Lue keskustelun säännöt.
Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.
19.06.2024 |
Sopivaa kumppania ei löytynyt ajoissa. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että se on oikeastaan se ja sama, lähdenkö täältä vuoden päästä vai kahdeksankymppisenä. Elämässä menee sinänsä ihan ok, mutta en näe syvempää merkityksellisyyttä työurassa tai harrastuksissa. Vanhuus tulee melko varmasti olemaan yksinäinen.
Kommentit (225)
Kyllä se merkityksellisyyden tunteen tuova harrastus saa olla paljon itsekkäämpikin. Ei tarvitse uhrata itseään muille, kun eivät muutkaan uhraa itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Nuorimman lapseni sain 41-vuotiaana (luomu ja yllätys). Naisen hedelmällinen ikä ulottuu 50-vuotiaaksi asti.
Voitteko ihan oikeasti lopettaa tän disinformaation viljelyn. Lukekaa niitä tilastoja. Synnytykseen ja elävään vauvaan johtava luomuraskaus on nelikymppisenä ehdottomasti jo poikkeuksellista ja viisikymppisenä jo loton päävoittoon verrattava tilanne. Hedelmällisyys alkaa heiketä nopeasti 35 ikävuoden tienoilla. Useimpien nelikymppisten äitien vauvat on hoidoilla tehtyjä, ja näistä useimmilla ei ole edes omat sukusolut enää käytössä. Voitte taas ihan rauhassa alapeukuttaa, mutta se ei muuta tieteellisiä tosiasioita yhtään miksikään.
Emme. Kerroin, miten omassa elämässäni asiat meni. Monella yli 50-vuotiaallakin on vielä menkat.
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki vanhemmuuden lähtökohtaisesta itsekkyydestä.
Lapsia toivotaan, jotta saadaan merkitystä OMAAN elämään. Toki sitten seuraava steppi on sen oman elämän uhraaminen sille lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki vanhemmuuden lähtökohtaisesta itsekkyydestä.
Lapsia toivotaan, jotta saadaan merkitystä OMAAN elämään. Toki sitten seuraava steppi on sen oman elämän uhraaminen sille lapselle.
Ensin pitää rakastaa itseään että voi rakastaa muita - kuten omia lapsia. Jos ei rakasta itseään, ei halua halua lapsiakaan hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Nuorimman lapseni sain 41-vuotiaana (luomu ja yllätys). Naisen hedelmällinen ikä ulottuu 50-vuotiaaksi asti.
Voitteko ihan oikeasti lopettaa tän disinformaation viljelyn. Lukekaa niitä tilastoja. Synnytykseen ja elävään vauvaan johtava luomuraskaus on nelikymppisenä ehdottomasti jo poikkeuksellista ja viisikymppisenä jo loton päävoittoon verrattava tilanne. Hedelmällisyys alkaa heiketä nopeasti 35 ikävuoden tienoilla. Useimpien nelikymppisten äitien vauvat on hoidoilla tehtyjä, ja näistä useimmilla ei ole edes omat sukusolut enää käytössä. Voitte taas ihan rauhassa alapeukuttaa, mutta se ei muuta tieteellisiä tosiasioita yhtään miksikään.
Emme. Kerroin, miten omassa elämässäni asiat meni. Monella yli 50-vuotiaallakin on vielä menkat.
Se että on vielä menkat ei todellakaan tarkoita että on hedelmällinen. Ovulaatioita tapahtuu tuossa iässä harvoin enää, kierrot on usein ovuloimattomia. Lisäksi vaikka kävisikin säkä ja tapahtuisi ovulaatio ja yhdyntä sopivasti sen aikoihin, niin ei välttämättä kiinnity kohtuun kasvamaan tai tulee varhainen keskenmeno. Oikeasti ihan elävänä syntyneeseen lapseen johtavat raskaudet luomuna viisikymppisellä ovat äärimmäisen harvinaisia, silti vaikka varsinainen menopaussi eli menkkojen loppu tapahtuu keskimäärin vasta 51-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on jälleen hyvä esimerkki vanhemmuuden lähtökohtaisesta itsekkyydestä.
Lapsia toivotaan, jotta saadaan merkitystä OMAAN elämään. Toki sitten seuraava steppi on sen oman elämän uhraaminen sille lapselle.
Ensin pitää rakastaa itseään että voi rakastaa muita - kuten omia lapsia. Jos ei rakasta itseään, ei halua halua lapsiakaan hankkia.
Liian moni itseään rakastamaton on kyllä lisääntynyt.
Lapsia ei pitäisi hankkia itsensä takia, itsekkäistä syistä. Ainoastaan silloin, jos pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvän elämän. Nyt liian monet ihmiset vain lisääntyvät holtittomasti ja lasten kasvatus jää retuperälle. Hyvä vain, jos edes joku jättää lapset tekemättä tässä ylikansoittuneessa maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä koohottajia nähty, kai he jotain tyhjyyttä pakenevat jatkamalla teini-ikää 40+ puolelle.
Eikä siinä siis mitään väärin ole, jokainen on vapaa tekemään mitä lystää.
40 on on jonkinlainen välitila. 50-vuotiaana ymmärtää ajan rajallisuuden ja alkaa arvostaa aikaa. 60 vuotiaana on jo kiire elää! Elä, aloita vielä joku liikunta. Kun keho alkaa rapistua, fyysisen kunnon merkitys kasvaa. Tärkeää on, että on joku juttu mistä on kiinnostunut. Olkoonpa miten vähäpätöiseltä tuntuva tahansa. Vaikka elämä olisi rämä, se on oma. Jokaiselle on annettu se oma aika jota kannattaa arvostaa, niin kauan kuin elämän päiviä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoistyötä voi tehdä kaiken ikäisten kanssa.
Joo, mutta vapaaehtoistyö ei korvaa perhettä.
Ei korvaa perhettä. Voi antaa merkityksellisyyden tunteen. Lapsiperhe ei ole ainoa merkityksellisyyden tuottaja.
Mutta jos merkityksettömyyden tunne johtuu perheen puutteesta niin sitä ei palkaton raataminen jonkun toisen eteen korvaa. Vähän kuin nälkäiselle tarjoaisi nälän poistoon nuppineuloja.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä koohottajia nähty, kai he jotain tyhjyyttä pakenevat jatkamalla teini-ikää 40+ puolelle.
Eikä siinä siis mitään väärin ole, jokainen on vapaa tekemään mitä lystää.
Harmillisen monella näistä on lapsia, jotka sitten joutuu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olin tuollainen pitkään. Kunnes masennuin ihan kunnolla. Olin tyytyväinen ja sopusoinnussa. Tyydyin ihan mitättömään. Lopulta se kaikki romahti. Rytinällä lähti kaikki merkityksellisyys ja tyyneys. Tajusin, että ei ollut tervettä tuokaan, ettei tuntenut niitä kipeitä tunteita, joita olisi periaatteessa pitänyt olla terveenä reaktiona ihmiselle haitalliseen tilanteeseen. No, terapiassa mennään nyt..."
Itse olen ollut jo parikymmentä vuotta. Mutta mä elän kyllä ihan aktiivista elämää enkä ole minkään sortin oman elämäni askeetikko enää, se oli sellainen pitkähkö välivaihe kunnes löysin sen mitä etsin. Olen luonut uraa, asunut 2 kertaa ulkomailla, mulla on talo ja auto jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta. Nuorimman lapseni sain 41-vuotiaana (luomu ja yllätys). Naisen hedelmällinen ikä ulottuu 50-vuotiaaksi asti.
Voitteko ihan oikeasti lopettaa tän disinformaation viljelyn. Lukekaa niitä tilastoja. Synnytykseen ja elävään vauvaan johtava luomuraskaus on nelikymppisenä ehdottomasti jo poikkeuksellista ja viisikymppisenä jo loton päävoittoon verrattava tilanne. Hedelmällisyys alkaa heiketä nopeasti 35 ikävuoden tienoilla. Useimpien nelikymppisten äitien vauvat on hoidoilla tehtyjä, ja näistä useimmilla ei ole edes omat sukusolut enää käytössä. Voitte taas ihan rauhassa alapeukuttaa, mutta se ei muuta tieteellisiä tosiasioita yhtään miksikään.
Emme. Kerroin, miten omassa elämässäni asiat meni. Monella y
Ihmiset vanhenevat niin eri tahtiin. Paljon riippuu elintavoista. Minä sain esikoiseni 36-vuotiaana, keskimmäisen 39v ja kuopuksen tosiaan 41-v. Ehti tehdä maisterintutkinnon, olla oman alan töissä 10 vuotta ja lyhentää asuntolainaa kun oli nollakorot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olin tuollainen pitkään. Kunnes masennuin ihan kunnolla. Olin tyytyväinen ja sopusoinnussa. Tyydyin ihan mitättömään. Lopulta se kaikki romahti. Rytinällä lähti kaikki merkityksellisyys ja tyyneys. Tajusin, että ei ollut tervettä tuokaan, ettei tuntenut niitä kipeitä tunteita, joita olisi periaatteessa pitänyt olla terveenä reaktiona ihmiselle haitalliseen tilanteeseen. No, terapiassa mennään nyt..."
Itse olen ollut jo parikymmentä vuotta. Mutta mä elän kyllä ihan aktiivista elämää enkä ole minkään sortin oman elämäni askeetikko enää, se oli sellainen pitkähkö välivaihe kunnes löysin sen mitä etsin. Olen luonut uraa, asunut 2 kertaa ulkomailla, mulla on talo ja auto jne.
Minulla meni myös parikymmentä vuotta, on talo ja auto ja ura jne. Silti se romahti.
Kumppanuusvanhemmuus. Tätä väylää voivat käyttää naisetkin. Koitat löytää yya-vanhemmuudesta kiinnostuneen ehdokkaan ja käytte juristin luona kirjaamassa kaiken valmiiksi paperille. Sivustoja: https://www.co-parentmatch.com , https://letsbeparents.com ja hoidot:
https://www.whatclinic.com/fertility/greece/athens/ivf-in-vitro-fertili… , https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/egg-donor , https://www.whatclinic.com/fertility/poland/gdansk/fet-frozen-embryo-tr… (onnistuneista hoidoista ylijäänyt alkio) , spermaa: "Donor IUI - includes a choice of donor catalog, thaw treatment sperm and Insemination from 383 € Donor Intrauterine Inseminatsiya- Repeat Next Day from 128 €" => https://www.whatclinic.com/fertility/bulgaria/sofia/malinov-clinic
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi.
Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä.
Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶
Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.
Hanki sitä.
Mistä sitä "hankitaan"? Kaikilla tuntemillani keski-ikäisillä on elämä aivan täyteen buukattu ja hyvin huonosti aikaa tai halua uusien ystävyyksien solmimiseen. Ne, joilla on edelleen hyviä ystäviä, ovat lähes poikkeuksetta tavanneet nämä kyseiset ystävät lapsena tai teininä. Ei kukaan enää nelikymppisenä hengaile kylillä sillä tavalla, mitä aidon ystävyyden kypsyminen edellyttää. - eri
Niin miksi ei ja kuka ei?! Kyllä mä ainakin ja olen löytänyt läheisiä ystäviä ihan aikuisenakin, vieläkin löydän luultavasti vaikka ikää on.
Kuka on sanonut, että 40v pitää istua tosikkona neljän seinän sisällä?
Oletteko samaa mieltä, että sotienkin aikana ja ennen ja jälkeen naiset ja miehet olivat kauniita ja komeita ja huoliteltuja.
Kaupunkiin tai ostoksille lähdettäessä pukeuduttiin siististi ja tukka oli siisti.
Kasvot ja kulmakarvat kauniin ohuita eikä meikkiä kaaokseen saakka. Samoin silmät olivat kauniita.
Miltä naiset nyt näyttävät. Paksut tyynyn kokoiset huulet ja silmär kuin paksu hiiliharjat.
Tukka rumasti laitettu. Ei mitenkään herkkää kauneutta. Löntystetään isoilla kasseilla, niin kassit ne lenkkarit ovat.
Kauneuteen asialliseen käytökseen pitää kiinnittää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi.
Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä.
Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶
Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.
<
Niin miksi ei ja kuka ei?! Kyllä mä ainakin ja olen löytänyt läheisiä ystäviä ihan aikuisenakin, vieläkin löydän luultavasti vaikka ikää on.
Kuka on sanonut, että 40v pitää istua tosikkona neljän seinän sisällä?
Siinä on ainakin itselläni se ongelma, että normaalilla ihmisellä on yleensä oma elämä ja niitä ystäviä pitäisi olla parikymmentä, että ne yhteensä voisivat täyttää sosiaaliset tarpeet. On todella epätodennäköistä törmätä ihmiseen, joka on yhtä tyhjän päällä kuin itsekin.
Ja sitten on sellainekin, että vaikka en ole kateellinen niin kyllä se kirpaisee, kun "kaikilla", sillä ystävälläkin on perhe-elämä ja asiat siltä osin "paremmin".
Nelikymppisenä ihminen on vahva mieleltään, jos haluaa. Ihminen on myös ruumiillisesti vahva ja jaksaa vaikka mitä tauotta tekemään.
Miettikää ihmeessä mitä ihmiselle vanhetessa tapahtuu. Tulee aika, ettei kerrassaan jaksa ruumiillisesti suoriutua päivän tehtävistä. Kaupassa käynti on jo tuskainen tehtävä. Jokainen haluaa vanhana olla tekeväinen, mutta sairaudet tulevat ja aiheuttavat hidastumista.
Miksi pitää noin nuorena olla halutin ja tekemätön. Asioihi pääsee kiinni ja kaikki etenee ja elämä alkaa hymyilä, on vaan yritettävä ja saatava samalla kiinni tärkeistä asioista.
Pienistä aloitettava. Muuuten korkeammalla iällä olette toisten ihmisten määräysvallan alaisia.
Ei korvaa perhettä. Voi antaa merkityksellisyyden tunteen. Lapsiperhe ei ole ainoa merkityksellisyyden tuottaja.