
Se vapaaehtoistyö lyö kasvoille omaa yksinäisyyttä ja pelkkää välinearvoa ja lisäksi vie aikaa siltä, että oikeasti löytäisi elämäänsä tarvitsemiaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pelkkää harhaa kuvitella, että ihmisyksilön elämällä olisi jokin erityinen tarkoitus. Ei ihmisellä ole sen enempää tarkoitusta kuin muurahaisella, koivunurpulla ja etelätuulella. Ihminen syntyy, kasvaa, tekee asioita ja kuolee pois.
Jos lapsia mietit yksinäisyyden kannalta niin eivät ne ole tae sille ettei olisi yksinäinen. Lapsilla on sitten oma elämä ja omat kiireet, saattavat myös muuttaa toiselle puolen maapalloa.
Hanki lisää ystäviä ja pidä suhteistasi huolta. Elämässä on paljon mielekkäitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1950-luvulla syntyvyys oli korkealla tasolla monissa maissa, erityisesti kehittyneissä maissa. Tämä johtui osittain sodan jälkeisestä elpymisestä ja ihmisten halusta perustaa perheitä uudelleen. Lisäksi ehkäisypillereitä ja muita nykyaikaisia sukupuolitautien ehkäisymenetelmiä ei ollut vielä laajalti saatavilla. Tämä johti suurempiin perheisiin, ja monet äidit jäivät kotiin hoitamaan lapsiaan, kun taas isät kävivät töissä. Tällä oli merkittävä positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja perinteisiin sukupuolirooleihin.
Naisten odotettiin olevan hyvin naisellisia 50-luvulla. Tämä tarkoitti usein pukeutumista hameisiin ja puseroihin, käyttämällä meikkiä ja pitämällä hiukset huoliteltuina. Lisäksi naisten rooli oli yleensä mukava, kodin ja perheen hoitaminen.
Ehkäisypillereillä ei ehkäistä sukupuolitauteja...
Vierailija kirjoitti:
Älä valehtele, ettei sopivaa miestä löytynyt. Sellainen oli friendzonellasi 20-25 vuotiaana.
Miten sopiva mies voi olla sellainen kenestä ei ole romanttisesti kiinnostunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Kauheaa että lapseton nainen nähdään vaan ilmaisena hoivatyövoimana auttamassa muita. Sitä lapsetonta naista ei kukaan muista tai auta, ei kysele kuuluisia.
Miksi kaikki ehdotukset pitää ottaa niin negatiivisesti? Tuokin oli taatusti vain ehdotus jonka kautta saisi erilaista sisältöä ja kontakteja elämään. Ei kukaan pakota. Aloittakoon vaikka sitten jossain uudessa harrastusryhmässä niin ei tarvitse vahingossakaan antaa itsestään muille.
Ja Suomessa on myös ystäväpalveluja, jonka kautta voi saada apua yksinäisyyteensä. Ei ihmiset voi tietää että joku 40-vuotias työssäkäyvä ihminen joka ei asu hoitokodissa on yksinäinen, pitää olla myös itse aktiivinen eikä odottaa että muut ihmiset on ajatustenlukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi.
Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä.
Tästä tuli mieleen yksi perheetön viisikymppinen tuttu joka on todella kova menemään ja harrastamaan, vähintään joka viikonloppu on kaikenlaista ja toisinaan viikollakin. Multa kesti kauan tajuta että se ympäriinsä kaahottam
"Minä v"alitsin toisin, ja löysin rauhan ja onnellisuuden. Mutta en kiellä että se oli joskus 20-30-vuotiaana ihan kauhean tuskallista, varsinkin kun yhteiskunta ja läheiset syöttää ajatuksia, että sellainen on epänormaalia, että pitäisi olla kavereita ja ystäviä ja etsiä puolisoa ja pian lisääntyäkin. Jos olisin edes ollut jonkun uskonnon uskova, se olisi ehkä paremmin hyväksytty. Vaikka että mulla on kutsumus luostarielämään, tai että tavoittelen buddhalaisuuden valaistumista ja siksi omistaudun meditaatiolle ja yksinäisyydelle. Mutta kun olin lähinnä agnostikko, harva ymmärsi minua ollenkaan. Huolissaankin äiti oli kovasti ja usein. Apua käski hakemaan, koska uskoi minun olevan masentunut. "
Minunkin jotkut sukulaiset ovat selvästi jonkin verran huolissaan kun minulla ei ole miestä vaikka olen yli kolmikymppinen. En usko että koskaan löytäisin miestä josta viehättyisin ja joka samalla vastaisi kriteereitäni. Ennenkuin joku tulee ulisemaan rasvaprosenteista ja leukalinjoista, kyse ei ole ulkonäkökriteereistä. Kun ei sellaista miestä ole, niin on itselleni ihan ok että olen yksin. Lapsia tiedän etten halua. Kissa olisi ihan kiva, koirakin ehkä. Haluan myös oppia joitain uusia taitoja, kuten käsitöitä. Onneksi on vielä paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki vanhemmuuden lähtökohtaisesta itsekkyydestä.
Lapsia toivotaan, jotta saadaan merkitystä OMAAN elämään. Toki sitten seuraava steppi on sen oman elämän uhraaminen sille lapselle.
No sehän on selvä. Moni haluaa myös omat geenit eteenpäin. Itse pidän vain hyvänä että nämä geenit kuolevat mukanani...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyötä voi tehdä kaiken ikäisten kanssa.
Joo, mutta vapaaehtoistyö ei korvaa perhettä.
Ei korvaa perhettä. Voi antaa merkityksellisyyden tunteen. Lapsiperhe ei ole ainoa merkityksellisyyden tuottaja.
Mutta jos merkityksettömyyden tunne johtuu perheen puutteesta niin sitä ei palkaton raataminen jonkun toisen eteen korvaa. Vähän kuin nälkäiselle tarjoaisi nälän poistoon nuppineuloja.
Se nyt vaan on niin ettei kukaan täällä kommenttiosiossa voi teille mieheksi ja lapsiksi muuttua. Ehdotukset on ehdotuksia, jos joku vaikka saisi niistä kimmokkeen ja innostuksen ja pystyisi löytämään lisää mielekkyyttä elämään.
Voidaanhan me kaikki täällä vaan voivotella miten kurjaa elämä on. Mutta mielestäni on parempi yrittää löytää edes joitain ratkaisuja.
Voi höpönassu, kyllä näkee että ihmissuhteista ei ole mitään kokemusta. Eiköhän sopivalla kumppanilla tarkoiteta ihan sitä että on sopiva siihen perheen perustamiseen. Esimerkiksi siltä osin että ylipäätään haluaa lapsia. Uskomatonta, että jollekin pitää tällainenkin selittää. Ihmisellä on ihan luvallista ja oikein olla tässä asiassa "ostoslista", vaikka se sinua kiukuttaakin.