En mä kyllä osaa tätä -nettideittailu yli nelikymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 49-vuotias mies, enkä todellakaan uhraa kahta ajatusta kenellekään naiselle, jolla on kotona asuvia lapsia, olivat nämä minkä ikäisiä hyvänsä. Omillaan olevat lapset on eri juttu, eli ne on ok. 

Mites onko sulla omia lapsia?

 

Eri. Minulla on lapsia mutta ymmärrän kyllä tuon. Ei voi vaatia toista ottamaan elämäänsä myös lapseni. En myöskään halua pakottaa ketään siihen.

Ymmärrän, että lapsi on osa mun elämää, en ole vaatimassa ketään ottamaan häntä omaansa, jos tämä on deal breaker, niin sitten se mies ei ole oikea mulle, mutta ymmärrän. Mä elätän, kuskaan ja huolehdin oman lapseni hänen isänsä kanssa, siihen en uutta miestä tarvitse, hämmentävää, että tätä on vaikea ymmärtää. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna meni jo.

Sun kriteerit miehelle on liian korkeella ja miehet ei halua vanhoja eukkoja. Sun neuvottelutilanne mikä sulla oli parinvalintaan parikymppisenä ei vaan oo enäää sama. Ne miehet jota sinä kyttäät saa valita nuoremmista ja kauniimmista.

Sama vanha virsi. Millon tää menee jakeluun?

Okei, että yli nelikymppiset ei enää pariudu, en kyllä usko, kun tiedän moniakin pareja, ilman isoa ikäeroa😅 

Nyt vaan tosiaan kyselin niiltä vinkkejä, jotka tässä on onnistuneet tässäkin iässä, tässähän on helposti vielä yli puolet elämää jäljellä 

Lähdetään nyt ihan ensin liikkeelle siitä, että jatka niillä treffeillä käymistä niin kauan että löydät EDES YHDEN miehen, kenet haluaisit tavata uudelleen. 

Sitten kun olet tuossa onnistunut, niin voidaan alkaa yhdessä juonia sitä että miten sinä saisit sen miehen itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu et aika monet miehet kaipaa jännitystä elämään jännanaisen kanssa, toki hänen pitää olla hyvännäköinen myös. 

Itse olen rauhallinen nainen jolla paljon kiinnostavia harrastuksia, mutta en esim. juo lainkaan ikinä enkä polta niin olen varmaan lähtökohtaisesti tylsä tai liian kiltti eli ei jaksa miehiä tällainen kiinnostaa. 

Joo, juovana pullukkana oli helpompi löytää seuraa kuin nyt hoikkana & raittiina. Sama ihminen kuitenkin olen, mutta miehet vierastaa, kun en voi lähteä yksille...

Itse vähän kyllä vierastan ehdottomuutta. En todellakaan halua mitään juopottelijaa, mutta en absolutistiakaan.

Minä en ole ehdoton.

Minusta tulee agressiivinen humalassa.

Voin mielelläni juoda, joshuolehdit minusta koko illan.

Olen kaunis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nelikymppinen yh voisi parantaa jonkin itsenäisen miehen elämää?

Samaa olen pohtinut. Mulla on pakka kasassa. Mitä joku vuoroviikkoisä antaisi mun elämään. N40

Asia on siis loppuun käsitelty.

Pakkasi ei muuten kiinnosta ketään hevon paskan vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että olet aina treffien jälkeen tuntenut että et halua tavata miestä uudestaan. Mitä sinä ajattelit että me voidaan tehdä sille asialle :D ?

Emme me vauvalaiset voi mitään taikasauvaa heiluttamalla saada sinua tykkäämään niistä sun treffikumppaneista 🤷

Ihan hyvä pointti, kyselin, että mitä te, jotka tässä olette onnistuneet, olette tehneet (vinkkejä) eli olisko se yksi vinkki sitten se, että koittais tavata vaikka toisen ja kolmannenkin kerran😊 AP

Oletko päätynyt treffeille vääränlaisten kanssa? Millaista miestä etsit ja millaisten kanssa olet mennyt treffeille? Itselläni kuuluu olennaisimpiin kriteereihin tietynlainen samanhenkisyys, ja tämä auttaa karsimaan jo paljon ihmisiä. Pyrin tapaamaan aika pian, mutta sen verran viestittelen sitä ennen, että jonkin verran tulee karsintaa jo viestitellessä. Itse olen 46-vuotias, ja olen kyllä yli 40-vuotiaana löytänyt kiinnostavia miehiä. Ei heitä joka kulman takaa tule vastaan, eli aika harvakseltaan kenestäkään kiinnostun. Pelkän ulkonäön perusteella en matchaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna meni jo.

Sun kriteerit miehelle on liian korkeella ja miehet ei halua vanhoja eukkoja. Sun neuvottelutilanne mikä sulla oli parinvalintaan parikymppisenä ei vaan oo enäää sama. Ne miehet jota sinä kyttäät saa valita nuoremmista ja kauniimmista.

Sama vanha virsi. Millon tää menee jakeluun?

Okei, että yli nelikymppiset ei enää pariudu, en kyllä usko, kun tiedän moniakin pareja, ilman isoa ikäeroa😅 

Nyt vaan tosiaan kyselin niiltä vinkkejä, jotka tässä on onnistuneet tässäkin iässä, tässähän on helposti vielä yli puolet elämää jäljellä 

Lähdetään nyt ihan ensin liikkeelle siitä, että jatka niillä treffeillä käymistä niin kauan että löydät EDES YHDEN miehen, kenet haluaisit tavata uudelleen. 

Sitten kun olet tuossa onnistunut, niin voidaan alkaa yhdessä juonia sitä että miten sinä saisit sen miehen itsellesi.

Ja monen tapaamisenkin jälkeen voi käydä, kuten minulle, että ääh en jaksakaan. Haluan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu et aika monet miehet kaipaa jännitystä elämään jännanaisen kanssa, toki hänen pitää olla hyvännäköinen myös. 

Itse olen rauhallinen nainen jolla paljon kiinnostavia harrastuksia, mutta en esim. juo lainkaan ikinä enkä polta niin olen varmaan lähtökohtaisesti tylsä tai liian kiltti eli ei jaksa miehiä tällainen kiinnostaa. 

Joo, juovana pullukkana oli helpompi löytää seuraa kuin nyt hoikkana & raittiina. Sama ihminen kuitenkin olen, mutta miehet vierastaa, kun en voi lähteä yksille...

Itse vähän kyllä vierastan ehdottomuutta. En todellakaan halua mitään juopottelijaa, mutta en absolutistiakaan.

Minä en ole ehdoton.

Minusta tulee agressiivinen humalassa.

Voin mielelläni juoda, joshuolehdit minusta koko illan.

Olen kaunis nainen.

Voin huolehtia sinusta, mutta mieluummin ei humalassa. Lähde kahville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nelikymppinen yh voisi parantaa jonkin itsenäisen miehen elämää?

 

 

Tuomalla sitä kuuluisaa sisältöä elämään lapsien kautta.

miksi kukaan mies (poislukien pedofiilit) olisi millään tasolla kiinnostunut toisen miehen lapsista ja haluaisi niiden elättäjäksi ja täyspäiväiseksi kuskiksi kouluun ja harrastuksiin.

 

 

Sarkasmitutkasi kaipaa viritystä. Lapsiperheiden vakiovastaus lapsettomille. Miten te saatte sisältöä elämäänne kun teillä ei ole lapsia.

Olin noin vuoden yhdessä yh äidin kanssa ja systemaattisesti kieltäydyin palvelemasta hänen lapsiaan koska hän nimenomaan suhteen alussa vannoi ja vakuutti ettei ole lapsilleen isää etsimässä vaan miestä itselleen ja hän ja lasten isät kyllä elättävät ja huolehtivat lapsista. Vaan eipä noita ukkoja koskaan näkynyt kun lapsia olisi pitänyt kuskata harrastuksiin ynnä muualle , enkä minäkään lähtenyt niitä heidän puolestaan kuskaamaan yhtään mihinkään. Vaikka nämä yh naiset aina valehtelevatkin miten hyviä heidän lastensa isät ovat ja miten hyvin he huolehtivat yhdessä lastensa tarpeista niin se on pelkkää myynti ja mainos puhetta. Suomeksi sanottuna pelkkää pskaa.  Kyllä ne kersat aina lopulta tulevat miehen taakaksi ja kukaan Ei oikeasti halua olla mikään kuhnuri sekä aisuri ja hoitaa toisen miehen jälkeläisiä. 

Se on just näin, tosi harvalla eronneella parilla oikeesti toimii hyvin yhteishuoltajuus. Luulen että exän uus kumppani entisestään vähentää sen toisen vanhemman haluja osallistua lastenhoitoon.

Vierailija kirjoitti:

No jokin sussa on vikana. Miten et osaa päätellä sitä itse? Kukaan sua tuntematon ei voi sitä sanoa, eli kannattaako nyt kysellä anonyyminä foorumilla. Voi olla turn-off että sulla on lapsi, no ehkä ei, jos miehelläkin on. Itse tykkään olla loppuelämän ihan yksin. Mitä pidempään olet sinkku, sitä vähemmän kaipaat toista elämääsi. 

Niin mä kyselin niitä vinkkejä siihen nettideittailuun, sellaisia vinkkejä vois olla vaikka että mikä hyvä sivusto, milloin on lähdetty treffeille, minne, mitkä on ollut hyviä keskustelunaiheita, onko onnistumisen avain ollut määrä eli ahkera deiteillä käynti jne. Ja tosiaan niiltä, jotka nettideittailleet ja siinä onnistuneet😊

En kysellytkään mielestäni analyysiä itsestäni, varmasti on minussa vikaa myös, eikös meissä kaikissa, eipä täällä kai kukaan täydellinen ole😅

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu et aika monet miehet kaipaa jännitystä elämään jännanaisen kanssa, toki hänen pitää olla hyvännäköinen myös. 

Itse olen rauhallinen nainen jolla paljon kiinnostavia harrastuksia, mutta en esim. juo lainkaan ikinä enkä polta niin olen varmaan lähtökohtaisesti tylsä tai liian kiltti eli ei jaksa miehiä tällainen kiinnostaa. 

Joo, juovana pullukkana oli helpompi löytää seuraa kuin nyt hoikkana & raittiina. Sama ihminen kuitenkin olen, mutta miehet vierastaa, kun en voi lähteä yksille...

Itse vähän kyllä vierastan ehdottomuutta. En todellakaan halua mitään juopottelijaa, mutta en absolutistiakaan.

Sulle olisi sit varmaan ok, jos välillä otan vähän ketamiinia tai kokkelia. Ihan satunnaisesti ja viihteellä. Vai oletko ehdoton sitten kuitenkin, jos päihde on eri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 49-vuotias mies, enkä todellakaan uhraa kahta ajatusta kenellekään naiselle, jolla on kotona asuvia lapsia, olivat nämä minkä ikäisiä hyvänsä. Omillaan olevat lapset on eri juttu, eli ne on ok. 

Mites onko sulla omia lapsia?

 

Eri. Minulla on lapsia mutta ymmärrän kyllä tuon. Ei voi vaatia toista ottamaan elämäänsä myös lapseni. En myöskään halua pakottaa ketään siihen.

Ymmärrän, että lapsi on osa mun elämää, en ole vaatimassa ketään ottamaan häntä omaansa, jos tämä on deal breaker, niin sitten se mies ei ole oikea mulle, mutta ymmärrän. Mä elätän, kuskaan ja huolehdin oman lapseni hänen isänsä kanssa, siihen en uutta miestä tarvitse, hämmentävää, että tätä on vaikea ymmärtää. A

Tuo toimii teoriassa muttei käytännössä. Lapsi asuu ja elää kanssasi. Ei mies voi olla huomioimatta häntä. Jos hän tekee ruokaa niin jätetäänkö lapsi ruokkimatta? Hän haluaa rakastella kanssasi. Ei onnistu jos lapsi on kotona vaikka muuten olisitkin suostuvainen. Muitakin aikatauluja pitää suunnitella lapsesi kannalta. Mies tulee olemaan osa perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nelikymppinen yh voisi parantaa jonkin itsenäisen miehen elämää?

Aika kapeakatseinen kommentti. Millä tavalla itse pystyt parantamaan kenenkään elämää jos ajatusmaailmasi on noin rajoittunut?

Mutta usko pois, on meitä nelikymppisiä jotka olemme upean miehen löytäneet vaikka lapsia onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juna meni jo.

Sun kriteerit miehelle on liian korkeella ja miehet ei halua vanhoja eukkoja. Sun neuvottelutilanne mikä sulla oli parinvalintaan parikymppisenä ei vaan oo enäää sama. Ne miehet jota sinä kyttäät saa valita nuoremmista ja kauniimmista.

Sama vanha virsi. Millon tää menee jakeluun?

Okei, että yli nelikymppiset ei enää pariudu, en kyllä usko, kun tiedän moniakin pareja, ilman isoa ikäeroa😅 

Nyt vaan tosiaan kyselin niiltä vinkkejä, jotka tässä on onnistuneet tässäkin iässä, tässähän on helposti vielä yli puolet elämää jäljellä 

Lähdetään nyt ihan ensin liikkeelle siitä, että jatka niillä treffeillä käymistä niin kauan että löydät EDES YHDEN miehen, kenet haluaisit tavata uudelleen.&nbsp

Ja monen tapaamisenkin jälkeen voi käydä, kuten minulle, että ääh en jaksakaan. Haluan olla rauhassa.

Asia selvä. Saat olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu et aika monet miehet kaipaa jännitystä elämään jännanaisen kanssa, toki hänen pitää olla hyvännäköinen myös. 

Itse olen rauhallinen nainen jolla paljon kiinnostavia harrastuksia, mutta en esim. juo lainkaan ikinä enkä polta niin olen varmaan lähtökohtaisesti tylsä tai liian kiltti eli ei jaksa miehiä tällainen kiinnostaa. 

Joo, juovana pullukkana oli helpompi löytää seuraa kuin nyt hoikkana & raittiina. Sama ihminen kuitenkin olen, mutta miehet vierastaa, kun en voi lähteä yksille...

Itse vähän kyllä vierastan ehdottomuutta. En todellakaan halua mitään juopottelijaa, mutta en absolutistiakaan.

Sulle olisi sit varmaan ok, jos välillä otan vähän ketamiinia tai kokkelia. Ihan satunnaisesti ja viihteellä. Vai oletko ehdoton sitten kuitenkin, jos päihde on eri?

Ehdottomasti, en ole ehdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit että olet aina treffien jälkeen tuntenut että et halua tavata miestä uudestaan. Mitä sinä ajattelit että me voidaan tehdä sille asialle :D ?

Emme me vauvalaiset voi mitään taikasauvaa heiluttamalla saada sinua tykkäämään niistä sun treffikumppaneista 🤷

Ihan hyvä pointti, kyselin, että mitä te, jotka tässä olette onnistuneet, olette tehneet (vinkkejä) eli olisko se yksi vinkki sitten se, että koittais tavata vaikka toisen ja kolmannenkin kerran😊 AP

Oletko päätynyt treffeille vääränlaisten kanssa? Millaista miestä etsit ja millaisten kanssa olet mennyt treffeille? Itselläni kuuluu olennaisimpiin kriteereihin tietynlainen samanhenkisyys, ja tämä auttaa karsimaan jo paljon ihmisiä. Pyrin tapaamaan aika pian, mutta sen verran viestittelen sitä ennen, että jonkin verran tulee karsi

Kiitos, varmaan tuo nopeasti treffeille on yksi hyvä vinkki

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on maailman nirsoimmat naiset. Et halua tutustua niihin taviksiin vikka olet itse tavis. Tavoittelet sitä komeinta top 10 miestä ja sen takia et saa kumppania vaikka tavikset olisi ihan hyviä kumppaneita. Naisilla on se ongelma että haluavat ulkonäöltään täydellisen miehen ja usein mies onkin sitten pettäjä.

Sinäpä koomikko olet 😂 melko tossukka ukkeli kun jo heti kärkeen olet alisteinen sanoen naisia nirsoiksi. Ikäänkuin nainen olisi se joka valitsee miehen ilman että miehellä olisi siihen mitään sanottavaa.😂 

Olet niin lapanen etteivät naiset vilkaisekkaan tuollaista päin. Ainoa keino minkä keksit on yrittää alentaa meitä kunnollisia oikeita miehiä väittämällä meitä pettureiksi. Tiedätkö lapanen, että tosimies ei naistaan petä ikinä koska on jo saanut sen jonka on halunnutkin. Mies on se joka antaa kaikkensa, ei se joka antaa kaikille. Lopeta tuo itsesäälissä rypeminen ja ole mies. Alkaa niitä naisiakin löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jokin sussa on vikana. Miten et osaa päätellä sitä itse? Kukaan sua tuntematon ei voi sitä sanoa, eli kannattaako nyt kysellä anonyyminä foorumilla. Voi olla turn-off että sulla on lapsi, no ehkä ei, jos miehelläkin on. Itse tykkään olla loppuelämän ihan yksin. Mitä pidempään olet sinkku, sitä vähemmän kaipaat toista elämääsi. 

Niin mä kyselin niitä vinkkejä siihen nettideittailuun, sellaisia vinkkejä vois olla vaikka että mikä hyvä sivusto, milloin on lähdetty treffeille, minne, mitkä on ollut hyviä keskustelunaiheita, onko onnistumisen avain ollut määrä eli ahkera deiteillä käynti jne. Ja tosiaan niiltä, jotka nettideittailleet ja siinä onnistuneet😊

En kysellytkään mielestäni analyysiä itsestäni, varmasti on minussa vikaa myös, eikös meissä kaikissa, eipä täällä kai kukaan täydellinen ole😅

AP

Riippuu, mitä etsit. Äkkiseltään luulisi kuitenkin, että sadan epäsopivan ja epäkiinnostavan kanssa treffeillä juokseminen ei tuo yhtään sen parempaa tulosta kuin jos heitä olisi vain 10. Kirjoitit, ettet ole sitten kuitenkaan kiinnostunut kenestäkään, eli jollain lailla päädyt treffeille vääränlaisten kanssa. Joko et tiedosta, millaisten ihmisten kanssa sinulla oikeasti on kemiaa, tai sitten et osaa löytää heitä esim. deittisaiteilta. Tätä teoriaa tukee se kun mietit keskustelunaiheita - silloin, kun on oikean ihmisen seurassa ja synkkaa oikeasti, ei aiheita tarvitse miettiä, vaan juttua syntyy itsestään. Ehkä sinun pitää siis miettiä, millaisten miesten kanssa sinulla voisi synkata ja miten onnistuisit seulomaan juuri heidät Tinderistä tai muualta.

Olen tavannut nykyisen mieheni netissä. Tästä on toki aikaa yli 20 vuotta, eikä silloin ollut Tindereitä, vaan ihan kontaktipalstoja. Kirjoittelimme sähköposteja n. vuoden verran, ennen kuin viimein tapasimme. Tapailin samalla myös useita muita miehiä, mutta kukaan ei oikein kolahtanut. Silti odotin aina innolla tämän miehen viestiä, kaveri vaikutti älykkäältä, hauskalta, sivistyneeltä, ja oli hyvä kirjoittamaan. Vaikka lempi ei suoranaisesti roihahtanut liekkeihin heti ensi kertaa livenä tavatessamme, oli hänessä silti jotain erityistä ja kiinnostavaa. Ja nyt olemme olleet naimisissa kohta 10 vuotta. 

Monet neuvovat, että kannattaa tavata mahdollisimman pian, ettei vain tuhlaa aikaansa, ja lopulta pety. En ole varma, olenko samaa mieltä. Kirjoittelemalla pidempään ainakin me opimme tuntemaan toistemme ajatuksia melkoisen hyvin jo ennen tapaamista. Ei ollut kiirettä tai painetta heti tavata. Nykyisin pitäisi jostain syystä saada heti mulle kaikki tänne nyt. Ja moni stressaa sen toisen puoliskon löytämistä todella paljon. Jos hampaat irvessä etsii, ei varmasti löydä. Muutenkin elämä on todella paineistettua ja suorituskeskeistä joka suhteessa nykyään. 



En osaa oikein antaa neuvoja, mutta toivon ap:lle kuitenkin onnea ja kärsivällisyyttä matkaan. On tosiaan myös onnesta kiinni, osuuko se oikea kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla nelikymppinen yh voisi parantaa jonkin itsenäisen miehen elämää?

Aika kapeakatseinen kommentti. Millä tavalla itse pystyt parantamaan kenenkään elämää jos ajatusmaailmasi on noin rajoittunut?

Mutta usko pois, on meitä nelikymppisiä jotka olemme upean miehen löytäneet vaikka lapsia onkin. 

Ei tarvitse pystyä parantamaan kenenkään elämää väkisin. Jos ajatusmaailma ei kohtaa ei kannata pakottaa. Vapaaehtoisesti lapseton voi parantaa toisen vapaaehtoisesti lapsettoman elämää jakamalla sen omien arvojensa mukaisesti.

Naiselle on tavis pitkä ja komea top 10 mies.