Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi mieluummin kiukkuaa nälkää kuin syö?
14.06.2024 |
Meillä aika usein käy niin, että lapsi kieltäytyy syömästä vaikka olisi hänen lempiruokaa pöydässä. Ja vaikka hänellä on nälkä. Ja koska ei syö niin nälkä pahenee ja kiukuttelee nälkänsä vuoksi. Eikä suostu syömään seuraavallakaan aterialla. Päivä menee nälän takia kiukutellessa. Ruoka ei silti kelpaa vaikka olisi mitä ruokana. Hän saattaa ihan sanoa että valitsen kiukun. Ei siinä muuten mitään mutta samalla menee kaikkien päivä siinä, mitään ei oikein pysty tekemään ja sovitut menot on pakko perua kun ei nälkäänsä suoraa huutoa huutavaa lasta voi kantaa vaikka kauppakeskusreissulle vaan on jäätävä sitten kotiin. Itsellä alkaa olla ideat ja keinot loppu. Miten te muut ratkaisette tällaisen asian?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten nuo tilanteet syntyvät? Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutuksessa jotain häikkää. Ärsytätkö lasta tiedostamattasi jotenkin hänen tullessaan pöytään? Millaisia ruokailutilanteet ovat?
Miksi kutsut käytöstä nälkäkiukuksi? Nälkäkiukku on yleensä sitä, että ruokailu on venynyt liian pitkälle. Kuitenkin kiistät, että näin olisi käynyt. Tässä on ristiriita.
Tilanteet syntyy yllättäen. En ärsytä lasta hänen tullessa pöytään vaan ihan samalla tavalla pyydän syömään aina. Joskus syö hyvin, joskus kieltäytyy syömästä. Kutsun asiaa nälkäkiukuksi koska lapsi kiukkuaa nälän takia. Hänellä syöminen venyy liian pitkälle, koska kieltäytyy syömästä vaikka ruokaa on tarjolla. Ei hän siinä pöydässä välttämättä kiukkua vaan sitten myöhemmin ja silloin nälän takia. Mutta ei edelleenkään suostu syömään. Sitte
No tämä kuulostaa siltä, että ruokailut eivät osu lapsen nälän kanssa yksiin, jos ruoka ei maistu ja sitten taas venyy liian pitkälle. Tässä kannattaisi miettiä ruokailurytmiä sopivammaksi ja lapsen kannalta joustavammaksi. Lapsella ei tule välttämättä samaa tahtiin aikuisten kanssa nälkä eikä lapsi osaa arvioida aikaa seuraavaan ateriaan. Se olisi sinun tehtäväsi aikuisena tarkkailla ja säädellä tätä, kunnes lapsi oppii sitä myöhemmin itse hallitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näihin mitään apua saa. Puhuin nuorimmaiseni syömispulmista joka paikassa, ei löytynyt apuja ennen kuin oli syömishäiriö ja vakava masennus. Epäilin nepsy-piirteitä jo pienestä pitäen ja löytyihän se autismikirjo sitten osastojakson jälkeen. Siihen asti olin vain huono äiti.
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
Pistä se some jäähylle jos vaikka helpottaisi ulkonäkö paineisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatamme lapsemme. Lapset syö kun on nälkä. Meillä ei ole koskaan ollut pakko syödä. Meillä saa syödä. Jos paino on normaali niin lapsi on syönyt ja aloite Porvoosta.
Huoh. Meilläkään ei ole pakko syödä. Ja paino on normaali, koska välillä lapsi syö hyvin. Ongelma sinänsä ei edes ole se syöminen vaan ne nälkäkiukut. Ihan sama vaikka ei välillä söisi, jos ei sitten kiukkuaisi niin pahasti että mikään suunniteltu tekeminen ei onnistu. Tämän aloitukseni aihe on siis lähinnä ne kiukut. Ei syöminen. Kiukut vain johtuu nälästä. Eikä lapsi suostu syömään, jotta kiukku loppuisi. Jos joskus olen saanut hänet harhautettua syömään on kiukutkin siltä päivältä loppuneet ihan minuutissa kokonaan. Ap
No jos kerran valitsee kiukun, niin tee siitä kiukkuamisesta niin ikävä vaihtoehto, ettei tee sitä. Saa kiukuta, mutta tasan keskenään omassa huoneessaan. Ja pois voi tulla syömään. Ja ei, lapselle ei tarvitse olla vihainen tai ankara, vaan tämän voi kertoa rauhallisesti ihan siinä samassa kun hän itse valitsee sen kiukun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
En suosittele pitämään buffaa. Ruoka-ajat. Siitä se soppa vasta syntyykin, jos opetat, että aina halutessa on jotain saatavilla, mutta ruoka-aikana ei tarvitse syödä...
Jaa välipala kahtia ja tarjoa ensin toinen puolikas ja tuntia ennen illallista se toinen pala. Jotain tarpeeksi pientä, jotta ei vaikuta ruoan maistumiseen. Esimerkiksi porkkana tai omenalohkoja muutama. Näin nälkä ei pääse kasvamaan ylivoimaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
Meillä kaksi autismin kirjon lasta, he eivät tunnista nälkää eikä sitä milloin vatsa on täynnä. Pienestä pitäen tarvinnut koko ajan tarkkailla syömistä ettei mene raivareiden puolelle. Vaikka olisi lempiruokaa ei välttämättä syönyt, jos tilanne oli jo eskaloitunut tai ruoka ei näyttänyt/tuoksunut/maistunut samalle kuin ennen. Nyt teini-iässä asia on jo helpottunut kun pystyy juttelemaan miksi jokin on vaikeaa syömisessä. Pieni lapsi ei osaa kertoa välttämättä mikä on kyseessä. En käyttäisi pakkoa/rangaistusta kun ei tiedetä mikä ongelma on.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
Luin joskus vastaavasta tilanteesta, jossa ratkaisuksi keksittiin se, että lapselle annettiin lasillinen mehua vähän ennen ruokailua nostamaan liian alhaista verensokeria. Lapsen kiukuttelu varsinaisessa ruokailussa loppui siihen. En tiedä onko mehun anto sitten terveellistä ja maistuuko ruoka enää, mutta kiukutteluun se joka tapuksessa auttoi. Olisiko jokin nopea alkupala kuitenkin ratkaisu? Jotain nopeaa, jonka voi antaa odotellessa ruokaa, ja joka nostaisi verensokeria sopivasti niin, ettei kiukuttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verensokerin lasku aiheuttaa toisille öklöttävän olon. Hirveä nälkä, mutta samalla paha olo.
Ilmiö on perinnöllinen ja vanhemmat ovat sen lapselleen periyttäneet. Olisi törkeää rangaista lasta tästä ominaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
En suosittele pitämEn suosittele pitämään buffaa. Ruoka-ajat. Siitä se soppa vasta syntyykin, jos opetat, että aina halutessa on jotain saatavilla, mutta ruoka-aikana ei tarvitse syödä...
Mikä tässä nyt on niin kamalaa? Ottaahan aikuinenkin herkästi hiukopalan, jos kovasti huimaa ja nälättää ja juo jos janottaa. Miksi lapsen pitäisi noudattaa täsmällisen tiukkoja aikoja, ja eihän siitä vaiva-ajastakaan niin kauaa ole 5-vuotiaalla. Pakotatkos vauvankin neljän tunnin ruokarytmiin, kuten 70-luvulla tehtiin? (ja jonka myöhemmin todettiin olevan syvältä oleva metodi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko huomannut, että jos joku ruokailu menee hyvin niin sitten menee seuraavakin? Kauan tuo on kestänyt?
Tää ei nyt oo kasvatusoppaasta, mut itse kokeilisin, jos napostelis esim. aamupalan sohvalla piirrettyä katsellessa. Jotain hedelmää, talk muroja tai smoothieta pillipullosta. Jos tämä vaan onnistuu, mielestäni parempi vaihtoehto kuin huutaa koko päivä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
onko lapsi tyttö, kun on noin huomionhaluinen? anna sille kännykkä, niin saa kerjätä huomiota somesta niin kuin muutkin tytöt ja naiset
Jaahas, naisviha ulotetaan jo pikkulapsiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten nuo tilanteet syntyvät? Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutuksessa jotain häikkää. Ärsytätkö lasta tiedostamattasi jotenkin hänen tullessaan pöytään? Millaisia ruokailutilanteet ovat?
Miksi kutsut käytöstä nälkäkiukuksi? Nälkäkiukku on yleensä sitä, että ruokailu on venynyt liian pitkälle. Kuitenkin kiistät, että näin olisi käynyt. Tässä on ristiriita.
Tilanteet syntyy yllättäen. En ärsytä lasta hänen tullessa pöytään vaan ihan samalla tavalla pyydän syömään aina. Joskus syö hyvin, joskus kieltäytyy syömästä. Kutsun asiaa nälkäkiukuksi koska lapsi kiukkuaa nälän takia. Hänellä syöminen venyy liian pitkälle, koska kieltäytyy syömästä vaikka ruokaa on tarjolla. Ei hän siinä pöydässä välttämättä kiukkua vaan sitten myöhemmin ja silloin nälän tak
Juuri näin. Ruokailuvälejä harvemmaksi, jos lapsella ei ole vielä nälkä. Ap, lapselta voi myös kysyä onko hänellä nälkä tai haluaako hän kohta syödä. Ei tollasesta väkisinsyöttämisestä tule kuin traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi olla oikeilla jäljillä, että ruoka-ajat ei osu lapsen nälän kanssa täydellisesti yksiin, niin että olisi kova nälkä muttei liian nälkä kun ruoka on. Mutta on hankalaa ajoittaa ateriat niin, kun se täydellinen sopivan nälän aikaikkuna tuntuu olevan kymmenen minuuttia. Kuka pystyy viettämään päivät lapsen nälkää tarkkaillen ja kun näyttää, että nyt se aikaikkuna alkaa, niin taikomaan alle 10 min sisään ruoan valmiiksi pöytään? Jos kyselen lapselta onko jo nälkä niin vastaus on lähes aina ei. Olen yrittänyt siksi pitää ateriat aina suunnilleen samassa rytmissä päivästä toiseen. Kuten päiväkodissakin on aina ateriat samaan aikaan. Lapselleni voisi sopia sellainen, että on aamusta iltaan tarjolla lämmin ja kylmä buffetti, josta voi käydä syömässä kun tuntuu siltä, mutta en minä voi sellaista tarjota eikä minusta pidäkään. Ap
Tärkeintä että lapsi saa ruokaa silloin kun sillä on nälkä. Opeta lapsi kertomaan milloin hän on nälkäinen. Tee vaikka voileipä hänelle siksi aikaa mutustettavaksi, kunnes saat kunnon ruokaa pöytään.
Yksinkertaisesti vaan hankala lapsi. Kannattaa lukita lapsi kaappiin kun alkaa kiukuttelemaan.
Ap mitä mieltä olet voiko kyseessä olla allergiaa?
Todella asiattomia vastauksia ja tietämättömiä. Kaiken ikäisillä, myös lapsille voi olla todella moninaisia syömisen haasteita. Niitä voidaan hoitaa ja kuntouttaa. Neuvolassa ei näistä paljon ymmärretä (niin kuin ei muistakaan erikoisairaanhoidon asioista). Neurologi / lastenpsykiatria ja syömiseen erikoistunut puheterapeutti on oikea taho arvioimaan mistä on kyse ja tarvitaanko apua.
Todella monet ovat nirsoja, mutta osalla on myös oikeita ongelmia syömisen kanssa ja niihin ei voi kasvattamalla tai saati rankaisemalla vaikuttaa vaan tarvitaan ammattilaisten apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään muuta erityistä arjessa? PDA?
Voi jeesus nyt taas tän muoti-diagnoosin kanssa. Joo, se on ihan oikea ilmiö, mutta ei sitä ole joka toisella autistilla/ADHD:lla saati ihan tavallisella kakaralla. Ihan samanlaista järjetöntä jänkkäystä saa aikaan liian lepsu kasvatus, jossa lapsen just annetaan " valita kiukku" sen sijaan että sanottaisiin, että istu alas ja syö tuosta jogurtti, muuta ei tarvitse jos ei enää ole nälkä. Mutta ei anneta lapsen valita itseään vahingoittavaa käytöstä, se on ihan järjetöntä.
Ja vielä tuosta PDA:sta: on myös olemassa ihan tavallista voimakasta omaehtoisuutta erityisesti nepsylapsilla. Sitä toki saa vahvistettua patologisiin mittasuhteisiin olemalla jatkuvasti napit vastakkain lapsen kanssa. Mutta sellainen voimakaskaan omaehtoisuus ei ole PDA:ta.
Juu mut autisminkirjon lapsella voi olla PDA-tyyppistä käyttäytymistä kuormittuessa vaikka ei olisikaan varsinainen PDA. Sanoi lapsemme hyvin tunteva kokenut toimintaterapeutti.
Meidän lapsi oli vauvana sellainen, että ei suostunut syömään jos ei ollut juuri millilleen hänen mieluista tarjolla. Eivät osastollakaan saaneet häntä syömään, jos ei ollut juuri millilleen se maku mitä vauva halusi. Ei kukaan ammattilainen keksinyt tähän syytä eikä myöskään keinoa. Ainoa mitä keksivät oli nenämahaletku ja kun sen avulla oltiin saatu paino ylös niin käskivät, että on annettava sitä mitä suostuu syömään, ei muuta. Vuoden iän tultua täyteen sai alkaa yrittämään muutakin. Lapsi on edelleen varsin nirso, mutta syö kuitenkin useampaa asiaa.