Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin, että terveillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja unesta huolehtimalla olisin huippukunnossa vielä 60v täytettyäni. Olin väärässä. Sydämen vajaatoiminta ja kakkostyypin diabetes pitävät huolen siitä, että tämä 170 cm 58 kg seniori ei 62v iässä yksinkertaisesti jaksa, vaikka haluaisi jaksaa. Kyse ei ole tahtomisesta tai elämäntapavalinnasta, kyse on siitä, mitkä geenit lotossa sai.
Jaksan käydä töissä, jaksan huolehtia omasta kodistani, mutta en todellakaan ole se pirteä ja reipas seniori, joka vetää jumppapiiriä ja käy hoitamassa lapsenlapsia. Tyttären mielestä olen vain laiska.
Kyllähän minä sairaudet ymmärrän.
Sinä kuitenkin käyt sentäs töissä ja huolehdit kotisi, toisin kuin minun äitini.
Ap
Millä sinun äitisi elää eli mistä saa rahaa, jos ei käy töissä? Isäsikö hänestä huolehtii ja elättää vai miesystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlainen tilanne meillä. Äiti jäi 63v vanhuuseläkkeelle ja silloin huokaili, ettei hänellä taida olla jälkellä muuta kuin enää kuolema. Nyt 75v ja joka helevetin asia on hankalaa. Yritti nakittaa jopa kaupassa käymisen meille keski-ikäisille lapsilleen, "kun hän ei jaksa". Kun ei juostu asioilla, alkoi onneksi tilata ruuat kotoon.
Rasittava persoona. Jos ei auta kun pyytää esim. vaihtamaan kaukosäätimeen patterit, haukkuu koko suvulle ja tutuille miten lapset ei häntä parkaa auta eikä hän näe uutisia eikä kaunareita. Eli kiristi sillä että haukkuu muille jos ei "tottele" ja tule aina käymään kun hän pyytää. Aina hän oli uhri.
Sain burnoutin töistä ja juttelin psykiatrin kanssa pari kertaa. Hän osasi sanoittaa äitini toiminnan: henkistä väkivaltaa ja jatke hänen lapsuusaikaiselle väkivaltaisuudelle meitä kohtaan. Kiristää henkisellä rangaistuksella, "mitä naapuritkin ajattelee jos et äitiäsi auta". Luultavasti
Vanhuuseläkkeelle ei jäädä 63-v, työkyvyttömyyseläkkeelle kyllä voi päästä, jos on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää, siis tuo lapsuutesikin. Äitisi olisi sinulle todella ison anteeksipyynnön velkaa mutta eihän tuollaiset kykene itsereflektioon. Kuten sanottu pistä kontaktit minimiin ja elä omaa elämääsi! Ja ilman syyllisyyttä
Kysyisin, miten voi olla mahdollista, että ap on joutunut huolehtimaan itsestään jo peruskoulun ala-asteelta saakka? Siis hankkinut vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoan, pyykännyt, ehkä maksanut kodin laskutkin koulutyönsä ohessa, ja äiti on vain maannut koko ajan?
Eikö tuohon ole haettu apua jo silloin?
Jos äiti on kymmeniä vuosia jo vain maannut ja katsonut tv:tä, niin on aika vaikea lähteä muuttamaan tapoja yli 60-vuotiaana.
Kuka sitä apua olisi hakenut? Minä olin lapsi ja uskoin, kun äiti sanoi ettei ihmisille saa kertoa miten asiat kotona ovat "vievät sinut muuten johonkin laitokseen ja ihmiset haukkuvat meitä". Piti valehdella esim. mummolle että kyllä äiti on laittanut ruokaa ja olen syönyt jo, jos mummo kysyi. Kyllä hän kysyikin, jotkut epäilykset hällä vissiin oli mutta minä koin suojelevani äitiäni kun esitin kaiken kotona olevan kunnossa. Eihän sitä lapsi tajua että apua olisi voinut saada. Tai olisiko silloin saanutkaan, ajat olivat toiset kuin nyt.
Ap
Mun isä alkoi alle 70-vuotiaana hokea olevansa vanha. Mikään muu ei onnistu kuin viinan juominen. En alkanut hänen piiakseen, koska hänellä ei ole mitään terveydellisiä esteitä hoitaa omia asioitaan. Jos olemme joskus riidelleet, hän sivaltanut aina todella ilkeästi/törkeästi jollain asialla, jonka hän tietää satuttavan minua todella paljon. Sitten pitäisi aina vaan olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hukkukoot omaan paskaansa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Osa ihmisistä vain on tuollaisia. Minusta ovat hyvin itsekkäitä ja hakevat huomiota tuolla "raihnaisuudellaan".
Varmaan siihen on syynsä ihan siinä persoonallisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
64 on sen verran vanha jo että annahan hänen olla. Nuoremmat minua ihmetyttävät. Osa ei tee mitään ja osa paahtaa itsensä ennenaikaiseen hautaan. Ihan kuin järki olisi kadonnut ja jäljellä keskinäinen kilpailu.
Päivän äiti-haukkumisketju. Voisitteko joskus ymmärtää, että vanhemmillanne on omat historiansa ja vaivansa. Kun teidän kirjoituksia lukee, ymmärtää, että ette ole ainakaan parempia ihmisiä kuin äitinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Lapsen, aikuisenkaan, ei tarvitse ruveta vanhemmalleen täysipäiväiseksi ystäväksi. Terveisin kuusikymppinen
Eikä huomiota kaipaavan marttyyrin huomionhalulle ja seurankaipuulle ole rajoja.
Olemme siskosten kanssa puhuneet ja havainneet:
- jos äitille soittaa, "olisit tullut käymään mielummin odotin sinua jo viikonloppuna ja taas petyin" (viikonloppuna ei oltu sovittu tai edes puhuttu mistään kyläilystä)
- jos käy kylässä, "joko sinä lähdet olisit ollut vaikka yötä"
- jos olet yhden yön, marttyroi miten huomenna on taas yksinäistä ja olisit ollut kaksi yötä
- jos kyläilee kaksi yötä, alkaa valitus miten ihmeessä ei koko joululomaksi/kesälomaksi tullut kylään, kun ihan hyvin olisi voinut vaikka viikon viettää.
Eli mikään ei riitä, kun tarve on se että häntä pitäisi jonkun koko ajan viihdyttää. Katkera isällemme kun tämä "pääsi hoitokotiin"(eli on toimintakyvytön muistisairas jota äitini ei halunnut hoitaa kotona).
Vierailija kirjoitti:
Kaikki palvelut on eläkeläisille maksullisia.
Mitään ilmaissiivousta ei ole olemassa.
MUTTA eläkeläinen saa kelalta anomuksella hoitotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päivän äiti-haukkumisketju. Voisitteko joskus ymmärtää, että vanhemmillanne on omat historiansa ja vaivansa. Kun teidän kirjoituksia lukee, ymmärtää, että ette ole ainakaan parempia ihmisiä kuin äitinne.
Eihän se ap ole rajaamassa äitinsä elämää tai elämisen tapaa, vaan se äiti pilaa ap:n elämän, on aina pilannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlainen tilanne meillä. Äiti jäi 63v vanhuuseläkkeelle ja silloin huokaili, ettei hänellä taida olla jälkellä muuta kuin enää kuolema. Nyt 75v ja joka helevetin asia on hankalaa. Yritti nakittaa jopa kaupassa käymisen meille keski-ikäisille lapsilleen, "kun hän ei jaksa". Kun ei juostu asioilla, alkoi onneksi tilata ruuat kotoon.
Rasittava persoona. Jos ei auta kun pyytää esim. vaihtamaan kaukosäätimeen patterit, haukkuu koko suvulle ja tutuille miten lapset ei häntä parkaa auta eikä hän näe uutisia eikä kaunareita. Eli kiristi sillä että haukkuu muille jos ei "tottele" ja tule aina käymään kun hän pyytää. Aina hän oli uhri.
Sain burnoutin töistä ja juttelin psykiatrin kanssa pari kertaa. Hän osasi sanoittaa äitini toiminnan: henkistä väkivaltaa ja jatke hänen lapsuusaikaiselle väkivaltaisuudelle meitä kohtaan. Kiristää henkisellä rangaistuksella, "mitä naapu
Vanhuuseläkkeelle ei jäädä 63-v, työkyvyttömyyseläkkeelle kyllä voi päästä, jos on sairas.
Pääsi vielä reilu vuosikymmen sitten tietyiltä aloilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten synnyttäminen ja kasvattaminen yksinhuoltajana vie mehut naisista. Sinä et taida olla äiti. Ja meillä naisilla voi olla hyvin raskaita kokemuksia, jotka aiheuttavat häpeää, tosin turhaan! Minäkin oli reipas ja harrastin ja kävin työssä kun perheessä oli kaksi aikuista, yksin kaiken hoitaminen vie voimat.
Jos sinulla ei ole lapsia, olet tainnut alkaa huolehtimaan äidistä liikaa-kyllä hän pärjää iso ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Lasten synnyttäminen ja kasvattaminen yksinhuoltajana vie mehut naisista. Sinä et taida olla äiti. Ja meillä naisilla voi olla hyvin raskaita kokemuksia, jotka aiheuttavat häpeää, tosin turhaan! Minäkin oli reipas ja harrastin ja kävin työssä kun perheessä oli kaksi aikuista, yksin kaiken hoitaminen vie voimat.
Jos sinulla ei ole lapsia, olet tainnut alkaa huolehtimaan äidistä liikaa-kyllä hän pärjää iso ihminen.
Sinulla ei ilmeisesti ole sisälukutaitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
64 on sen verran vanha jo että annahan hänen olla. Nuoremmat minua ihmetyttävät. Osa ei tee mitään ja osa paahtaa itsensä ennenaikaiseen hautaan. Ihan kuin järki olisi kadonnut ja jäljellä keskinäinen kilpailu.
Tämä 63 v. ei anna ap:n olla vaan on hyppyyttänyt aikuista lastaan jo tämän omasta lapsuudesta lähtien. Todella törkeää.
Harmillinen tilanne kyllä. Ihmiset ovat erilaisia, osalla terveys huononee jo suht nuorena niin, ettei jaksa oikein mitään. Osalla on sitten muuten vaan jotenkin matalampi energiataso. Sitä voi olla hiukan vaikeaa ymmärtää, jos itse on energinen ja terve ihminen.
Meillä äiti on ollut aina jotenkin vähän ns. perästävedettävä, mukavuudenhaluinen ja arka tekemään asioita. Vanhemmiten nämä piirteet ovat vaan korostuneet ja lisäksi on tullut kaikenlaista pientä fyysistä vaivaa ylipainon lisäksi, joten nyt eläkkeellä hän ei jaksa tehdä oikein mitään. Olisi tosi kiva matkustella tai käydä jossain, tai ottaa hänet vaikka kylään, mutta missään ei voi käydä, kun koskee, ei saa nukuttua vieraissa paikoissa, ei jaksa istua autossa jne. Annan äidin elää omaa elämäänsä, en puutu, enkä arvostele. Onneksi itse olen perinyt isän energisyyden.
Ihmiset vanhenevat kukin omaa tahtiaan.
Aika turha aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Päivän äiti-haukkumisketju. Voisitteko joskus ymmärtää, että vanhemmillanne on omat historiansa ja vaivansa. Kun teidän kirjoituksia lukee, ymmärtää, että ette ole ainakaan parempia ihmisiä kuin äitinne.
Ap:n äiti on luonut itse omalle lapselleen raskaan historia, mutta silti jaksaa itse uhriutua yhä vain...
Vierailija kirjoitti:
Lasten synnyttäminen ja kasvattaminen yksinhuoltajana vie mehut naisista. Sinä et taida olla äiti. Ja meillä naisilla voi olla hyvin raskaita kokemuksia, jotka aiheuttavat häpeää, tosin turhaan! Minäkin oli reipas ja harrastin ja kävin työssä kun perheessä oli kaksi aikuista, yksin kaiken hoitaminen vie voimat.
Jos sinulla ei ole lapsia, olet tainnut alkaa huolehtimaan äidistä liikaa-kyllä hän pärjää iso ihminen.
Minunkin äiti hoiti yksin lapset, omakotitalon, työt ja eläimet. Ei ollut yh, mutta isä oli töissä 300km päässä ja kävi kotona vain viikonloppuisin. Silti kävi viikoittain jumpassa (lapset tuli mukaan tai meni mummon luo siksi aikaa, kunnes saatettiin jäädä kotiin) ja on ihan virkeä kuusikymppinen nykyään. Rankkaa on taatusti ollut, mutta ei kai se nyt enää vaikuta kun lapset on muuttaneet kotoa yli 15v sitten.
Jos kanssaihmisiä katsoo vain oman hyötymisensä kautta, niin kai se tympii ettei voi enempää hyötyä kupata toisesta itselleen.
Ap:n äiti on ollut "raihanainen" jo 30-vuotiaana ja meno on jatkunut jo yli 30 vuotta. Normaalit ihmiset eivät toimi noin.