Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶

Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.

Hanki sitä.

Mä oon 35, vela nainen (vela sen takia, että mulla on autismi, jota en halua antaa lapselle). Mutta kun ei ole onnistunut miehen saanti enkä ole enää useampaan vuoteen edes yrittänyt. Selibaatissa nyt 10 v. Olen kyl valmis tapaan miehen, jolla jo on lapsi(a). 

 

Mitä aion asialle tehdä - aloittaa tosi usein toistuva liikunta, ja otin just PT:ltä ohjelman. Käsivarsissa on läskejä niin niistä rasvaimuun syksyllä toivottavasti. Mulla on pienet B rinnat ja niistä exäni valittelivat, mutta en ole valmis riskeeraan terveyttäni implanteilla kun olen terveydellisesti riskiryhmässä niiden suhteen.

lisäksi olen pian muuttamas takas kaupunkiin jossa olen sosiaalisempi ja mulle helpompi tutustua miehiin (ei ole Suomessa)

ja vois vielä uskaltautua tekeen aktiivisen, kaikille avoimen somen

Minä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi aina ja tulkintani mukaan se johtuu siitä, että en ole ulkoistanut merkityksellisyyttä itseni ulkopuolelle. En lapsiin, kumppaniin, työuraan, harrastuksiin, matkailuun, materiaan, jne, jne. 

Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän etteivät kaikki maailman ihmiset näin koe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Tästä tuli mieleen yksi perheetön viisikymppinen tuttu joka on todella kova menemään ja harrastamaan, vähintään joka viikonloppu on kaikenlaista ja toisinaan viikollakin. Multa kesti kauan tajuta että se ympäriinsä kaahottaminen johtuu siitä että jos se on yksin kotona niin ne yksinäisyyden ja merkityksettömyyden tunteet saa vallan. Että voi sitä toki mennä ja liittyä kuoroon ja hyväntekeväisyysjärjestöön ja kielikurssille eikä se huono juttu ole, mutta ei ne perhettä korvaa. Itselläni on onneksi vielä sentään mies ja koira, mutta kun molemmista luultavasti aika jättää ennen minua niin tuskin siinä mikään työväenopiston espanjan kurssi auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶

Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.

Hanki sitä.

Mistä sitä "hankitaan"? Kaikilla tuntemillani keski-ikäisillä on elämä aivan täyteen buukattu ja hyvin huonosti aikaa tai halua uusien ystävyyksien solmimiseen. Ne, joilla on edelleen hyviä ystäviä, ovat lähes poikkeuksetta tavanneet nämä kyseiset ystävät lapsena tai teininä. Ei kukaan enää nelikymppisenä hengaile kylillä sillä tavalla, mitä aidon ystävyyden kypsyminen edellyttää. - eri 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 35, vela nainen (vela sen takia, että mulla on autismi, jota en halua antaa lapselle). Mutta kun ei ole onnistunut miehen saanti enkä ole enää useampaan vuoteen edes yrittänyt. Selibaatissa nyt 10 v. Olen kyl valmis tapaan miehen, jolla jo on lapsi(a). 

 

Mitä aion asialle tehdä - aloittaa tosi usein toistuva liikunta, ja otin just PT:ltä ohjelman. Käsivarsissa on läskejä niin niistä rasvaimuun syksyllä toivottavasti. Mulla on pienet B rinnat ja niistä exäni valittelivat, mutta en ole valmis riskeeraan terveyttäni implanteilla kun olen terveydellisesti riskiryhmässä niiden suhteen.

lisäksi olen pian muuttamas takas kaupunkiin jossa olen sosiaalisempi ja mulle helpompi tutustua miehiin (ei ole Suomessa)

ja vois vielä uskaltautua tekeen aktiivisen, kaikille avoimen somen

Onnea projektiin, toivottavasti nappaa!

Vierailija kirjoitti:

Vasta äitiys tekee naisesta kokonaisen ja antaa elämälle merkityksen.

N46

Voi sinua raukkaa. Miksi et arvosta itseäsi ja elämääsi lähtökohtaisesti? Elämäsi ei siis ole mitään ilman ulkopuolisia. Onpa surullista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi aina ja tulkintani mukaan se johtuu siitä, että en ole ulkoistanut merkityksellisyyttä itseni ulkopuolelle. En lapsiin, kumppaniin, työuraan, harrastuksiin, matkailuun, materiaan, jne, jne. 

Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän etteivät kaikki maailman ihmiset näin koe. 

"Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti". 

Tuo on puhtaasti subjektiivinen näkemys, ei totuus. Sinänsä toki tuo on hyvä tapa ajatella maailmasta, sillä noin ajattelemalla elämä menee mukavammin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Hanki ystäviä, ei tuollainen ole normaalia 🥶

Muistatko miltä tuntuu lojua kesäyönä parhaan ystävän kanssa teltassa ja nauraa kippurasa tyhmille jutuille.

Hanki sitä.

Ei niitä ystäviä aikuisena yksinäisenä ja usein masentuneena, kenties ikä tasoisen normaalin elämän ulkopuolella olevana mistään hankita. 

Rakasta elämää! Höh.

Kannattaa lopettaa tuollaiset asiat kun tulee +40 mittariin ja alkaa harrastamaan. Siinä on tarpeeksi kirimistä naisten perässä kun juoksee maratonilla ja hiihtää hiihtotapahtumissa, loput näkee elokuvista. Naisia ei sen kummoisemmin enää kiinnosta, vaikka olisit mikä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi aina ja tulkintani mukaan se johtuu siitä, että en ole ulkoistanut merkityksellisyyttä itseni ulkopuolelle. En lapsiin, kumppaniin, työuraan, harrastuksiin, matkailuun, materiaan, jne, jne. 

Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän etteivät kaikki maailman ihmiset näin koe. 

Onko sulla kumminkin nuo mainitsemasi asiat? On hyvin harvinaista kokea elämä mielekkäänä ilman ihmissuhteita, töitä ja rahaa. 

Arvosta itseäsi ja elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Tästä tuli mieleen yksi perheetön viisikymppinen tuttu joka on todella kova menemään ja harrastamaan, vähintään joka viikonloppu on kaikenlaista ja toisinaan viikollakin. Multa kesti kauan tajuta että se ympäriinsä kaahottaminen johtuu siitä että jos se on yksin kotona niin

Just tää! Mulla on pari samanlaista keski-ikäistä perheetöntä tuttua ympäriinsä merkitystä etsimässä. Mutta mikään ei korvaa perhettä (oli se sitten vaikka puoliso ja 3 kissaa). Mullakaan sitä perhettä ei oo, mutta oon tajunnut ettei sen aiheuttama puutteellinen elämän merkitys sieltä kansalaisopiston puuhiontakurssilta löydy. (Kokeiltu on). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi aina ja tulkintani mukaan se johtuu siitä, että en ole ulkoistanut merkityksellisyyttä itseni ulkopuolelle. En lapsiin, kumppaniin, työuraan, harrastuksiin, matkailuun, materiaan, jne, jne. 

Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän etteivät kaikki maailman ihmiset näin koe. 

Onko sulla kumminkin nuo mainitsemasi asiat? On hyvin harvinaista kokea elämä mielekkäänä ilman ihmissuhteita, töitä ja rahaa. 

Välillä ollut, välillä ei, lapsia ei laisinkaan ja elämä silti tuntuu merkitykselliseltä. Totta kai taloudellinen turva eli työtä ja rakkautta (ei vain parisuhderakkautta) pitää olla, jotta on turvallista elää, mutta ei se ole se merkityksellisyyden lähtökohta. Sinä itse olet. 

Vierailija kirjoitti:

50-luvun naiset olivat erittäin vahvoja ja rohkeita, sillä heidän oli pakko selviytyä monista haasteista, joita yhteiskunta asetti heille. Vaikka heidän roolinsa oli pääasiassa kodin ja perheen hoito, heidän panoksensa perheen hyvinvointiin oli korvaamaton. He olivat myös ahkeria ja kekseliäitä, ja monet heistä löysivät tapoja ansaita rahaa tai auttaa perhettään taloudellisesti esimerkiksi ompelemalla vaatteita tai tekemällä muita käsitöitä. Heidän vahva yhteisöllisyytensä ja tukensa toisiaan kohtaan olivat myös merkittäviä tekijöitä, jotka auttoivat heitä selviytymään haastavista ajoista.

En nyt kyllä ole ihan varma, että miksi vastaan tähän trolliin, mutta eipä juurikaan tuossa mikään pitänyt paikkaansa. 

Puhutaanko nyt sodan jälkeisestä Suomesta ja Hollywood-elokuvasta? Kaksi vähän erilaista näkökulmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Tästä tuli mieleen yksi perheetön viisikymppinen tuttu joka on todella kova menemään ja harrastamaan, vähintään joka viikonloppu on kaikenlaista ja toisinaan viikollakin. Multa kesti kauan tajuta että se ympäriinsä kaahottam

No on paljon lapsiperheellisiä, joilla merkityksettömyyden kokemusta (esim tyhjän pesän -syndrooma), joten en nyt sanoisi, että merkitys tulee vain lapsiperheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kokenut elämäni merkitykselliseksi aina ja tulkintani mukaan se johtuu siitä, että en ole ulkoistanut merkityksellisyyttä itseni ulkopuolelle. En lapsiin, kumppaniin, työuraan, harrastuksiin, matkailuun, materiaan, jne, jne. 

Elämä itsessään on merkityksellinen lahja lähtökohtaisesti. Mutta ymmärrän etteivät kaikki maailman ihmiset näin koe. 

Onko sulla kumminkin nuo mainitsemasi asiat? On hyvin harvinaista kokea elämä mielekkäänä ilman ihmissuhteita, töitä ja rahaa. 

Tämä. Toi edellinen kommentti kuulosti vähän samalta kuin se kun 130 tonnia vuodessa tienaava lähisukulaiseni ilmoitti minulle hyväntuulisesti ja mielestään syvällisiä puhuen että raha ei tee onnelliseksi. Teki mieli sanoa että no mitä jos vaikka lahjoitat ne kaikki pois ja katsot, miten mielialan käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaan elämään tuo merkitystä se, että tekee jotain muiden hyväksi. Lähde mukaan vaikka hyväntekeväisyyteen. Esim SPR:n ystäväpalvelu vanhuksille on hyvä. Jos haluat auttaa lapsia tai nuoria lähde mukaan vaikka kerhotoimintaan avustajaksi. Hanki lemmikki, jota voit hoitaa ja jolta saat pyyteetöntä rakkautta. Löytöeläinkodit kaipaa myös vapaaehtoisia avuksi. 

Se ei tuo omaan elämään mitään. Se liittää oman itsen siksi tekemisen hetkeksi johonkin, mutta yhtä tyhjä on koti edelleen ja yksinäisyys hohkaa seinistä. 

Tästä tuli mieleen yksi perheetön viisikymppinen tuttu joka on todella kova menemään ja harrastamaan, vähintään joka viikonloppu on kaikenlaista ja toisinaan viikollakin. Multa kesti kauan tajuta että se ympäriinsä kaahottaminen johtuu siitä että jos se on yksin kotona niin

Mistä sinä tiedät mikä hänen motiivinsa on? Ehkäpä hän on ihminen, joka todella nauttii toiminnasta. Eivät kaikki ole kotikissoja.

Sain ensimmäisen lapseni 40-vuotiaana. Alkoi se itseään toistava rilluttelu tosiaan tuntua aika merkityksettömältä.