Mitä tehdä kun lapsi mieluummin kiukkuaa nälkää kuin syö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhin lapsi huusi nälkäkiukkua jos pääsi liika nälkäiseksi. Ja tämä alkoi jo vauvana ja muistan että esim noin 3kk ikäisenä veti hirveät huutoraivarit jos ruoka ei ollut tarjolla 5 min sisällä heräämisestä. Jos kerkesi raivostua niin sitten ei enää syönyt hyvällä vaikka ruokaa olis ollutkin tarjolla. Kerroin tästä esim äidilleni joka tuli hoitamaan vauvaa kun oltiin hautajaisissa. Äitini ei uskonut vaan ajatteli ettei vauvalla voi olla heti nälkä kun herää. No soitti sitten meidät kesken hautajaisten kotiin kun vauva suuttui eikä leppynyt enää millään. 

 

Meillä tätä jatkui noin 7-8 vuoden ikäiseksi esikoisella. Sen jälkeen tasaantui eikä ruokailut olleet enää niin tärkeitä. Mutta siihen asti esikoiselle huolehdittiin ruoka aina riittävän usein. Ja tosiaan ongelmia ei ollut jos söi noin 3 tunnin välein mutta jos pidempi väli ruokailussa n

vinkkinä tuolle kommentoijalle että voileivän ei todellakaan tarvi sisältää vehnää. Meillä on ruisleipää, kauraleipää ja riisileipää tarjolla. Harmi jos sinä olet syönyt aina vain vehnäleipää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy se paska sirkukseen. 

Totta! En ole koskaan nähnyt pientä enkä isoa ihmistä, joka ei ole syönyt, kun on nälkä ja ruokaa tarjolla. Haluaisin nähdä ja maksan toki.

 

Etpä ole paljoa nähnyt. Ihan tyypillistä nepsy-lapsilla tuollainen. Ja googlaa vaikka ARFID niin yleissivistyksesi lisääntyy. Joillakin on ihan nenämahaletku tuon takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ruokailut liian myöhään lapsen nälän huomioiden? Välipala? 

Ei ole liian myöhään, meillä on viisi ateriaa päivässä samoihin aikoihin. Usein aloittaa jo aamiaisella sen ettei syö. Ap

Miten lapsi itse selittää käytöstään? Tietääkseni yksikään lapsi ei ole kuollut nälkään muutaman päivän paastoamisen vuoksi. Sitten vaan sairaalaan tiputukseen, jos alkaa mennä huonompaan kuntoon.

Kuulostaa tosi tutulta. Pitkään yritin olla "hyvä äiti". Pitää ruoka-ajoista kiinni, syödä nätisti pöydän äärestä yms. Mutta yhtä itkua ja lopputulos oli, että että itkettiin koko perhe pöydässä ja tuntui, että elämä oli yhtä helvettiä.

Sitten luin arfidistä, autismista ja pda:sta. Näistä typeristä trendijutuista. Aloin soveltaa näitää ja nykyään elämä aika lepposaa. Lapseni on tarkka minkä väriseltä lautaselta syö kotona, hänen annokseen ei saa koskea ilman lupaa, ruuat ei saa koskea toisiinsa. Turvaruuat, esim 3 sipsiä, startterina. Joskus jäätelö ennen ruokaa on pelastus. Yleensä kun saa sen "kynnyksen" ylitettyä, niin syö nätisti kaiken. Jos kaaos iskee niin pädi naaman eteen, niin se ajatus ei ole ruuassa. Myös ensimmäisten haarukoiden syöttäminen saattaa auttaa. Jos ruoka-aika venyy, niin pitää muistaa aina antaa snäksi, esim kourallinen pähkinöitä. Tavallaan teen välillä kaiken ihan väärin, mutta meillä se toimii. Ja ihan suoraan sanoen elämä on aika lepposta nykyään, ei tarvitse enää pelätä kohtauksia.

Lapsella toki muitakin haasteita ja outouksia käytöksessä. Ja nyt autismi/nepsy tutkimukset menossa.

Ennen vanhaan kadvatettiin opettavaisten satujen avulla. Ota piltti sylkkyyn, kun hän vetää henkeä ja pitää taukoa kiukuttelusta, ja lue hänelle vanha kunnon Jörö-Jukka tms. josta heikkolahjaisinkin kiljukaula ymmärtää tarinan opetuksen miten tuhmille lapsille käy, sitten hampipesulle ja tutimaan.

Mulls on ollut koko elämäni niin, että pystyn syömään vain pieniä annoksia, mutta niitä pitää olla usein. Jos ruokailut venyy tai pitäisi syödä enemmän ( lapsena äiti pakotti) ruokatorveeni alkaa sattua ja lopulta olen itkuinen. Viljat ja sienet ei käy ollenkaan, kipu on silloin jäätävä, kananmuna välillä käy, välillä ei.. Olen 55v , enkä valitse kiukkua ;) aina jotain purtavaa mukana.