Miehet,onko teidän vaikea sanoa että rakastatte?
Jos siis tunne on voimakas, mutta tilanne epävarma.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska en rakasta ketään koskaan.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Nimiekkisi kuvaa kertomasi perusteella kovin huonosti sinua
Totta se kirjoittaa. Mun ex-paska. 😆😜😚🤪😙
Näin keski-ikäisenä ja parit rakkaudet katkeraan loppuun koettuna mieluummin totean nykyiselle kumppanilleni että tykkään hänestä kovasti. Päätelköön itse onko se rakkauta vai mitä. Viisi vuotta kuitenkin yhdessä oltu. En halua jinxata tätä enää uusilla rakkaushöpinöillä ei kuitenkaan olla enää mitään teinejä.
Miehelleni on, todella vaikeaa :) Mutta ei haittaa, hän rakastaa teoilla <3
naimisissa n. 27v
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä ja parit rakkaudet katkeraan loppuun koettuna mieluummin totean nykyiselle kumppanilleni että tykkään hänestä kovasti. Päätelköön itse onko se rakkauta vai mitä. Viisi vuotta kuitenkin yhdessä oltu. En halua jinxata tätä enää uusilla rakkaushöpinöillä ei kuitenkaan olla enää mitään teinejä.
Ihminen voi rakastaa montaa kohdetta. Olen aina pitänyt meitä suomalaisia jotenkin tunne-elämältään vioittuneena kansakuntana ja tämä keskustelu todistaa sen.
Ei ole vaikea sanoa. Olen romanttinen mies ja sen sanominen on luontevaa, kun tuntee ja tietää rakastavansa toista.
Ensimmäisessä suhteessa rakastin niin, että pakahduin siitä tunteesta. Nyt aikuisiällä tunne on kokonaisvaltaisempi ja aidompi. Nuorempana tunteet olivat voimakkaampia ja enemmän valtaansaottavia.
M44
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska en rakasta ketään koskaan.
T: kiltti ja kunnollinen mies
Voisit nyt ainakin itseäsi rakastaa, terveellä tavalla! Se asia vieläpä lisää kiltteyttäsi ja kunnollisuuttasi. Ja sitä ennen ei voikaan ketään rakastaa.
Helppoa on ollut sanoa, mutta elämä on opettanut ettei kannata. Nainen täytyy pitää jännityksessä, jos olet varma nakki niin naisen vatsaperhoset karkaavat ja hän lähtee etsimään uutta jännitystä ja epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä ja parit rakkaudet katkeraan loppuun koettuna mieluummin totean nykyiselle kumppanilleni että tykkään hänestä kovasti. Päätelköön itse onko se rakkauta vai mitä. Viisi vuotta kuitenkin yhdessä oltu. En halua jinxata tätä enää uusilla rakkaushöpinöillä ei kuitenkaan olla enää mitään teinejä.
Ihminen voi rakastaa montaa kohdetta. Olen aina pitänyt meitä suomalaisia jotenkin tunne-elämältään vioittuneena kansakuntana ja tämä keskustelu todistaa sen.
Jaajaa. Kuinkahan naama norsunvitulla sinäkin olisit jos miehesi ilmoittaisi että rakastaa myös naapurin Elsaa ja työpaikan Tuijaa.
Ei tarvitsisi muuttaa upeaa asiaa joka paikkaan heiteltäväksi fraasiksi.
Ihan rehellisesti sanoen: Jos sen sanominen on tuntunut minusta vaikealta, niin se on johtunut vain siitä, että en ole oikeasti tuntenut niin. Kerran olen ollut aidosti rakastunut ja ei ollut vaikeaa, vaikka kotona sitä ei minulle koskaan sanottu. Vanhempani rakastavat kyllä minua, vaikkei sitä ääneen sanotakaan.
M40+
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikea sanoa. Olen romanttinen mies ja sen sanominen on luontevaa, kun tuntee ja tietää rakastavansa toista.
Ensimmäisessä suhteessa rakastin niin, että pakahduin siitä tunteesta. Nyt aikuisiällä tunne on kokonaisvaltaisempi ja aidompi. Nuorempana tunteet olivat voimakkaampia ja enemmän valtaansaottavia.
M44
Nuoren pojan tunteet on pelottavan voimakkaita. Minun nuoruudessani useampi nuori poika hyppäsi junan alle kun oli tullut ero tyttöystävästä :(
Tunne ei koskaan saisi mielestäni olla noin järjetön ja valtaansaottava.
pragmaattinen rouva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan tyttöystävän kanssa olin seurustellut reilun kuukauden kun sanoin, että rakastan häntä. Viikon päästä tyttö jätti minut. En enää ole kenellekään sanonut rakastavani.
M37
Mene terapiaan. Ei ole tervettä.
On tervettä, jos ei vain ole rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäs olla 16-22v, että se irtoaisi aidosti, eikä miehet valehtele mielellään.
Päinvastoin, 80-vuotiaana se tunne on jo ihan toista luokkaa aito kuin nuoruudessa, jossa ihastumista tai himoa luullaan rakkaudeksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin keski-ikäisenä ja parit rakkaudet katkeraan loppuun koettuna mieluummin totean nykyiselle kumppanilleni että tykkään hänestä kovasti. Päätelköön itse onko se rakkauta vai mitä. Viisi vuotta kuitenkin yhdessä oltu. En halua jinxata tätä enää uusilla rakkaushöpinöillä ei kuitenkaan olla enää mitään teinejä.
Ihminen voi rakastaa montaa kohdetta. Olen aina pitänyt meitä suomalaisia jotenkin tunne-elämältään vioittuneena kansakuntana ja tämä keskustelu todistaa sen.
Jaajaa. Kuinkahan naama norsunvitulla sinäkin olisit jos miehesi ilmoittaisi että rakastaa myös naapurin Elsaa ja työpaikan Tuijaa.
Minun miehenipä sanoo rakastavansa koko maailmaa, ja olen vain ylpeä hänestä.
uskis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäs olla 16-22v, että se irtoaisi aidosti, eikä miehet valehtele mielellään.
Päinvastoin, 80-vuotiaana se tunne on jo ihan toista luokkaa aito kuin nuoruudessa, jossa ihastumista tai himoa luullaan rakkaudeksi...
Miten, kun on itse rypistynyt ja vastapuoli samanlainen, voi rakastua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mieluummin sanomatta.
R.I.P.
Ei sullekaa kukaa sano 😬🤔🤪
Älä välitä. Ei sitä kukaan sulle tule koskaan kertomaan. Ei syytäkään mykkäpaska.
Kusta voi haudallesi.
Kyykkykusi hameenhelmat korvissa suoraan suuhusi.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa on ollut sanoa, mutta elämä on opettanut ettei kannata. Nainen täytyy pitää jännityksessä, jos olet varma nakki niin naisen vatsaperhoset karkaavat ja hän lähtee etsimään uutta jännitystä ja epävarmuutta.
Minä varmaan itkisin onnesta jos löytäisin miehen, joka kertoisi minulle rakastavansa. Kukaan ei ole sanonut sitä minulle koskaan. En ole itsekään sanonut, vaikka olen kyllä rakastanut.
Vierailija kirjoitti:
On sillä naiset käyttävät tätäkin miestä vastaan.
Ja aloituksen lievästi ylimielinen sävy - kuten näissä aina: jos ei jotain tee, niin ei OSAA, mistään muusta ei voi johtua.
Omasta mielestäni on ihan hirveän ankeuttavaa, että koetaan rakastamisen sanomisen olevan jotenkin turhaa sanallistamista.
Mikä tunne sinua sanoessa pakahduttaa?