Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"
11.06.2024 |
Olen ihan mukiinmenevän näköinen, en tietääkseni persoonalta hirviömäinen 41v nainen joka olisi halunnut pari lasta, kumppanin jonka kanssa jakaa arkea.
Ei kukaan oikeasti lähesty livenä paitsi juopot itseäni 20v vanhemmat setämiehet tai oudot afrikkalaiset jotka hädin tuskin puhuvat englantia tai suomea.
Deittiäpeissä olen laittanut ylärajaksi 50v mutta katsottuani sen ikäisten suomalaismiesten tarjontaa, en vaan pysty. Aivan rupsahtaneita liki jokaikinen.
Nuoremmat jotka eivät ole totaalisia sohvaperunoita eivät ikinä laita tykkäystä takaisinpäin.
Kai sitä yksinkin elelee, mutta se ei koskaan ollut elämänsuunnitelmani tai "valintani".
Suurin virheeni oli kuunnella kaikkia sukulaisia, ystäviä, tätejä ym. jotka hokivat että kyllä se oikea sitten tulee sitten kun sitä vähiten odottaa. Eikä tule. Nekin harvat kerrat kun olen saanut 'sutinaa' niin on pitänyt tehdä hommia ja etsimällä etsiä, seuloa, jutella. Eivät ne ole mistään taivaasta tipahtaneet.
Kommentit (811)
Vierailija kirjoitti:
Kyl se Jason viel ilmestyy. Odotat vain.
Jonkun aikaa.
Momoa vai Vorhees...?😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Miehen pitää olla: urheilua harrastava, edes lenkkeily, huolehtii omasta terveydestään ja kropasta. Ei alkoa tai tupakkaa. Perhekeskeinen, voi elää myös lapsettomassa suhteessa. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen. Huumorintajuinen, mutta jalat maassa. Tykkää reissata.
Et ole itse yhtään mitään tuollaista tasoa, mutta luulet saavasi sellaisen. Siinäpä sinulla pulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitetaan nyt siitä että aloitus on ensinnäkin miehen väsäämä. Mä haluan olla yksinäinen keski-ikäinen. Ehdin olla suunnilleen 18 vuotta naimisissa. Tiedän mitä vaimona olo on. Onneksi tuosta liitosta ei syntynyt lapsia. Miehet eivät tajua millaisia riesoja he sattuvat suurimmaksi osaksi olemaan. Käytän loppuajan eläinten auttamiseen.
Tämä on sinun oikeutesi valita. Kuitenkin monet, joilla ei ole koskaan ollut miehen kaltaista riesaa huusholliissaan , sellaista haluaisi kokeilla. Tämä heille sallittakoon.
Oma aktiivisuus sen kumppanin saannin ratkaisee. Täytyy ottaa kontaktia muihin ihmisiin ja puhua ja kuunnella, harrastaa ja olla aktiivinen. Odottamalla ei saa mitään muutakaan ,joten miten se kumppanikaan tyhjästä ilmestyisi?
Siinäpä se kun ei se kaikilla osu kohdalle vaikka kuinka olisi sitä omaa aktiivisuuttakin. Eiköhän suurin osa ole ollut etenkin nuorena "tyrkyllä" siinä missä kaikki ne pariutuneetkin eli niitä tilaisuuksia on ollut niin miehillä ottaa kontaktia kuin itselläkin. Silti sopivaa ei ole kohdalle osunut tai ainakaan kiinnostus ei ole ollut molemminpuolista jos joku on vaikuttanut potentiaaliselta.
Niitä alkoholiin turhan mieltyneitä, aggressiivisia (tai vaihtoehtoisesti tuoppiinsa tuijottavia jurottajia) ja/tai hamesankareita jne ei taas varmasti kukaan perhekeskeinen ja yksiavioista parisuhdetta hakevista naisista halua edes katsella ns sillä silmällä vaan haussa on ihan erilainen miestyyppi.
Moni toki sellaiseen tyytyy ja sitten viimeistään nelikymppisenä eroaa ja toteaa, ettei moista riesaa enää ikinä saman katon alle halua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valitettavasti vaan on pitkälti ulkonäöstä kiinni, hyvännäköiset eivät jää pitkään pyörimään yksinään vaan heidät napataan markkinnoilta pois. Sitten loput vähemmän viehättävät jaksavat vaihtelevasti yrittää pariutua keskenään ja hekin haluaisivat hyvännäköisen kumppanin joten se vaikeuttaa asiaa.
Itse olen vähemmän viehättävä, ja kuvailit juuri täsmälleen oikein sen mitä minun deittielämäni on. Yritän jatkuvasti saada hyvännäköistä kumppania, missä myös jatkuvasti epäonnistunut. Oman tasoisiani en halua.
Kuvitteliko joku ettei vuosikausia kestänyt MeToo-kohkaaminen vaikuttaisi mitenkään ihmisten rohkeuteen/halukkuuteen lähestyä kiinnostavaa ihmistä? Tämä pätee sukupuolesta riippumatta, ja valitettavasti vaikutus on ollut suurin juuri niihin "fiksuihin kumppaniehdokkaisiin", jotka haluavat olla olla huomaavaisia toisia ihmisiä kohtaan eivätkä siksi viitsi enää nykyään lähestyä.
Juopot ja kielitaidottomat jatkavat sen sijaan jatkavat vonkaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.
Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.
Suosittelen etsimään sitten jostain toisesta maasta, kuin Suomesta. Suomalaiset keski-ikäiset eivät ole tunnetusti mitään kaunista porukkaa. Ehkä kannattaa mennä sellaiseen maahan, jossa ollaan ulkonäkökeskeisiä. Suomi, Englanti, Saksa ei ole maita, mistä etsiä puoliso, jos ulkonäöllä on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Viinin lipittely mummoiässä voi tuntua turhalta, kun muilla on lapsia ja lapsenlapsia.
Oksensin juuri vähän suuhuni.
Toivottavasti äitini ei tunne noin, niin ahdistavaa tuollainen takertuva touchy-feely on.
Tiesitkö, että ihmissuhdehuttu ja muihin takertuminen ja emootioissa vellominen ei ole kaikille se elämän tarkoitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.
Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.
Miehen pitää olla: urheilua harrastava, edes lenkkeily, huolehtii omasta terveydestään ja kropasta. Ei alkoa tai tupakkaa. Perhekeskeinen, voi elää myös lapsettomassa suhteessa. Rakastava, töissäkäyvä, kunnianhimoinen. Huumorintajuinen, mutta jalat maassa. Tykkää reissata.
Miten voi olla perhekeskeinen mutta elää lapsettomassa suhteessa? Noihan on toisensa poissulkevia asioi
Tarkoitin, että pitäiai lapsista, mutta jos pari ei voi jostain syystä saada lapsia, niin sekään ei ole ongelma miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Sun on aika ap tajuta seuraava:
1. jätä ikärajoitukset pois. Laatuvaatimuksia ei tarvitse karsia.
2. Unohda kokonaan apit. Ne ovat luusereille.
3. Ala liikkumaan aktiivisesti erilaisissa ympäristöissä ja kehitä uusia harrastuksia.
4. Tee aktiivisesti aloitteita. Sinulla on pelkästään voitettavaa. Silloin pelataan ilman maalivahtia :)
5. Tätä en oikeastaan aikonut kirjoittaa. Mutta kaikille ei tule jälkikasvua. On parempi, ettei sitä liikaa ajattele tai ota siitä paineita.(oikeastaan olen miehenä jäävi kommentoimaan kohtaa 5, mutta noin se nyt vaan menee)
Tykkään erityisesti kohdasta 4. Lista ylipäänsä on hyvä.
Itse lisäisin, sen, minkä opin jostain self help -oppaasta: Jos elämäsi tuntuu olevan jumissa, opettele soittamaan klarinettia. Toisin sanoen, unohda se jumin vatvominen, ja ala tehdä jotain ihan muuta, mitä et ikinä olisi kuvitellutkaan tekeväsi.
Itse suosittelen keski-ikäisille jonkun extreme-lajin aloittamista tai edes kokeilemista. Varsinkin naisille. Niissä piireissä on yllättävän tasokasta miesainesta, ja ne kestää ihmeesti arkea kun on sitä vastapainoa.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen on passiivinen ja vain vanhat juopporetkut tulee tekemään aloitteita. Varmaan tiedättekin, että näillä tyypeillä on rima melko matalalla sekä aloitteiden teon, että ulkonäön osalta. Sekä aloitekynnys, että ulkonäkörima nousevat, kun mietitään AP:tai kiinnostavista miehistä. Ja lisäksi tulee kilpailua muista naisista. Näille juopporetkuille riittää passiivisesti odottava nainen, mutta näille kiinnostaville miehille se ei riitäkään, jos nyt AP ei ole mikään tavattoman kaunis nainen, jolla kulkee airue miehiä perässä minne hän meneekin. Nämä kiinnostavat miehet eivät myöskään tee itse niin paljon aloitteita, koska heidän ei tarvitse ja toki he tekevät vähät aloitteessa niille kaikista mielenkiintoisimmille naisille, aivan kuten naisetkin tekevät. Tällainen kiinnostava mies on sinkku, koska hän ei ole valmis tyytymään mihinkään keskinkertaisen ja puolivillaiseen. Ei vaikka se passiivinen keskinkertainen ja puolivillainen nainen kui
Lisäisin tähän, että juopporetkut eivät koskaan tee aloitteita oikeasti tasokkaille naisille. Se, millaiset miehet sinua lähestyvät, kertoo tasosi.
Jos oletetaan että se, mitä lopulta saat, kertoo tasosi, niin mieheni perusteella olen ainakin ollut erinomaisen tasokas nainen. Eikä ikinä, ikinä mitkään limanuljaskat tai juopporetkut yrittäneet mitään. Siis tosissaan, joku saattoi juovuksissa baarissa kouraista takapuolesta, mutta juttusille ei tultu, koska ne ilman muuta ymmärsivät, että olen waaaayyyy out of their league.
Aloitteellinen kuitenkin tässäkin tilanteessa piti olla. Miehenikin kun kertoi ajatelleensa, että ei ole mitään saumaa minuun ja aina kun tapaamisemme tulee puheeksi, onnittelee itseään siitä että pyysin sen puhelinnumeroa.
Olen huomannut miesten olevan siitä metkoja, että ne hyvät kunnon miehet pitävät kovin helposti naista jalustalla eivätkä sen takia lähesty.
Minä löysin 40-vuotiaana. Aiempia poikaystäviäni en rakastanut. Valehtelin niille. En tiiä miks piti mennä näin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella elämää ilman lapsiani. Sellaista tyhjyyttä en toivo kenelläkään.
Se että sinun elämäsi olisi tyhjää ilman lapsia kertoo sinun tunne-elämästäsi ja arvoistasi, ei muiden.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaunis Maddekin joutui lopulta tyytymään vanhaan Chrisiin, niin miksi kuvittelette, että te olisitte sen ihmeellisempiä?
Järki käteen ennen kaikkea.
Tyytymään? Kouluja käynyt menestynyt liikemies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella elämää ilman lapsiani. Sellaista tyhjyyttä en toivo kenelläkään.
Omapa on elämäsi. Ei kuulu meille. Eikä muiden tyhjyydet sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hölmöä odotella jotain miesten lähestymisiä arkielämässä.
Ladatkaa kännykkään tinder/bumble/hinge/fb dating/okcupid/badoo niin pääsette treffeille tutustumaan.
No tai ylipäänsä hölmöä odotella miesten lähestymistä. Minä olen naisena itse noukkinut ne parhaat itselle sopivat tyypit. Miksi jäädä odottamaan aloitetta? Todella usein mies on ujo ja ei uskalla tehdä ensimmäistä liikettä. Ja puhun nyt sellaisista hyvistä ja oikeasti kilteistä miehistä. Lähentelijät ja ahdistelijat on sitten oma joukko erikseen, joita en itse edes suostu huomioimaan, kumppaniksi kelpaamattomia yökköjä.
Eli rohkeasti vain, kun olet tekemisissä itsestä kiinnostavan miehen kanssa niin kysyt vain treffeille. Näin minä olen tehnyt ja enpä paljoa ole sinkkuna ollut. Jos et itse kysy, niin tilanteet menee ohi kun miehet vain odottaa tuppisuuna. Nyt olen perheellinen 49 vuotias ja välillä ihan harmittaa kun en pääse taas miehiä iskemään ja pitää olla kiltisti vain yhden kanssa kun lähellä on koko ajan tosi mielenkiintoisia tyyppejä.
Älkää siis odotella vaan toimikaa. Kerran me eletään.
Vierailija kirjoitti:
Menkää sporttibaareihin peli-iltoina, mutta lähestykää vain erätauoilla tai pelin päätyttyä.
Heh joo. Mutta kun en halua miestä joka istuu sporttibaareissa. Haluun miehen joka itse liikkuu eikä juo ölppää ja vahtaa kun muut liikkuu.
Alue: Aihe vapaa
Jos kaunis Maddekin joutui lopulta tyytymään vanhaan Chrisiin, niin miksi kuvittelette, että te olisitte sen ihmeellisempiä?
Järki käteen ennen kaikkea.