Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Minä olen vasta 55 ja olen jo ihan romun
Vakavasti ottaen ikävä tilanne. Koita pistää kunnon rajat sille mitä olet valmis tekemään ja minimoi kaikki apu ja kontaktit. Etsi äidille kotisiivousfirma ja hae sieltä hänelle tarjous. Pidä puolesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita mammelille lopultakin rajat, on jo aika. Sinun oma hyvinvointisi on tärkeää, sinä olet tärkeä, sinun ei tarvitse ymmärtää ja hyysätä. On ikävää että äidilläsi on ollut vaikea lapsuus mutta se ei ole sinun syysi, ei myöskään se ettei hän ole halunnut ottaa vastuuta elämästään ja hakenut koskaan apua.
Vierailija kirjoitti:
sustakin tulee ehkä vanha ja raihnainen, mitenkäs suu sitten laitetaan
Hyi hitto mikä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Minkä lapsenhoitoautomaatin luulit saavasi?
No en todellakaan luullut. Kuten sanoin, olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta saakka, ja ollut äidin apuna.
Äitini vahti lapsiani ehkä pari kertaa kun olivat pieniä, muttei vauva-aikana kertaakaan (jolloin todella olisin ollut avun tarpeessa hirveän univelan vuoksi) koska "ei uskaltanut niin pieniä hoitaa" enkä kyllä koskaan edes osannut odottaakaan häneltä apua, enkä pyytänyt, sillä tiesinhän minä jo yli vuosikymmenen kokemuksella, ettei äitini jaksa mitään, koska "oli niin vanha ja raihnainen". Ja silloinkin kun tuli mummoksi vähän yli 40-vuotiaana...
Ap
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko rahaa palkata siivooja silloin tällöin ja matot pesulaan. kauppaostokset voit hänelle tehdä verkossa, siinä ei mene kuin 10 minuuttia
jos hänellä on kipuja, eikä todellakaan jaksa, kivut ei katso ikää
Ihan järkyttävää, siis tuo lapsuutesikin. Äitisi olisi sinulle todella ison anteeksipyynnön velkaa mutta eihän tuollaiset kykene itsereflektioon. Kuten sanottu pistä kontaktit minimiin ja elä omaa elämääsi! Ja ilman syyllisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuvittelin, että terveillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja unesta huolehtimalla olisin huippukunnossa vielä 60v täytettyäni. Olin väärässä. Sydämen vajaatoiminta ja kakkostyypin diabetes pitävät huolen siitä, että tämä 170 cm 58 kg seniori ei 62v iässä yksinkertaisesti jaksa, vaikka haluaisi jaksaa. Kyse ei ole tahtomisesta tai elämäntapavalinnasta, kyse on siitä, mitkä geenit lotossa sai.
Jaksan käydä töissä, jaksan huolehtia omasta kodistani, mutta en todellakaan ole se pirteä ja reipas seniori, joka vetää jumppapiiriä ja käy hoitamassa lapsenlapsia. Tyttären mielestä olen vain laiska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sustakin tulee ehkä vanha ja raihnainen, mitenkäs suu sitten laitetaan
Hyi hitto mikä kommentti.
Sehän on vain faktaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin, että terveillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja unesta huolehtimalla olisin huippukunnossa vielä 60v täytettyäni. Olin väärässä. Sydämen vajaatoiminta ja kakkostyypin diabetes pitävät huolen siitä, että tämä 170 cm 58 kg seniori ei 62v iässä yksinkertaisesti jaksa, vaikka haluaisi jaksaa. Kyse ei ole tahtomisesta tai elämäntapavalinnasta, kyse on siitä, mitkä geenit lotossa sai.
Jaksan käydä töissä, jaksan huolehtia omasta kodistani, mutta en todellakaan ole se pirteä ja reipas seniori, joka vetää jumppapiiriä ja käy hoitamassa lapsenlapsia. Tyttären mielestä olen vain laiska.
Kyllähän minä sairaudet ymmärrän.
Sinä kuitenkin käyt sentäs töissä ja huolehdit kotisi, toisin kuin minun äitini.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt vaille hoivaa lapsena. Kokeile auttaisiko yhteiset aikuisten harrastukset ja hommat enemmän? Reissua,kahvittelua yms. Jotain huomiota ja turvaa hän hakee.
Lapsen, aikuisenkaan, ei tarvitse ruveta vanhemmalleen täysipäiväiseksi ystäväksi. Terveisin kuusikymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "vanhukset" jotka kieltäytyvät kaikesta ulkopuolisesta avusta, mutta työllistävät ihan pokkana aikuiset lapsensa ihan tärviölle, vaikka tällä lapsella on oma työ ja lapset huolehdittavana, niin jonon jatkeena on aikuislapsi, joka on jättänyt itse aikoinaan lapsensa hoitamatta... jotain kohtuutta kiitos 🥶
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Lapset eivät ole vanhempiensa viihdyttäjiä eikä siivoojia. Joka viikko tapaaminen on paljon. Ap:n äiti on työikäinen. Pitäisi olla työ, harrastuksia ja ystäviä eikä ripustautua lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlainen tilanne meillä. Äiti jäi 63v vanhuuseläkkeelle ja silloin huokaili, ettei hänellä taida olla jälkellä muuta kuin enää kuolema. Nyt 75v ja joka helevetin asia on hankalaa. Yritti nakittaa jopa kaupassa käymisen meille keski-ikäisille lapsilleen, "kun hän ei jaksa". Kun ei juostu asioilla, alkoi onneksi tilata ruuat kotoon.
Rasittava persoona. Jos ei auta kun pyytää esim. vaihtamaan kaukosäätimeen patterit, haukkuu koko suvulle ja tutuille miten lapset ei häntä parkaa auta eikä hän näe uutisia eikä kaunareita. Eli kiristi sillä että haukkuu muille jos ei "tottele" ja tule aina käymään kun hän pyytää. Aina hän oli uhri.
Sain burnoutin töistä ja juttelin psykiatrin kanssa pari kertaa. Hän osasi sanoittaa äitini toiminnan: henkistä väkivaltaa ja jatke hänen lapsuusaikaiselle väkivaltaisuudelle meitä kohtaan. Kiristää henkisellä rangaistuksella, "mitä naapuritkin ajattelee jos et äitiäsi auta". Luultavasti jonkinasteinen uhriutuva piilonarsisti.
Nykyisin osaan sanoa ei, tai annan hänen pyyntöjensä mennä ohi kuin en ymmärtäisi. "Eikö sinulla ole siellä keittiön kaapissa patterit, sen kun vaihdat itse." Ja vaihtaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää, siis tuo lapsuutesikin. Äitisi olisi sinulle todella ison anteeksipyynnön velkaa mutta eihän tuollaiset kykene itsereflektioon. Kuten sanottu pistä kontaktit minimiin ja elä omaa elämääsi! Ja ilman syyllisyyttä
Kysyisin, miten voi olla mahdollista, että ap on joutunut huolehtimaan itsestään jo peruskoulun ala-asteelta saakka? Siis hankkinut vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoan, pyykännyt, ehkä maksanut kodin laskutkin koulutyönsä ohessa, ja äiti on vain maannut koko ajan?
Eikö tuohon ole haettu apua jo silloin?
Jos äiti on kymmeniä vuosia jo vain maannut ja katsonut tv:tä, niin on aika vaikea lähteä muuttamaan tapoja yli 60-vuotiaana.
Voi olla estrogeeni vähissä tai masentunut
Tuommoiselle kun pistää rajat niin pahimmillaan alkaa itsarilla vihjailu tai suora uhkailu
Kyllähän se harmittaa, kun äiti ei tule pesemään ikkunoita ja mattoja. Nyt päästin pitkän naurun. Hoida kuule ihan itse huushollissa tai palkkaa kodinhoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Voisiko olla niin, että äitisi on yksinäinen ja kaipaa sun seuraasi? Sen vuoksi soittelee sua tekemään milloin mitäkin? Kävisitkö yhtä usein, jos kävisit vain kyläilemässä etkä tekemässä mitään kotihommia tms?
Lapset eivät ole vanhempiensa viihdyttäjiä eikä siivoojia. Joka viikko tapaaminen on paljon. Ap:n äiti on työikäinen. Pitäisi olla työ, harrastuksia ja ystäviä eikä ripustautua lapseen.
Ei olekaan ja olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Mä itse viime vuonna havahduin siihen, että mun isälleni ei kelvannut mikään ulkopuolinen apu (vaikka rahaa on) vaan juoksutti mua siellä milloin minkäkin asian takia, että kyse olikin vain siitä, että isä halusi MINUT käymään siellä useammin. Ja sen vuoksi keksi milloin mitäkin asioita, joiden takia mun piti mennä sinne. Hän olisi monet asiat saanut tehtyä itsekin, mutta ei halunnut tehdä itse vaan halusi, että mä tulen juttuseuraksi. Tajusin asian vasta useamman käyntikerran jälkeen, kun isällä oli aina kahvi valmiina, kun menin sinne (vaikka siis homman tekemiseen ei mennyt kuin korkeintaan 5 minuuttia). Ei siis riittänyt, että vaan nopeasti tein jonkun homman vaan isä halusi, että mä sen tehtyäni jään istumaan hänen seurakseen kahvikupin ääreen. Sen vuoksi kysyin ap:ltä, voisiko hänen äitinsä käytöksessä olla jotain tällaistakin taustalla? Äiti pystyisi tekemään itsekin, mutta ei halua vaan haluaa tyttärensä seurakseen?
Noi kofeiininryystämiset kannattaisi lopettaa.