Mitä tehdä kun lapsi mieluummin kiukkuaa nälkää kuin syö?

Toteat kieltäytymiseen, että Ok. Korjaat lautasen ja ruoat pois, et huomioi kiukkua millään lailla.

Syö se jollain aterialla. 

Älä tee siitä numeroa ja tapahtumaa.

Olen itse ollut lapsesta asti nälkäkiukuttelija. Pääasiassa söin hyvin mutta, jos verensokeri pääsi laskemaan liikaa liian pitkän ateriavälin tai huonosti syömisen takia, niin sitten mikään ruoka ei kelvannut. Nykyään osaan tunnistaa sen, kun kaikki ärsyttää ja mikään ruoka ei kuulosta syötävältä ja pakotan itseni syömään jotain, jotta varsinaisen ruuan saa alas. Tai viimeistään puoliso tunkee suuhun pari pähkinää. Lapsena sitä vaan meni siihen kiukkuun mukaan, kun ei ymmärtänyt että se syöminen helpottaisi oloa. 

Jos kyse on nälkäkiukusta, niin kokeilisin aamulla esimerkiksi jotain mehua heti heräämisen jälkeen ennen varsinaista aamupalaa. Ennen ruokaa taas alkupalana jotain naposteltavaa mistä lapsi pitää, muutama viinirypäle, melonia, kurkkua, porkkanatikkuja (meillä oli näitä lapsena aina valmiina jääkaapissa), pari palaa juustoa, pähkinöitä tms. Sen jälkeen vasta varsinaisen ruuan pariin. Oma lapsi syö monesti oman salaattiannoksensa keittiöjakkaralla ruokaa odotellessa. Ne kurkut, porkkanat ja paprikat vaan maistuvat siinä paremmin kuin lautaselta ruokapöydässä. 

En nyt muista sanoitko kauanko tätä on jatkunut mutta kyseessä voi myös olla allergia. Jos jokin aiheuttaa suussa ikävän tunteen tai vatsakipua, niin lapsi ei osaa yhdistää sitä ruoka-aineeseen vaan siihen tilanteeseen. Etenkin jos kyseessä on jokin sellainen allergeeni mitä on vähän kaikkialla. 

Lapsella on paha olo verensokerin laskusta johtuen ja täällä ohjeistetaan olemaan antamatta ruokaa lapsen reagoinnin takia. Aikamoista.



Vanhempien ruokailurytmi ei aina riitä lapselle ja se on vaan hyväksyttävä. Tai sitten on jätettävä lapset hankkimatta.

Syötä lasta, meillä toimi paljon helpommin niin. Kyllä ne viimeistään koulussa itse syö.

Lapselle pitäisi kolmen tunnin välein tarjota ruokaa!

Mä oon myös antanut ottaa leluja ja kirjoja pöytään jopa välillä on saanut katsoa piirrettyjä syödessä. Jos lapsi ei tykkää syödä niin tilanteesta voi yrittää tehdä edes hauskan.

Tuleeko hampaita? Syöminen saattaa sattua ja siksi ei halua syödä. Anna Panadolia kipuun.

Vierailija kirjoitti:

Ei näihin mitään apua saa. Puhuin nuorimmaiseni syömispulmista joka paikassa, ei löytynyt apuja ennen kuin oli syömishäiriö ja vakava masennus. Epäilin nepsy-piirteitä jo pienestä pitäen ja löytyihän se autismikirjo sitten osastojakson jälkeen. Siihen asti olin vain huono äiti.

 Lapsen syömisestä ei pitäisi tehdä ongelmaa, syömishäiriö varmasti tulee juuri siitä että aikuiset jatkuvasti on huolissaan ja vöyhöttää miten vähän syö ja tuputtaa ruokaa. Mahdollisimman vähän huomiota pitäisi antaa ruokailuissa. Syömishäiriö on sitten sellainen asia mihin jo pitää puuttua ja se on teineille aika yleinen, varsinkin tytöillä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi oli vauvana sellainen, että ei suostunut syömään jos ei ollut juuri millilleen hänen mieluista tarjolla. Eivät osastollakaan saaneet häntä syömään, jos ei ollut juuri millilleen se maku mitä vauva halusi. Ei kukaan ammattilainen keksinyt tähän syytä eikä myöskään keinoa. Ainoa mitä keksivät oli nenämahaletku ja kun sen avulla oltiin saatu paino ylös niin käskivät, että on annettava sitä mitä suostuu syömään, ei muuta. Vuoden iän tultua täyteen sai alkaa yrittämään muutakin. Lapsi on edelleen varsin nirso, mutta syö kuitenkin useampaa asiaa. 

 Kyllä vauvalle riittää maito ja velli jos ei syö kiinteitä. Miksi nenämahaletku? Onko keskonen?

Lapsen ikä olisi olennainen tieto.

Vierailija kirjoitti:

Toteat kieltäytymiseen, että Ok. Korjaat lautasen ja ruoat pois, et huomioi kiukkua millään lailla.

Syö se jollain aterialla. 

Älä tee siitä numeroa ja tapahtumaa.

"Ei siinä muuten mitään mutta samalla menee kaikkien päivä siinä, mitään ei oikein pysty tekemään ja sovitut menot on pakko perua kun ei nälkäänsä suoraa huutoa huutavaa lasta voi kantaa vaikka kauppakeskusreissulle vaan on jäätävä sitten kotiin."

Vierailija kirjoitti:

37 jatkaa.

Eli meillä ei tosiaan ruoka-aine allergioista tullut lapselle muuta kuin tuollaisia hirveitä raivareita. Ja käytännössä aina kun raivareita alkoi olla niin paljon että haittasivat normaali elämää niin ruvettiin pitämään ruokapäiväkirjaa. Eli kirjattiin ylös ihan joka ainoa asia mitä lapsi söi. Eli ei kirjattu että lihaperunoita vaan kirjattiin kaikki ainesosat mitä lihaperunoita oli ylös. Ja tietysti kirjattiin myös oireilu siihen ylös. Näin saattoi välillä huomata että oireili vaikka E472c lisäaineelle tai vaikka kanelille tai kanamunalle. Työlästä mutta palkitsevaa.

Syy yhteyksien löytymistä vaikeutti se että lapsi kesti osaa allergiaa aiheuttavia juttuja tietyn määrän. Esimerkiksi jos söi meetwurstileivän kaakaon kanssa niin raivosi. Mutta kaakao mukillinen ilman meetwurstia ok. Tai meerwurstileipä veden kanssa ok. Mutta yhdessä raivoaminen koska kyseisessä meetwurstissa lisäaine joka ei sopinut ja samoin k

Ei lapselle edes pitäis antaa mitään meetwustia todella paljon suolaa ja rasvaa. Ei mielellään edes kevyempiä leikkeleitä!. Esim. yksi juusto siivu leivän päälle on hyvä, kurkkua ja tomaattia suosin eniten.

Tietoista manipulointia, kun itse sanoo haluavansa kiukutella. Käskette vain omaan huoneeseen ja siellä pysyttävä kunnes osaa käyttäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarttisi varmaan useammin sitä ruokaa, ettei pääsisi verensokerit niin alas ja nälkäkiukku niin pahaksi, ettei siinä mielialassa enää tee mieli edes syödä. Välipaloja voisi ehkä lisätä, nälkäkiukun ennaltaehkäisyksi.

Kuinka usein? Meillä on aamupala kun herätään, sitten on muutaman tunnin päästä lounas, sen jälkeen tunnin tai kahden päästä välipala, viiden kuuden aikoihin päivällinen ja sitten vielä iltapala ennen nukkumaanmenoa. Ja aina saa lisää ruokaa aterialla kun pyytää. Aterioiden välissä ei napostella. Ap

Joskus on myös vaiheita että lapsi kasvaa todella nopeasti ja silloin nälkä on jatkuvasti. Koita tarjota vaikka omena siivuja, pieni banaani yms aterioiden välillä ja  katso miten vaikuttaa syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ipana on huomannut että voi hallita koko perhettä tuolla kiukuttelullaan. Anna kiukutella, ota lautanen pois jos ei kelpaa äläkä säädä menojasi huutajan mukaan vaan vie se karjumaan minne olettekin menossa. Pian se tajuaa ettei voita mitään sillä ja alkaa käyttäytyä

Huskyt tekee samaa jos niitä ei kouluta.

Vierailija kirjoitti:

Käytä lääkärissä lasta kun ei syö. Jos vaikka lääkäri uhkaa nenämahaletkulla, jos sit maistuis. 

Uhkailu ei auta, ja voi aiheuttaa syömishäiriön kehittymisen. Ei kenenkään kuulu syödä siksi, että uhkaillaan.

Lapsella on jokin syy miksi ei halua syödä, mutta ei osaa kertoa sitä. Voisiko olla jokin ihan terveydellinen vaiva, esim. ruoansulatukseen liittyvä vaikeus tai yliherkkyys? Kyse voi myös olla ympäristön kuormittavuudesta. Ihan joka tapauksessa ruokahetket tulisi rauhoittaa ja ottaa niistä kaikki pakottaminen pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei alipainoa, kasvaa hyvin, lääkäri ei todennut mitään huolestuttavaa. En tekisi ruokailusta minkäänlaista numeroa. Joko syö tai sitten ei. Tavallista ruokaa tarjolle kuten ennenkin. Minusta vaikuttaa, että ruokailusta on tehty iso numero. Syömättömyydestä ja kiukuttelusta on tullut lapselle tehokas keino saada läpi haluamiaan asioita. 

En usko, että lapsi edes saa haluamiaan asioita. Ruokailusta on tehty lapselle pelottava ja ahdistava asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten nuo tilanteet syntyvät? Kuulostaa siltä, että teillä on vuorovaikutuksessa jotain häikkää. Ärsytätkö lasta tiedostamattasi jotenkin hänen tullessaan pöytään? Millaisia ruokailutilanteet ovat?

 

Miksi kutsut käytöstä nälkäkiukuksi? Nälkäkiukku on yleensä sitä, että ruokailu on venynyt liian pitkälle. Kuitenkin kiistät, että näin olisi käynyt. Tässä on ristiriita.

Tilanteet syntyy yllättäen. En ärsytä lasta hänen tullessa pöytään vaan ihan samalla tavalla pyydän syömään aina. Joskus syö hyvin, joskus kieltäytyy syömästä. Kutsun asiaa nälkäkiukuksi koska lapsi kiukkuaa nälän takia. Hänellä syöminen venyy liian pitkälle, koska kieltäytyy syömästä vaikka ruokaa on tarjolla. Ei hän siinä pöydässä välttämättä kiukkua vaan sitten myöhemmin ja silloin nälän takia. Mutta ei edelleenkään suostu syömään. Sitte

 Onhan lapsella tarjolla pääruoan lisäksi yhtä aikaa pala leipää. Lapsella pitäisi olla tilaisuus valita edes jotain mitä syödä. 

Kaverin lapsella on tuota ja hän on nepsy. Johtuu siitä ilmeisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhin lapsi huusi nälkäkiukkua jos pääsi liika nälkäiseksi. Ja tämä alkoi jo vauvana ja muistan että esim noin 3kk ikäisenä veti hirveät huutoraivarit jos ruoka ei ollut tarjolla 5 min sisällä heräämisestä. Jos kerkesi raivostua niin sitten ei enää syönyt hyvällä vaikka ruokaa olis ollutkin tarjolla. Kerroin tästä esim äidilleni joka tuli hoitamaan vauvaa kun oltiin hautajaisissa. Äitini ei uskonut vaan ajatteli ettei vauvalla voi olla heti nälkä kun herää. No soitti sitten meidät kesken hautajaisten kotiin kun vauva suuttui eikä leppynyt enää millään. 

 

Meillä tätä jatkui noin 7-8 vuoden ikäiseksi esikoisella. Sen jälkeen tasaantui eikä ruokailut olleet enää niin tärkeitä. Mutta siihen asti esikoiselle huolehdittiin ruoka aina riittävän usein. Ja tosiaan ongelmia ei ollut jos söi noin 3 tunnin välein mutta jos pidempi väli ruokailussa niin järjetön raivoaminen ja siitä päästiin yli

Eli esikoisellanne oli mm. vehnäallergia, ja sitä hoidettiin voileipien pakkosyöttämisellä, jonka kerroit olleen toimiva keino....???