Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Lapsena tuli käytyä vappumarsilla perheen kanssa. Myöhemmin matka vei lukion kautta yliopistoon. Siellä tapasin puolisoni. Mitään erityisiä ruokailutapoja en ole huomannut koulutetuilla. Ruoka menee suuhun pala kerrallaan kuten muillakin. Muutenkin ovat ihan samanlaisia kuin muutkin.

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustassaan koskaan syönyt esim. taateleita. Ei ne ole edes kalliita.

Vierailija kirjoitti:

"No älä nyt sentään naura, vaikka en ehkä ole tässä paras asiantuntija. Tuo on rumaa käytöstä. Olen liian pitkälle akateemisesta suvusta ja tukevasti ylempää keskiluokkaa. En tunne työväenluokkaa, mutta olen nähnyt vappumarsseja. Mutta jos mitään eroa ei olisi niin eihän mitään ongelmaakaan olisi? Monet työläistaustaiset ovat kuitenkin itse sanoneet, että ovat joutuneet sopeutumaan. Parhaiten tähän varmaan osaisi vastata sellainen työläistaustasta tullut ,joka on tehnyt luokkaretken."

Tämä on se, missä menet metsään. Ei nykyään ole mitään työväenluokkaa vappumarsseilla. Ns. työväenluokka on ryhmä suorittavan työn tekijöitä, joilla on erilaisia arvoja ja kiinnostuksenkohteita. Oikeastaan ainoa heitä yhdistävä asia on se, että he ovat palkkatyössä. Tulotason, arvojen ja henkisen pääoman perusteella moni on itse asiassa keskiluokkaa, vaikka heidät työn ja koulutustason perusteella määri

Ahaa! Jos tulotaso, arvot ja henkinen pääoma lasketaan, niin ehkä minun mies ei tulekaan työläistaustasta vaan keskiluokasta. Vai mitä sanot? Äidillä kansakoulu, isällä amis, yrittäjänä aika pitkään, omistusasunto ja vapaa-ajanasunto hyvillä paikoilla, arvotauluja, tyylihuonekaluja, musiikkiharrastus, lapsia kannustettu kouluttautumaan, ja molemmilla maisteritutkinnot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No älä nyt sentään naura, vaikka en ehkä ole tässä paras asiantuntija. Tuo on rumaa käytöstä. Olen liian pitkälle akateemisesta suvusta ja tukevasti ylempää keskiluokkaa. En tunne työväenluokkaa, mutta olen nähnyt vappumarsseja. Mutta jos mitään eroa ei olisi niin eihän mitään ongelmaakaan olisi? Monet työläistaustaiset ovat kuitenkin itse sanoneet, että ovat joutuneet sopeutumaan. Parhaiten tähän varmaan osaisi vastata sellainen työläistaustasta tullut ,joka on tehnyt luokkaretken."

Tämä on se, missä menet metsään. Ei nykyään ole mitään työväenluokkaa vappumarsseilla. Ns. työväenluokka on ryhmä suorittavan työn tekijöitä, joilla on erilaisia arvoja ja kiinnostuksenkohteita. Oikeastaan ainoa heitä yhdistävä asia on se, että he ovat palkkatyössä. Tulotason, arvojen ja henkisen pääoman perusteella moni on itse asiassa keskiluokkaa, vaikka heidät työn j

Minne se miehesi itse asemoi itsensä? Mikä on hänen yhteiskuntaluokkansa, jos häneltä sit kysytään. Siitähän se pitkälti on kiinni, identifioinnista.

"Ahaa! Jos tulotaso, arvot ja henkinen pääoma lasketaan, niin ehkä minun mies ei tulekaan työläistaustasta vaan keskiluokasta. Vai mitä sanot? Äidillä kansakoulu, isällä amis, yrittäjänä aika pitkään, omistusasunto ja vapaa-ajanasunto hyvillä paikoilla, arvotauluja, tyylihuonekaluja, musiikkiharrastus, lapsia kannustettu kouluttautumaan, ja molemmilla maisteritutkinnot."

Keskiluokka ihan selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tuli käytyä vappumarsilla perheen kanssa. Myöhemmin matka vei lukion kautta yliopistoon. Siellä tapasin puolisoni. Mitään erityisiä ruokailutapoja en ole huomannut koulutetuilla. Ruoka menee suuhun pala kerrallaan kuten muillakin. Muutenkin ovat ihan samanlaisia kuin muutkin.

 

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustas

Ja mitä eroa on syömään tai lounaalle menemisellä?

Eiköhän nuo millainen suhde on ruokaan ja syömiseen riipu ihan siitä miten kiinnostunut joku on ruoasta, ei siitä onko tämä akateeminen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No älä nyt sentään naura, vaikka en ehkä ole tässä paras asiantuntija. Tuo on rumaa käytöstä. Olen liian pitkälle akateemisesta suvusta ja tukevasti ylempää keskiluokkaa. En tunne työväenluokkaa, mutta olen nähnyt vappumarsseja. Mutta jos mitään eroa ei olisi niin eihän mitään ongelmaakaan olisi? Monet työläistaustaiset ovat kuitenkin itse sanoneet, että ovat joutuneet sopeutumaan. Parhaiten tähän varmaan osaisi vastata sellainen työläistaustasta tullut ,joka on tehnyt luokkaretken."

Tämä on se, missä menet metsään. Ei nykyään ole mitään työväenluokkaa vappumarsseilla. Ns. työväenluokka on ryhmä suorittavan työn tekijöitä, joilla on erilaisia arvoja ja kiinnostuksenkohteita. Oikeastaan ainoa heitä yhdistävä asia on se, että he ovat palkkatyössä. Tulotason, arvojen ja henkisen pääoman perusteella moni

Minne se miehesi itse asemoi itsensä? Mikä on hänen yhteiskuntaluokkansa, jos häneltä sit kysytään. Siitähän se pitkälti on kiinni, identifioinnista.

Eikö se sana ole identifioitumisesta? Identifioitua.

t. peruskoulun käynyt

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustastassaan koskaan syönyt esim. taateleita. Ei ne ole edes kalliita.

Voi jumaliste. Kuule, ei siihen tarvita akateemista koulutusta, että osaa käyttää veistä ja haarukkaa ja syödä muutenkin sivistyneesti. Ruokainspiraation hakeminen maailmalta onnistuu ihan peruskoulupohjaltakin. Enkä nyt suoranaisesti näe taateleiden syömistä lapsuudenkodissa erityisen tärkeänä tekijänä.

Sanokaapa mikä on riittävän "akateeminen", riittääkö että on maisteri tai DI? Vai pitääkö olla tohtori? Miltä alalta? DI tai vaikka lääkäri on tietyn alan asiantuntija, mutta se ei ehkäpä anna valmiuksia "akateemiseen hienoon keskusteluun" vaikkapa Sibeliuksesta".

Pitäisikö olla vaikka kirjallisuuden tai naistutkimuksen tai jonkun muun yleissivistävien alojen maisteri/tohtori? Tietty jos suvulla on rahaa, ei tarvitse miettiä onko varaa opiskella alaa joka ei työllistä. Suomessa ei taida kauhean monella olla tähän mahdollisuutta.

Ehkäpä AP sekoittaa akateemisen ihailun oikeaan yläluokkaan, joita on esim. Euroopan kuninkaallisissa. Näihin porukoihin ei kyllä pääse vain sillä että on oppiarvo.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa mikä on riittävän "akateeminen", riittääkö että on maisteri tai DI? Vai pitääkö olla tohtori? Miltä alalta? DI tai vaikka lääkäri on tietyn alan asiantuntija, mutta se ei ehkäpä anna valmiuksia "akateemiseen hienoon keskusteluun" vaikkapa Sibeliuksesta".

Pitäisikö olla vaikka kirjallisuuden tai naistutkimuksen tai jonkun muun yleissivistävien alojen maisteri/tohtori? Tietty jos suvulla on rahaa, ei tarvitse miettiä onko varaa opiskella alaa joka ei työllistä. Suomessa ei taida kauhean monella olla tähän mahdollisuutta.

Ehkäpä AP sekoittaa akateemisen ihailun oikeaan yläluokkaan, joita on esim. Euroopan kuninkaallisissa. Näihin porukoihin ei kyllä pääse vain sillä että on oppiarvo.

Sibelius on kyllä sen tason mies, että ihan jokaisen suomalaisen akateemisen pitäisi osata keskustella hänestä edes jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustastassaan koskaan syönyt esim. taateleita. Ei ne ole edes kalliita.

 

Voi jumaliste. Kuule, ei siihen tarvita akateemista koulutusta, että osaa käyttää veistä ja haarukkaa ja syödä muutenkin sivistyneesti. Ruokainspiraati

Sinulle se ateriointi on edelleen peruskonkretiaa. Veitsi, haarukka, pureminen. Abstraktiseen ajatteluun ei riitä kyvyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tuli käytyä vappumarsilla perheen kanssa. Myöhemmin matka vei lukion kautta yliopistoon. Siellä tapasin puolisoni. Mitään erityisiä ruokailutapoja en ole huomannut koulutetuilla. Ruoka menee suuhun pala kerrallaan kuten muillakin. Muutenkin ovat ihan samanlaisia kuin muutkin.

 

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustas

Tuttava, vanhan aatelissuvun vesa veti kyllä ihan tavallista safkaa hienojen esi-isien kuvien roikkuessa kehyksissä ruokasalin seinällä. Ihmiset yrittävät väen vängällä tehdä aina pesäeroa muihin ja rakentaa jotain keinotekoisia luokkia, tunteakseen itsensä paremmiksi. Eroa on todellisuudessa vain sillä, miten kohtelee muita. 

"Sinulle se ateriointi on edelleen peruskonkretiaa. Veitsi, haarukka, pureminen. Abstraktiseen ajatteluun ei riitä kyvyt."

Viitsisitkö vähän avata, mihin ruokailussa tarvitaan abstraktista ajattelua?

"Minne se miehesi itse asemoi itsensä? Mikä on hänen yhteiskuntaluokkansa, jos häneltä sitä kysytään. Siitähän se pitkälti on kiinni, identifioinnista."

Kysyin. Tottakai hän on akateeminen ja ylempää keskiluokkaa, koska on akateeminen koulutus ja hyvä palkka johtavassa asemassa. Minä kyllä lisään tuohon, että aikamoinen itse tekijä ja oudoissa paikoissa nuukailija hän silti on, että kyllä se kotitausta siellä näkyy. Ravintoloissa ja oopperassa yms. osaa kyllä käyttäytyä ihan normaalisti. 

Kysehän oli nimenomaan hänen kotitaustasta, hän (ja minä) ollaan tähän asti pidetty sitä kyllä työväenluokkaisena. Varsinkin isän puoleinen suku oli aika vasemmistolaisia mielipiteiltään, joskus aikoinaan jopa taistolaisia. Mutta jos nuo duunariyrittäjät nyt sitten nykyään kuuluukin laskea keskiluokkaan?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tuli käytyä vappumarsilla perheen kanssa. Myöhemmin matka vei lukion kautta yliopistoon. Siellä tapasin puolisoni. Mitään erityisiä ruokailutapoja en ole huomannut koulutetuilla. Ruoka menee suuhun pala kerrallaan kuten muillakin. Muutenkin ovat ihan samanlaisia kuin muutkin.

 

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustas

Omassa kaveripiirissäni on nirsiilijoita, jotka akateemisesta kodista ja ennakkoluulottomia, jotka duunaritaustasta. Etniset ravintolat taas on usein edullisia ja niissä juoksee kaikenlainen väki ainakin kaupungeissa.  Illallisen ja iltapalan eron tietää kyllä jokainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustastassaan koskaan syönyt esim. taateleita. Ei ne ole edes kalliita.

 

Voi jumaliste. Kuule, ei siihen tarvita akateemista koulutusta, että osaa käyttää veistä ja haarukkaa

Sinulle se ateriointi on edelleen peruskonkretiaa. Veitsi, haarukka, pureminen. Abstraktiseen ajatteluun ei riitä kyvyt.

Minulle ruokailu on keino saada energiaa.

Mitä on abstraktinen ajattelu? Tarkoitatko ehkä abstraktia ajattelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa mikä on riittävän "akateeminen", riittääkö että on maisteri tai DI? Vai pitääkö olla tohtori? Miltä alalta? DI tai vaikka lääkäri on tietyn alan asiantuntija, mutta se ei ehkäpä anna valmiuksia "akateemiseen hienoon keskusteluun" vaikkapa Sibeliuksesta".

Pitäisikö olla vaikka kirjallisuuden tai naistutkimuksen tai jonkun muun yleissivistävien alojen maisteri/tohtori? Tietty jos suvulla on rahaa, ei tarvitse miettiä onko varaa opiskella alaa joka ei työllistä. Suomessa ei taida kauhean monella olla tähän mahdollisuutta.

Ehkäpä AP sekoittaa akateemisen ihailun oikeaan yläluokkaan, joita on esim. Euroopan kuninkaallisissa. Näihin porukoihin ei kyllä pääse vain sillä että on oppiarvo.

 

Sibelius on kyllä sen tason mies, että ihan jokaisen suomalaisen akateemisen pitäisi osata keskustella hänestä edes jollain tasolla.

Ahaa, mutta duunarin ei tartte? Mikäköhän velvollisuus juuri akateemisen on keskustella Sibeliuksesta? Paljon omaperäisempiäkin aiheita on kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaapa mikä on riittävän "akateeminen", riittääkö että on maisteri tai DI? Vai pitääkö olla tohtori? Miltä alalta? DI tai vaikka lääkäri on tietyn alan asiantuntija, mutta se ei ehkäpä anna valmiuksia "akateemiseen hienoon keskusteluun" vaikkapa Sibeliuksesta".

Pitäisikö olla vaikka kirjallisuuden tai naistutkimuksen tai jonkun muun yleissivistävien alojen maisteri/tohtori? Tietty jos suvulla on rahaa, ei tarvitse miettiä onko varaa opiskella alaa joka ei työllistä. Suomessa ei taida kauhean monella olla tähän mahdollisuutta.

Ehkäpä AP sekoittaa akateemisen ihailun oikeaan yläluokkaan, joita on esim. Euroopan kuninkaallisissa. Näihin porukoihin ei kyllä pääse vain sillä että on oppiarvo.

Olen sen jo muutamaan kertaan sanonut, mutta kun en käyttänyt allekirjoitusta ap, niin laitan swn uudelleen. Kyse ei ole niinkään akateemisesta koulutuksesta vaan akatemia-arvoista ja asenteesta. Sana akatemiahan viittaa tieteiden ja taiteiden arvostukseen. Ketjun alussa jo tästä kirjoitinkin. 

 

Ketjun aihe ovat erot. Eroja voi tietysti olla akateemisten keskenkin. Eivät kaikki akateemiset arvosta akatemian arvoja. Jotkut akateemisethan ovat jopa persujen puolue-eliittiä. Ap

Ruokailussa on kyse aika monista asioista. Ylemmällä keskiluokalla on usein oma erillinen ruokailuhuone tai ruokasali, jossa voi olla tauluja ja myös jotain esi-isien kuviakin seinillä. Tosin voivat ne kuvat olla muuallakin. Astiastot, arvokkaat aterimet ja iso ruokapöytä kuuluvat kuvioihin. Eikä missään nimessä mitään alemman keskiluokan Lokki-valaisimia tai Mehiläispesiä roikkumassa ruokapöydän päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun redusoidaan asiat ihan perusbarbaariseen fysiologiaan, itse puremiseen, niin kyllähän sillä saadaan yhtäläisyyksiä kerättyä. Yhteiskuntaluokka on kuitenkin nyansseja eikä pelkkää leukapurentaa, kuten sinä haluat asiaa ajatella. Yhteiskuntaluokkaa on esimerkiski mennäänkö syömään vai lounaalle, iltapalalle vai illalliselle. Mitä ruokaa syödään eroaa. Tutkitusti akateemisilla ihmisillä on laajempi ruoka-aineiden, ruokalajien variaatio kuin työväenluokkaisilla. Ollaan helpommin kokeilevaisia ja haetaan inspiraatiota maailmalta. Meillä oli illalliset kerran kotona. Vieraana oleva akateeminen luokkaretkeilijä kertoi, että ole kotitaustastassaan koskaan syönyt esim. taateleita. Ei ne ole edes kalliita.

 

Voi jumaliste. Kuule, ei siihen tarvita akateemista koulutusta, että osaa käyttää veistä ja haarukkaa

Sinulle se ruoka ilmeisesti on taateleita ja illallisia, mitkä kuuluu konkretian sijaan kenties henkimaailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokailussa on kyse aika monista asioista. Ylemmällä keskiluokalla on usein oma erillinen ruokailuhuone tai ruokasali, jossa voi olla tauluja ja myös jotain esi-isien kuviakin seinillä. Tosin voivat ne kuvat olla muuallakin. Astiastot, arvokkaat aterimet ja iso ruokapöytä kuuluvat kuvioihin. Eikä missään nimessä mitään alemman keskiluokan Lokki-valaisimia tai Mehiläispesiä roikkumassa ruokapöydän päällä.

Perusjuttu on myös se, että se ateria on valmistettu ja se se syödään yhdessä pöydän ääressä. Se ei ole sitä, että kukin hakee jääkaapista mitä hakee ja koska hakee ja syö saaliinsa sitten erikseen. Se ateria on paljon enemmän kuin pelkkä kropan ravitseminen.