Mitä tehdä kun lapsi mieluummin kiukkuaa nälkää kuin syö?

Valtataistelu. Lapsi kokeilee rajojaan ja saa samalla huomiota. Uhmaikäisen lisäksi 6-vuotiaat ovat usein omaehtoisia ja uhmakkaita. Ohimenevä vaihe. 

Vierailija kirjoitti:

Käytä lääkärissä lasta kun ei syö. Jos vaikka lääkäri uhkaa nenämahaletkulla, jos sit maistuis. 

Neuvolassa asiasta jo tosiaan puhuin. Mutta eivät siellä oikein ottaneet kantaa. Lapsi ei ole mitenkään alipainoinen ja kasvaa hyvin, koska välillä syö ihan hyvin. Eli ei mitään huolta lapsen painosta eikä kasvusta. Ainoa ongelma on nälkäkiukut, jotka sotkee arjen ja estää monen asian tekemisen. Ap

Kuinka pitkiä aikoja lapsi on syömättä? Milloin syö? Nälkälakko tuskin on kovin terveellistä lapselle, niin hae apua lääkäristä. Älä lannistu siitä, ettei neuvolassa aiemmin kunnolla noteerattu.

Onko lapsella todettu allergioita yms? Jos ei niin kokeisiin. Lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa allergian aiheuttamia oireita ja siksi kieltäytyvät vaan syömästä, koska pelkäävät oireita.

Ei alipainoa, kasvaa hyvin, lääkäri ei todennut mitään huolestuttavaa. En tekisi ruokailusta minkäänlaista numeroa. Joko syö tai sitten ei. Tavallista ruokaa tarjolle kuten ennenkin. Minusta vaikuttaa, että ruokailusta on tehty iso numero. Syömättömyydestä ja kiukuttelusta on tullut lapselle tehokas keino saada läpi haluamiaan asioita. 

"Hän saattaa ihan sanoa että valitsen kiukun."

Lapsi manipuloi. 

Vierailija kirjoitti:

"Hän saattaa ihan sanoa että valitsen kiukun."

Lapsi manipuloi. 

Voi olla, mutta miten ratkaista asia? Lapsi siis joutuu lopulta pois pöydästä, kun aloittaa kiukuttelun ja jos ei lopeta sitä. Hän itse ei pääse niihin mukaviin menoihin mitä oltiin suunniteltu ja joita hän oli itse toivonut, jos vain huutaa nälkäänsä eikä suostu syömään. Pitäisikö minun oikeasti viedä nälkää huutava ja nälkäinen lapsi hoploppiin kun oltiin sinne sovittu menevämme? Eikö se olisi palkinto kiukuttelusta? Pitäisikö minun oikeasti vain olla välittämättä lapsen kiukusta ja huudosta ja raahata huutava lapsi bussiin, kauppakeskukseen ym? Kiva teille muille jotka olette siinä bussissa ja kauppakeskuksessa! 

Ap

Laita päivähoitoon se lapsi ennenkuin kasvaa ihan kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Laita päivähoitoon se lapsi ennenkuin kasvaa ihan kieroon.

Lapsi on päiväkodissa. Se olisi kyllä selvinnyt sinulle, jos olisit lukenut ketjun. Ap

Minä sain lapsenlapseni syömään, kun otettiin nukke mukaan keittiöön. Nukke "söi" samalla ja paha mieli unohtui. 

Valitsen kiukun :D Loistava repliikki! Fiksu päikkyikäinen teillä :)

Vierailija kirjoitti:

Valitsen kiukun :D Loistava repliikki! Fiksu päikkyikäinen teillä :)

Juu. Itseäkin naurattaa tuo pää punaisena karjuttu valitsen kiukun repliikki jälkikäteen. Sillä hetkellä ei oikein jaksa naurattaa. Ap

Älä riitele ruuasta, jos lapsi sanoo, että mieluummin kiukuttelee kuin syö. Sano, että OK, jutellaanko kuitenkin samalla, kun minä syön. Ja sitten ollaan kuin lapsi ei hankala olisikaan.

Jos lapsen syömisestä tekee ongelman, saa riidellä aika monta vuotta ja olla jatkuvasti itsekin pahalla tuulella. Terve lapsi syö, kun katsoo, että on sen aika. Ruoka on vain ruokaa, ei rakkautta. Pahinta on tehdä ruuasta/herkuista palkinto.

No miten nuo tilanteet syntyvät? Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutuksessa jotain häikkää. Ärsytätkö lasta tiedostamattasi jotenkin hänen tullessaan pöytään? Millaisia ruokailutilanteet ovat?

Miksi kutsut käytöstä nälkäkiukuksi? Nälkäkiukku on yleensä sitä, että ruokailu on venynyt liian pitkälle. Kuitenkin kiistät, että näin olisi käynyt. Tässä on ristiriita.

Älä pakota syömään. Ehkä lapsi on väsynyt eikä nälkäinen ja tarvitsisi päivänokoset?

Jos on uhmaiässä oleva lapsi, niin toki alkaa huutaminen ym. Tuossa vaiheessa lapselle laitetaan rajat, että mikä on oikein ja väärin. Jos lapsi ainoastaan kiukustuu ruoan tullessa esille, vaikka on nälkäinen eli hän kokeilee teidän rajoja, että miten hallita omia vanhempiaan. Vanhempien tehtävä laittaa rajat lapselle. Jos muutenkin perheessä lapsi saa kaiken ja nostaa tästä metelin eli lapsi ei tiedä oikeasti, että mitkä ovat hänen rajansa, kun niitä vasta hakee. Lapsi hakee sitä rakkautta myös siten, että välittäminen on myös sitä, jossa perheellä on säännöt ja miten kuuluu käyttäytyä ym. Toki lapsen iän huomioiden. 

Olin erään kerran kahta lasta hoitamassa. Rikkoivat heti äidin ostaman kynttelikön, niin äiti ei tästä suutu. Vain valittaa tästä, että nyt pitää ostaa uusi? Ja sen vanhempi tytär kiusasi koko pienempään veljeään, niin nostin sen tytön omaan huoneeseen ja itki siellä. Kun sitten ymmärsi tekonsa, niin tuli pyytämään anteeksi minulta? Sanoin, että sinä teit veljeäsi kohtaan väärin, että pyydä häneltä anteeksi. Ja näin teki. Eli lasten pitää oppia ne hyvät tavat alusta lähtien, ei hellitä liikaa, rakkautta, rajoja ja välittämistä. 

Meillä vanhin lapsi huusi nälkäkiukkua jos pääsi liika nälkäiseksi. Ja tämä alkoi jo vauvana ja muistan että esim noin 3kk ikäisenä veti hirveät huutoraivarit jos ruoka ei ollut tarjolla 5 min sisällä heräämisestä. Jos kerkesi raivostua niin sitten ei enää syönyt hyvällä vaikka ruokaa olis ollutkin tarjolla. Kerroin tästä esim äidilleni joka tuli hoitamaan vauvaa kun oltiin hautajaisissa. Äitini ei uskonut vaan ajatteli ettei vauvalla voi olla heti nälkä kun herää. No soitti sitten meidät kesken hautajaisten kotiin kun vauva suuttui eikä leppynyt enää millään. 

 

Meillä tätä jatkui noin 7-8 vuoden ikäiseksi esikoisella. Sen jälkeen tasaantui eikä ruokailut olleet enää niin tärkeitä. Mutta siihen asti esikoiselle huolehdittiin ruoka aina riittävän usein. Ja tosiaan ongelmia ei ollut jos söi noin 3 tunnin välein mutta jos pidempi väli ruokailussa niin järjetön raivoaminen ja siitä päästiin yli lähinnä pakkosyöttämisellä. Eli jos raivo alkoi niin piti vaan istuttaa pöydässä ja ilmoittaa riittävän jämäkästi että pöydästä et lähde ennenkuin olet syönyt banaanin tai voileivän jne. Sitten kun sai syömään esim yhden leivän niin kiukku loppui ja rupesi syömään muutakin normaalisti.

Esikoisella oli myös erikoinen ruoka-aine allergia. Eli huomattiin sattumalta esikoisen ollessa reilu 2 v että sai hirveitä raivareita aina tasan kaksi tuntia pähkinöiden syönnin jälkeen. Kun pähkinät poistettiin ruokavaliosta niin järjettömät raivoamiset loppuivat. Myöhemmin niitä tuli uudelleen ja huomasin että liittyivät aina johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen, lisäaineeseen tai mausteeseen. Kun sopimattomat aineet jätettiin ruokavaliosta pois niin rauhoittui. Välillä taas alkoi joku entinen sopimaton ruoka-aine sopimaan ja pystyttiin palauttamaan takaisin ruokavalioon. 

 

Neuvolalääkäri kirjoitti pojalle 6v iässä muista syistä verikokeita ja suostui laittamaan pyynnöstäni allergia kokeen verestä mukaan. Etukäteen sanoin että siihen aikaan mielestäni pojalle ei sopinut vehnä, kanamuna jne. Verikokeissa näkyi näille allergia ja neuvolalääkäri kannusti välttämään aina niitä ruoka-aineita joista raivoamista tuli vaikka muita oireita ei ollutkaan allergioista.

Mistä tiedät että lapsella on nälkä? 

Vierailija kirjoitti:

Valitsen kiukun :D Loistava repliikki! Fiksu päikkyikäinen teillä :)

Kuulostaa pikemminkin siltä, että äiti on ärsyttävästi kysynyt, että valitsetko syömisen vai kiukun. Ja lapsi on uhmakkaasti sanonut, että kiukun. Tämä kielii siitä, että lapsi on liian voimakkaassa tunnetilassa ruokailutilanteessa eikä tätä osata rauhoittaa, vaan pikemminkin lietsotaan. Pyrkisin rauhoittamaan ruokailutilanteen, en kärjistämään ja tekemään tekemällä valtataistelua syömisestä, jossa syöminen tekemällä tehdään merkitsemään lapselle nöyrtymistä.

Minäkin kannustan viemään allergiatesteihin.