Lue keskustelun säännöt.
Olen lapseton nelikymppinen enkä oikein tiedä, mikä merkitys elämälläni on.
19.06.2024 |
Sopivaa kumppania ei löytynyt ajoissa. Viime aikoina on ollut sellainen olo, että se on oikeastaan se ja sama, lähdenkö täältä vuoden päästä vai kahdeksankymppisenä. Elämässä menee sinänsä ihan ok, mutta en näe syvempää merkityksellisyyttä työurassa tai harrastuksissa. Vanhuus tulee melko varmasti olemaan yksinäinen.
Kommentit (225)
Olen vapaaehtoisesti lapseton viisikymppinen ja myönnän kyllä että jos minulla ei olisi rakasta aviomiestäni niin elämä olisi aika sietämätöntä. Luojan kiitos sentään hänet löysin ja olemme olleet onnellisia 25 vuotta. Ja toivottavasti ollaan jatkossakin. Lapsia emme halunneet mutta olemme muuten luoneet molemmille hyvän ja kaikinpuolin miellyttävän elämän.
Mutta jos mieheni kuolee ennen minua niin aika lailla elämänhaluni kyllä sitten katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Kauheaa että lapseton nainen nähdään vaan ilmaisena hoivatyövoimana auttamassa muita. Sitä lapsetonta naista ei kukaan muista tai auta, ei kysele kuuluisia.
En kaipaa sitä, että toiset työntävät nenänsä asioihini. Toisten apua saa yleensä odotella, joten parempi toimia itse. Yleensä ollaan myös pyytämässä rahaa, myös ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Lopulta olet entistä yksinäisempi ja burn outissa kaikesta auttamisesta eikä kukaan auta vastavuoroisesti.
T. Viisikymppinen, joka lähti tuolle tielle nelikymppisenä
Jos olet yhtään seurannut tätä palstaa, niin tietäisit, että nelikymppiset lapselliset naiset valittavat, ettei heillä ole sisältöä elämässä. Elämä on pelkkää työtä, lastenhoitoa ja arjen pyöritystä.
Minun äidilläni on kaksi lasta ja tuo sama pohdinta on ollut hänen lempipuheenaiheensa viimeiset 20 vuotta. Tämä tietysti ärsytti minua suunnattomasti, sillä näin 30v naislapsena tarvitsen edelleen äitiä, mutta nykyään olen alkanut vaan antamaan mitä mielikuvituksellisempia vastauksia. Ehkä hän lopettaa taaperokyselynsä, kun vastaa tarpeeksi monta kertaa tarpeeksi huonosti!
Täällä me kaikki vaan ollaan ja eletään, ei siitä pääse mihinkään, keksi sille tekosyyn tai ei. Might as well enjoy it
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni naisten tulisi pitäytyä perinteisissä sukupuolirooleissa, koska ovat biologisesti alttiita siihen. Miehet ovat luonnostaan vahvempia ja hallitsevampia, kun taas naiset ovat paremmin soveltuvia hoiva- ja kasvatustehtäviin. Naisten tulisi pysyä kotona kokkaamassa, siivoamassa ja huolehtimassa lapsistaan, kun taas miesten tulisi käydä töissä ja huolehtia perheestään.
Aika moni mies ei halua elättää yksin perhettään.
Aika moni nainen ei suostu synnyttämään miehelle, joka pakottaa naisen toimimaan 5 eri täyspäivätyössä samanaikaisesti ja vie vielä kunnian jostain "isyydestä" vaikka nainen tekee kaikki työt, uhraa uransa ja kroppansa miehen äpärille
Vierailija kirjoitti:
Älä valehtele, ettei sopivaa miestä löytynyt. Sellainen oli friendzonellasi 20-25 vuotiaana.
Alapeukuista päätellen taitaa kalikka kolista pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitähän ne AP sinulle varoitti jo 20 vuotta sitten.
En ole ap mutta samassa iässä ja muistan että 20v sitten varoiteltiin vaan raskaaksi tulemisesta. Keinolla millä hyvänsä piti estää raskaaksi tuleminen, joka melkeinpä voisi tapahtua vain istumalla samalle tuolille jolla joku mies on istunut.
Tästähän erilaiset hedelmättömyysasiantuntijat on viime vuosina puhuneet että ehkäisyvalistuksen lisäksi tarvittaisiin selvästi hedelmällisyysvalistusta. Meidät kasvatettiin uskomaan että raskaaksi voi tulla ihan koska tahansa, jopa missä kohtaa kiertoa tahansa, naps vaan, ja että todennäköisyydet alkaa vähitellen heiketä vasta joskus nelivitosena.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yhtään seurannut tätä palstaa, niin tietäisit, että nelikymppiset lapselliset naiset valittavat, ettei heillä ole sisältöä elämässä. Elämä on pelkkää työtä, lastenhoitoa ja arjen pyöritystä.
Oma vika!
Mikä tuosta kuviosta työ, arjen pyörittäminen ja lapset on poistettavissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen pian 50 täyttävä vela ja mulla oli tuollainen olo jonkinsortin keski-iän kriisissä, joka mulle tuli 42-44-vuotiaana. Kaikki ahdisti. Tuntui että elämä on tyhjää, sillä ei ole tarkoitusta tai merkitystä. Halusin muuttaa kaiken elämässäni, mutta kun en tiennyt mitä sitten haluaisin nykyisen tilalle. Niinpä poukkoilin asiasta toiseen, yhtenä päivänä uskoin että on vielä yritettävä löytää mies ja saada lapsi, mutta seuraavana päivänä saattoikin tuntua että en minä mitään lasta ja miestä halua, vaan haluan muuttaa ulkomaille. Ja sitten seuraavaksi vaikka johonkin maalle syrjään pyrkimään omavaraistalouteen. Tai vaikka intiaan jonkun hengellisen gurun mietiskelykeskukseen tavoittelemaan valaistusta. Tai aloittamaan uuden biletyskauden. Mitään en tullut tehneeksi, koska toiveet ja haaveet vaihtuivat niin nopeaan, etten ehtinyt toteuttaa mitään niistä.
Ja hyvä niin. Se kriisi meni ihan itsestään ohi, ja sen jälkeen olen ollut ihan tyytyväinen elämääni ihan nykyisellään. Sinkkuna, lapsettomana, samassa paikassa kuin ennenkin asuen, samaa työtä tehden. Nykyisestä näkökulmasta katsoen se jonkinlainen elämän merkityksen kaipuu oli ahdistuksen tai masennuksen tai kriisin oire, ei todellinen tarve. Nyt kun olen taas tasapainossa itseni kanssa ja onnellinen, minulle on selvää, ettei elämällä ole eikä tarvi olla mitään tarkoitusta tai merkitystä. Täällä vaan ollaan sen aikaa kun "luoja" suo, sitten kuollaan pois. Ei ole mitään rooleja mitä pitäisi täyttää, jokainen saa itse valita polkunsa tai valita olla kulkematta mitään polkuja. Elämä on nykyisin ihanaa ja rauhaisaa, kun on vain tyytyväisyys tässä ja omissa nahoissani, ei enää tempoilua halujen ja haaveiden perässä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on trolli jonka tarkoituksena pilkata veloja.
Ei aina ole kyse sinusta. Etkö ole ikinä kuullut, että jokainen lapseton ihminen ei ole vela? Itse asiassa tutkimusten mukaan ylivoimaisesti suurin osa lapsettomista ihmisistä ei ole veloja. Ja meillä muillakin on oikeus olla olemassa ja kirjoittaa nettiin, vaikka se sinua ketuttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet yhtään seurannut tätä palstaa, niin tietäisit, että nelikymppiset lapselliset naiset valittavat, ettei heillä ole sisältöä elämässä. Elämä on pelkkää työtä, lastenhoitoa ja arjen pyöritystä.
Oma vika!
Mikä tuosta kuviosta työ, arjen pyörittäminen ja lapset on poistettavissa?
Minä taas ihmettelen, että eikö se ole se sisältö, jota he lähtivät tavoittelemaankin.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy tukihenkilöksi jonkun yksinhuoltajaäidin lapselle/lapsille. Tapaa kerran kuukaudessa, saat sisältöä elämään. Tai ryhdy kaveriksi yksinäiselle vanhukselle, vie hänet kävelylle vaikkapa kerran viikossa tai jotain muuta vapaaehtoistyötä. Toisia auttamalla auttaa myös itseään.
Muita auttamalla auttaa muita. Ei itseä. Jos joku siitä tykkää niin go for it mutta ei siitä itselle mitään saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämässä ole mitään tarkoitusta. Ei niin mitään. Olemme kuin hometta tämän kivipallon pinnalla, tai oikeastaan homeen seassa seikkailevia mikrobeja.
Ollaan vaan ja öllötetään.
Vastaus on elävän Jumalan rakkaus sinua kohtaan. Etsi Jumalaa, niin löydät merkityksen, joka ylittää ymmärryksesi. Olet arvokas Hänen silmissään juuri sellaisena kuin olet! Hyvää kesää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä valehtele, ettei sopivaa miestä löytynyt. Sellainen oli friendzonellasi 20-25 vuotiaana.
Alapeukuista päätellen taitaa kalikka kolista pahasti.
No kauniilla nuorilla naisilla näin varmasti onkin. Mutta miehet ei halua olla edes kaverina rumalle naiselle, koska heitä ei kiinnosta se mahdollinen seksi ruman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta 40v nainen jolta on jouduttu poistamaan lisääntymiselimiä sairauden vuoksi. Koen elämäni olevan silti erittäin rikasta ja merkityksellistä.
Jos elämä ei maistu, oli lapsia tai ei, kannattaa asiasta käydä juttelemassa jossain. Ei kannata ripustaa arvoaan ja minuuttaan yhteen asiaan.
Tämä.
On totta, että lapsista huolehtiminen tuo elämään sisältöä. Lapset kuitenkin kasvavat. Moni vanhempikin havahtuu kysymään: mitä voisin tässä elämässä vielä tehdä?
On myös raskas taakka lapsille, jos ainoastaan he tuovat merkitystä elämään. Lapsillakin on oma elämänsä. Eivät he useimmiten jaksa eivätkä ehdi päivittäin ikääntyneitä vanhempiaan tavata.
Tärkeintä elämässä on arki. Jos siihen saa mielekkyyttä - joka ikiseen päivään -, nauttii varmasti elämästä.
En kyllä oikein ymmärrä mikä tuo ajatusmaailma on jostain "elämän merkityksestä".
Mä ainakin tajusin sen jo varmaan 5-vuotiaana ettei täälä kenenkään elämällä ole mitään merkitystä. Ihan sama onko lapsia tai tekeekö jotain järkevää vai ei. Merkitys nolla pilkku nolla nolla.
Ja se se on vapauttavaa se! Tee jotain kivaa, lähde vaikka Australiaan ja elä sen jälkeen vuosi nomadina, mene minne nokka näyttää. Ei masenna enää sen jälkeen.
VelaN43 ja ei ole tylsää eikä sitä tule vanhanakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus on elävän Jumalan rakkaus sinua kohtaan. Etsi Jumalaa, niin löydät merkityksen, joka ylittää ymmärryksesi. Olet arvokas Hänen silmissään juuri sellaisena kuin olet! Hyvää kesää!
Myös uskovainen voi ja saa tuntea kipua perheettömyydestä. Toksinen positiivuus ei ole tervettä.
Hyi. En todellakaan ala vetämään jotain ihme roolia parisuhteessa.