Lue keskustelun säännöt.
Miten työssäkäyvät ihmiset järjestävät koululaisten loma-ajan?
Omat lapset ovat tulossa kouluikään, ja ihmettelen, että miten lomista selvitään. Olen yh ja mulla on normaalit työ- ja loma-ajat. Jo syysloma tulee aiheuttamaan ongelmia, mutta iso kysymysmerkki on tietenkin kesäloma. Siihen jää oman lomani jälkeen kuusi viikkoa ratkaistavaksi. Meillä ei ole tukiverkostoa, ei mitään mummolaa, johon lapsia viedä. Tähän asti ollaan saatu arkielämä rullaamaan oikein hyvin, mutta nyt kyllä vetää vähän hiljaiseksi. Jotain leirejä voi toki ajatella, mutta ne ovat aika kalliita, eikä niitä muutenkaan varmaan ihan kuudeksi viikoksi löytyisi.
Mun mielestä tää Suomen systeemi on aika uskomaton. Jos opet tarvitsevat 10 viikon kesävapaat, niin sitten pitäisi olla kyllä lapsille fritidshemit kuten Ruotsissa.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan ja kaupungin sekä urheiluseurojen järjestämät kesäleirit ja päiväkurssit. Sitten mietittävä, jos suvusta löytyy joku, jonka luo pääsisi joksikin aikaa.
Lisäksi ostat sitten iltapäivähoitoa päiväkodista.
Saako tuota kaikista päiväkodeista? Pikku paikkakunnalla ei ehkä ole kuin yksi päiväkoti. Ja suostuvatko koululaiset sinne menemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leireillä menee pari viikkoa (maksaa), jaetaan vastuuta lapsen kavereiden perheiden kanssa (verkostoa kasvattamaan siis), ollaan miehen kanssa eri aikaan lomilla ja sit etätyö pelastaa loput. Ihan hirveäähän se on! Fritidshem-systeemi olisi unelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultaisella ysärillä oltiin aina ykkösluokalta asti kesäisin yksin kotona. Vanhemmat jäivät yleensä heinäkuussa lomalle.
Avain kaulassa pyörittiin pitkin pihoja. Ruokaa lämmitettiin mikrossa. Lankapuhelimella sai vanhempiin yhteyden jos tarvitsi.
Olihan se välillä turvattoman oloista, mutta eipä sitä tunnetta oikein osannut aikuisille sanoittaa. Silloin vielä korostettiin että lapsien tulee oppia pärjäämään ja olemaan reippaita. Eipä siinä siis kehdannut sanoa että tuntuu kurjalta olla 9h päiviä yksin kotona.
Olisikin nyt vain lankapuhelimet. Sen sijaan lapsilla on älypuhelimet. Viimeistään kesällä he kehittävät siihen addiktion, kun vanhempi ei niiden käyttöä pysty valvomaan, ja ehkä lapsilla ei ole muuta tekemistä.
Tiedättekö, vanhemmat, mitä lapsenne puhelimella tekevät, kun te olette töissä? Ehkä kiusaavat muita tai joutuva
Lapsille ei ole pakko hankkia älypuhelimia. Voi hankkia ihan peruspuhelimen tai kellopuhelimen.
Sitten jos on jo älypuhelin, niin tutustu familylinkkiin, voit kyllä rajoittaa lapsesi ruutuaikaa.
Persaukiset saavat urheiluseurojen päiväleirit ilmaiseksi kun anovat vapautusta maksuista. Vaikka siis eivät edes käy töissä, eli voisivat itsekin hoitaa lapsensa. Työssäkäyvät sitten maksavat itsensä kipeäksi siitä ilosta, että pääsevät raatamaan itsensä piippuun töissä. Sossut ottavat lapset pois, jos lapset jätetään yksin kotiin kun vanhemmat ovat töissä.
Töitä ei Suomessa kannata tehdä, koska saman elintason saa laiskottelemalla kotisohvallakin. Rahaton saa vapautuksen ihan kaikista maksuista, työssäkäyvät sitten maksavat kaikesta järjettömiä summia, joilla rahoitetaan se, että kotisohvalla makaajat saavat yhtä korkean elintason kuin työssäkäyvätkin. Työssäkäyvä ei ehdi elää, koska raataa kaiken aikansa ja energiansa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kultaisella ysärillä oltiin aina ykkösluokalta asti kesäisin yksin kotona. Vanhemmat jäivät yleensä heinäkuussa lomalle.
Avain kaulassa pyörittiin pitkin pihoja. Ruokaa lämmitettiin mikrossa. Lankapuhelimella sai vanhempiin yhteyden jos tarvitsi.
Olihan se välillä turvattoman oloista, mutta eipä sitä tunnetta oikein osannut aikuisille sanoittaa. Silloin vielä korostettiin että lapsien tulee oppia pärjäämään ja olemaan reippaita. Eipä siinä siis kehdannut sanoa että tuntuu kurjalta olla 9h päiviä yksin kotona.
Olisikin nyt vain lankapuhelimet. Sen sijaan lapsilla on älypuhelimet. Viimeistään kesällä he kehittävät siihen addiktion, kun vanhempi ei niiden käyttöä pysty valvomaan, ja ehkä lapsilla ei ole muuta tekemistä.
Tiedättekö, vanhemmat, mitä lapsenne puhelimella tekevät, kun t
Minkä ikäiselle ostaisit älypuhelimen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun meillä oli pienet koululaiset, he olivat alkukesästä 3 viikkoa taidekoulun leireillä. Juhannukseen asti. Minulla alkoi siihen aikaan työpaikalla aina juhannuksesta 4 viikkoa kesäloma. Usein mieheni sai järjestettyä niin, että hänellä loma alkoi vasta heinäkuun puolella. Ja elokuun alun lapset vietiin mummolaan vähintään viikoksi 500 km päähän. Toki muistan, että he eivät olisi millään halunneet olla niin pitkään mummolassa. Jonakin vuonna taisivat olla lähes 2 viikkoa putkeen, mutta ainakin siellä oli turvallista ja lämmin ruoka ja ulkoilivat joka päivä.
Taidekoulu maksoi muistaakseni 105 euroa per viikko per lapsi, ja juhannusviikko oli halvempi kun oli 1 päivä vähemmän. Kyllä se kalliilta tuntui, mutta pakkohan jotain oli järjestää. Esikoinen oli ensimmäistä kertaa kesälomalla yksin kotona päivisin 4. luokan jälkeen. Hän oli muistaakseni jollain ratsastusleirillä muutaman päivän ja sitten pari viikkoa kotona yksin arkipäivät. Siinä vaiheessa oli jo kypsä ottamaan vastuuta olemisestaan. Nyt hän on menossa ysille. Tuntuu, että nykyisin hänellä teini-iässä on enemmän vaikeutta lämmittää mikrossa itselleen ruokaa tai ylipäätään tehdä mitään päivän aikana. Silloin 4. luokan jälkeen kesälomalla se yksin oleminen oli uutta ja hyvin noudatti ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnan ja kaupungin sekä urheiluseurojen järjestämät kesäleirit ja päiväkurssit. Sitten mietittävä, jos suvusta löytyy joku, jonka luo pääsisi joksikin aikaa.
Lisäksi ostat sitten iltapäivähoitoa päiväkodista.
Saako tuota kaikista päiväkodeista? Pikku paikkakunnalla ei ehkä ole kuin yksi päiväkoti. Ja suostuvatko koululaiset sinne menemään?
Ei kyllä ole yleistä, että päiväkotiin saisi mennä koululainen. Oikeus päivähoitoon loppuu lain mukaan kun oppivelvollisuus alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Helppo se on kaupunkilaisten huudella että ekaluokkalainen kyllä pärjää. Mutta kun asut maalla syrjässä niin on lasu paikalla hyvin äkkiä jos 7v on yksinään päivästä toiseen.
Ei ole kiinni siitä, onko lapsi kaupungissa vai maalla. 7-vuotiaan yksin jättäminen on heittejättö, täysin vastuutonta lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Se aiheuttaa turvattomuuden kokemuksen, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Lastensuojelun perustehtävä on tukea lapsen oikeutta suojeluun ja turvaan. Meillä oli aikoinaan naapurit, jotka lähti camping-alueelle viikoksi ja lapset jäi kotiin. Nuorin oli silloin vasta 7 v., vanhin 12 v. Tiesin kyllä, että on ruokaa ja soittelevat perään ja niiden lasten eno kävi joka ilta varmistamassa, että on kaikki hyvin. Silti soitin jo parin päivän jälkeen lastensuojeluun. Siinä tulee fyysisen turvattomuuden lisäksi henkinen turvallisuudentunteen horjuminen. En minä ainakaan mitään pahaa tahtonut perheelle, vaan että vanhemmat olisivat aikuisia ja kantaisivat vastuunsa. Se on ihan selvä, ettei viikoksi lähdetä minnekään camping-alueille lomailemaan ilman lapsia. Meillä meni kyllä välit täysin poikki sen jälkeen. Vanhemmat arvasivat, kuka oli ilmoittanut, koska oli niin vähän ihmisiä, joille olivat kertoneet lähtevänsä lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työnnätte lapsianne jatkuvasti naapureille, niin heittäkää välillä edes pikku seteli tai laittakaa välipalaa mukaan. Tai vastaavasti omalla vapaa-ajallenne pyytäkää naapurin lasta vaikka uimaan. Jos naapurin aikuinen on kotona, niin kyseessä voi olla esimerkiksi sairasloma, ja jo oman perheen pyörittäminen voi olla raskasta.
Olin yh 1990-luvulla eikä ollut tukiverkkoja. Naapuri joka myös yh, oli keksinyt Pelastakaa Lapset ry n jonka kautta olivat hänen lapsensa saaneet kesäpaikan. Hän suositteli samaa minulle. Vähän epäilevänä otin yhteyttä ja sainkin tosi kivan paikan lapselleni ja myöhemmin myös veljeni lapset olivat mukana eri paikassa. Hirvitti ensimmäistä kertaa jättää lapsi vieraille mutta tosi hyvä paikka olikin. Lapsella on hyvät muistot lomapaikoista ja monet kerrat on naurettu lasten kommelluksia. Lapsesta kasvoi rohkea nuori joka on matkustellut paljon ja nyt hoitaa omaa lastaan puolisonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa kunnassa kaupunki järjestää toimintaa päivisin Kesäkuun ajan. Meidän 50 000 asukkaan kaupungissa on 4 viikon ajaksi 8-16 mahdollisuus leiriin, joka maksaa 80€/vko ja lapset (tulevat) 1-4lk saavat osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Monessa kunnassa kaupunki järjestää toimintaa päivisin Kesäkuun ajan. Meidän 50 000 asukkaan kaupungissa on 4 viikon ajaksi 8-16 mahdollisuus leiriin, joka maksaa 80€/vko ja lapset (tulevat) 1-4lk saavat osallistua.
Myöhäistä se nyt on. Meillä ainakin kesäleireille haku avautuu maaliskuun lopussa ja on auki toukokuun alkuun, muistaakseni 7.5. sulkeutuu. Suosituimmat leirit täyttyvät nopeasti, jopa parissa tunnissa. Päivät alkavat klo 9 ja päättyvät klo 15-16, leiristä riippuen. Meillä oli tänä vuonna ainakin pelileiri, kepparileiri, eläinleiri, tyttöjen leiri, useampi urheiluleiri ja vieläpä kirjastossa yksi lyhyt leiri. Näiden lisäksi on retkiä, joihin sisältyy bussi ja pääsymaksu, seikkailupuistoon, nuorisotilan isoon kaupunkiin ja Superparkiin ja olikohan vielä muuta. Näissä on vähän kalliimpi hinta, noin 25€/retkipäivä ja ruokia ei yleensä sisälly. Olin itse koulunkäynninohjaajana 3 vuotta kun omat lapset olivat pieniä koululaisia. Kesäisin olin noilla leireillä ohjaajana aina muutaman viikon. Ainakin silloin oli pakko olla rajoitus, että vain yksi leiriviikko per lapsi kesän aikana, koska oli niin paljon jonossa lapsia. Toki silloinkin oli se ongelma, että kaikki retket eivät toteutuneet, kun niille ei ollut riittävästi lähtijöitä (ymmärrettävästi rahallisista syistä).
Myös 4H järjestää kivoja päiväleirejä, lähinnä maaseudulla. Tietysti jos ajelemaan joutuu kymmeniä kilometrejä, raskaaksihan se käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvin harvinaista että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät lapsiperheessä, jonka huoltaja väittää olevansa "Totaali-yh"
1. Lasten toinen vanhempi on kuollut
2. Hänen vanhempansa ovat kuolleet
3. Huoltajan omat vanhemmat ovat kuolleet.
Mutta kuinka monen ihmisen uskot haluavan auttaa totaali-yh:ta? Omat lapseni ovat jo niin isoja, etteivät hoitajaa enää tarvitse, mutta kokemus oli, että useimmat vielä vähemmän haluavat auttaa silloin, jos mielikuva on, että toinen tosissaan tarvitsee apua, koska, no, varmasti se jännittää, mikä on ymmärrettävää, mutta joka tapauksessa, lopputulos on sama oli syy mikä vain, totaali-yh:ta ei ole kiva auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä hyvin harvinaista että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät lapsiperheessä, jonka huoltaja väittää olevansa "Totaali-yh"
1. Lasten toinen vanhempi on kuollut
2. Hänen vanhempansa ovat kuolleet
3. Huoltajan omat vanhemmat ovat kuolleet.
Mutta kuinka monen ihmisen uskot haluavan auttaa totaali-yh:ta? Omat lapseni ovat jo niin isoja, etteivät hoitajaa enää tarvitse, mutta kokemus oli, että useimmat vielä vähemmän haluavat auttaa silloin, jos mielikuva on, että toinen tosissaan tarvitsee apua, koska, no, varmasti se jännittää, mikä on ymmärrettävää, mutta joka tapauksessa, lopputulos on sama oli syy mikä vain, totaali-yh:ta ei ole kiva auttaa.
Juuri näin. Vaikka yh-äidin vanhemmat olisivat elossa, hehän ovat keskimäärin työssäkäyviä ihmisiä silloin kun lapsenlapset ovat pikkukoululaisia.
Kun minä sain esikoiseni 25-vuotiaana, oma äitini oli vasta 47-vuotias! Siinä ehtii lapsenlapsi kasvaa aikuiseksi ennenkuin mummi pääsee eläkkeelle. Äitini on käynyt töissä tunnin bussimatkan päässä, eikä ole tullut kuuloonkaan, että minun lapseni olisivat hänen hoidettavanaan edes tavallisena viikonloppuna. Hän on tarvinnut myös lepoa raskaan työviikon jälkeen. Silloin kun hän on ollut lomalla, aina on ottanut lapsenlapsia luokseen, muutaman päivän kerrallaan, tai sitten tullut meille lapsenvahdiksi.
Isäni taas asuu uuden puolisonsa kanssa kaukana, eikä hän ole koskaan tarjonnut lastenhoitoapua. Kun he käyvät meillä pari kertaa vuodessa, odottavat ruuat ja kahvit valmiina pöytään. Heillä on niin pikkuruinen koti, että minä en lapsineni ole ollut siellä paria tuntia pidempään ikinä. Ei sinne mahdu edes 5 ihmistä kunnolla olohuoneeseen istumaan (siis minä ja lapset = 3 ja isäni ja puolisonsa = 2). Useimmiten kun mennään siellä käymään lomilla, ollaan pari tuntia leikkipuistossa ja käydään jossain ravintolassa syömässä, kesällä myös jäätelöillä. Sitten me ajellaan jonnekin yöksi useampi sata kilometriä. Nyt kun molemmat lapset ovat jo isoja koululaisia, en edes ihmettele, kun heidät pitää puoliväkisin ja lahjomalla saada lähtemään käymään isäni luona muutaman kerran vuodessa.
Exäni eli lasten isän vanhemmat eivät ole missään tekemisissä kanssani. Siihen liittyy muutamiakin ikäviä tapahtumia, miksi niin on. Nostin exääni vastaan pahoinpitelysyytteet aikoinaan, vaikka appivanhemmat kielsivät ehdottomasti. He suuttuivat todella, kun toin lisäksi poliisin tietoon muitakin rötöksiä, joita heidän poikansa oli tehnyt. Ei siis minuun kohdistuvia, vaan toisenlaisia asioita. Maksoin exäni autoa osamaksulla 3 vuotta, että meillä ylipäänsä oli auto, joka oli pakko olla, että pääsin käymään töissä. Kun erotessa otin auton itselleni, appeni alkoi vaatia minulta 5000€. Sitä en tiedä, millä perusteella, koska exäni antoi minun pitää auton ja minähän niitä osamaksuja olin koko ajan maksanutkin ja auto siirrettiin minun nimiini. Appeni kiristi ja uhkaili, että 5000€ pitää maksaa, ihan kauheita puheluita ja viestejä. Kaiken tuon törkeän käytöksen seurauksena minä en aio olla se, joka sopua hieroo heidän kanssaan. Jos haluavat tavata lapsenlapsiaan, kyllä heillä minun puhelinnumeroni on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo se on kaupunkilaisten huudella että ekaluokkalainen kyllä pärjää. Mutta kun asut maalla syrjässä niin on lasu paikalla hyvin äkkiä jos 7v on yksinään päivästä toiseen.
Ei ole kiinni siitä, onko lapsi kaupungissa vai maalla. 7-vuotiaan yksin jättäminen on heittejättö, täysin vastuutonta lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Se aiheuttaa turvattomuuden kokemuksen, jolla on kauaskantoisia seurauksia. Lastensuojelun perustehtävä on tukea lapsen oikeutta suojeluun ja turvaan. Meillä oli aikoinaan naapurit, jotka lähti camping-alueelle viikoksi ja lapset jäi kotiin. Nuorin oli silloin vasta 7 v., vanhin 12 v. Tiesin kyllä, että on ruokaa ja soittelevat perään ja niiden lasten eno kävi joka ilta varmistamassa, että on kaikki hyvin. Silti soitin jo parin päivän jälkeen lastensuojeluun. Siinä tulee fyysisen turvattomuuden lisäksi henkinen turvallisuudentunteen horjum
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, kun huomioi, että hyvin suuri jollei suurin osa tämänhetken teinien vanhemmista ja jonkun verran nuorempien lasten vanhemmista on itse elänyt lapsena juuri noin kuten tuossa kuvataan. Voisiko olettaa, että suurin osa on traumatioitunut siten heitteillejätöstä? Todella mielenkiintoinen kysymys jota olen miettinyt siten, että olen pohtinut paljona eroavaisuuksia, joita ei voi tehdä kuten omassa elämässä on tehty, vaan jonkun muun mallin mukaan. Uskon että jotakuta voi traumatisoidakin yksin olo, tai kysehän ei tarkemmin sanottuna ole traumasta vaan olosuhteista jotka voivat altistaa erilaisille jännityksen tunteille ja yleistyneen ahdistuksen piirteille. Mitä on keskusteltu ystäväpiirissä, niin suurin osa koki kuitenkin ns avainkaulalapsuuden hyvänä, se toi vapautta, rohkeutta, intoa elämään. Sai lähteä kavereiden kanssa pihalle ja viettää päivän seikkaillen. Sitten syötiin joskus kun kotiin tultiin, ehkä alkuillasta. Tästä on itselläni hyvät muistot enkä ole ainoa. Mutta nykyajattelu on muuttunut voimakkaasti siihen suuntaan, että samanlaista lapsuutta kuin itse on elänyt pidettäisiin lastensuojeluasiana. Se asettaa äidin mielenkiintoiseen asemaan miettiessä, miten pitäisi omien lasten kanssa toimia. Helppoja vastauksia ei ole.
Kylillähän nuo luuhaavat muulloinkin. Kunhan eivät vain ryhtyisi persujen tai muuten rikolliseen seuraan.
Juurikin kuten omassa lapsuudessa eli saavat päivät riekkua pihalla kavereiden kanssa ja kaapissa on ruokaa.
Aika usein kun näitä niin sanottuja "tukiverkottomia" perheitä ryhtyy penkomaan niin paljastuu että esimerkiksi isovanhemmat ovatkin olemassa ja halukkaita hoitamaan, mutta sattuvat asumaan useamman sadan kilometrin päässä ja tämä on ylitsepääsemätön ongelma. Toki sellaisiakin perheitä on, joista isovanhemmat ovat menehtyneet mutta nämä ovat erittäin suuri vähemmistö.
Miniä opettaja, kesät lomaa niin ei ongelmaa