Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää 63-vuotias äitini joka "ei jaksa tehdä enää mitään kun on niin vanha ja raihnainen"
17.06.2024 |
Äitini on minulle rakas, on ollut hyvä äiti parhaansa mukaan, lapsuutensa ei ole ollut ruusuinen, niin tavallaan ymmärrän häntä enkä päin naamaa hauku, tietenkään.
Kunhan puran nyt vaan itse mieltäni johonkin.
Meillä ei ole äidin kanssa kuin 20 vuotta ikäeroa, ja pidän häntä vielä sinänsä nuorena, ei kuuskymppinen ole mikään vanhus, tai ei ainakaan pitäisi olla. Odottaisin, että hän vielä tekisi asioita eikä heittäytyisi voivottelemaan itseään vanhaksi ja raihnaiseksi, tosin sitä hän on hokenut jo niin kauan kuin muistan. Olen itse hoitanut itseni jo ala-asteen viimeisiltä luokilta, kun muistan äitini maanneen esim aamuisin kouluunlähtiessäni vain sängyssä ja olleen yöpaidassa vielä kun tulin koulusta kotiin.
Nykyään hän ei enää oikein jaksa mitään, soittelee minulle tulisinko pesemään hänelle ikkunat tai imuroimaan tai auttamaan siivouksessa tai laskujen maksussa, kun ei osaa käyttää tietokonetta. Suuttuu, kun yritän sanoa että opettelisi itse ja alkaisi kuntoilla niin jaksaisi paremmin.
Kateellisena taas kuuntelin, kun kaverini, joka on saman ikäinen kuin minä ja jonka äiti on vanhempi kuin minun äitini, kertoi äitinsä käyneen yllätyksenä HÄNEN luonaan siivoamassa ja oli pessyt mattonsakin!
Heillä siis vielä roolit noin päin, että kaveri saa apua äidiltään. Minä olen jo pitkään ollut se, joka auttaa äitiään, ja sieltä päin ei kyllä mitään apua heru mihinkään, koska äiti "ei jaksa". Ja kyllä, pärjäänhän minä ja aion pärjätä tulevaisuudessakin, pidän kunnostani huolta ja pusken vaikka sisulla jos ei muuten, eihän mulla edes ole vaihtoehtoa. Haluan todella pystyä itse olemaan avuksi omille lapsilleni niin pitkään kuin vain mahdollista. Ja kenties vielä tuleville lapsenlapsillenikin. Ja tokihan minun pitä jaksaa auttaa äitiäni, kun tämä oikeasti vanhenee, tulee varmasti tarvitsemaan vaan entistä enemmän apua.
Ja kyllä, siis jotain masennusta lienee äidilläni, mutta mitään apua sellaiseen liittyen ei halua hankkia eikä huoli, ei ole ikinä huolinut.
No niin, kiitos jos luit, helpotti jo.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta.
Minulla on aloittajan kanssa hyvin samankaltainen tilanne, tosin olen itse vielä lapseton. Äitini on työelämässä oleva ihminen, mutta yksinäinen, istuu illat kotona katsomassa televisiota ja olettaa, että minä lähistöllä asuvana menen istumaan hänen kanssaan. Kaikki juhlapyhät pitäisi viettää hänen luonaan kahdestaan. Kun minut kutsuttiin jouluksi poikaystävän vanhempien luo, äiti suuttui verisesti.
Sisaruksillani on lapsia, ja ilmeisesti siksi äiti hyppyyttää juuri minua milloin mihinkin hommaan: vaihtamaan lamppua, viemään kauppaan tai auttamaan verkkopankin kanssa. Katson ihmeissäni vieressä, kun kavereiden vanhemmat kutsuvat lapsensa perheineen mökeilleen, järjestävät juhlia, matkustavat ja ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan tosin kadehtineeni tätä jo lapsena
Olen vakavissani miettinyt muuttoa muualle, jotta pääsisin e
Nuohan eivät rakasta lapsiaan. Vain itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta.
Minulla on aloittajan kanssa hyvin samankaltainen tilanne, tosin olen itse vielä lapseton. Äitini on työelämässä oleva ihminen, mutta yksinäinen, istuu illat kotona katsomassa televisiota ja olettaa, että minä lähistöllä asuvana menen istumaan hänen kanssaan. Kaikki juhlapyhät pitäisi viettää hänen luonaan kahdestaan. Kun minut kutsuttiin jouluksi poikaystävän vanhempien luo, äiti suuttui verisesti.
Sisaruksillani on lapsia, ja ilmeisesti siksi äiti hyppyyttää juuri minua milloin mihinkin hommaan: vaihtamaan lamppua, viemään kauppaan tai auttamaan verkkopankin kanssa. Katson ihmeissäni vieressä, kun kavereiden vanhemmat kutsuvat lapsensa perheineen mökeilleen, järjestävät juhlia, matkustavat ja ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan tosin kadehtineeni tätä jo lapsena
Olen vakavissani miettinyt muuttoa muualle, jotta pääsisin e
"Avainsana tässä on yksinäisyys. On niin paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaa seuraa ja omiin lapsiinsa turvautuvat. Ehkä eivät osaa ottaa kontaktia veraisiin ihmisiin ystävänhakumielessä, ja kokevat lapsensa rakkaimpina ja läheisimpinä. Sanokaa suoraan, että ei enää yhteydenottoja, jos aiheuttaa itselle kärsimystä. Täällähän on neuvottu, että estot päälle on ainoa ratkaisu."
Niin, syynä on yksinäisyys mutta kun sen aikuisen lapsen (ja alaikäisen lapsen vielä vähemmän) ei pitäisi olla vanhempansa ystävä ja omaishoitaja, ei ainakaan vanhemman yksipuolisella päätöksellä. Vanhempi on aikuinen ihminen, jonka tehtävänä on itse järjestää itselleen kelvollinen elämä jollain muulla tavalla kuin kaatamalla kaikki jälkeläisensä niskaan. Jokainen lienee kuullut sanonnan "lapset ovat vain lainassa". Vanhemman ei tulisi takertua lapsiinsa mutta valitettavasti hyvin moni näin tekee. Syynä siihen ei kuitenkaan ole rakkaus vaan oma itsekkyys. Halutaan itselle seuraa ja palvelija. Ei haluta, että aikuinenkaan lapsi voisi tehdä valintoja oman mielensä mukaan omaa elämäänsä koskien. Siitä on rakkaus kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä keskustelusta.
Minulla on aloittajan kanssa hyvin samankaltainen tilanne, tosin olen itse vielä lapseton. Äitini on työelämässä oleva ihminen, mutta yksinäinen, istuu illat kotona katsomassa televisiota ja olettaa, että minä lähistöllä asuvana menen istumaan hänen kanssaan. Kaikki juhlapyhät pitäisi viettää hänen luonaan kahdestaan. Kun minut kutsuttiin jouluksi poikaystävän vanhempien luo, äiti suuttui verisesti.
Sisaruksillani on lapsia, ja ilmeisesti siksi äiti hyppyyttää juuri minua milloin mihinkin hommaan: vaihtamaan lamppua, viemään kauppaan tai auttamaan verkkopankin kanssa. Katson ihmeissäni vieressä, kun kavereiden vanhemmat kutsuvat lapsensa perheineen mökeilleen, järjestävät juhlia, matkustavat ja ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan tosin kadehtineeni tätä jo lapsena
Olen vakav
On teillä pahoja ongelmia vanhempienne kanssa ja mielenkiintoista olisi nähdä miten teillä tulee olemaan omien lastenne kanssa. Hylkivätkö he vuorostaan teitä? Todennäköisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole ikinä eläessään paljoa liikkunut niin ei sitä aloita noin vaan kuusikymppisenä koska tytär niin käskee. Tietenkin on oikeasti huonokuntoisempikin kuin muut ikäisensä jotka liikkuneet aina paljon. Ei masentuneille voi sanoa että olisit iloisempi ja menisit vaikka kävelylle, olettaa että näin he tekevät ja sitten suuttua kun vieläkin on masentunut. Tyhmät.
Täytän seuraavaksi 70. En ole koskaan pitänyt mistään varsinaisesta liikunnasta. Sen sijaan olen aina kävellyt melko paljon. Jokin aika sitten huomasin, että alan jäykistyä, vaikka mitään nivel- tai muita kipuja ei ole (olen normaalipainoinen). Tilasin fyssarilta viiden kerran yksityistunnit, koska tiesin, etten hahmota liikkeitä pelkkien nettiohjeiden perusteella. Nyt minulla on kotijumppaohjelma, jossa käytetään kuminauhaa apuna, ja jonka vedän läpi joka päivä. Olen toiminut näin vuoden verran. Ryhti on parantunut, koen itseni vetreämmäksi. Ehkä niitä tyttäriä kannattaisi sittenkin kuunnella... ;)
Pahimmillaan tällainen ripustautuja vanhempi estää lapsensa oman elämän täysin. Lapsi huomaa vanhemman kuoleman jälkeen, että ei ole omia ystäviä eikä harrastuksia eikä omaa elämää ole ollut ollenkaan. Näin käy, kun vanhempi on syyllistänyt vuosikaudet itsekkääksi, jos lapsi on omaa elämää yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On teillä pahoja ongelmia vanhempienne kanssa ja mielenkiintoista olisi nähdä miten teillä tulee olemaan omien lastenne kanssa. Hylkivätkö he vuorostaan teitä? Todennäköisesti.
- -
Tuskin omat lapseni minua hylkivät, kun en näillä näkymin pääse sellaisia tekemään. Eihän mitään tukiverkkojakaan ole, koska MINÄ olen sen isovanhemman ainoa tukiverkko. Ensisijainen tehtäväni hänen näkökulmastaan on olla saatavilla häntä varten, ei omia mahdollisia lapsiani.
Mutta jos minulla olisi jälkikasvua ja kuusikymppisenä sellainen tilanne, ettei elämässäni olisi muuta seuraa kuin ne aikuiset lapset, ymmärtäisin ehkä olla huolissani ja tehdä asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
On teillä pahoja ongelmia vanhempienne kanssa ja mielenkiintoista olisi nähdä miten teillä tulee olemaan omien lastenne kanssa. Hylkivätkö he vuorostaan teitä? Todennäköisesti.
- -
Tuskin omat lapseni minua hylkivät, kun en näillä näkymin pääse sellaisia tekemään. Eihän mitään tukiverkkojakaan ole, koska MINÄ olen sen isovanhemman ainoa tukiverkko. Ensisijainen tehtäväni hänen näkökulmastaan on olla saatavilla häntä varten, ei omia mahdollisia lapsiani.
Mutta jos minulla olisi jälkikasvua ja kuusikymppisenä sellainen tilanne, ettei elämässäni olisi muuta seuraa kuin ne aikuiset lapset, ymmärtäisin ehkä olla huolissani ja tehdä asialle jotain.
Kerrohan mitä sinä tekisit, koska täältä saa lukea, että eivät ne vanhemmat osaa olla huolissaan asiasta, eivätkä osaa tehdä asialle mitään. Miksi juuri sinä osaisit? Onko vanhempiesi vika, että sinulla ei ole lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä pahoja ongelmia vanhempienne kanssa ja mielenkiintoista olisi nähdä miten teillä tulee olemaan omien lastenne kanssa. Hylkivätkö he vuorostaan teitä? Todennäköisesti.
- -
Tuskin omat lapseni minua hylkivät, kun en näillä näkymin pääse sellaisia tekemään. Eihän mitään tukiverkkojakaan ole, koska MINÄ olen sen isovanhemman ainoa tukiverkko. Ensisijainen tehtäväni hänen näkökulmastaan on olla saatavilla häntä varten, ei omia mahdollisia lapsiani.
Mutta jos minulla olisi jälkikasvua ja kuusikymppisenä sellainen tilanne, ettei elämässäni olisi muuta seuraa kuin ne aikuiset lapset, ymmärtäisin ehkä olla huolissani ja tehdä asialle jotain.
Kerrohan mitä sinä tekisit, koska täältä saa lukea, että eivät ne vanhemmat osaa olla huolissaan asiasta, eivätkä osaa tehdä asialle mitään. Miksi juuri sinä osaisit? Onko vanhempiesi
Mitä ihmettä sinä sössötät??
Kerrohan mitä sinä tekisit, koska täältä saa lukea, että eivät ne vanhemmat osaa olla huolissaan asiasta, eivätkä osaa tehdä asialle mitään. Miksi juuri sinä osaisit? Onko vanhempiesi vika, että sinulla ei ole lapsia?
- -
Jos tunnistan ongelman jo nyt, miksi en tunnistaisi sitä kolmenkymmenen vuoden päästä? Etenkin, kun olen nyt havahtunut tekemään asialle jotain saadakseni ketjun katki?
Ja ei, ei ole vanhempieni vika että minulla ei ole lapsia. Kunhan vitsailin, koska hieman järkyttyneenä tosiaankin alan käsittää, että tilanteeni on äärimmäisen nurinkurinen muihin ikätovereihini nähden. Heillä isovanhemmat auttavat tuoreita vanhempia, eivät suinkaan pitele tiukasti napanuorasta kiinni, etteivät omat aikuiset lapsensa karkaa.
Tämä keskustelu on avannut silmiäni niille asioille, joita en ole halunnut aiemmin nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 202: Sytostaattien vuoksi olisi pitänyt käydä kontrolliverikokeissa ja mähän en voinut äidin takia poistua kotoa 100 metriä kauemmaksi. Siis ihan sen takia, että jos äiti taas karkaa, kaatuu tms, niin mun piti juosta välittömästi apuun. Lisäksi se lääkitys aiheutti mulle kerran viikossa eli pistospäivää seuraavana päivänä sen verran huonon olon, että en olisi mitenkään jaksannut huonovointisena rampata mun vanhempieni luona. Ja kolmas syy oli se, että ainoa tulehduskipulääke, joka mulle muiden sairauksien puolesta sopii, ei taas sovi sytostaattien kanssa vaan nosti maksa-arvoja. Nyt olen sitten voinut käyttää niitä kipulääkkeitä, koska en ole käyttänyt sytostaatteja.
Ahaa. Kiitos vastauksesta. Nyt ymmärrän.
Minulla on tuollaista ongelmaa, että en voi hoidattaa omia fyysisiä ongelmiani juurikin siitä syystä, että olen vanhempieni omaishoitaja. Yksi leikkauskon pitäisi tehdä.
Ovt hyvin vanhoja, joten ei haluaisi livetäkään tästä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä pahoja ongelmia vanhempienne kanssa ja mielenkiintoista olisi nähdä miten teillä tulee olemaan omien lastenne kanssa. Hylkivätkö he vuorostaan teitä? Todennäköisesti.
- -
Tuskin omat lapseni minua hylkivät, kun en näillä näkymin pääse sellaisia tekemään. Eihän mitään tukiverkkojakaan ole, koska MINÄ olen sen isovanhemman ainoa tukiverkko. Ensisijainen tehtäväni hänen näkökulmastaan on olla saatavilla häntä varten, ei omia mahdollisia lapsiani.
Mutta jos minulla olisi jälkikasvua ja kuusikymppisenä sellainen tilanne, ettei elämässäni olisi muuta seuraa kuin ne aikuiset lapset, ymmärtäisin ehkä olla huolissani ja tehdä asialle jotain.
Kerrohan mitä sinä tekisit, koska täältä saa lukea, että eivät ne vanhemmat osaa olla huolissaan asiasta, eivätkä osaa tehdä asialle m
Etkö osaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ed. kysymys oli hänelle, joka kysyi "Mitä ihmettä sinä sössötät??"
Vierailija kirjoitti:
Ed. kysymys oli hänelle, joka kysyi "Mitä ihmettä sinä sössötät??"
Osaan. Siksihän minä just kysyn, että mitä ihmettä sinä sössötät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi.. mulla todettiin parantumaton selkäsairaus 30v.
37v. se alkoi huomattavasti pahenemaan. Nyt on myös nivelet pazkana. Olen osatyökyvytön.
T. 53v.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvittelin, että terveillä elämäntavoilla, runsaalla liikunnalla ja unesta huolehtimalla olisin huippukunnossa vielä 60v täytettyäni. Olin väärässä. Sydämen vajaatoiminta ja kakkostyypin diabetes pitävät huolen siitä, että tämä 170 cm 58 kg seniori ei 62v iässä yksinkertaisesti jaksa, vaikka haluaisi jaksaa. Kyse ei ole tahtomisesta tai elämäntapavalinnasta, kyse on siitä, mitkä geenit lotossa sai.
Jaksan käydä töissä, jaksan huolehtia omasta kodistani, mutta en todellakaan ole se pirteä ja reipas seniori, joka vetää jumppapiiriä ja käy hoitamassa lapsenlapsia. Tyttären mielestä olen vain laiska.
Hei, älä vaivu epätoivoon. Käyt töissä ja sinulla on krooniset sairaudet, niin eipä ole ihmekään, että olet viimeisinä työvuosinasi väsynyt.
Uskon, että jaksat paremmin kaikkea muuta sitten, kun siirryt eläkkeelle.
Äidilläsi voi olla jokin sairaus, todennäköisesti hänellä on masennusta tai lievempiä mielialaongelmia. Hän kaipaa huomiota ja tukea. Toimintakyvyssä lienee joitain ongelmia, jostain syystä. Ainakaan laskujen maksu ei onnistu.
Lisäksi on sellainen ilmiö, että OSA ikääntyvistä piiloutuu ikääntymisen taakse ja laittaa "vanhuuden ja raihnaisuuden" syyksi kaikenlaisia asioita, jotka eivät ole välttämättömiä seurauksia ikääntymisestä tai lainkaan sen seurauksia. Vanhuudesta valittamisen he kokevat jostain syystä toimivaksi narratiiviksi, vaikka juuri heillä ei itse asiassa olisi syitä valittamiseen.
Se on kyllä niin, että itsestä se pitäisi lähteä, innokkuus lähteä harrastamaan jne. Toki voi kaikkea ehdotella, mutta aikuinen tekee itse valintansa. Ja jos on ystäviä, niin tärkeää, että ystävät käyvät, pitävät yhteyttä ja ehdottavat menemisiä. Moni 60-nen haluaa mennä salille ja saada hyvännäköisen kropan, käy risteilyillä, matkoilla, tansseissa jne. Ei 60:nen nykyään ole vanha, 700-nen alkaa olemaan, riippuen tietysti sairauksista, kunnosta. Jos jää sänkyyn makaamaan ja kotiin surkuttelemaan, niin ei se ainakaan hyvää tee.
Eräs työelämässä vielä oleva 81-vuotias pappa reissaa pää kolmantena jalkana ympäri maailmaa (huono tasapaino näyttää olevan, joten kompastelee silloin tällöin). Hän ei ehdi passaamaan lapsiaan eikä varmaan kotonakaan tarvitse pestä mattoja tms. Hänellä on useampi omahoitaja. Nauttii elämästään näennäisesti virkeänä.
(Joe-pappa haluaisi vielä toiselle kaudelle.)
Vierailija kirjoitti:
Olen 65-v. monisairas ja apu, hoiva, hoitokin kelpaisi. Liikuntaesteisenä rollailen kauppaan 1.5 h ja takaisin. Ruokin ystäväni ja muualla asuvan poikani, joka imuroi kerran viikossa. Sen verran apua saan ja muuten pitää vain selvitä. On selvittävä! Ei ole aikaa itkeä, maata tai surra kuollutta ex-miestäni tai miestäni. Huolehtiminen jokapäiväisestä elämästä vie kaiken tarmon.
Miten tämä marttyyritarina liittyy ap:n ongelmaan?
Avainsana tässä on yksinäisyys. On niin paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaa seuraa ja omiin lapsiinsa turvautuvat. Ehkä eivät osaa ottaa kontaktia veraisiin ihmisiin ystävänhakumielessä, ja kokevat lapsensa rakkaimpina ja läheisimpinä. Sanokaa suoraan, että ei enää yhteydenottoja, jos aiheuttaa itselle kärsimystä. Täällähän on neuvottu, että estot päälle on ainoa ratkaisu.