Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?
Onko täällä sellaisia pariskuntia?
En nyt tarkoita pariskuntia, missä ollaan vasta ensimmäisessä tai toisessa polvessa akateemisia, vaan vanhoja akateemisia sukuja, joista oltaisiin naitu duunaritaustainen mies. Miten tavat ja ajatukset ovat eronneet vai sujuiko kaikki hyvin? Missä olette tavanneet?
Itse en tunne ketään duunaritaustaista paitsi työmiehinä tai muissa palveluammateissa. Viimeksi teini-ikäisenä olin tekemisissä duunaritaustaisten ihmisten kanssa vapaa-aikana. Heidän perheensä vaikuttivat aika erilaisilta kuin omani. Täälläkin huomaa, että eroja on paljon.
Kommentit (931)
"Mua kiinnostaa tässä, oletteko monennen polven akateemisia? Jos ensimmäisen tai toisen polven, oletankin, että kiinnostus noihin on hyvin sattumanvaraista. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen ja hyvin kiinnostunut historiasta, olin sitä jo lapsena ja kirjaston kirjojen suurlainaaja. Oli kuitenkin hämmentävää yliopistossa törmätä esim. henkilökunnassa professoreihin, jotka olivat käyneet klassisen lyseon, opiskelleet latinaa, vaikkei se heidän alansa ollut ja joiden sivulauseista selvisi, että historian merkittävät henkilöt, joista itse olin lukenut, olivat heille perhetuttuja ("tätin kirjeenvaihdosta Olavi Paavolaisen kanssa selvisi, että...") tai sukulaisia ("kun setäni oli vuonna 1922 käymässä Genevessä E.N. Setälän kanssa")."
Veli on ensimmäisen polven akateeminen. En usko, että veljeni luonteella oltaisiin kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurihistoriasta, vaikka olisikin akateemista perhetaustaa. Vai lasketaanko akateemiseksi perhetaustaksi Pariisin yliopisto 1300-luvulla? Sukututkimuksessa löytyi yksi siellä opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistymättömimmät kommentit on kaikki, joissa yritetään väkisin keksiä eroja ihmisten välille naurettavin perustein. Sivistystä on se, että näkee maailman laaja-alaisesti eikä nyrpistele nenää nuotioille tai pubeissa tavatuille ihmisille jonkun naurettavan ennakkoluulon perusteella.
-ohis
Pubeissa käy proffatkin. Kyse ei olekaan ihmisistä. Mutta on melkoisen sivistymätöntä arvottaa esim. oopperaa tai klassista musiikkia vain jonkun shown tasolle.
Eivät ne ole sen kummempaa, kuin yksi esitys muiden joukossa. Taidetta kyllä, mutta niin on moni muukin asia.
Sinä se et ymmärrä elämässä käyneesikään. Silmät kiinni koko matka.
Minä olen kuunnellut klassista musiikkia lapsesta asti. Rakastan joitain säveltäjiä ja joitain teoksia ja niillä on minulle suuri merkitys. Jaksan aina uudelleen ja uudelleen ihmetellä sitä lahjakkuutta, millä teokset on luotu. Sama asia maalaustaiteen kanssa. Olen lapsesta asti päässyt kulkemaan taidenäyttelyissä ja joidenkin taiteilijoiden työt ovat kuin ihmeitä. En silti pidä elitismistä. Minulle on turha tuputtaa väitettä vanhojen akateemisten perinteiden merkittävyydestä. Jos jokin on tärkeää akateemisessa maailmassa, se on tiede itse.
Vierailija kirjoitti:
"Mua kiinnostaa tässä, oletteko monennen polven akateemisia? Jos ensimmäisen tai toisen polven, oletankin, että kiinnostus noihin on hyvin sattumanvaraista. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen ja hyvin kiinnostunut historiasta, olin sitä jo lapsena ja kirjaston kirjojen suurlainaaja. Oli kuitenkin hämmentävää yliopistossa törmätä esim. henkilökunnassa professoreihin, jotka olivat käyneet klassisen lyseon, opiskelleet latinaa, vaikkei se heidän alansa ollut ja joiden sivulauseista selvisi, että historian merkittävät henkilöt, joista itse olin lukenut, olivat heille perhetuttuja ("tätin kirjeenvaihdosta Olavi Paavolaisen kanssa selvisi, että...") tai sukulaisia ("kun setäni oli vuonna 1922 käymässä Genevessä E.N. Setälän kanssa")."
Veli on ensimmäisen polven akateeminen. En usko, että veljeni luonteella oltaisiin kiinnostuneita suomalaisesta kulttuurihistoriasta, vaikka olisikin akateemista perhetaustaa. Vai lasketaanko akateemiseksi perhe
Itse en laske taustaksi sitä, mikä on selvinnyt sukututkimuksessa. Itselläkin on yhdessä haarassa säätyläisiä, jotka sitten 1600-luvulla "laskivat" talonpojiksi ja siitä osa irtolaisiksi ja löysäläisiksi. Ajattelen siis niin, että tuo tausta näkyy niissäkin, jotka ei ole niistä asioista kiinnostunut, koska se kiinnostuksen puuttuminen ei poista sitä, että sut nyt laitettiin sinne klassiseen lyseoon ja opiskelemaan latianaa ja tätisi nyt vain heilasteli Olavi Paavolaista ja juttuja siitä sait kuulla kyllästymiseen saakka.
"Itse en laske taustaksi sitä, mikä on selvinnyt sukututkimuksessa. Itselläkin on yhdessä haarassa säätyläisiä, jotka sitten 1600-luvulla "laskivat" talonpojiksi ja siitä osa irtolaisiksi ja löysäläisiksi. Ajattelen siis niin, että tuo tausta näkyy niissäkin, jotka ei ole niistä asioista kiinnostunut, koska se kiinnostuksen puuttuminen ei poista sitä, että sut nyt laitettiin sinne klassiseen lyseoon ja opiskelemaan latianaa ja tätisi nyt vain heilasteli Olavi Paavolaista ja juttuja siitä sait kuulla kyllästymiseen saakka."
No en minäkään sitä oikeasti taustaksi laske, lähinnä se oli mielenkiintoinen detalji muutenkin historiasta kiinnostuneelle. Sitä paitsi on aika epätodennäköistä, etteikö vuosisatojen aikana joku kettu olisi käynyt väärässä kolossa. Mitä Olavi Paavolaiseen taas tulee, niin hänhän pyöri melko epämääräisissäkin porukoissa ja aika monen täti on heilastellut hänen kanssaan. Mutta joo, ymmärrän kyllä hämmennyksesi.
"Mitä Olavi Paavolaiseen taas tulee, niin hänhän pyöri melko epämääräisissäkin"
Joo, tämän tädin kohdalla siitä oltiinkin huolissaan, kun perhetutun tavat tunnettiin. Mutta mun pointtini siis oli, että tausta näkyy siinä, että sen saat, vaikka et olisi kiinnostunut. Ja että ne ihmiset, joista itse olen vain lukenut, ovat taustaltaan toisenlaisille sukulaisia ja perhetuttuja, joista kerrotaan tarinoita ja anekdootteja.
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Älä unohda taateleita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Älä unohda taateleita!
Niin ja vappuna ylioppilaslakki päässä piknikillä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Älä unohda taateleita!
Mikä niissä taateleissa nyt niin riepoo? Akateemiset ihmiset matkustelevat paljon, kokeilevat ihan tutkimusten mukaan ennakkoluulottomammin vieraita keittiöitä ja eksoottisiakin ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Älä unohda taateleita!
Mikä niissä taateleissa nyt niin riepoo? Akateemiset ihmiset matkustelevat paljon, kokeilevat ihan tutkimusten mukaan ennakkoluulottomammin vieraita keittiöitä ja eksoottisiakin ruokia.
Kansakoulun käyneet maalaismummot leipoivat taatelikakkuja jo vuosikymmeniä sitten. Niissä ei ole mitään eksoottista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Meille kyllä ne tieteet on ihan vaan työtä, taiteet harvemmin harrastettu asia ja Sibeliuksesta en muista koskaan illallispöydässä keskustelleeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Älä unohda taateleita!
Mikä niissä taateleissa nyt niin riepoo? Akateemiset ihmiset matkustelevat paljon, kokeilevat ihan tutkimusten mukaan ennakkoluulottomammin vieraita keittiöitä ja eksoottisiakin ruokia.
Matkustelee vai? Miksiköhän me ei matkustella. Edellinen matka Ruotsiin laivalla ja junalla siellä vuonna 2017.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Hmm. Vaikka Sibbestä, näin ylimalkaisena esimerkkinä, on tehty niin paljon tutkimuksia ja teoksia, ja jos on lukenut muutamankaan miettii onko kiinnostunut vierusistujan mielipiteistä ja mihin ne perustuu, ja päinvastoin. Muuten kuin teennäisesti ja seurustelumielessä. Sama pätee moneen muuhun aiheeseen tieteessä ja taiteessa. Vaan mä olenkin tylsä intro. Mieluummin jotain ajankohtaisempaa, joka voi olla yhteistä kaikille kansanosille. Sekä verkostot, joka on akateemisten kutsujen päätarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Meille kyllä ne tieteet on ihan vaan työtä, taiteet harvemmin harrastettu asia ja Sibeliuksesta en muista koskaan illallispöydässä keskustelleeni.
Sinun täytyy sitten olla ensimmäisen polven akateeminen, koska olet sisimmältäsi noin työväenluokkainen. Hyi häpeä.
"Mua kiinnostaa tässä, oletteko monennen polven akateemisia? Jos ensimmäisen tai toisen polven, oletankin, että kiinnostus noihin on hyvin sattumanvaraista. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen ja hyvin kiinnostunut historiasta, olin sitä jo lapsena ja kirjaston kirjojen suurlainaaja. Oli kuitenkin hämmentävää yliopistossa törmätä esim. henkilökunnassa professoreihin, jotka olivat käyneet klassisen lyseon, opiskelleet latinaa, vaikkei se heidän alansa ollut ja joiden sivulauseista selvisi, että historian merkittävät henkilöt, joista itse olin lukenut, olivat heille perhetuttuja ("tätin kirjeenvaihdosta Olavi Paavolaisen kanssa selvisi, että...") tai sukulaisia ("kun setäni oli vuonna 1922 käymässä Genevessä E.N. Setälän kanssa")."
En ihan suotta kirjoittanut aloituksessani nimenomaan pitkän linjan akateemisista suvuista. Suomi on todella, todella pieni maa, jokaisessa tällaisessa suvussa on käytännössä jo oman suvun piirissä tieteen, taiteen ja politiikan saralla yleisesti tunnettuja henkilöitä - sekä elossa olevia että kuolleita, ja tuttavia sitten vielä enemmän. Tieteet ja taiteet ovat siis tavallista arkielämää ja työtä, eivätkä mitään ihmeellistä tai elitististä.
Ristiriita ihmiseen, joille nuo asiat ovat snobismia, turhaa tai jopa vihattava asia, olisi valtava kuilu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ne akateemisten asiat herättävät toisissa niin paljon vihaa, halveksuntaa ja dissausta. Miksi ei voi vaan hyväksyä, että ne ovat toisille ihmisille ihan aidosti tärkeitä asioita.
Mitkä akateemisten asiat?
Kuten vaikka ne tieteet ja taiteet ja tai vaikka Sibeliuksesta keskusteleminen illallispöydässä.
Niin, aiemmassa ketjun vaiheessa joku trollaili kuvailemalla keskustelua barokkimusiikista. En välitä Sibeliuksesta, ja juuri siitä tai jostain joutavanpäiväisestä klasarisahauksesta voisi hyvinkin kehkeytyä pieni väittely meidän illallispöydässä tietyn seurueen kesken.
Jos siihen pöytään tupsahtaisi joku vieras, niin kaikki himmailisivat keskustelua hänen mukaansa kuten käy silloinkin, kun ruotsinkieliseen seurueeseen tulee yksikin suomenkielinen. Vaihdetaan suomeksi tai englanniksi, sopeutetaan kaikki vieraan mukaan. Se on kohteliaisuutta, mutta ehkä myös alentavaa, joten en osaa todellakaan sanoa miten tämä henkilö siinä viihtyisi.
Olen itse kokenut samanlaista sukuloimassa Ruotsissa, jossa yksi täysin ruotsalaistunut, alun perin Venäjältä lähtenyt sukuhaarani asuu. He pitävät minua suomalaisena, metsäläisenä, joka ei tunne ruotsin kielenkään nyansseja ja varovat koko ajan esittämästä loukkaavia vitsejä pitäen keskustelun myös peruskohteliaalla tasolla. Se on todella raskasta ja vähän loukkaavaakin. Ap
Sinä se et ymmärrä elämässä käyneesikään. Silmät kiinni koko matka.